Tamahan on vakavaa keskustelua. Elaman filosofiaa. Laitanpa korteni kekoon niin kuin mikakin muurahainen.
Tyhmia kysymyksia ei ole vaikka silta tuntuisikin. Kysyjalla voi olla kysymykseensa hyvia syita vaikka kysytty ei niita tunne.
Kysymys voi kuitenkin tuntua tyhmalta kysytyn mielesta, eika hankaan silloin ole vaarassa leimatessaan kysymysta tyhmaksi.
Syy siihen ei siis valttamatta ole se ettei han halua tai osaa vastata kysymykseen.
Minkalainen se tyhma kysymys sitten on? Kai se riippuu kysytysta. Sinulle kysymys voi olla tyhma, minulle ei - tai sitten painvastoin. Kuitenkin kysymys on kummassakin tapauksessa sama.
Voisitko tahan kertoa onko tyhmia selityksia olemassa! Mika tekee selityksen tyhmaksi ja kenen mielesta?
Taidanpa siirtya valokuvaukseen - se on selvempaa. Paitsi jos kasi vapisee kuvatessa.
Jos kuvittelisin voivani sillä päteä, vastaisin tuohon "Olipas tyhmä kysymys". En kuitenkaan usko, joten en vastaa ollenkaan sillai, vaan koitan keksiä muuta sanottavaa.
Hpy kyllä sanoi jo lähes kaiken. Voin toistaa ainakin osan niistä ajatuksista, koska on mukava toistaa välillä muitakin kuin itseään.
Olen kokenut ja kuvitellut, luullutkin, että jokaisella kysymyksellä on arvonsa kysyjälle. Eihän se sitä muuten kysyisi. Voimme olla tietysti eri mieltä kysymyksen edustamasta arvomaailmasta (saatan kuvitella että kysyjä pyrkii korostamaan itseään, nolaamaan minut tai mahdollisesti haluaa oppia jotain). Kuvittelen myös, että jokainen kysytty kysymys on oppimistilaisuus myös oletetulle vastaajalle.
Vastaajia on monenlaisia. Useat ovat kovin täynnä valmiita vastauksia, jolloin niiden on vaikea edes kuunnella kysymystä koska pari ensimmäistä sanaa auttaa jo valikoidun vastauksen löytämisessä. Toiset (siihen jopa koulutetaan) eivät vastaa koskaan kysymykseen vaan puhuvat aina itse valitsemastaan aiheesta (poliitikoissa on tällaisia). Usein vastaaja ei osaa vastata, jolloin nopeasti mieleen tuleva toimintamalli on mollata kysyjä tai tunnustaa oma osaamattomuus. Kumman luulette olevan tavallisempaa?
Kehon kieli ja äänenpainot saattavat paljastaa valistuneenkin vastaajan sisimmät mielipiteet, joten mieluusti jo ennen kysymyksen kuulemista on jäykistyttävä valmiiseen vastausasentoon ja vastattaessa liikutettava vain varovasti alahuulta.
Laitan tähän vielä iloksenne muutaman hyvän vastauksen aloitusfraasin. Näillä se hoituu tyhmempikin kysymys.
+ Etkö tota nyt ymmärrä...
+ Harvinaisen tyhmä kysymys...
+ Pönttö.
+ Kysyjä kuvittelee olevansa kovinkin oppinut...
+ Todella hyvä kysymys. Mietitäänpä sitä yhdessä...
+ Mielenkiintoinen idea. Mitä olet itse mieltä?
+ En tiedä. Otan selvää ja kerron.
+ Hmm...
+ Tästähän ei suinkaan ole kysymys, vaan...
Ai niin tuo sinun alkuperäinen kysymyksesi. Mitä olet siitä itse mieltä?
No simmone kysymys o tyhmä ku turkulaine on ollu autiol saarel mont vuat iha yksi ja sit sin tulee joku purkki, jonka kapteeni kysyy tält turkulaiselt, et olek sää iha yksi. Sit se turkulaine vastaa: "Ai mää vai?" Se o sit jo iha tyhmä kysymys.
Tulipa mainioita vastauksia! Kiitos, HPY, Isopeikko ja Lasse :)
Eniten minua riemastuttivat nämä kohdat:
HPY: Laitanpa korteni kekoon niin kuin mikakin muurahainen.
Isopeikko: + Pönttö.
Lasse; sit sin tulee joku purkki
:D Kops nauraa!
Niin mitäkö mieltä itse olen asiasta...? Duoda, viestinnän ammattilaisena en osaa edes ryhtyä aihetta käsittelemään. Jossain vaiheessa viestintää tarpeeksi luettuani totesin että en tiedä aiheesta mitään selkeää. Mitä enemmän sitä luen ja mietin sitä vähemmän siitä tiedän. Aion kyllä jatkossa veistää lyhyitä lastuja joissa sivuan pieniä osaalueita tai ilmiöitä.
Tällä hetkellä minua kiinnostaa esimerkiksi miettiä tarkemmin tuota Lassen esimerkin kysymystä ja sitä oliko se oikea kysymys johon odotettiin vastausta.
Jos oikein muistan, eräs kiinalainen filosofi sanoi joskus: Se joka kysyy, on tyhmä vain sen hetken ja saa vastauksen, mutta se, joka jättää kysymättä, pysyy tyhmänä koko loppuelämänsä!
Tamahan on vakavaa keskustelua. Elaman filosofiaa. Laitanpa korteni kekoon niin kuin mikakin muurahainen.
ReplyDeleteTyhmia kysymyksia ei ole vaikka silta tuntuisikin. Kysyjalla voi olla kysymykseensa hyvia syita vaikka kysytty ei niita tunne.
Kysymys voi kuitenkin tuntua tyhmalta kysytyn mielesta, eika hankaan silloin ole vaarassa leimatessaan kysymysta tyhmaksi.
Syy siihen ei siis valttamatta ole se ettei han halua tai osaa vastata kysymykseen.
Minkalainen se tyhma kysymys sitten on? Kai se riippuu kysytysta. Sinulle kysymys voi olla tyhma, minulle ei - tai sitten painvastoin. Kuitenkin kysymys on kummassakin tapauksessa sama.
Voisitko tahan kertoa onko tyhmia selityksia olemassa! Mika tekee selityksen tyhmaksi ja kenen mielesta?
Taidanpa siirtya valokuvaukseen - se on selvempaa. Paitsi jos kasi vapisee kuvatessa.
Katso kohta yksi.
Jos kuvittelisin voivani sillä päteä, vastaisin tuohon "Olipas tyhmä kysymys". En kuitenkaan usko, joten en vastaa ollenkaan sillai, vaan koitan keksiä muuta sanottavaa.
ReplyDeleteHpy kyllä sanoi jo lähes kaiken. Voin toistaa ainakin osan niistä ajatuksista, koska on mukava toistaa välillä muitakin kuin itseään.
Olen kokenut ja kuvitellut, luullutkin, että jokaisella kysymyksellä on arvonsa kysyjälle. Eihän se sitä muuten kysyisi. Voimme olla tietysti eri mieltä kysymyksen edustamasta arvomaailmasta (saatan kuvitella että kysyjä pyrkii korostamaan itseään, nolaamaan minut tai mahdollisesti haluaa oppia jotain). Kuvittelen myös, että jokainen kysytty kysymys on oppimistilaisuus myös oletetulle vastaajalle.
Vastaajia on monenlaisia. Useat ovat kovin täynnä valmiita vastauksia, jolloin niiden on vaikea edes kuunnella kysymystä koska pari ensimmäistä sanaa auttaa jo valikoidun vastauksen löytämisessä. Toiset (siihen jopa koulutetaan) eivät vastaa koskaan kysymykseen vaan puhuvat aina itse valitsemastaan aiheesta (poliitikoissa on tällaisia). Usein vastaaja ei osaa vastata, jolloin nopeasti mieleen tuleva toimintamalli on mollata kysyjä tai tunnustaa oma osaamattomuus. Kumman luulette olevan tavallisempaa?
Kehon kieli ja äänenpainot saattavat paljastaa valistuneenkin vastaajan sisimmät mielipiteet, joten mieluusti jo ennen kysymyksen kuulemista on jäykistyttävä valmiiseen vastausasentoon ja vastattaessa liikutettava vain varovasti alahuulta.
Laitan tähän vielä iloksenne muutaman hyvän vastauksen aloitusfraasin. Näillä se hoituu tyhmempikin kysymys.
+ Etkö tota nyt ymmärrä...
+ Harvinaisen tyhmä kysymys...
+ Pönttö.
+ Kysyjä kuvittelee olevansa kovinkin oppinut...
+ Todella hyvä kysymys. Mietitäänpä sitä yhdessä...
+ Mielenkiintoinen idea. Mitä olet itse mieltä?
+ En tiedä. Otan selvää ja kerron.
+ Hmm...
+ Tästähän ei suinkaan ole kysymys, vaan...
Ai niin tuo sinun alkuperäinen kysymyksesi. Mitä olet siitä itse mieltä?
No simmone kysymys o tyhmä ku turkulaine on ollu autiol saarel mont vuat iha yksi ja sit sin tulee joku purkki, jonka kapteeni kysyy tält turkulaiselt, et olek sää iha yksi. Sit se turkulaine vastaa: "Ai mää vai?" Se o sit jo iha tyhmä kysymys.
ReplyDeleteTulipa mainioita vastauksia! Kiitos, HPY, Isopeikko ja Lasse :)
ReplyDeleteEniten minua riemastuttivat nämä kohdat:
HPY: Laitanpa korteni kekoon niin kuin mikakin muurahainen.
Isopeikko: + Pönttö.
Lasse; sit sin tulee joku purkki
:D Kops nauraa!
Niin mitäkö mieltä itse olen asiasta...? Duoda, viestinnän ammattilaisena en osaa edes ryhtyä aihetta käsittelemään. Jossain vaiheessa viestintää tarpeeksi luettuani totesin että en tiedä aiheesta mitään selkeää. Mitä enemmän sitä luen ja mietin sitä vähemmän siitä tiedän. Aion kyllä jatkossa veistää lyhyitä lastuja joissa sivuan pieniä osaalueita tai ilmiöitä.
Tällä hetkellä minua kiinnostaa esimerkiksi miettiä tarkemmin tuota Lassen esimerkin kysymystä ja sitä oliko se oikea kysymys johon odotettiin vastausta.
Jos oikein muistan, eräs kiinalainen filosofi sanoi joskus: Se joka kysyy, on tyhmä vain sen hetken ja saa vastauksen, mutta se, joka jättää kysymättä, pysyy tyhmänä koko loppuelämänsä!
ReplyDeletePolgara
ReplyDeleteToit tähän monitahoiseen asiaan erittäin hyvän tahon lisää. Erinomaista!