Kirjakaupasta tulee aina vuoden mittaan raahattua kotiin aarteita. Tuo vasemmanpuoleinen kertoi hirveistä avioliitoista missä mies oli vahvasti narsistinen tai suorastaan luonnehäiriöinen. Kirjoittaja joka on psykologi selittää mitä syitä naisilla oli kitua ja kärsiä noissa liitoissa ja mistä syystä he eivät havainneet vaaran merkkejä. Teoksen loppupuoli kuvaa hyvää parisuhdetta mihin tulisi pyrkiä. Olen aikaisemmin kirjoittanut tuosta teoksesta tässä blogissa, silloin kun olin vasta alkanut sitä lukea. Heti vaikutti loistavalta, enkä siihen pettynytkään.
Oikeanpuoleisen sain niinikään luetuksi loppuun. Siinä paljastetaan menestyksekkään elämän salaisuuksia. Alkupuolen luettuani hehkutin täälläkin että hihii, olen ihan samoja salaisuuksia itsekin osannut soveltaa. Opuksen toinen puoli ei niin kovin minua miellyttänyt, oli markkinahumuinen, jotenkin kaupallinen, onni yhdistettiin paikoin rahan tekemiseen. Kaiken kaikkiaan kannatan kirjan perusajatusta joka on se että onni ja menestys tulee sille joka avaa mielensä ja kutsuu hyviä asioita luokseen. Sillä tavalla minulle on kautta elämän kuin taivaasta tipahtanut töitä ilman että olisin hakemuksia lähettänyt, ja kaikki haaveeni ovat yksi toisensa jälkeen toteutuneet. Viimeisin toteutunut haaveeni oli päästä tekemään lisää työtä maahanmuuttajien pariin ja nyt olen pari kertaa vetänyt 7-luokkalaisten läksykerhoa.
Kiitollinen mieli on yksi hyvän elämän salaisuuksista. Se minulla on luonnostaan ja olen vakuuttunut siitä että se vahvistaa henkeäni ja mielenterveyttäni. Kirjassa neuvotaan opettelemaan ja harjoittamaan kiitolllisuutta, mutta minulta se irtoaa ilman isompaa harjoittelua. Tietoisesti pyrin pitämään huolen siitä että annan kiitosta läheisilleni. Kirjaa lukiessani mietiskelin samaa mitä olin jo aikaisemminkin ajatellut; tunnen muutamia erittäin negatiivisia kiittämättömiä ihmisiä joiden mielestä kaikki on aina huonosti. Olen varma että heidän huono elämänsä lähtee tuosta asenteesta ja ajattelutavasta eikä johdu ulkoisista olosuhteista. Heille ei näytä mikään onnistuvan. Yhdellä heistä on tapana toistella: Kirjoista ei opi elämää. Hän tulisi tännekin halventamaan minua ja kirjaostoksiani. Itse asiassa pelkkä hänen ajattelemisensa alkaa pilata ilmapiiriä ja mielialaa. Äkkiä muihin aatoksiin!
Nyt luen tuota keskimmäistä kirjaa. Sen tarkoituksena on lisätä ymmärrystämme pojista, noista ihmeotuksista. Siinä halutaan pukata kasvattajia ja päättäjiä suuntaan joka tekee mahdollisimman monen pojan elämästä iloista ja elämisen arvoista, estää syrjäytymistä ja avaa silmät näkemään että meidän kannattaa uskoa poikiin ja auttaa heitä kasvussa miehiksi.
Upea esimerkki kirjasta jonka kansien sisästä löytyy rutkasti vastauksia kysymyksiin joita en ilman kirjaa olisi koskaan älynnyt esittää.