Timo Soini, Peruspomo

Monipuolinen lukujytkäle tämä kirja, jonka sain WSOY:n järjestämästä julkaisutilaisuudesta. Siitä ehdin jo tuoreeltaan raportoida runsas viikko sitten Rita-blogissani. Soini osaa puhua kiinnostavasti. Hänen tapansa jutella on mukavan arkifilosofista ja mutkatonta. Itse asiassa yksi niistä aiheista joista eniten nautin Peruspomossa oli kommunikointi. 

Itselläni on paljolti samoja havaintoja kuin Soinilla netissä ja elävässä elämässä viestimisestä ja toimimisesta. Sananvapaus. Keskustelu. Avoimuus. Sanassa on voimaa. On tärkeää millä tavalla asiansa esittää jos tahtoo saada sanomansa perille. Valehtelu ei pitkän päälle kannata. Tunnekuohuissa ei kannata tehdä mitään päätöksiä. Välillä käy niin että vaikka miten selkeästi itse jotain sanoisi, joku taho osaa vääntää siitä kamalan tulkinnan. Olen kommunikaation opettaja. Politiikasta saisi räikeitä esimerkkejä viestinnän oppitunneille mielin määrin. 

Toinen itseäni kiinnostava aihe on johtamistaito. Soinilla on luonnollisesti runsaasti ajatuksia ja sanottavaa siitä, mutta en lähde referoimaan. Totean vain että tykkäsin päästä kulissien taakse kurkistelemaan. Monet arvostelevat, mutta mahtaisivatko moisissa paineissa kauan kestää romahtamatta tai kilahtamatta? 

Odotin olisiko kirjassa Haavisto-ilmiöstä, jonka valtaan presidentinvaalien alla tempauduin. Hiukan oli.

Kaikkein eniten odotin saavani lukea mamukriitikoiden möläytyksistä ja mitä mieltä Timo Soini oli niistä. Olen kieltenopettaja ja teen työtä ja vapaaehtoistyötä maahanmuuttajien kotouttamiseksi, etupäässä suomi 2 - opettajana. Olin innolla mukana blogimaailman mamu-keskusteluissa ennen perussuomalaisten puolueen syntyä ja nousua. Vaikka mamukriitikoilla mielestäni olikin järkeviä perusteita varoitella vääränlaisesta maahanmuutosta, tulin aika pian siihen tulokseen että pinnan alla kupli vierasvihaa ja uhkaa. Pelkäsin tosissani että se johtaisi natsismiin tai johonkin kauheaan. Uskon että Soinilla on ollut puolueessa ratkaiseva rooli sinisilmäisten ylisuvaitsevaisten ja Suomi-takaisin-suomalaisille - möläyttelijöiden välissä. Huomaan tätä kirjaa lukiessani hellittäväni omista vanhoista kauhun tuntemuksistani. Ihmisiä ne hakkaraiset ja hirvisaaret ja halla-ahotkin ovat. 

Hiukan tahatonta huumoriakin on päässyt putkahtamaan Peruspomon sisälle. Soini kannattaa perinteistä avioliittoa naisen ja miehen välillä, mutta sivulla 222 on kuva joka on lähtenyt maailmalle tekstillä "Tiina Soini, the wife of the True Finns party leader, watches his husband give interviews..." Pitäisi tietenkin olla her husband. Muutenhan Tiina on mies.

Tulee mieleen eräs englanninopiskelijani Sami. Paluulennolla USA:sta Suomeen hän tajusi sanoneensa amerikkalaisporukalle vaimostaan: "He is a policeman."  (Piti olla "She is a policewoman.") Ilmankos katsoivat niin omituisesti suomalaista. Jälkikäteen ei enää päässyt korjaamaan, mutta onneksi lausetta ei sentään julkaistu.

Suosittelen kirjaa. Eloisaa kerrontaa kiinnostavista asioista ja ihmisistä. Soinin hyviä mietteitä politiikasta ja elämästä. Suomesta, Euroopasta, maailmasta. 

Sivu 273: "Olen pohtinut, mitkä Euroopan arvot ovat... Ne ovat antiikin filosofia, roomalainen oikeus ja kristillinen humanismi."

Timo Jaakkola, Krokotiilijuoksu

Haluatko innostaa lapset liikkumaan? Haluatko ottaa lapset mukaan harrastamaan liikuntaa? Haluatko itse päästä mukaan lasten liikunnallisiin iloihin? Kaipaatko ideoita, kivoja leikkejä, jotka saavat energiat virtaamaan? Oletko opettaja, isä, äiti, täti, setä, nuoriso-ohjaaja? 

Liikuntatieteiden tohtori Timo Jaakkola on paneutunut liikuntataitojen oppimiseen ja opettamiseen. Hän esittelee uusimmassa kirjassaan harjoitteita, leikkejä ja pelejä joiden avulla kaikenikäiset voivat oppia ja ylläpitää motorisia taitoja.

Lue lehdistötiedote tästä linkistä ja PS-kustannuksen esittelyteksti täältä.

Taas kerran PS-kustannuksessa tiedetään mitä tämän hetken yhteiskunnassa tarvitaan. Kirja auttaa varhaiskasvattajia opettamaan lapsille fyysistä terveyttä edistäviä liikuntatapoja jotka pitkällä tähtäyksellä toivottavasti jatkuvat kautta kouluiän ja aikuisinakin. Iloinen ja terve lapsi ja nuori selviytyy paremmin kuin liikkumaton TV:n kaukosäädintä tai tietokonepelejä klikkaileva lajitoveri. Jotain on pakko tehdä jotta estetään päivästä toiseen jatkuva istuminen; bussissa, koulun pulpetissa, taas bussissa, ruokapöydässä, läksyjä tehdessä, TV:tä katsoessa, tietokoneen ääressä. 

Meidät voi joskus pakottaa liikkeelle, mutta monin verroin parempaa on jos INNOSTUMME liikkumaan.

Varhaiskasvatus ja koulu lienevät ensisijaisessa tarpeessa mutta kirja on siis kuitenkin kaikenikäisille sopiva.  

Ok omin käsin

Nykyajan tohinassa ja kohinassa kaipaan rauhaa. Hiljaisuutta. Paluuta johonkin yksinkertaisempaan. Käsintehtyyn. Kotoisaan. Riikka Kantinkoski - Susanna Vento tuovat askarteluteoksellaan juuri sellaista ilmapiiriä luokseni. WSOY 2013 

Kustannuspäällikkö Anna-Riikka Carlson haastatteli Susanna Ventoa lauantaina Kirjamessujen yhteydessä. Susanna on koulutukseltaan sisustussuunnittelija. Hänen vauvansa (5kk)  oli tiiviisti mukana parin tunnin ajan, jonka kirjallinen aamiaisemme kesti, eikä hermoillut yhtään. Ehkäpä äitinsä elämäntyyli on haikailemani vanhanajan tyylin mukainen kun vauveli oli niin tyytyväinen.   

Kuka tahansa osannee valmistaa pahvitaulun. Ohjeet eivät ole monimutkaiset eikä niitä tarvitse muutenkaan seurata orjallisesti. Pääsemme toteuttamaan itseämme ja valitsemaan lempivärejämme. Mikä rahansäästö kaupallisiin tauluihin nähden ja oman tekemisen ilo.  

Sätkynukke onnistuu varmasti niiltäkin jotka eivät tunne olevansa näppäriä näpertäjiä. Tuumailen tehdä tuosta jonkin jouluisen version. Muutenkin suosin värikkäämpiä värejä kuin kirjassa, mutta monethan ovat aivan hulluina valkoisen ja harmaan sävyihin. Heille suosittelen Susannan hurmaavaa blogia nimeltä Varpunen. Ihailen kovasti vaikka oma värimaailmani useimmiten läheneekin papukaijaa enemmän kuin varpusta.  

Onnistu yhdessä / Työyhteisön kehittäminen

Mitä yhteisöllisyys on? Kaikki siitä puhuvat, mutta kuka tietää? Olemme varmoja että sitä tarvitaan työyhteisöissä ja yhteiskunnassa ja ihmisten kesken yleensäkin.

Aini-Kristiina Jäppinen ei ainoastaan tiedä vaan hän osaa myös meille kertoa miten yhteisöllisyyttä hyödynnetään työpaikoilla. On suuri ilo lukea selkiytettyä tietoa, joka laajuudestaan huolimatta on onnistuttu jaottelemaan ja tarjoilemaan lukijalle helposti pureskeltavassa muodossa. Lukeminen vaatii teoreettista ajattelua mutta ajatteluamme autetaan kirjassa milloin milläkin tavalla.

Yhteisöllisyys = "moninaisuuden harmonia".

Yhteisön moniäänisyyttä verrataan kirjassa osuvasti ja hauskasti kuorolauluun.

Teos pyrkii selvittämään millä tavoilla päästään sellaiseen yhteisöllisyyteen joka on kantava voimavara minkä tahansa työpaikan arjen pyörittämisessä. Mielessäni risteilee lukiessa useita työpaikkoja menneisyydestäni, kouluja ja firmoja joissa olen opettanut kieliä.

Yhteisöllisyyden avaimet: Moniäänisyys, vuorovaikutus, asiantuntijuus, joustavuus, sitoutuminen, vastuunotto, päätöksenteko, neuvottelu, luottamukselle rakentuva kontrolli ja oman toiminnan arviointi.

Kaikki 10 avainta käsitellään erikseen ja perinpohjin.

Lue lisää kustantajan linkistä, täältä.

Lainaus kirjasta: "Määrittelen vision niin, että se on laaja yhteinen näkemys siitä, mihin suuntaan halutaan olla menossa, mitä siellä jossain määränpäässä tai pikemminkin matkan varrella halutaan omistaa tai hankkia ja mitä halutaan saavuttaa. Visiota voisi verrata kuvasarjaan, elokuvan traileriin tai muuhun kuvankaltaiseen puhuttelevaan näkyyn, josta puuttuvat vielä yksityiskohdat mutta joka on parhaimmillaan houkutteleva ja luokseen kutsuva. Visio voi aivan mainiosti olla sanallinen, mutta kuvallisuus, kuvitteellisuus ja kerronnallisuus ovat silti sen luontaisimpia ominaisuuksia."

(Sivu 89)

Hieno jalostava lukukokemus. Asiallista asiaa asiallisesti, ja kuitenkin melkein kuin runollisesti esitettynä.

Tykkää tästä!

Perjantaina aloin lukea ja tänään sunnuntaina saatan päästä kirjan loppuun. Eihän tätä malta laskea käsistään. Tykkää tästä! on varsin ajankohtaista tietoa tarjoava teos, joka puntaroi sosiaalisen median vaikutusta lapsiin ja nuoriin ja sitä mikä opettajan roolin pitäisi siinä yhteydessä olla jos mikään. Opettajia haastateltaessa on kuultu älähdyksiä: "Ei kai meidän tule tuhansien päivittäisten tehtäviemme ja velvollisuuksiemme lisäksi nyt vielä Facebookiinkin siirtyä?"

Minä tulin blogeihin syksyllä 2005, mistä alkoivat kokemukseni sosiaalisesta elämästä verkossa. Facebookiin tutustuin vasta vajaa kaksi vuotta sitten ja siellä olen nykyään melko aktiivinen. Opusta lukiessa tiedän mistä siinä puhutaan. Sekä bloggaamisessa että naamakirjailussa on etunsa ja vaaransa, ja nettiä pystyy muutenkin käyttämään oppimiseen ja tiedonsaantiin, niin sanoakseni hyvään tai huonoon sellaiseen. Ilmiöllä on monta eri puolta.

Ehdottomasti olen sitä mieltä että opettajien ja vanhempien pitäisi tuntea verkkoa muiltakin osin kuin nettisanomalehti, Wilma ja oma verkkopankki. Nuoriso käyttää sosiaalista mediaa, se on tosiasia, ja nuoret tarvitsevat monenlaista ohjeistusta ja apua ja nettitaitoja ongelmatilanteisiin. Mitä tehdä kun joutuu kiusatuksi tai törmää laittomaan toimintaan? Mitkä ovat yksityisyyden rajat? Lapsille kannattaa opettaa turvataitoja... mutta tietenkin aikuisen on ensin itse perehdyttävä aiheeseen. Moni nuori ei tule sitäkään ajatelleeksi että se mitä on someen kirjoittanut pysyy siellä eikä sitä saa poistettua.

Kirjasta saa mielestäni hyvinkin kattavan käsityksen tämänhetkisestä tilanteesta ja tietynlaisesta pulmallisuudesta ja siihen liittyvästä keskustelun tarpeesta. Mikä osa netin tiedontulvasta on luotettavaa? Mihin osaan on parasta suhtautua kriittisesti?

Miten opettaja tasapainottelee kasvatustehtävävässään kaiken tämän keskellä? Opettajalla on etiikkansa ja vastuullisuutensa aikuisena oppilaidensa elämässä sen lisäksi että hän opettaa kouluaineita. Mahdollisesti koululaiset hallitsevat teknisiä laitteita paljon paremmin kuin opettaja, mutta heillä ei vielä ole elämänkokemusta eikä edellytyksiä vastuulliseen toimintaan sosiaalisen median kentässä.

Kirjasta opettajat ja lasten vanhemmat saavat ajateltavaa ja käytännön vinkkejä vaikka eivät itse sosiaalista mediaa harrastaisikaan. Eri asiantuntijat ovat niitä meille sinne keränneet, ja todettakoon myös että grafiikka hivelee silmää ja sormenpäitä. Ihan nautinto käännellä sivuja. Tykkää tästä! kehottaa otsikko, ja niin minä tykkäänkin.

Palaan lukemaan... alkamassa on luku nimeltä Muuttaako sosiaalinen media lapsen todellisuudentajua ja moraalikehitystä?

(Some = sosiaalinen media)

Autistin ihmeellinen tarina

Iris Johansson on autisti joka "tuli pois ulkona-tilastaan", tavalliseen todellisuuteen ja muiden ihmisten yhteyteen. Kuulostaa oudolta mutta nämä ovat asioita joita on vaikea sanallisesti kuvata. Sain juuri tietää tuollaisen kirjan olemassa olosta ja haluaisin tietää mistä sen saa.

Lue lisää täältä.

Väläys pimeässä

Käsissäni on ansiokas, kerrassaan mainio lasten- ja nuortenkirja. Lukekaa ihmeessä. Kirja avartaa näkevän ihmisen maailmaa viedessään meidät käymään sokean maailmassa. Tai lukekaa nyt ensi hätään ainakin mitä blogiin Lastenkirjahylly on kirjasta kirjoitettu. Löysin mainitun blogin juuri Seija Vilénin kirjailijablogin kautta.

Lasten ja nuorten luettavaksi saisi olla pinoittain tarinoita erilaisuudesta. Suvaitsevaisuutta lisäävää kirjallisuutta ja elokuvia. Henkilöhahmoja joiden avulla pääsee ajattelemaan toisen ihmisen ajatuksia, kuvittelemaan toisen ihmisen kokemuksia, eläytymään toisen tunteisiin.

Havainnollisesti, viehättävästi kirjailija Maijaliisa Dieckmann vie lukijan Louis Braillen mukana 1800-luvun Pariisiin ja suomalaisen Leon kanssa nykyajan koululuokalle. Inhimillinen ote. Ei millään muotoa nyyhkytarina, jos sellaista pelkäätte.

Ystäväni Päivi toimi sokean pojan koulunkäyntiavustajana monet vuodet. Taidanpa lahjoittaa kirjan hänelle kun olen itse lukenut. Uskon että hän pitää siitä. Älkää kertoko etukäteen jotta yllätys ei mene pilalle. Kävijälaskurini mukaan hän ei ole viime aikoina käynyt täällä lukemassa. En useinkaan ehdi tarkastella kävijöitä mutta viime aikoina olen katsellut kiinnostuneena keitä täällä käy. Jaa, mutta eksyn asiasta. Minun piti vielä laittaa tähän näyte tai pari luettavaksi. Tämä hiukan sen jälkeen kun Louis sokeutui 3-vuotiaana (s. 37):

"Pian Louis jo uskaltaa keppinsä kanssa pihasta tielle. Hänelle tapahtuu niin kuin sokeille aina. Hänen muut aistinsa voimistuvat ja vahvistuvat. Hän aistii ihollaan ihmisten ja esineitten läheisyyden. Hänen kätensä tuntevat kodin paikat ja tavarat, ja hänen sormen-päittensä tuntoaisti on kohta aivan ylivoimainen."

"Louis'in kuulo on niin tarkka, että hän kuuulee tykkien jylinän ja lähestyvien sotajoukkojen marssin, kun muut eivät kuule mitään."

Kirjan takakannesta sormenpääni osuivat kohoutumiin. Ne osoittautuivat pistekirjoitukseksi. Mitä siinä mahtaa lukea? Jännittää. Ahaa! Oivalsin. Teoksen nim: Väläys pimeässä.

Ajatonta viisautta

"On neljä tapaa tietää paljon: elää monta vuotta, matkustaa monessa maassa, lukea monta hyvää kirjaa - mikä on helpointa - ja keskustella viisaiden ystävien kanssa - mikä on miellyttävintä."

Teos Sankarin taskupeili on "kirja strategioista, joita tarvitaan mestaruuden saavuttamiseksi kilpailun, ulkoisten seikkojen ja usein myös vilpin hallitsemassa maailmassa."

Hyvää huuhaata ja höpsismiä

No jopas! Tätä uutta lukiessani aloin ajatella yhtä vanhempaa kirjaa hyllyssäni ja niinhän se oli että ainoan omistamani unikirjan on kirjoittanut juuri sama nainen jonka elämästä Matka yli hils... eikun Matka yli ymmärryksen kertoo. Vanhassa Kops-blogissani kirjoitin marraskuussa 2005 otsikon UNIKIRJATKO HÖPSISMIÄ alle että tuo teos saavutti hyväksyntäni vaikka muuten en kertakaikkiaan jaksa kuunnella kun joku alkaa kertoa unistaan...

Matka yli ymmärryksen

Tuskin sain kirjan käteeni kun se imaisi minut pyörteisiinsä. Kuulun huuhaan vastustajiin kuten julistaa kuuluvansa kirjan kirjoittajakin, Heikki Saure. Saure sanoo että hänen epäuskonsa oli kovalla koetuksella hänen selvitellessään Anuirmeli Sallamo-Lavin kokemuksia henkimaailmassa kirjaa varten. Lukiessani tajuan mitä hän tarkoittaa.

Lueskelin muutaman vuoden aika ahkerasti rajatietokirjallisuutta ja yksi niiltä ajoilta saamani ajatus alkoi vahvistua tämän teoksen myötä. Nimittäin se että ei henkimaailmaa kannata pelätä. Henkisiä oppaita voi päinvastoin hyödyntää ja pyytää heiltä apua jos niin tahtoo. Voi pistää järjen, ennakkoluulot ja torjunnan sivuun ja antautua muuntuneen tietoisuuden tilaan. Lukekaa mitä kirjailija itse kertoo kokemuksestaan. Ehkä innostutte lukemaan hänen teoksensakin.

Kirjailija (Saure) välittää ja tulkitsee meille henkimaailman tulkitsijan (Anuirmelin) tarinan.

Lainaan muutaman rivin kirjasta:

"Kun uskalsin perehtyä henkimaailman ilmiöihin, aloin vähitellen tajuta että niissä ei ole mitään pelättävää. Todellinen kauhu on tässä maailmassa. Todellinen kauhu on sitä kun ystäväni isä jahtaa vaimoaan leipäveitsi kädessä." (Sivu 76)

Liikuttava kirja

No nyt ei voi inistä että ei olisi sinistä...

Tänä aamuna luin loppuun Timpan teoksen Kirjoittajan kirja. Aloittaessani hän oli Timo, nyt kuvittelen tuntevani hänet niin hyvin että voin puhua tuttavallisesti lempinimellä.

Harvoin luen kirjan näin nopeasti loppuun, mutta tämä vetäisi imuunsa niin että hölmistyin takakanteen tömähdettyäni. Pekka Hämäläisen Isä ja minä - opuksella oli myös aivan kauhea imu, mutta vasta jälkipuoliskolla. Alkua tutkailin vähitellen ja mietiskellen. Se on tavallinen lukutapani. Tuota Asperger-opusta maistelin ja tavailin pari kuukautta muiden lukujen ohessa.

Naureskelin itsekseni että Timon teksti kirjaimellisesti liikutti minua - lähdin nimittäin luvun lomasta liikkeelle, kirjahyllystä etsimään Luovan hierteen ja Infoähkyn jotka kirja mainitsi.

Hihitellen ihmettelin kun jonkin ajan kuluttua pääsin lukuun nimeltä Liikkuva liikkuja, missä kirjailija itse veisteli sanallisia leikkejä ja ajatuskuvioita liikuttamisesta ja liikkumisesta.

Joo. On se Timppa eikä pelkkä Timo. Tai Timi tai Timotei. Me ollaan selvästi kavereita.

Mikä kauhea ajatus: Ihminen laatii kirjoituksia kirjoittamisesta ja elämästään vuosia. Sitten tulen minä joka hotkaisen kaiken muutamassa päivässä.

Isäsuhteen merkittävyys

Painavaa asiaa isän merkityksestä pojille ja tyttärille. Sukupolvesta toiseen.

(Klikkauksella isommaksi, ja kahdella vielä isommaksi.)

Kaikki muuttuu paremmaksi

"Miksi mun pitää pelätä joka aamu mennä kouluun?"

"Miksi mua halutaan lyödä?"

"Olin päättänyt ratkaista ongelman hyppäämällä mereen kevättalvella 1991."

Kaikki muuttuu paremmaksi - kirja on osa kampanjaa jolla yritetään yhtäältä tuoda ihmisten tietoisuuteen millaisessa ahdingossa osa nuoria elää ja toisaalta antaa toivoa gay-nuorille jotta he pyrkisivät selviytymään elämässä eivätkä päätyisi masennukseen tai itsemurhaan. Homo- ja lesbonuorten itsemurhariski on tällä hetkellä erittäin suuri.

"Ei onnellisuutta voi tavoittaa elämällä piilossa."

Ostin tuon teoksen eilen. 23 euroa Suomalaisessa kirjakaupassa.

Pohja hyvälle keskustelulle

Tätä on hyvä keskustelu. Juuri tätä. Kaksi älykästä lukenutta ihmistä vaihtaa ajatuksia ja saa yhdessä syntymään uusia ajattelun tuloksia, oivalluksia.

Useinhan joudumme seuraamaan keskusteluja joissa osapuolet eivät kuuntele toisiaan.

Liian usein ajatusten vaihto merkitsee sitä että yritetään saada toinen vaihtamaan ajatuksensa samanlaisiksi kuin meidän ajatuksemme.

Paasataan omaa näkemystä. Uhotaan. Käytetään -han - päätettä jolla vaaditaan että kaikki ovat samaa mieltä. "Uskonnothan ovat kaikki pahasta."

Paasataan lainasanoin. Lainasanoin, jotka pönkittävät omaa näkemystä.

Harmistutaan kun toinen on eri mieltä. Aletaan haukkua kuin rakkikoirat.

Ei jakseta kuunnella, tai täällä netissä lukea, edes lausetta loppuun kun jo sorvataan seuraavaa omaa repliikkiä.

Kaava hyvälle keskustelulle. Pohja. Malli. Sabluuna. Se on luettavissa Pihkalan ja Valtaojan uusimman teoksen lehdiltä.

Käsitellään aihetta.

Esitetään ajatuksia.

Tehdään kysymyksiä.

Tutkitaan toisen vastauksia.

Kunnioittaen.

Käsitetään että oma tietämys ja näkemys on rajallinen.

Olen vasta sivulla 44. Runsaasti vielä jäljellä. Jee.

Kirjoittajat keskustelevat moraalista. Ai että on kutkuttavaa luettavaa...!

Tiedän uskovani, uskon tietäväni

Hykertelen, suorastaan kihertelen ja kuhertelen pitäessäni käsissäni tuoretta teosta joka sisältää lisää viisasta, syvällistä maailmoja syleilevää ajattelua, kahden suurenmoisen älyn ja kokemuksen kohdatessa. Aikaisemman osan olen jo lukenut.

Kaksi maailmankatsomusta. Piispa uskoo jumalaan. Tähtitieteen professori ihmiseen.

"Tiedän uskovani. Uskon tietäväni."

Kirjan nimi on oikea helmi. Onko Valtaoja keksinyt sen? Kuulostaa hänen ajatukseltaan.

Juuri tätä julkinen keskustelu kaipaa: rauhallista ajatusten vaihtoa erilaisten näkemysten välillä. Ei sitä vihaisten repliikkien tulvaa joka tukahduttaa ja tyrehdyttää netin keskustelupalstat ennen kuin mitään siltoja ehditään alkaa rakentaa eri osapuolien välille.

Jos kaikki meistä osaisivat ja suostuisivat Valtaojan ja Pihkalan tavoin kuuntelemaan muittenkin näkökulmia kuin omiaan ja astuisivat askeleen taaksepäin sen sijaan että nyrkit pystyssä hyökkäävät toisinajattelevia vastaan, maailmanrauha olisi jo täällä.

Tämän kirjan kansien väliin nyt sukellan. Suihkis.

Aah, kirja, kirja ja uusi kirja

Pino luettuja (yksi kpl) ja enemmän tai vähemmän keskenolevia kirjoja (6 kpl) kasvaa, ja lisää vaan haalin lukuhimooni. Sama ilmiö kuin että ruokahalu kasvaa syödessä. Ähky ei kuitenkaan uhkaa. Nykyään osataan kirjoittaa (ja editoida tai mitä kustantamoissa sitten tehdäänkään) ilmavasti ja kansantajuisesti.

Uutukaisin uusi on Tuija Aalto - Marylka Yoe Uusisaari; LÖYDY. Brändää itsesi verkossa.

Vaikuttaa käytännönläheiseltä ja selkokieliseltä.

Ehkä minulle vihdoin selviää mikä on Twitter.

Miten netissä kannattaa toimia työminänä?

Rakentaisinko ammatillisen henkilöbrändin?

Miten sovitan työ- ja vapaa-ajan toisiinsa verkossa?

...

Oi miten kutsuva otsikko: Verkkoelämän 360 astetta.

Kodin tavaravuoret

Kirja Kaaoksen kesyttäjä jota luen sisältää oivallisia oivalluksia siitä miksi säilytämme niin hirveästi tavaraa kodeissamme. Kaapit, kellarit, ullakot täpötäynnä.

Ajatelkaas matkamuistojakin. Voimme nähdä ne esimerkkinä menneisyydessä elämisestä.

"Toisaalta säilytämme tavaraa siksi että uskomme tekevämme sillä jotain tulevaisuudessa: lomalla, vuorotteluvapaalla, eläkevuosina.

Tavarat pitävät meitä siis kiinni joko menneisyydessä tai tulevaisuudessa, mutta vievät siten huomion tästä hetkestä - elämästä, jota pitäisi elää nyt."

(Sivu 50)

Kirjamessut alkoivat

Hyvä kirja on kaveri. Kirja viihdyttää, opettaa, kasvattaa. Lukeminen antaa ajatuksia. Yksi menneiden vuosien lukukampanjan iskulause kuului: "Lue enemmän, luulet vähemmän". En usko sitä koskaan unohtavani. Se on juuri noin.

Helsingin Kirjamessut 28.10. - 31.10.

Kröhöm, kuvaamieni kansien välissä mun kamujen kirjoittamaa laatukamaa. Hullussa akassa muitakin kirjoituksia, mutta olen vasta lukenut Anna Kortesalmen osuuden. Enteks tutut ja sitten muut kirjoittajat, hahaa. Oma väki ensin, sitten vieraat.

Kaaoksen kesyttäjä

Ihan juuri hain postilaatikosta uutukaisen kirjan. Juuri ilmestynyt. Tuore. (Klikkaa kuva isommaksi.)

Viehko opus, opas ulos kaaoksen koukeroisista kiemuroista.

Niille joilla konseptit hukassa. Tavarat kateissa. Systeemit hakusessa.

Itse olen hyvin järjestelmällinen. Nautin aikaa säästävien menetelmien keksimisestä. Niput, lokerot, kansiot ovat mieleeni.

En tarvitse opaskoiraa kuljettamaan minut työhuoneestani ulko-ovelle. Mielelläni ryhdyn opaskoiraksi jollekulle toiselle. Kirjan tekijä kai samaa kaliiberia, mutta oletettavasti kaukana edelläni.

Oikein kihelmöitsen päästä lukemaan, mutta ensin kääntelen kappaletta käsissäni, plärään sivuja, nautin värikoodatuista reunoista, kovan kirjan harvinaisesta taipuisuudesta. Ei pokkari, ei kovakantinen... vai onko?

Ah noita ruutuja ja raitoja. Kutsuvia värejä. Inspiroidun jo ennen lukemista!