Tuesday, July 31, 2007

MITÄ TULEE MIELEEN OMENASTA?

.
Siihen vaan psykiatrin sohvalle. Mitä teille tulee mieleen omenasta?

Paratiisin hedelmä. As American as apple pie. Omena päivässä pitää lääkärin loitolla. On niin ulkonevat hampaat että haukkaa omenasta ensin siemenet. Omena ei putoa kauas puusta.

Mitä muuta?
.

KIELLETTY HEDELMÄ

.


Moraali, etiikka, uskonto, laki, säännöt...

Kuvaannolliset tienhaarat ihmisen elämässä. Joiltakin teiltä ei enää niin vaan pääse takaisin jos on sinne poikennut. Väärä seura, alkoholi, huumeet, rikollisuus, väärä oppi, hetken huuma, vahingollinen ajattelumalli.

Ei olisi kannattanut syödä niitä sieniä. Ei olisi kannattanut kokeilla tupakanpolttoa. Miksi menin kumoamaan sen pullon? Kunpa en olisi kuunnellut häntä. Jos vaan en olisi sinä iltana mennyt sinne. Olisinpa kuunnellut neuvoja. Miksi en puhunut ystävällisemmin?

Jokainen päivä on täynnä valintoja. Harkitseminen voi olla viisasta. Ennaltaehkäisy on helpompaa kuin vahinkojen korjaaminen.
.

Sunday, July 29, 2007

KAKSI KOLMESTA

.

Jee, löysinpä kuvan kirppariostoksesta. Kahdesta Ankasta lähtee jo sen verran mekkalaa että ei sitä kolmatta tähän välttämättä kaivata. Äh, olisin mielelläni ostanut kolmoset. Parempi kaksi kuin yksi, ja paljon parempi kuin ei yhtään.

KYSYMYS: MITÄ TUPU JA LUPU TEKEVÄT KUN ALKAA SATAA?

VASTAUS: VETÄVÄT HUPUN PÄÄHÄN.
.

HIETALAHDEN KIRPPARILLA SAVUAA

.

Lauantaiaamuna kuuluisalla Hietalahden kirpparilla Helsingissä. Kuvan saa klikkaamalla isommaksi.

Olimme siellä jo ennen yhdeksää. Netissä oli vanha aukioloaika. Paikan päällä selvisi että se aukeaakin nykyään vasta kello 10. Myyjiä oli jonkin verran ja kaiken aikaa tuli lisää. Hauska nähdä sitäkin touhua.

Viime kesänä kiersimme kirpparia tunnin verran aurinkoisena päivänä. Asiakkaita tungokseen asti, suomalaisia, turisteja, valtavasti mielenkiintoista katseltavaa. Yhdellä pariskunnalla oli myynnissä mieletön määrä muovisia Aku Ankkahahmoja. Ostin heiltä musisoivan Tupun ja Hupun. En tiedä mihin Lupu oli joutunut.

Tupakansavua oli häiritsevässä määrin sellaiselle joka ei polta. Erittäin monet tupakoitsijat tykkäsivät poltella samalla kun kulkivat ihmisvilinässä. Samaten myyjillä kärysi savukkeet. Nyt kun asiasta on vihdoinkin päästy ihan asialliseen keskusteluun, toivotaan että ihmiset hyvässä hengessä jättävät puhaltamatta savuja muiden naamaan, vaikkapa vain normaalien kohteliaitten käytöstapojen nimissä. Kenenkään ei silti tarvitse luulla olevansa paheksuttu. Minä en paheksu tupakoitsijoita, mutta niitä kylläkin jotka eivät välitä lähimmäisistä.

Täsmennän vielä lisää omaa ajatustani. En paheksu tupakoitsijoita. Olen itsekin polttanut ikävuosina 19 - 21. En paheksu niitäkään jotka epähuomiossa tai ajattelematta savustavat muita. Niitä paheksun jotka tietoisesti savustavat lähimmäisiä. Niitä haluaisin potkaista jotka savustavat kotonaan omat lapsensa. Lopettakaa se heti! Kops!
.

Saturday, July 28, 2007

VARO MAKEILEVIA IHMISIÄ

.

On oma taitonsa alkaa kommunikoida uusien ihmisien kanssa. Uudet tuttavat, työtoverit, suvun jäsenet avioliiton kautta...

Arjen psykologia, kaikenlainen ihmistuntemus ja kokemus karttuu elämässä pikkuhiljaa, joskus karvaitten kokemuksien kautta.

Jos ne joilla on arvokasta tietoa saavat siirretyksi sitä perimätietona muille, ei jokaisen tarvitse edetä kompastelemalla yrityksen ja erehdyksen kautta.

Eräs ystäväni kertoi esimiehensä neuvon ensimmäisessä työpaikassaan: "Varo makeilevia ihmisiä". Tuo psykologia oli sittemmin toteutunut moneen kertaan vuosien seuratessa toisiaan.

Kun ystäväni kertoi sen minulle, muistin välähdyksenomaisesti yhden työtoverin nuoruuden kesäduunista; Marjatan. Toimimme hotellisiivoojina. Hän näytti valinneen minut ihailunsa ja erityishuomionsa kohteeksi. Päivä päivältä päälleni satoi suosiota ja kehuja, kunnes yhtenä päivänä nainen suuttui arvaamattomasti pikkuverukkeesta ja kylvi sen jälkeen epäsuosiota päälleni ja osoitti mieltään. Tyhmää käytöstä 40 - 50 -vuotiaalta ihmiseltä. Minä olin parikymppinen.

Se mistä hän suuttui oli kun sosiaalitilojemme siivousvuorollani pistin tavallisen sokerikkomme tilalle pöydälle värikkään vihreän alustan sokeripaloille. Samanlaista ainetta kuin kananmunakennot, mahdollisesti tomaattipakkauksesta. Toiset kehuivat piristäväksi, mutta Marjatta tiuskaisi: Pistä oikea sokerikko takaisin! ja siitä lähtien heitteli niskojaan kun vain näkikin minut.

Minulle se oli vain kesätyöpaikka. Vakituiset työntekijät saivat lähtöni jälkeen edelleen kyseenalaisen kunnian nauttia hänen seurastaan ja työtoveruudestaan.

Kannattaa varoa makeilevia ihmisiä. Sama piirre on havaittavissa narsistien profiilissa ja toimintatavassa. Sillä he saavat uhrin verkkoonsa. Eivät kylläkään minua.
.

Friday, July 27, 2007

YÖLLÄ KAIKKI AFRIKKALAISET OVAT MUSTIA

.

Suomen luontoa. Selvästi. Vai onko se niin selvää?

Kuuntelin erään afrikkalaisen haastattelua. Hän totesi että toistuvasti ja kyllästymiseen asti saa kuulla yksipuolista lausuntoa Afrikasta köyhänä kurjalistomaana, jonka kansa koostuu uhreista, joita kehittyneet länsimaalaiset saapuvat valistamaan ja auttamaan. Samalla pääsevät moralisoimaan.

Kuitenkin ihmiset ovat ihmisiä joka paikassa. Kaikilla seuduilla ja kaikissa yhteisöissä, vaikeammissa ja helpommissa oloissa, rakastutaan ja mennään naimisiin, ollaan onnellisia ja onnettomia, pelataan niillä korteilla jotka on jaossa saatu tai pyritään uusjakoon. Joukossa on kunnollisia ja kunnottomia, niitä jotka rakentavat ja niitä jotka repivät.

Voi olla että kaikki kiinalaiset näyttävät länsimaalaisista samanlaisilta ja me näytämme orientin asukkaiden silmissä samanlaisilta. Se on pinnallista.

Yöllä kaikki kissat ovat harmaita, mutta ovathan ne oikeasti erilaisia. Yöllä kaikki afrikkalaiset ovat mustia. Niin olemme mekin. Jos olisimme sokeita näkisimme kenties paremmin.
.

Thursday, July 26, 2007

LAKKAA PAINAMASTA JARRUA

.

Joidenkin ihmisten kanssa asioidessa kaikki sujuu. Toisien kanssa nopeammin, toisien kanssa hitaammin. Pääasia ettää mennään eteenpäin.

Sitten on niitä joiden kanssa en jaksaisi millään olla tekemisissä. On kuin ajaisin autoa ja toinen painaisi jarrut päälle tuon tuostakin tai tarttuisi rattiin ja kääntäisi sivutielle. Uuvuttavaa.

Pysyisivät asiassa mutta kun ei. Tärkeämpää on selittää että homma ei kuitenkaan onnistu. Tärkeämpää on uhota miten hankalia kaikki muut ihmiset ovat aina olleet ja kertoa esimerkkejä vuoden 1985 marraskuusta ja viime kesän elokuusta ja niin edelleen. Tärkeintä on kuitenkin julkituoda että kukaan muu ei tiedä eikä osaa mitään paitsi tämä yksi henkilö.

Joskus se tyyppi on työpaikalla jarruna, joskus sukukokouksissa tai muilla vierailuilla. Hänen jäljiltään muilla on raskas ja huono olo.

Ja kuitenkin, jälkikäteen sama helpotuksen tunne kuin vasaralla päähän hakkaamisessa. Ai että tuntuu hyvältä kun sen lopettaa!

Nimiä mainitsematta ja tapauksia tarkemmin raportoimatta - voi että on taas helppo hengittää. Älköön polkumme enää kohdatko, ainakaan lähitulevaisuudessa.
.

Tuesday, July 24, 2007

KOMMUNIKAATION KANKEUTTA

.

Aina vaan vahvistuu usko viestinnän perussääntöön: "Viesti ei yleensä mene perille, paitsi sattumalta".

Juttelin ystävän kanssa terveydestä ja painonhallinnasta. Minä sanoin: "Olen huomannut että illalla kannattaa syödä vain vähän hedelmiä."

Hän siihen: "Joo mutta jos syöt valtavasti hedelmiä - niissähän on hedelmäsokeria..."

Minä silmät ja huuli pyöreinä: "Hei hetkinen! En sanonut VALTAVASTI hedelmiä. Sanoin VAIN VÄHÄN hedelmiä..." Edellisen päivän iltapalani oli ollut yksi omena ja yksi banaani.

Hän nauroi ensin ilmeelleni, sitten koko jutulle. Nauroimme oikein makeasti, mikä oli hurjan hauskaa.

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Se vaan vaivaa, että joskus on kyseessä isot ja tärkeät asiat joita haluan puhua, eikä viesti mene millään perille sellaisena kuin sen pitäisi mennä.

Ihminen ei useinkaan kuuntele sitä mitä sanotaan. Hän kuulee sen mitä olettaa kuulevansa.
.

Sunday, July 22, 2007

VÄHÄN VAI PALJON VIRIKKEITÄ?

.

Telkkarista tuli jakso vanhaa Star Trekkiä. Viehätyin kertakaikkisesti siitä kulissien ja näyttelijöiden vaatevaraston yksinkertaisuudesta joka jätti tilaa katsojan mielikuvitukselle ja teki mahdolliseksi nauttia vain yhdestä yksityiskohdasta kerrallaan, kuten esimerkiksi tainnutusaseesta tai avaruusaluksen tietokoneen toiminnoista.

Nykyleffat suoltavat äänellisiä ja kuvallisia erikoistehosteita sellaista vauhtia että ei siinä saa oikein kiinni mistään, eikä varsinkaan ehdi itse kehittää omia ajatuksiaan moneen suuntaan. Onko se elähdyttävää vai käykö niin että katsoja turtuu eikä mikään enää tunnu miltään?

Oli hauska panna merkille erilaisia vempaimia jotka enteilivät nykyajan kaukosäätimiä ja kännyköitä. Yhdelle näyttelijälle oli yksinkertaisilla konsteilla aikaansaatu vaikuttava teatterinaamiointi. Pitkä valkoinen tukka (mieshenkilöllä), intiaanien sotamaalauksen tapainen musta-valko maalaus silmien tienoilla, viittamainen asu.

Minun mielestäni vähän on paljon. Liialliset ärsykkeet ärsyttävät. Valmiiksi pureskeltu materiaali ei ole hyväksi niin älylliselle olennolle kuin ihminen. En halua istua viihdytettävänä. En halua tylsistyä. En halua että kaikki tehdään minun puolestani. Haluan ajatella ja kehitellä itse omia ajatuksiani vähäisistä virikkeistä lähtien.

Kasvatusalalla sama tiedetään. Lapsella tulee olla virikkeitä mutta hänen mielikuvituksensa kehitykselle ei ole hyväksi että kaikki tyrkytetään ja tuputetaan valmiina. Sadun kuunteleminen avaa enemmän omaa mielikuvitusta kuin video. Leikkaaminen ja liimaaminen on monipuolisempaa kuin tarran siirtäminen alustalta kansioon.

Vaisu lapsi tai aikuinen saattaa olla temperamentiltaan rauhallinen, eli siis asia on ookoo, tai sitten voi olla että on kyseessä tylsistynyt tyyppi jolla ei ole koskaan ollut tilaisuutta oman ajattelun ja huomiokyvyn kehittämiseen.
.

Friday, July 20, 2007

ILMAA MUOVIKUORESSA

.

Voi klikata isommaksi.

Todellisuus on tarua ihmeellisempää, truth is stranger than fiction...

Vai olisiko toisinpäin? Ilmapalloilta ne näyttävät. Ilmapallo on ihmeellinen instituutio eli laitos. Miten ilma on saatu pyöreäksi ja soikeaksi ennen kuin sen ympärille on pingotettu muovi?
.

HUOMAATTEKO MITÄÄN ERIKOISTA?

.

Luontokuvaa Helsingin ja Vantaan rajan tuntumasta.

Kuva-arvoitus: havaitsevatko silmänne mitään erikoista, tavallisuudesta poikkeavaa?

Jos havaitsevat, mikä on teorianne tai selityksenne ilmiöön?
.

Wednesday, July 18, 2007

SALAPERÄINEN IKKUNA

.

Mikä salaisuus kätkeytynee tuon erikoisen ullakkoikkunan taakse...?

Perheissä neljän seinän sisällä elo ja olo ei näy ulospäin. Sosiaaliset naamiot kätkevät ties mitä taakseen.

Monet ovet ja muut luukut ovat sellaisia että ne aukeavat vain sisältäpäin. Sen tiesi jo susi poskia pullistellessaan, puhkuessaan ja puhaltaessaan ja kolmen possun ovilla. Veli Ponteva ymmärsi turvallisuudesta enemmän kuin possuveljet.

Muurit ja ovet eivät aina ole hyvästä, ainakaan kuvaannolliset sellaiset. Torjunta voi olla pahasta. Sulkeutuneet yksilöt pystyttävät ympärilleen vankkoja muureja ja saavat parempaa oloa vasta kun alkavat purkaa rakenteita.

Mitä arvelette kätkeytyvän tuon salaperäisen ikkunaluukun taakse kuvassa, jonka otin talon ohi kävellessäni?
.

Saturday, July 14, 2007

NEUVOLAN NEUVOT PUNTARISSA

.

Sinistä poikalapsille ja punaista tytöille. Sinipunaista eli violettia muille.

Vanhoja asenteita, luutuneita ja puutuneita ideoita, neuvolan holhoavaa asennetta ja muuta roskaa julistaa pannaan blogikaverimme Johannes Knektman tekstissään

SYNNYTTÄMINEN EI OLE LUOVUUTTA

Hänen kirjoituksessaan on paljon hyvää asiaa. Perheen perustamiseen ja lasten kasvattamiseen kannattaisi kaikkien paneutua jo ennen varsinaisia tapahtumia ja punnita erilaisia kysymyksiä ja näkemyksiä, kyseenalaistaa omia ja muiden käsityksiä.

Yleensä kun lastenkasvatuksesta tulee puhe, yksi jos toinenkin ottaa "tiedän kaiken osaan kaiken" - asenteen sekä "ammattikasvattajat eivät tiedä mitään maalaisjärjellä näistä asioista on aina selviydytty" asenteen. Erityisesti tunnen surua niiden uhoajien puolesta joiden lapset ovat hunningolla ja silti vaan uhotaan että "minua ei tulla neuvomaan". Aivan kuin kaikkein tärkeintä koko hommassa olisi että kukaan ei saa väittää minua huonoksi vanhemmaksi. Joillekin se tuntuu olevan asia numero yksi, jonka rinnalla kaikki muu sumenee.

Ei voi oppia ellei pidä mieltä avoimena. Kasvattaminen on toimintaa jossa ohjataan ajattelevaa ihmisolentoa. Se ei ole perunoiden kasvattamista eikä helppoa suoraviivaista toimintaa. Jos perunasato menee pieleen, ei muuta kun yritetään uudelleen. Ihmisen kasvattamisen vahinkoja ei niin vaan mitätöidä.

Johannes ravisteli rakenteita. Kops haluaa tehdä samaa ja kopsauttaa päähän niitä jotka toistavat lausetta "Lapsettomat eivät pysty neuvomaan muita lastenkasvatuksessa". Miten niin? Ovathan hekin olleet lapsia eli tietävät hiton hyvin kokemuksesta millaista on olla lapsi ja kasvaa aikuiseksi.

Ei kannata toistella itsestäänselvyyksiä kuin papukaija. Ei kannata hyväksyä "yleisiä totuuksia" kyseenalaistamatta niitä. Ei kannata tuijottaa asioita vain yhdestä näkökulmasta. Kasvatus ei tapahdu ainoastaan kasvattajan näkökulmasta eikä ainoastaan kasvattajan ja kasvatettavan näkökulmasta. Historia, yhteiskunta, vallitseva kulttuuri, eri näkemykset, pinta ja mitä on pinnan alla, vaistot, tunteet, järki, kokemus... Maltti on valttia, ei uhoaminen.
oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Blogilista ei ole eilisen jälkeen päivittänyt postauksiani, joten Kopsin tilaajat eivät ole saaneet tietoa päivityksistäni. Sama vika TOISEN BLOGINI päivittymisessä. Pahoittelen. Toivottavasti vika korjaantuu pian.
.

Friday, July 13, 2007

HYVÄ LEPO

.

Uudet sängyt juuri kotiin toimitettuina ja koottuina.

Olipa mukava nukkua! Yöunet vaikuttavat oloon ja energiaan koko seuraavan päivän. Omaan mukavuuteen kannattaa panostaa. Kunkin hyvästä olosta riippuu hänen läheistensäkin olo, työpäivän tuottavuus, terveys.

Vanha sanonta "noussut väärällä jalalla sängystä" pitää paikkansa kuten monet muutkin vanhat sanonnat. Siinäpä ehkä syy naapuruston sitruunanaamoihin?

Muistakaa myös oikeat työasennot ja ergonomia. Kyllä siinä otsarypyt siliävät ilman silitysrautaa, ja sitruunat käytämme limunaadiin ja drinkkien virkistämiseen.
.

Wednesday, July 11, 2007

LUJA VAI RENTO OTE?

.


Joskus elämä sujuu paremmin kun kiristää ohjaksia ja on määrätietoinen. Toisinaan ongelmat ratkeavat ja kaikki luistaa kun hellittää. Hyvän elämän salaisuus lienee siinä että tietää milloin kumpaankin toimenpiteeseen turvautuu.

Käykääpä myös TOISESSA BLOGISSANI
.

Monday, July 09, 2007

VAPAUS MIETITYTTÄÄ

.

Harley Davidson. Liikkumisen vapaus.

Vapaus mietityttää edelleen. Millainen ihminen on vapaa? Mitä vapaus on?

Kun kuuntelee ja katselee ihmisiä, huomaa useinkin että vaikka ihmisillä periaatteessa on valinnan vapaus, muut ihmiset vaikuttavat heidän valintoihinsa ja mielipiteisiinsä.

"Mitä ihmisetkin sanovat jos...?"

Mitä parempi itsetunto sitä suurempi yksilönvapaus. Se jolla on terve itsetunto ja itseluottamus, pystyy vapaammin tekemään valintoja ja päätöksiä ja pysymään niissä.

Tämä on mielipiteeni. Yrittäkääpäs horjuttaa sitä. Ihan vapaasti. Muutan mieltäni jos se tulee aiheelliseksi, mutta en siitä syystä että en olisi vapaa.
.

Saturday, July 07, 2007

VAPAUS

.

Arkiterapeutti Kops osallistuu PAKINAPERJANTAIHIN

Mitä on vapaus?
Terapeutti jotain tietää
arkistossa usea tapaus
joka alistamista sietää

Ihminen ei voi olla vapaa
jos suosii elämäntapaa
missä tyranni häntä hakkaa
eikä hän silti tavaroitaan pakkaa

ja luovu uhrin osasta.
.

Wednesday, July 04, 2007

MIKÄ ON SOPIVAA SMALL TALKIA?

.


Tansseissa pääsee havainnoimaan ihmisten keskustelutaitoja tai niiden puutetta. Kävin aikanaan monta vuotta tanssimassa ja usein melkeinpä järkytyin käytöstapojen puutetta. En peräänkuuluta mitään pitkälle vietyä henkevien aiheiden viljelyä ja hiottua kieltä keskustelussa, vaan tavallista ihminen-ihmiselle ystävällistä hillittyä jutustelua uuden tuttavuuden kanssa josta ei vielä tiedä mitään.

On asioita ja aiheita jotka minun mielestäni eivät kuulu keskusteluun vieraan miehen ja itseni välillä. Joku juttu saattaa olla liian yksityinen tai intiimi, mutta käsitän kyllä että kaikki eivät ajattele samalla tavalla. Mikä minusta tuntuu karkealta tai epäkohteliaalta ei välttämättä ole sitä jonkun toisen mielestä. En itse missään tapauksessa avaisi keskustelua esimerkiksi töräyttämällä "Ookkossää naimisissa?" tai "Onkos sulla lapsia?" mutta joku voisi taas ihmetellä tässä yhteydessä että miksei muka voisi kysyä, jos alan selittää että se ei kuulu mielestäni hyviin käytöstapoihin.

Mikä on sopivaa, mukavaa small talkia? Tai mitä ette suosittele? Onko mielipiteitä? Huonoja kokemuksia? Hyviä kokemuksia?
.