Thursday, December 31, 2009

Ilotulituksen kyseenalainen ilo



Ilotulitus.

Iloa? Hmm... Ehkäpä.

Tulitusta. Kuin sodassa.

Myrkkyä. Ilma saastuu. Meteliä. Viattomat luontokappaleet kärsivät. Eivät ymmärrä.

En minäkään enää ymmärrä miten rakettien räjäyttely voidaan edelleenkin sallia.

Eikö sitä voida rajoittaa kuten tupakointia, sillä periaatteella että ei altisteta kaikkia passiiviselle tupakoinnille eikä pakkotulitukselle?

Toivon hartaasti että havahdutaan huomaamaan haittojen massiivisuus ja hyödyn pienuus.

Miksi sivulliset pakotetaan mukaan?

Paukkeen ajan ajattelen koiria. Paukuttelijat ilmeisesti eivät.

Myös: Haluaisin nukkua yöllä.

Tuesday, December 29, 2009

Mikäs tässä on vialla?



En enää muista oliko tuolla tomaatin muunnoksella joku nimi kun sen ostin ja söin pari kuukautta sitten. Sen muistan että kyllä se ihan tomaatista kävi.

Jotenkin tärkeää että saa lokeroitua asiat ja ilmiöt omiin luokkiinsa. Isä sanoi joskus lapsuudessani että on hirveä kokemus juoda maitolasista kun siinä onkin piimää. Päinvastoin oli kuulemma vielä karmeampaa. Sinänsä ei mikään ongelma juoda kumpaa tahansa. Kunhan tietää mitä odottaa juuri ennen kuin ryystää.

En yhtään tiedä miten ajatukseni lähtivätkin noille urille lukemastani narstikirjasta. Pitää odotella että ajatukset asettuvat uomiinsa ennen kuin esitän mietintönä, mutta jotenkin aloin kehitellä sellaista ajatuksenjuoksua että kaikki alkaa heti luonnistua paremmin kun saa minkä tahansa selityksen itseä askarruttaneille asioille, kun saa vaivalle diagnoosin, kun joku selittää mikä luonnehäiriöinen narsisti on ja silmät aukeavat tajuamaan että SEHÄN SIINÄ ON KOKO AJAN OLLUT VIALLA! Ja minä kun luulin itse olevani hullu. Hahahaaa...hahahaaa... hihihiii....

Rehellisesti sanottuna en tajua mitä yhtymäkohtaa mieleeni tulleilla tomaatti-, maito- ja piimäesimerkeillä on narsismin tajuamiseen, mutta vaikeahan sitä on normaalin ihmisen muutenkaan tajuta. Välillä on tosi vaikea tajuta omia aivoituksiaankin.

Saturday, December 26, 2009

Narsistit lakituvassa



Joulupukki toi Arkiterapeutti Kopsille lisää luettavaa narsisteista. Asianajaja Markku Salon teos availee luonnehäiriöisten tuntemusta raastuvan kuvakulmasta. Tämä tietämys tulisi saattaa kaikkien avioerotuomareitten, lasten suojelijoiden ja muiden asianosaisten tietoon... Mikä ettei narsistien itseinsäkin, niin säästäisivät shownsa eivätkä hukkaisi kaikkien aikaa. (Mikä tietysti on täysin turha toive.)

Thursday, December 24, 2009

Joulun taikaa



Avasin jo ennakkoon yhden lahjan jota kuuntelen jouluaattona iltapäivällä; suosikkitenorini Andrea Bocellin cd My Christmas.

Toivotan kaikille joulun taikaa!



Tuesday, December 22, 2009

Pelastusarmeijan pataan



Jo perinteeksi muodostunut tapa: Paketoin jouluna jokusen pehmoeläimen ja kirjoitan lappuun "Lapselle joka pitää eläimistä". Pelastusarmeija hoitaa loput.

Tänä jouluna oli vain kolme pehmoa, ehkä taas ensi jouluna enemmän. Nuo isommat ovat Syöpäyhdistyksen laadukasta tuotantoa, joita ostamalla olemme tukeneet heidän työtään.

Saturday, December 19, 2009

Millä vältämme ei-toivotun joulujännityksen



Jännäämme tuleeko valkea joulu vai meneekö joulusää pipariksi.

Koulunaineessa minua sakotettiin kun kirjoitin "hän meni kasvoiltaan valkeaksi". Valkea on kuulemma tuli.

Siitä tuli mieleen...

Jännäämme onko kansa varovaista vai syttyykö montakin tulipaloa joulukynttilöistä ja vartioimatta jätetyistä lyhdyistä. "Verhot syttyivät palamaan..." "Tuuli siirsi lyhdyt lähelle seinällä riippuvia muovikasveja ja..." "Saunan kiukaalle oli laitettu sukkahousut kuivumaan..." "Hän sammui, mutta valitettavasti hänen kädessään ollut savuke ei..."

Inhottava jännitys ja epätietoisuus leijuu lukemattomissa perheissä. Kun korkki poksahtaa, naksahtaako kohta päässä, heilahtaako joulukirves, pamahtaako pyssy...?

Moinen joulujännitys kai voitaisiin jollain välttää mutta millä? Eräällä poliisiystävälläni on työssään sanonta: "Toivotaan parasta mutta pelätään pahinta."

Friday, December 18, 2009

Lapsuuden lumet



Lapsuuden talvet tulevat mieleen näistä lumimaisemista. Lumiukot, luistelu, lumipallot, lumilinnat joihin illan pimetessä pyydettiin äidiltä kynttilä.

(Tuon kuvan otin jo muutama viikko sitten. Nyt on joki jäässä.)

Thursday, December 17, 2009

Snow snow go go!



Lunta! Virkistävää, kaunista, puhdasta.

Nyt talvikuvia ottamaan ja sitä ennen mattojen heilautus hankeen!

Toinen näkemys on: "Kylmää, liukasta... ja muuta voivottelua. Sitä asennetta en toivota blogissani tervetulleeksi enkä käsitä miksi toisten blogeihin nurjamielisiä tai ojentavia kommentteja heitetään! Bloggaaminen saisi olla iloinen asia, kuten vuodenajat ja sääkin.



Wednesday, December 09, 2009

Rajattomat liikuntamahdollisuudet



Ihmisen pitää liikkua ollakseen terve. Liikuntaa voi harrastaa lukemattomilla tavoilla. On maksutonta hyötyliikuntaa, maksullisia ohjattuja liikunnan muotoja, liikkumista tai voimailua ilman ihmeempiä välineitä, improvisoiduin itse keksityin varustein tai ilman, musiikin kanssa, hiljaisuudessa... Voimaperäisempää tai hillitympää versiota. Merkkivaatteissa tai tavallisissa.

Olen käynyt kävelemässä lähestulkoon joka päivä syksystä 2005, kun jäin tekemään duunia kotoa käsin. Muutamat lenkkikengät olen ostanut sinä aikana, mutta muuten en tunne tarvitsevani mitään erityisiä tamineita ulkoilua varten.

Tämän vuoden alusta keksin kivan aerobics-ohjelman TV:n Persia-kanavalta. Harmi vaan että muuttelivat lähetysaikoja silloin tällöin enkä lopulta enää osunut siihen lainkaan. Tuohonkin otin jumppavaatteet ja tossut enimmäkseen omista kaapeista.

Nyt tilasin netistä rahalla Zumba-cd:t ja kuntoilen tanssimalla niiden ohjaajien ja latinorytmien kanssa jo neljättä päivää. Ei tarvitse lähteä bussilla minnekään, eikä sadeilmakaan haittaa. Nyt tanssitaan! Zumba!

Jokainen keksii itselleen sopivat liikuntamuodot. Mahdollisuuksia on rajattomasti. Samaten on olemassa rajattomasti mahdollisuuksia keksiä syitä siihen miksi ei voi liikkua.

Minulla on kävely ja tanssi. Kukaties ensi vuonna lisään siihen jotain kivaa.


Thursday, December 03, 2009

Ei koskaan sama



Joki ja joenvarsimaisema muuttuvat päivä päivältä, viikko viikolta, enkä kai itsekään koskaan ole sama tuosta kävellessäni kuin edellisellä kerralla. Entiseen ei ole paluuta.