Friday, August 29, 2008

ARVOASTEIKKO



Usein kuulee ylimielisistä nenä pystyssä esiintyvistä tarjoilijoista, ja olen jonkun kerran semmoisen nähnytkin. Enimmäkseen on kohdalle osunut mukavia tarjoilijoita, mutta uskon että kohtelu on suoraan verrannollista siihen miten asiakas heitä kohtelee.

Toisinaan kuulee törpöistä, komentevista, tiuskivista asiakkaista, joiden kohteeksi tarjoilijat ja muut asiakaspalvelijat joutuvat. 

Itseään arvossa nostavia hovimestareita saattaa liikkua niiden joukossa joille arvokkuus lankeaa luonnostaan. Voi olla itsestä kiinni millaisena hovin näkee, siis vanha totuus "kauneus on katsojan silmässä". Suomalaisissa on niitäkin joille on kasvatuksessa iskostettu niin iso kammo kaikkea leveilyä ja ylpeilyä kohtaan, että tutka on yliherkkä.

Eräänlainen arvovalta on tunnusomaista baarimikoille. Sitä arvovaltaa on mahdollista käyttää väärin. Aina on nimittäin yksilöitä joilla valta kihahtaa päähän. 

Tästäpä sitten nouseekin mieleen kauhukuva ravintolan ovimiehestä pahimmillaan. 

Ravintola lienee enemmän tai vähemmän hierarkinen työympäristö ja voi itku jos joukkoon osuu pätemisen tarpeisia tyyppejä jotka pyrkivät simputtamaan alempiaan ja nousemaan asiakkaidenkin yläpuolelle. Siihen soppaan kun vielä lisätään viinaksia ja hämmennetään - huh. 

Työympäristön ilmapiiri on helposti terve, ja helposti sairas. Usein tarvitaan vain yksi avainhenkilö jotta liikutaan jompaankumpaan suuntaan.

Kaikilla on omat arvoasteikkonsa itselle ja muille. Jotkut pullistelevat, toiset eivät, ja sitten on niitä jotka katsovat olevansa asteikon alapäässä. Italian sana "scala" merkitsee rappusia. Eikös se pistäkin ajattelemaan yläkerran ja alakerran väkeä? Upstairs, downstairs.

Hierarkiaa olen havainnut hotellissa kesätöissä työskennellessäni. Tutuilta olen kuullut että sairaaloissa voi esiintyä jyrkkiä arvoeroja. Eräässä ruokalassa olen sivusta joutunut todistamaan miten keittäjä kohteli uutta tyttöä ala-arvoisen tylysti. Suututti, ja suututtaa vieläkin.

Thursday, August 28, 2008

MUUTOT



Muuttaminen on melkoista sirkusta. Eräs ystäväni muuttaa parin päivän kuluttua paritalosta kerrostaloon. minkä valmistelussa olen autellut, ja neuvojakin tarjonnut. 

Hyvä suunnittelu on kaiken a ja o ja se että miettii systeemit etukäteen eikä vasta samalla viikolla tai muuttopäivän aamuna. 

Kömmähdyksiä joita olen todistanut kavereitten muutoissa: 

Muuttopäivänä kannetaan laatikoita makuuhuoneen kaappien eteen, jolloin kaappeja ei saa auki eikä sänky mahdu makuuhuoneeseen. Siinä sitten illalla rättiväsyneinä ihmetellään että missä me nukutaan... Eräässä muutossa ehdin tuon estää ennen kuin pääsi tapahtumaan. Kehoitin laittamaan laatikoita suoraan kaappien sisään.

Yksi erittäin toimiva idea on merkata laatikoiden päälle mihin huoneeseen ne viedään, OH = olohuone, MH = makuuhuone jne. 

Kerran mentiin helppimään muutossa ja vietiin tuliaisiksi pari pulloa kivennäisvettä. Osoittautui onnistuneeksi ostokseksi, koska isäntäväki ei ollut varannut muuttoporukalle mitään juotavaa. Kaikille tuli hirveä jano kun oltiin jonkin aikaa kannettu tavaraa kolmanteen kerrokseen. Se vaan pulmana että he eivät olleet tuoneet mitään laseja, mukeja tai kuppeja astiakaappeihin. Kesti jonkin aikaa ennen kuin löytyi laatikko jossa oli astioita. 

Yhdessä toisessa muutossa oli virvoitusjuomia, mutta ei pullonavaajaa. Viisas valmistelee etukäteen pakkauksen joka sisältää mukeja, juomia, keittiöpaperia, WC-paperia, sakset, veitsen, pyyhkeitä... ja niin edelleen.  

Yleensä vien omat hanskat, koska naruilla sidottuja laatikoita on kamala kantaa paljain käsin. Tällä viikolla muuttavalle ystävälleni sanoin että kannattaa varata näppylähanskoja muuttoväelle. Hän kävi ostamassa nivaskan. 

Tuhat ja sata asiaa muistettavana kun muuttaa. Monta mahdollista mokaa edessä. Organisointikyky ja ennaltavalmistautuminen ovat valttia. 

Muuttopäivä on kova koitos, ja tavaroiden paljous stressaa etukäteen, mutta sitten kun on päässyt uuteen kotiinsa, tuntuu tosi mukavalta alkaa katsella kamoja ilman stressiä ja miettiä niille paikkoja.

Wednesday, August 27, 2008

ARVOITUS



Haluan suositella blogia nimeltä Arvoitus. Tiedän että muutama vakiolukijani menee sinne heti pää edellä ja tukka putkella kun kerron että Marjaisa kirjoittelee siellä fantasiasta, science fictionista, filosofiasta ja ihmismielen saloista - ei kuitenkaan huuhaamaisesti, vaan Arkiterapeutti Kopsin maun mukaisesti, ihan suorastaan käytännöllisesti.

Friday, August 22, 2008

LUE ENEMMÄN


"Elämää ei opi kirjoista." 

Joo, saattaa olla hyvä ohje. - Paitsi että usein sitä toistelee sormi ojossa ihminen joka ei koskaan lue kirjoja. Mistä hän siis tietää oppiiko niistä elämää vai ei?  

"Pyh! Kasvatusoppaat. Ei kirjoista voi oppia miten lapsia kasvatetaan." - Mistäs tiedät kun et ole yhtäkään opasta lukenut?


Älä väheksy kirjoja. Lue enemmän - luulet vähemmän.

Wednesday, August 20, 2008

ELOKUINEN PUUTARHA




Joka ajassa, joka kuukaudessa on omat kohokohtansa ja "ensimmäinen kerta aikoihin" sitä ja tätä... 

Tämän päivän ilon aihe oli itse istutetusta ja kasvatetusta puusta pudonnut omena. Ensimmäistä kertaa puu näyttää kantavan oikean sadon; kymmeniä omenoita. Ekana vuonna ei mitään, tokana yksi, sitten kolme, yhtenä vuonna 10, viime vuonna pari hassua. 

Poimin punoittavan kaneliomenan käteeni ja nuuhkin sen kuorta. Huomasin madonreiän. Ei muuta kuin menin keittöön missä veitset ovat. Leikkelin mehukkkaat valkoiset osat esiin ja söin palaset. Mikä kirpeä maku! Mikä tuoksu! Mikä elämys! 

Loput mehevät omskut roikkuvat oksilla odottaen tuulenpuuskaa, poimijaa tai inspiraatiota pudottautua itse tutkimusmatkalle maahan. Vastaleikattu nurmikko kutsuu.


Tuesday, August 19, 2008

HILJENTÄKÄÄ



Kesä vaihtuu syksyksi.

Pyöräilijät ja autoilijat.

Hiljentäkää vauhtia koulujen läheisyydessä.

Varokaa lapsia liikenteessä. 

Uskomatonta miten pösilösti jotkut ajavat.


Sunday, August 17, 2008

ILMAN TEHOSTEITA



Näinä erityiseffektien, kolmiulotteisten leffojen, huimien takaa-ajokohtausten ja valmiiksi viimeisteltyjen tuotteiden aikakautena on virkistävää ja elähdyttävää saada nauttia pelkistetystä koomikko- tai näyttelijäsuorituksesta, improvisaatiosta ilman mitään muita apuvälineitä kuin esiintyjän oma keho ja olemus, puhe, tai jopa mykkä esitys. Ilman kertojaa, tai kertojan avulla, kuten tästä linkistä avautuvassa Rowan Atkinsin ja upeaa brittienglantia puhujanpöntöstä latelevan henkilön yhteistyön tulos. 

Nauttien ja ihaillen, naurunpyrskähdyksin katselin. Toivotan samaa teille, ja suosittelen blogia josta videonpätkän löysin:


Tämän postauksen kuvassa kaksi Seinfeld TV-sarjan näyttelijää, "Elaine" ja George". Loistavia näyttelijöitä, jotka eivät isommin rekvisiittaa, naamiointia ja lavasteita kaipaa.

Saturday, August 16, 2008

MYKISTÄVÄ KYSYMYS



Oltiin 15-vuotiaita tyttöjä, mun bestis Ippa ja minä. Mentiin musiikkikauppaan koska hän halusi ostaa suosikkirumpalilleen kapulat ja lähettää ne tälle. 

Ippa myyjälle: "Haluaisin rumpupalikat." Myyjäpä siitä kysymään: "Mitä sinä niillä teet?"

Kai me sieltä kaupasta ulos tulimme kapulat mukanamme, ja kai Ippa jotain kysymykseen paikan päällä vastasi. En muista... 

Jotensakin mykistävä kysymys. Jälkikäteen keksimme vastauksia oikein suoltamalla, esimerkiksi: 

"Mitä nyt rumpupalikoilla tehdään? Syön niillä riisiä."

Thursday, August 14, 2008

SELKÄRANGATON TULEVAISUUS?



Ei nyt ihan otsikolla "tämä nykyajan nuoriso", mutta...  

Koulut alkoivat kesäloman jälkeen. Mitä lapset ja nuoret tekivät lomalla?  

Tällaista kuulin monelta taholta:

a) lapsia harmittaa palata kouluun

b) viettivät loman nukkuen puolille päivin, istuen tietokonepelien ääressä, löhöten telkkarin parissa

Mitä jos kesäloma olisi pitempi? Mitä jos koulua ei olisi ollenkaan?   

Teistä ei tiedä mutta minulla nousee tukka pystyyn jo ajatuksesta että jälkikasvun sallitaan pikkuhiljaa vaipua epäterveelliseen, velttoon, tylsistyneeseen moodiin. Ei se ole heille mikään palvelus. Päinvastoin! 

Lapsissako tulevaisuuden toivo? Millainen toivo on ryhdittömässä selkärangattomassa puhdittomassa otuksessa jota sisätiloissa liikkumattomuuteen kasvatetaan? Johan semmoinen valuu lattialle aamutossustaan jos siinä sattuu olemaan reikä. 

Jos on kesällä uinut, retkeillyt, pyöräillyt, juossut metsässä, viettänyt aikaa ulkona, taas jaksaa kouluakin käydä ja olla innostunut.


Monday, August 11, 2008

MITEN MINUSTA TULI MINÄ?



Mitä tietä tänne on tultu? Miten minusta tuli minä?

Geeniperimä, tottakai. Lapsuus, kasvatus, koulutus, ympäristö, kulttuuri. Televisio. Kaikki mitä olen ajatuksella lukenut. Oman itsen vertaaminen muihin. Muiden vertaaminen minuun. Valintoja. Tietoisia ja tiedostamattomia valintoja. Rooleja.

Suuret vaikuttajat. Tilapäiset vaikuttajat. Ihanteet. Idolit. Aatteet.

Tienhaaroja joissa tehdään päätöksiä. Kriisejä jotka pistävät laittamaan arvot ja tärkeysjärjestykset uusiksi. Pettymykset. Saavutukset. Kaikenlaiset kokemukset ja miten ne selitän itselleni.

Kuka minä olen silloin kun olen yksin oman itseni kanssa eikä muita ole paikalla? Silloin minä olen aidoimmin oma itseni. 

Olenko tyytyväinen tähänastiseen tulokseen? Siihen vastaaminen on aikamoinen onnellisuusmittari. Olen onnellinen.

Millainen haluan olla? Millaiseksi haluan tulla? Suunta on selvillä.

Näitä mietteitä synnytti Elegian kanssa keskustelu.

Sunday, August 10, 2008

"SOITAN SITTEN SINULLE"



Elefantti ei unohda, sanovat. Joskus olisi parempi unohtaa.

Olen muistellut muistamattomia ihmisiä elämässäni, sellaisia joilla on tapana lupailla kaikenlaista ja sitten autuaasti unohtaa koko asia. Ikävää sille osapuolelle joka ei unohda. Minä muistan lupaukset, omani ja muitten. Ne rekisteröityvät muistin käsittelemättömien asioiden listaan. 

Ihmettelen ihmistä joka on ottanut tavakseen anteliaalta kuulostavan, mutta katteettoman lupauksen: "Aion tilata tarjouksesta irtolisäkkeitä / hiussolkia.." (tai muuta sellaista). "Soitan sitten sinullekin, niin saat samalla valita jotain itsellesi." 

Sama kaava toistuu vuodesta toiseen. Tottakai lopulta käsitän että soittoa ei koskaan kuulu. 

Mikä siinä on että tuo ihmistyyppi ei havahdu huomaamaan naruttavansa muita?  

Ehkä olen hölmö mutta minusta ihmisen kuuluu pitää lupauksensa, tai vaihtoehtoisesti olla lupailematta, kun tietää että ei pidä lupauksiaan.

Kuvassa äitini maalaama posliiniesine.


Wednesday, August 06, 2008

SUURSNAPSERI


Dokaaminen on usein hilpeää seurallista touhua ja synnyttää hauskoja sanaleikkejä. Lehdessä oli kokoelma riemastuttavia "koirarotuja":

Mäyräkoira, kääpiöpilsneri, lapinkullannoutaja, suursnapseri, pullodoggi, siperianwhisky.

Päätin nauraa yksin, koska ystävä jonka kanssa juuri noiden lukemisen jälkeen juttelin, on kärsinyt alkoholin kiroista perhe-elämässään, enkä halua kuulua niihin ihmisiin jotka pääsääntöisesti "eivät karta mainitsemasta köyttä hirtetyn talossa". Jos on tarkkana, oppii tietämään läheisistään kuka ei halua nauraa tietyille asioille. 

Kaikkien ei tarvitse nauraa kaikelle. Jos puoliso on ollut väkivaltainen suursnapseri, on ymmärrettävää että viina ei naurata. Joskus oikein ällistyttää kuinka yksi porukasta yrittää vitsailla tietylle ihmiselle vastenmielisistä tai kipeistä asioista vaikka tuntee taustan.