Monipuolinen lukujytkäle tämä kirja, jonka sain WSOY:n järjestämästä julkaisutilaisuudesta. Siitä ehdin jo tuoreeltaan raportoida runsas viikko sitten Rita-blogissani. Soini osaa puhua kiinnostavasti. Hänen tapansa jutella on mukavan arkifilosofista ja mutkatonta. Itse asiassa yksi niistä aiheista joista eniten nautin Peruspomossa oli kommunikointi.
Itselläni on paljolti samoja havaintoja kuin Soinilla netissä ja elävässä elämässä viestimisestä ja toimimisesta. Sananvapaus. Keskustelu. Avoimuus. Sanassa on voimaa. On tärkeää millä tavalla asiansa esittää jos tahtoo saada sanomansa perille. Valehtelu ei pitkän päälle kannata. Tunnekuohuissa ei kannata tehdä mitään päätöksiä. Välillä käy niin että vaikka miten selkeästi itse jotain sanoisi, joku taho osaa vääntää siitä kamalan tulkinnan. Olen kommunikaation opettaja. Politiikasta saisi räikeitä esimerkkejä viestinnän oppitunneille mielin määrin.
Toinen itseäni kiinnostava aihe on johtamistaito. Soinilla on luonnollisesti runsaasti ajatuksia ja sanottavaa siitä, mutta en lähde referoimaan. Totean vain että tykkäsin päästä kulissien taakse kurkistelemaan. Monet arvostelevat, mutta mahtaisivatko moisissa paineissa kauan kestää romahtamatta tai kilahtamatta?
Odotin olisiko kirjassa Haavisto-ilmiöstä, jonka valtaan presidentinvaalien alla tempauduin. Hiukan oli.
Kaikkein eniten odotin saavani lukea mamukriitikoiden möläytyksistä ja mitä mieltä Timo Soini oli niistä. Olen kieltenopettaja ja teen työtä ja vapaaehtoistyötä maahanmuuttajien kotouttamiseksi, etupäässä suomi 2 - opettajana. Olin innolla mukana blogimaailman mamu-keskusteluissa ennen perussuomalaisten puolueen syntyä ja nousua. Vaikka mamukriitikoilla mielestäni olikin järkeviä perusteita varoitella vääränlaisesta maahanmuutosta, tulin aika pian siihen tulokseen että pinnan alla kupli vierasvihaa ja uhkaa. Pelkäsin tosissani että se johtaisi natsismiin tai johonkin kauheaan. Uskon että Soinilla on ollut puolueessa ratkaiseva rooli sinisilmäisten ylisuvaitsevaisten ja Suomi-takaisin-suomalaisille - möläyttelijöiden välissä. Huomaan tätä kirjaa lukiessani hellittäväni omista vanhoista kauhun tuntemuksistani. Ihmisiä ne hakkaraiset ja hirvisaaret ja halla-ahotkin ovat.
Hiukan tahatonta huumoriakin on päässyt putkahtamaan Peruspomon sisälle. Soini kannattaa perinteistä avioliittoa naisen ja miehen välillä, mutta sivulla 222 on kuva joka on lähtenyt maailmalle tekstillä "Tiina Soini, the wife of the True Finns party leader, watches his husband give interviews..." Pitäisi tietenkin olla her husband. Muutenhan Tiina on mies.
Tulee mieleen eräs englanninopiskelijani Sami. Paluulennolla USA:sta Suomeen hän tajusi sanoneensa amerikkalaisporukalle vaimostaan: "He is a policeman." (Piti olla "She is a policewoman.") Ilmankos katsoivat niin omituisesti suomalaista. Jälkikäteen ei enää päässyt korjaamaan, mutta onneksi lausetta ei sentään julkaistu.
Suosittelen kirjaa. Eloisaa kerrontaa kiinnostavista asioista ja ihmisistä. Soinin hyviä mietteitä politiikasta ja elämästä. Suomesta, Euroopasta, maailmasta.
Sivu 273: "Olen pohtinut, mitkä Euroopan arvot ovat... Ne ovat antiikin filosofia, roomalainen oikeus ja kristillinen humanismi."
