Timo Soini, Peruspomo

Monipuolinen lukujytkäle tämä kirja, jonka sain WSOY:n järjestämästä julkaisutilaisuudesta. Siitä ehdin jo tuoreeltaan raportoida runsas viikko sitten Rita-blogissani. Soini osaa puhua kiinnostavasti. Hänen tapansa jutella on mukavan arkifilosofista ja mutkatonta. Itse asiassa yksi niistä aiheista joista eniten nautin Peruspomossa oli kommunikointi. 

Itselläni on paljolti samoja havaintoja kuin Soinilla netissä ja elävässä elämässä viestimisestä ja toimimisesta. Sananvapaus. Keskustelu. Avoimuus. Sanassa on voimaa. On tärkeää millä tavalla asiansa esittää jos tahtoo saada sanomansa perille. Valehtelu ei pitkän päälle kannata. Tunnekuohuissa ei kannata tehdä mitään päätöksiä. Välillä käy niin että vaikka miten selkeästi itse jotain sanoisi, joku taho osaa vääntää siitä kamalan tulkinnan. Olen kommunikaation opettaja. Politiikasta saisi räikeitä esimerkkejä viestinnän oppitunneille mielin määrin. 

Toinen itseäni kiinnostava aihe on johtamistaito. Soinilla on luonnollisesti runsaasti ajatuksia ja sanottavaa siitä, mutta en lähde referoimaan. Totean vain että tykkäsin päästä kulissien taakse kurkistelemaan. Monet arvostelevat, mutta mahtaisivatko moisissa paineissa kauan kestää romahtamatta tai kilahtamatta? 

Odotin olisiko kirjassa Haavisto-ilmiöstä, jonka valtaan presidentinvaalien alla tempauduin. Hiukan oli.

Kaikkein eniten odotin saavani lukea mamukriitikoiden möläytyksistä ja mitä mieltä Timo Soini oli niistä. Olen kieltenopettaja ja teen työtä ja vapaaehtoistyötä maahanmuuttajien kotouttamiseksi, etupäässä suomi 2 - opettajana. Olin innolla mukana blogimaailman mamu-keskusteluissa ennen perussuomalaisten puolueen syntyä ja nousua. Vaikka mamukriitikoilla mielestäni olikin järkeviä perusteita varoitella vääränlaisesta maahanmuutosta, tulin aika pian siihen tulokseen että pinnan alla kupli vierasvihaa ja uhkaa. Pelkäsin tosissani että se johtaisi natsismiin tai johonkin kauheaan. Uskon että Soinilla on ollut puolueessa ratkaiseva rooli sinisilmäisten ylisuvaitsevaisten ja Suomi-takaisin-suomalaisille - möläyttelijöiden välissä. Huomaan tätä kirjaa lukiessani hellittäväni omista vanhoista kauhun tuntemuksistani. Ihmisiä ne hakkaraiset ja hirvisaaret ja halla-ahotkin ovat. 

Hiukan tahatonta huumoriakin on päässyt putkahtamaan Peruspomon sisälle. Soini kannattaa perinteistä avioliittoa naisen ja miehen välillä, mutta sivulla 222 on kuva joka on lähtenyt maailmalle tekstillä "Tiina Soini, the wife of the True Finns party leader, watches his husband give interviews..." Pitäisi tietenkin olla her husband. Muutenhan Tiina on mies.

Tulee mieleen eräs englanninopiskelijani Sami. Paluulennolla USA:sta Suomeen hän tajusi sanoneensa amerikkalaisporukalle vaimostaan: "He is a policeman."  (Piti olla "She is a policewoman.") Ilmankos katsoivat niin omituisesti suomalaista. Jälkikäteen ei enää päässyt korjaamaan, mutta onneksi lausetta ei sentään julkaistu.

Suosittelen kirjaa. Eloisaa kerrontaa kiinnostavista asioista ja ihmisistä. Soinin hyviä mietteitä politiikasta ja elämästä. Suomesta, Euroopasta, maailmasta. 

Sivu 273: "Olen pohtinut, mitkä Euroopan arvot ovat... Ne ovat antiikin filosofia, roomalainen oikeus ja kristillinen humanismi."

Timo Jaakkola, Krokotiilijuoksu

Haluatko innostaa lapset liikkumaan? Haluatko ottaa lapset mukaan harrastamaan liikuntaa? Haluatko itse päästä mukaan lasten liikunnallisiin iloihin? Kaipaatko ideoita, kivoja leikkejä, jotka saavat energiat virtaamaan? Oletko opettaja, isä, äiti, täti, setä, nuoriso-ohjaaja? 

Liikuntatieteiden tohtori Timo Jaakkola on paneutunut liikuntataitojen oppimiseen ja opettamiseen. Hän esittelee uusimmassa kirjassaan harjoitteita, leikkejä ja pelejä joiden avulla kaikenikäiset voivat oppia ja ylläpitää motorisia taitoja.

Lue lehdistötiedote tästä linkistä ja PS-kustannuksen esittelyteksti täältä.

Taas kerran PS-kustannuksessa tiedetään mitä tämän hetken yhteiskunnassa tarvitaan. Kirja auttaa varhaiskasvattajia opettamaan lapsille fyysistä terveyttä edistäviä liikuntatapoja jotka pitkällä tähtäyksellä toivottavasti jatkuvat kautta kouluiän ja aikuisinakin. Iloinen ja terve lapsi ja nuori selviytyy paremmin kuin liikkumaton TV:n kaukosäädintä tai tietokonepelejä klikkaileva lajitoveri. Jotain on pakko tehdä jotta estetään päivästä toiseen jatkuva istuminen; bussissa, koulun pulpetissa, taas bussissa, ruokapöydässä, läksyjä tehdessä, TV:tä katsoessa, tietokoneen ääressä. 

Meidät voi joskus pakottaa liikkeelle, mutta monin verroin parempaa on jos INNOSTUMME liikkumaan.

Varhaiskasvatus ja koulu lienevät ensisijaisessa tarpeessa mutta kirja on siis kuitenkin kaikenikäisille sopiva.  

Käytöstavoista

Tuumailen käytöstapoja. Niitä opitaan kotona, koulussa, kaveripiirissä, omaksutaan televisiosta ja netistä, omilta idoleilta ja mistä milloinkin. Törmäsin käyttäytymiseen jota ihmettelin isolla i:llä.

Malmin seudun pienehkössä Fida kirpputorimyymälässä kierteli noin 50 - 60 - vuotias mies, pipo tai muu sen tapainen pääkappale lievään etukenoon asennettuna. Hänestä pikkuisen takavasemmalle käveli sen verran nuorempi mies että aikamiespojakseen arvelin. Poika ei puhunut mitään. Isä sen sijaan oli kävelevä kommentaattori. Joka lausunnossa kirosana. Kuuluvalla äänellä, välittämättä mahdollisista naisista tai lapsista myymälässä. Olivatkohan kaksi naismyyjää uskovaisia, kun Fida on lähetystori? Jos olivat, mahtoivat korvansa kuumottaa. 

"Kato tätäkin rotsia. S-tanan kallis."

"Entäs tämä sitten? Kalliimpaa kuin s-tana oikeissa putiikeissa."

"Meitä yritetään p-kele viilata linssiin."

Kautta kaverin kävelykierroksen kuultiin samanlaisia halventavia huomautuksia ja hintojen taivastelua, kunnes yhtäkkiä tulikin kehuva kommentti vielä astetta kovemmalla äänellä, ja käyttöön otettiin ilmeisesti varastossa pidetty kehusanakin:

"No tässä sentään on v-tun viksu vaatekappale ! "

Jokseenkin hämmentyneenä tuota kuuntelin. Kohta äijä poistui liikkeestä poika vanavedessään. Ilma alkoi puhdistua. 

Ruusuja ja risuja ? - Minulta pelkästään risuja. 

AKT-jupakoinnin tervetullut julkisuus

Seuraan tiiviisti AKT:n työpaikkakiusaamisuutisointia lehdistä ja televisiosta sekä luen blogikirjoituksia ja niiden kommenttiketjuja. Facebookissa työpaikkakiusattujen sivuilla kannatetaan hyvin yksimielisesti Ahdetta ja toivotaan että Räty erotetaan. Niille meistä jotka toivovat hartaasti että kaikenlainen öykkäröinti ja kiusaaminen saadaan työyhteisöistä kitketyksi ja hyvinvointi palautetuksi, tapauksen saama julkisuus on kuin taivaan lahja. Kun vaan käsittely pysyisi asiallisena ja rakentavana. Keskustelut lähtevät helposti vikasuuntaan. Tuskastuttavaa katsoa vierestä kun aletaan vetää mukaan vaikka mitä epäolennaisuuksia ja möläytellään ties mitä.

Oma mielipiteeni asiasta: Alaiset ovat todistaneet Rädyn johtavan huutamalla, syyttämällä ja mitätöimällä. Pois sellainen johtaja.

(Kuvan kasvi on enkelinsiipi, jos jotakuta kiinnostaa. Ja vaikka ei kiinnostaisikaan.)

Onnistu yhdessä / Työyhteisön kehittäminen

Mitä yhteisöllisyys on? Kaikki siitä puhuvat, mutta kuka tietää? Olemme varmoja että sitä tarvitaan työyhteisöissä ja yhteiskunnassa ja ihmisten kesken yleensäkin.

Aini-Kristiina Jäppinen ei ainoastaan tiedä vaan hän osaa myös meille kertoa miten yhteisöllisyyttä hyödynnetään työpaikoilla. On suuri ilo lukea selkiytettyä tietoa, joka laajuudestaan huolimatta on onnistuttu jaottelemaan ja tarjoilemaan lukijalle helposti pureskeltavassa muodossa. Lukeminen vaatii teoreettista ajattelua mutta ajatteluamme autetaan kirjassa milloin milläkin tavalla.

Yhteisöllisyys = "moninaisuuden harmonia".

Yhteisön moniäänisyyttä verrataan kirjassa osuvasti ja hauskasti kuorolauluun.

Teos pyrkii selvittämään millä tavoilla päästään sellaiseen yhteisöllisyyteen joka on kantava voimavara minkä tahansa työpaikan arjen pyörittämisessä. Mielessäni risteilee lukiessa useita työpaikkoja menneisyydestäni, kouluja ja firmoja joissa olen opettanut kieliä.

Yhteisöllisyyden avaimet: Moniäänisyys, vuorovaikutus, asiantuntijuus, joustavuus, sitoutuminen, vastuunotto, päätöksenteko, neuvottelu, luottamukselle rakentuva kontrolli ja oman toiminnan arviointi.

Kaikki 10 avainta käsitellään erikseen ja perinpohjin.

Lue lisää kustantajan linkistä, täältä.

Lainaus kirjasta: "Määrittelen vision niin, että se on laaja yhteinen näkemys siitä, mihin suuntaan halutaan olla menossa, mitä siellä jossain määränpäässä tai pikemminkin matkan varrella halutaan omistaa tai hankkia ja mitä halutaan saavuttaa. Visiota voisi verrata kuvasarjaan, elokuvan traileriin tai muuhun kuvankaltaiseen puhuttelevaan näkyyn, josta puuttuvat vielä yksityiskohdat mutta joka on parhaimmillaan houkutteleva ja luokseen kutsuva. Visio voi aivan mainiosti olla sanallinen, mutta kuvallisuus, kuvitteellisuus ja kerronnallisuus ovat silti sen luontaisimpia ominaisuuksia."

(Sivu 89)

Hieno jalostava lukukokemus. Asiallista asiaa asiallisesti, ja kuitenkin melkein kuin runollisesti esitettynä.

Tykkää tästä!

Perjantaina aloin lukea ja tänään sunnuntaina saatan päästä kirjan loppuun. Eihän tätä malta laskea käsistään. Tykkää tästä! on varsin ajankohtaista tietoa tarjoava teos, joka puntaroi sosiaalisen median vaikutusta lapsiin ja nuoriin ja sitä mikä opettajan roolin pitäisi siinä yhteydessä olla jos mikään. Opettajia haastateltaessa on kuultu älähdyksiä: "Ei kai meidän tule tuhansien päivittäisten tehtäviemme ja velvollisuuksiemme lisäksi nyt vielä Facebookiinkin siirtyä?"

Minä tulin blogeihin syksyllä 2005, mistä alkoivat kokemukseni sosiaalisesta elämästä verkossa. Facebookiin tutustuin vasta vajaa kaksi vuotta sitten ja siellä olen nykyään melko aktiivinen. Opusta lukiessa tiedän mistä siinä puhutaan. Sekä bloggaamisessa että naamakirjailussa on etunsa ja vaaransa, ja nettiä pystyy muutenkin käyttämään oppimiseen ja tiedonsaantiin, niin sanoakseni hyvään tai huonoon sellaiseen. Ilmiöllä on monta eri puolta.

Ehdottomasti olen sitä mieltä että opettajien ja vanhempien pitäisi tuntea verkkoa muiltakin osin kuin nettisanomalehti, Wilma ja oma verkkopankki. Nuoriso käyttää sosiaalista mediaa, se on tosiasia, ja nuoret tarvitsevat monenlaista ohjeistusta ja apua ja nettitaitoja ongelmatilanteisiin. Mitä tehdä kun joutuu kiusatuksi tai törmää laittomaan toimintaan? Mitkä ovat yksityisyyden rajat? Lapsille kannattaa opettaa turvataitoja... mutta tietenkin aikuisen on ensin itse perehdyttävä aiheeseen. Moni nuori ei tule sitäkään ajatelleeksi että se mitä on someen kirjoittanut pysyy siellä eikä sitä saa poistettua.

Kirjasta saa mielestäni hyvinkin kattavan käsityksen tämänhetkisestä tilanteesta ja tietynlaisesta pulmallisuudesta ja siihen liittyvästä keskustelun tarpeesta. Mikä osa netin tiedontulvasta on luotettavaa? Mihin osaan on parasta suhtautua kriittisesti?

Miten opettaja tasapainottelee kasvatustehtävävässään kaiken tämän keskellä? Opettajalla on etiikkansa ja vastuullisuutensa aikuisena oppilaidensa elämässä sen lisäksi että hän opettaa kouluaineita. Mahdollisesti koululaiset hallitsevat teknisiä laitteita paljon paremmin kuin opettaja, mutta heillä ei vielä ole elämänkokemusta eikä edellytyksiä vastuulliseen toimintaan sosiaalisen median kentässä.

Kirjasta opettajat ja lasten vanhemmat saavat ajateltavaa ja käytännön vinkkejä vaikka eivät itse sosiaalista mediaa harrastaisikaan. Eri asiantuntijat ovat niitä meille sinne keränneet, ja todettakoon myös että grafiikka hivelee silmää ja sormenpäitä. Ihan nautinto käännellä sivuja. Tykkää tästä! kehottaa otsikko, ja niin minä tykkäänkin.

Palaan lukemaan... alkamassa on luku nimeltä Muuttaako sosiaalinen media lapsen todellisuudentajua ja moraalikehitystä?

(Some = sosiaalinen media)

Mieli maasta

Tuoretta asiantuntijatietoa saatavilla nuoruusiän masennuksesta. Mieli maasta - teoksen kansien väliin on koottu kirjoituksia, joissa mielenterveystyön ja erityisopetuksen ammattilaiset antavat näkökulmia, ja paikoin melkeinpä reseptejä masennuksen tunnistamiseen ja kertovat mistä ja miten apua voi hakea.

Mistä masennuksen tunnistaa? Siinäpä vaikeus. Yllätyin lukiessani että se ei suinkaan aina vastaa maallikon odotuksia oireissaan. Ne saattavat olla fyysisiä tuntemuksia kuten vatsakipua tai muita kiputiloja ja unettomuutta. Oireet voivat tulla esiin häiriköintinä koulussa, tai kiinnostumattomuutena ja välinpitämättömyytenä. Opettaja erehtyy pitämään masentunutta oppilasta laiskana. Voi hurja että tulee ajattelemistä minulle joka olen opettaja! Ennen aikaan kun lukihäiriöistä ei tiedetty luultiin oppilaita huolimattomiksi ja laiskoiksi. Sitten tajuttiin että kyseessä oli neurologis-biologinen juttu. Ollaanko nyt vaarassa leimata yksi mielialahäiriöistä kärsivä nuorten joukko kelvottomiksi kun ei tiedosteta että kyseessä onkin depressio?

Tätä pitää tutkia. Nyt jo sanotaan että masennus on kansantauti. Asialle on tehtävä jotain! Suosittelen kirjaa mitä lämpimimmin kaikille joilla on lapsia elämässään, omia lapsia, sukulaisten ja ystävien lapsia, opppilaita. Katsokaamme vetämättömiä ja keskittymiskyvyttömiä ja häiriköiviä nuoriamme ja miettikäämme voimmeko auttaa heitä jotenkin.

Kirjasta ilmenee että nuori itse saattaa juuttua johonkin kehitysvaiheeseen ja jäädä ajattelussaan junnaamaan samaa kehää. Jopa puolet masentuneista nuorista kieltää masennuksen tunteensa, joten ulkopuolisen auttajan on edettävä sen mukaan. Keskustelu nuoren kanssa voi tuottaa tuloksia jos sillä onnistuu käynnistämään nuoressa itsessään erilaista ajattelua. Ratkaisun pitäisi viime kädessä syntyä oman itsen sisällä eikä tulla ulkopuolelta, mutta esimerkiksi ammattiauttaja osaa ottaa puheeksi aiheita jotka päästävät nuoren tarkastelemaan itseään ja tilannettaan uusista näkökulmista.

Ratkaiseva käänne: Kun nuori käsittää että keskustelukumppani kuuntelee häntä oikeasti ja on oikeasti kiinnostunut hänestä ja siitä mitä hänelle kuuluu.

Minusta tuntui hyvältä lukea nykyajan pyrkimyksistä tuoda apu ja hoito nuorten luonnolliseen elinympäristöön, kouluun ja kotiin, sen sijaan että hänet sijoitettaisiin sänkyyn hoitolaitokseen.

Tässä muutamia otsikoita sisällysluettelosta:

Miten kohtaan masentuneen opiskelijan?

Ratkaisukeskeinen terapia nuorten masennuksen hoidossa

Voimaantumista ei voi opettaa, mutta sen voi mahdollistaa

Arvoisemme presidentti

Kokenut asiallinen rauhanneuvottelija ja sovittelija. Välittää maapallosta ja ilmastosta. Kansainvälinen. Tavallisen oloinen ja inhimillinen. Ihmisoikeuksien ajaja ja puolustaja. Rohkea. Tuntee omakohtaisesti seksuaalisten vähemmistöjen asian. Puhe ei ole pelkkää sanahelinää. Pekka Haavisto innoittaa muita esimerkillään ja keskustelullaan. Minulle on täysin selvää että äänestän häntä. Tässä on arvoisemme presidentti joka arvostaa meitä. Lisää täällä.

Järkeä ja tietoa maahanmuuttoasiaan

Suomessa on ollut maahanmuuttajia kauan, ja maahanmuuttokeskustelu on jatkunut kauan. Samat mielipiteet puolesta ja vastaan ovat pyörineet julkisuudessa vuodesta toiseen. Kaikilla on mielipide. Mitä ihmeellisimpiä "tietoja" ja "faktoja" esitetään silloinkin kun ei mitään tiedetä asiasta. Kun kuullaan 7-vuotiaan suusta "Ne vie meidän naiset" on selvää että ainakaan hänen ajattelunsa ei ole harkittua eikä todellisuuteen pohjautuvaa, mutta aikuisten harhautuneet puheet keskustelukumppani voi uskoa ja raportoida eteenpäin tosina.

Nyt on tarjolla tuore asiantuntijateos jota lukemalla voi korvata epämääräistä luuloaan tiedolla. Kirjoittajat osaavat oman pitkän kokemuksen ansiosta kertoa mitä tarvitaan maahanmuuttajien kohtaamisessa, millaista kouluopetusta kaivataan, millaista yhteistyötä kodin ja koulun välillä, miten suomalaiset lapset tutustutetaan muualta tulleisiin luokkatovereihinsa, mitä rasismi on, mitä virheitä opettajat voivat huomaamattaan tehdä ja miten elämä helpottuu kun on oikeat tavat ja välineet hoitaa muualta tulleiden kohtaaminen ja opettaminen.

Väkinäisyyden pystyy aika vähällä muuttamaan iloiseksi kanssakäymiseksi. Perheissä ei tarvitse tuskailla ja pelätä sitä että suomalaisten lasten luokalla on ulkomaalaisia. Siitä kannattaa iloita. Opettajien ei tule harmitella että heidän luokalleen pistetään maahanmuuttaja vaan kääntää se opetuksessa kaikkien hyödyksi. Noihin on olemassa runsaasti ideoita ja keinoja.

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, en ainoastaan opettajille ja koululaisten vanhemmille.

Kirjan esittelyn voi lukea täältä.

Sananvapaus ja käytöstavat

Suomessa vallitsee aika hyvä sananvapaus. Samaa ei voi sanoa hyvistä käytöstavoista.

Lasinen lapsuus

Sydäntäsärkevää ja suututtavaa että ties miten monet lapset joutuvat kärsimään vanhempiensa kännäämisestä. Auttavia tahoja on, jos apua etsitään.

Tässä linkki sivustolle Lasinen lapsuus.

Perussuomalaiset ja kohta myös natsit

Perussuomalaiset. Kalskahtaa komealta. Kunnialliselta. Isänmaalliselta.

Kansallisuusaate, sosialismi, natsionalismi, natsit...

Perussuomalaisten lisäksi Suomeen ollaan perustamassa natsipuoluetta.

Tukkani nousee pystyyn kun ajattelen mitä kauhutekoja isänmaallisuuden nimissä voidaan tehdä, ja mitä on maailmanhistorian aikana tehty.

Ajattelen kansalaisuussotia, vapaussotia, rankaisuretkiä, propagandaa joka puhuu isänmaan "puolustamisesta" ja "kansamme vaalimisesta", taitavia demagogeja eli kansankiihottajia, jotka saavat kansalaiset aktivoitua mielettömiin tekoihin.

Mihin suomalaisia ollaan johdattamassa?

Käytetäänkö puolueita muukalaisvihan lietsomiseen?

Jotkut meistä syntyvät rikollisiksi

Aivotutkimus kehittyy. Käyttäytymistieteessä ja psykologiassa muutenkin on jo jonkin aikaa etsitty biologiasta ja neuropsykologiasta selityksiä ilmiöille joita ennen pidettiin sosiaalisina ilmiöinä ja ympäristöstä ja elinoloista johtuvina. Vankilapsykologi, kriminologi Adrian Raine porautuu rikollisten aivojen arvoituksiin. Lue lisää täältä.

Missä punainen veljeni on?

Punainen nalle (klikkaa edellä oleviin sanoihin) Punaisen ristin verkkokaupasta saapui postilaatikkooni. Vain yksi, vaikka niitä piti olla kaksi. Laskussakin mainitaan kaksi. "Missä punainen virkattu virkaveljeni tai siskoni on?" Amigurumi-otus ihmettelee.

Meilasin myyntiin ja lupasivat lähettää puuttuvan ötökän. Pieni nalle - iso apu. Myyntituotto menee SPR:n katastrofirahastoon, ja sieltä kriisien ja katastrofien uhrien auttamiseen.

Erittäin sympaattinen pieni virkattu nalle.

Väläys pimeässä

Käsissäni on ansiokas, kerrassaan mainio lasten- ja nuortenkirja. Lukekaa ihmeessä. Kirja avartaa näkevän ihmisen maailmaa viedessään meidät käymään sokean maailmassa. Tai lukekaa nyt ensi hätään ainakin mitä blogiin Lastenkirjahylly on kirjasta kirjoitettu. Löysin mainitun blogin juuri Seija Vilénin kirjailijablogin kautta.

Lasten ja nuorten luettavaksi saisi olla pinoittain tarinoita erilaisuudesta. Suvaitsevaisuutta lisäävää kirjallisuutta ja elokuvia. Henkilöhahmoja joiden avulla pääsee ajattelemaan toisen ihmisen ajatuksia, kuvittelemaan toisen ihmisen kokemuksia, eläytymään toisen tunteisiin.

Havainnollisesti, viehättävästi kirjailija Maijaliisa Dieckmann vie lukijan Louis Braillen mukana 1800-luvun Pariisiin ja suomalaisen Leon kanssa nykyajan koululuokalle. Inhimillinen ote. Ei millään muotoa nyyhkytarina, jos sellaista pelkäätte.

Ystäväni Päivi toimi sokean pojan koulunkäyntiavustajana monet vuodet. Taidanpa lahjoittaa kirjan hänelle kun olen itse lukenut. Uskon että hän pitää siitä. Älkää kertoko etukäteen jotta yllätys ei mene pilalle. Kävijälaskurini mukaan hän ei ole viime aikoina käynyt täällä lukemassa. En useinkaan ehdi tarkastella kävijöitä mutta viime aikoina olen katsellut kiinnostuneena keitä täällä käy. Jaa, mutta eksyn asiasta. Minun piti vielä laittaa tähän näyte tai pari luettavaksi. Tämä hiukan sen jälkeen kun Louis sokeutui 3-vuotiaana (s. 37):

"Pian Louis jo uskaltaa keppinsä kanssa pihasta tielle. Hänelle tapahtuu niin kuin sokeille aina. Hänen muut aistinsa voimistuvat ja vahvistuvat. Hän aistii ihollaan ihmisten ja esineitten läheisyyden. Hänen kätensä tuntevat kodin paikat ja tavarat, ja hänen sormen-päittensä tuntoaisti on kohta aivan ylivoimainen."

"Louis'in kuulo on niin tarkka, että hän kuuulee tykkien jylinän ja lähestyvien sotajoukkojen marssin, kun muut eivät kuule mitään."

Kirjan takakannesta sormenpääni osuivat kohoutumiin. Ne osoittautuivat pistekirjoitukseksi. Mitä siinä mahtaa lukea? Jännittää. Ahaa! Oivalsin. Teoksen nim: Väläys pimeässä.

Maahanmuuttajien kerho Malmilla

Minkähänlaista on tulla Keniasta tai Somaliasta ensimmäistä kertaa Suomeen talvella?

Suomen Punainen Risti on järjestämässä maahanmuuttajille kerhoa jossa he voivat tavata muita maahanmuuttajia ja meitä suomalaisia ja oppia suomen kieltä.

Menen aloittamaan toiminnan romanialaisen Doinan kanssa tiistaina 1.3. kello 17.30. Kerhon on tarkoitus toimia joka toinen tiistai siitä eteenpäin.

Kokoontumispaikka on Malmin Toimintakeskus, Kirkonkyläntie 2. Jos tunnette näillä seuduilla asuvia maahanmuuttajia, kertokaa heille että ovat tervetulleita.

Irti narsistin hampaista

"Voi ei, taas yksi narsistikirja!", huudahtavat yhdet tahot.

"Hyvä hyvä, yksi narsismikirja lisää! ilahtuvat toiset.

Minä kuulun noihin toisiin. Luen kyseistä opusta. Mielestäni aiheesta ei voi saada liikaa tietoa. On se sen verran monikerroksinen ja monivivahteinen ilmiö. Ennalta ehkäisevä tieto säästää paljolta. Herättävä, silmät aukaiseva tieto voi pelastaa. Oikeitten sanojen valinta narsistin hampaissa oleville läheisille saattaa kukaties lopulta onnistua jos ratkaisevat sanat osuvat silmiin asiateoksesta.

Mahtaako tämä olla kahdeksas vai yhdeksäs narsistikirja minun lukemistossani?

Joillekin se on ensimmäinen.

Tästä linkistä voi lukea lyhyen luonnehdinnan sisällöstä.

Täältä pääsee lukemaan hyvin penseän kritiikin, tyyliin "ei mitään uutta", "kaikkihan tämän tietävät" ja "tästä jäi puuttumaan..."

On paljon narsistien lapsia jotka eivät ole vielä lukeneet yhtään narsukirjaa.

Kritiikkikirjoituksista puheenollen tulee mieleen vanha hyveellinen käyttäytymisohje: Ellet voi sanoa mitään hyvää, ole hiljaa. Sitä mukaillen voitaisiin kritiikin antamiseen yrittää soveltaa koulujen arviointiohjeita. Aloitetaan kertomalla mikä oli hyvää. Kielteinen palaute annetaan rakentavasti. Lopuksi vielä ansioita ja hyviä puolia. Niin sanottu voileipämalli. Huonon palautteen ei tule jäädä päällimmäiseksi. Onkohan kriitikoilla yleensä mitään psykologista koulutusta työhönsä?

Narsisti, persoonallisuushäiriöinen tai "mahdoton ihminen", ellei halua käyttää tautiluokitukseen viittaavaa terminologiaa... Olen joutunut niin monen "mahdottoman ihmisen" kanssa tekemisiin että toden teolla iloitsen kirjoista jotka tarjoavat mahdollisuuden punnita ratkaisuja vaikeisiin tilanteisiin ja joiden avulla saa tajun siitä että ei kaikilla ole samanlainen moraali, omatunto, arvot kuin itsellä. Terveellistä myös huomata silloin tällöin että joku ei käsitä meitä vaan tulkitsee sanamme väärin ja pitää meitä vaikeina ihmisinä. Outoa, vaikka me olemme niin helppoja ja yksiselitteisiä, heh.

Lainaus kirjasta, sivulta 36:

"Narsistilla on usein hyvin kielteinen ihmiskuva, mikä tarkoittaa että hän uskoo ihmisen olevan paha, kunnes toisin todistetaan. Kielteisen ihmiskuvan ihminen näkee kaikkialla salaliittoja ja pelkää muita. Myönteisen ihmiskuvan ihminen luottaa muihin ja antaa heille mahdollisuuden. Hän saa usein parhaat ominaisuudet esiin toisista, narsisti taas huonot puolet."

Tuota lukiessa muistin yhtä entistä tuttua. Kaveripiirissä porukalla totesimme että hän toi meidän huonot puolemme esiin. Hetki hänen seurassaan ja päivä oli pilalla sekä tunsimme itsemme huonoiksi ihmisiksi, ehkä jopa käyttäydyimme huonosti, vaikka se ei ollut meille ominaista. Meistä muutamilla oli kokemus siitä miten hän suhteemme alussa imarteli meitä ja sai meidät tuntemaan itsemme arvostetuiksi. Valitettavan usein nuo temppuilijat ovat esimiesasemassa. Niin oli tuokin. Lähdin siitä työpaikasta ovet paukkuen ja johan elämänlaatu parani. Vuosien kuluessa siellä ovet paukkuivat niin että en ihmettelisi vaikka saranoilta olisivat irronneet.

Sivu 39, otsikko Aggressiolla alistettu

Ytimekäs lause jota ryhdyin pohtimaan:

"Narsismissa on kysymys pahan olon siirtämisestä."

Poliisiturvaa verkossa

Kiusaaminen ja häirintä - niissä ja monessa muussa jutussa auttaa nettipoliisi. Ryhmään kuuluu kolme Helsingin poliisilaitoksen poliisia. Heillä on profiilit IRC-galleriassa ja Facebookissa. Marko Forssin(kuvassa)tavoittaa FB:sta nimellä Ylikonstaapeli Fobba.

Asiaan liittyvät nettisivut täällä. Mainiota!

Säästäminen ja tuhlaaminen

Säästäväisyys hyvä. Kitsastelu paha.

Kierrätys järkevää. Tuhlaaminen lyhytnäköistä.

Valistuneet hankinnat viisaita. Yletön shoppailu epäviisasta.

Rahan kuluttaminen ei itsessään ole hyvä eikä paha asia.

Ratkaisevaa on se miten rahat käyttää.

Jos tulot ovat suuremmat kuin menot, ollaan oikealla tiellä.

Jos menot ovat suuremmat kuin tulot, ojaan päädytään.