Sunday, June 29, 2008

SAMAT PÄÄNSÄRYT SUKUPOLVESTA TOISEEN



Yhden tutun äidin kanssa juttelin kuulumisia. Hän harmittelee ja ihmettelee teini-ikäistä poikaansa joka ei tee muuta kuin istuu tietokoneella yöhön asti, nukkuu puolelle päivin, juo limua ja syö sipsejä, eikä tee mitään kotitöitä. Ei mene ulkoilemaan vaikka miten käskisi. Outo juttu. En ole moisesta kuullut, vaikka kasvatusalalla olen. Hah hah.

Miksi kautta maailman samat kuviot, vaikka ihmiskunnalla on tieto siitä millainen kasvatus tuottaa tuloksia ja millainen ei? Miksi kasvatetaan tunteella eikä järjellä? Miksi ei hyödynnetä ikiaikaista viisautta ja kirjoihin kerättyä tietoa ja kokemusta sekä tukimustuloksia?

Tunne suinkaan tarkoita että ei saisi rakkaudella kasvattaa. Ehdoton rakkaus on paras mahdollinen lähtökohta oman lapsen ohjaamiseen ja aikuiseksi saattamiseen. Vääriä tunteita ovat syyllisyyden ja muiden itsekkäiden tunteiden pohjalta kasvattaminen tai se että halutaan olla suosittuja ja pidettyjä lasten silmissä. Molemmat tyypillisiä esimerkiksi avioerojen yhteydessä. Tuhoisia tunteita ovat myös omissa ikävissä menneisyyden muistoissa rypeminen.

Kasvatuksen tarkoitus on pikkuhiljaa valmistaa lapsi oikeaan maailmaan. Jos ei vielä teini-ikäisenä ole saanut tilaisuutta tuntea iloa hyvintehdystä työstä ja kuulumisesta perheyhteisöön sen sijaan että on kuin vieraana omassa kodissaan, silloin on päässyt käymään niin että nuorelle on tehty karhunpalvelus mahdollistamalla moinen velttoilu. Jos tuottavaan ja tyydyttävään elämään ei ole lapsesta asti ohjattu ja opetettu, ja siihen sitten myöhemmässä vaiheessa havahtuu, onpa siinä urakka. Mutta se on vanhempien tehtävä. Turha siitä nuorisoa on syytellä.

Saturday, June 28, 2008

MIEHENPUOLIKKAAT



Miehenpuolikkaat, Two And A Half Men. Hurraahuuto Anttilan DVD-osastolle missä riemastuttava suosikkisarjamme osui käteen aiemmin keväällä. Säästettiin kesälomalla katsottavaksi.

Kekseliäille vuorosanoille ja hauskoille tilanteille nauraessa voi samalla ajatella amerikkalaista yhteiskuntaa, kasvatusta, sosiaalistamista, perhesuhteita. 

Kuvassa vasemmalla juuri eronnut isä Alan, keskellä hänen 10-vuotias poikansa Jake ja oikealla isän vekkuli veli Charlie. Jälkimmäisellä outoa kylläkin pitkäpunttiset jalassa. TV-sarjassa hänellä on aina shortsit, kuvastamassa henkistä kypsymättömyyttä, kun taas kunnollisempi Alan käyttää kauluspaitoja ja ruutupaitoja. 

Charlien elämään kuuluu talo meren rannassa, Jaguaari, naisseikkailuja, ryyppäämistä. Hän ottaa Alanin asumaan luokseen ja tutustuu Jakeen. Charlie ja hänen veljenpoikansa ystävystyvät ja Alanilla on täysi työ yrittää luoda pojalleen terveellinen asuinympäristö viikonloppuvierailuja varten. Mahdoton tehtävä; naapuritalon omituinen Rose on Charlien stalker, joka saattaa putkahtaa paikalle milloin tahansa terassin kautta, kiipeämällä kaiteen yli. Yhdessä jaksossa hän käy liimaamassa keittiön kaappien ovet kiinni. 

Taloudenhoitaja Berta on melkoinen hirmu, jonka jutut eivät ole ruusunlehtiin kääärittyjä. Siihen soppaan kun vielä lisätään Alanin ja Charlien epäsovinnainen, ei lainkaan äitimäinen  äiti, niin tulee kertakaikkiaan selväksi että ympäristö ei ole otollinen Jaken tasapainoiseen kehitykseen. Sarjan huumori nousee paljolti niistä tilanteista joissa Alan yrittää selitellä ja peitellä aikuisten juttuja joita Jake joutuu näkemään ja kuulemaan. Milloin tapaamme pojan sikarinsavun keskellä pokeriporukan joukossa, milloin juttelemassa aamiaispöydässä setänsä vähäpukeisen yövieraan kanssa. Näitä kaikkia pyritään salaamaan Jaken äidiltä kun tämä tulee hakemaan poikaansa sunnuntai-iltana. Ja tottakai pahamaineisesta Uncle Charliesta tulee pojan ihanne. 

Aloitettiin katsoa DVD:tä ja siinähän naurettiin ja katsottiin jakso toisensa perään... "Katsotaan vielä yksi. - Ehkä vielä yksi... Äää, kohta ne loppuvat..."

Tuesday, June 24, 2008

ENKELEITÄ, ONKO HEITÄ?



Luin kerran siitä miten enkeli ilmestyi yhteen uskovaiseen perheeseen ja istutti heidän pihaansa ruusun jossa oli erivärisiä kukkia. Siitä ihmiset tiesivät että ihme oli tapahtunut ja kävijä todellakin oli enkeli. 

Vai oliko? Sain ystävältäni Annalta vaaleanpunaisen ruusun. "Se on ystävyyden väri", hän hymyillen sanoi. Myöhemmin siihen ilmestyi keltainen ruusu. Lempivärini on keltainen. Onkohan Anna enkeli? :)

Saturday, June 21, 2008

KUKOISTUS JA KUOLEMA



Näin dokumentin San Franciscon hippiliikkeestä ja rauhan kesästä 1967. Kukkaiskansan kukoistus ja kuolema. Ei onnistunut elämä ilman työntekoa joutilaana, vapaa rakkaus ja tietoisuuden kohottaminen huumeiden avulla. 

Kuolemaa ja sairautta seurasi uuden elämäntavan kokeilusta. Likaisia, nälkiintyneitä lapsia ja nuoria. Sukupuolitauteja. Huonoja LSD-trippejä. Arvokas kokeilu sinänsä, kuten kommunismikin. Kaikesta voi ihmiskunta oppia. Jos on oppiakseen. 

Osa putoaa aina uudelleen ja uudelleen samoihin ansoihin joihin edelliset polvet ovat pudonneet. Eikä apatiasta, toivottomuudesta ja epätoivosta niin vaan nousta. 

Annetaan historian opettaa meitä. Pyritään jokaisesta tienhaarasta oikealle tielle. Ei kaikkien tarvitse tehdä omia virheitä. Muiden virheistä kannattaa oppia.

Sunday, June 15, 2008

JUTUSTELUSTA KESKUSTELUUN



"Hei. Mitäs sinulle kuuluu?"

Harvinaista jos vastataan jotain muuta kuin että töissä on ollut kiireitä.

"Onko lomaa tiedossa?" Kun vastaus on kyllä, seuraava kysymys on lähes poikkeuksetta: "Oletko menossa lomamatkalle?"

Eräänlainen ennustettavuus smool tookissa.

Jos tuntuu mälsältä voi ottaa asiakseen keksiä kysymyksiä ja vastauksia jotka eivät ole ennustettavissa ja siten piristää small talkia. 

Niitä näitä - jutustelun ei tarvitse olla tyhjänpäiväistä. Sitä voi viedä oikeaa keskustelua kohti.



Friday, June 13, 2008

TIEDÄTKÖ...?



Positiivareitten aamumeili kilahti ruudulle viiden jälkeen. Tunnin verran oli jo ollut jalkeilla ja työn touhussa. Meili herätti kysymyksen johon osasin omalta osaltani vastata.

TIEDÄTKÖ ...

.. että sinusta pidettäisiin, 
vaikka menettäisit terveytesi

.. että sinua arvostettaisiin, vaikka jäisit 
työttömäksi ja menettäisit omaisuutesi?

.. että sinua rakastettaisiin, 
vaikka tekisit elämässäsi valtavan virheen?

.. että sinut muistettaisiin, 
vaikka muuttaisit maailman ääriin?

.. että sinua ymmärrettäisiin, 
vaikka et itsekään aina ymmärtäisi itseäsi?

.. että sinua ei hylättäisi, vaikka kaikki 
luurangot kolahtaisivat ulos kaapista?

.. että sinua kannustettaisiin, vaikka sinulla 
ei olisi mitään mahdollisuuksia voittoon?

Jos tämän tiedät, et muuta tarvitse.

-Veera

Se joka on oman itsensä paras ystävä, tietää että vastaus on KYLLÄ.

Thursday, June 05, 2008

KARHUNKIELEN KETALE



Mikä on että tähän ikään ja näihin virkavuosiin mennessä en ole lopullisesti oppinut että halpa on kallista? Ei ole pikkurahan puutetta ja silti menin ostamaan - oikein kolmen kappaleen pakkauksen - yhdistettyä sientä ja karhunkieltä. Ei huonosta laadusta tule kuin vihaiseksi. Hankasin mokomalla karhunkieleksi nimitetyllä ketaleella lavuaaria, hanoja, muovitavaraa - hetkessä oli litteänä retaleena ja vihreää alkoi irtoillakin.

Ei hemmetti. Antakaa minulle oikea karhunkieli, eikä moisia ketaleen retaleita. Kunnon kamaa kutaleen tilalle. Maksoi mitä maksoi. 

Aina sitä ilmeisesti välillä erehtyy ostamaan made in King Kong - tuotteita.

Wettexit on kyllä kunnon laatua. (Kuvassa)

Sunday, June 01, 2008

KETTUKAKSOSET



Kettukaksoset Siiri ja Santeri. Pienemmät kooltaan kuin Syöpäyhdistyksen myymät aikaisemmat pehmot. Meillä olisi valtava eläintarha kotona ellemme olisi lahjoitelleet eläimiä edelleen Pelastusarmeijan kautta vähävaraisten perheiden lapsille. Kuvia muista eläinhahmoista löytyy täältä, mistä pääset katsomaan myös aikaisempia elukoita.