Käytöstavoista

Tuumailen käytöstapoja. Niitä opitaan kotona, koulussa, kaveripiirissä, omaksutaan televisiosta ja netistä, omilta idoleilta ja mistä milloinkin. Törmäsin käyttäytymiseen jota ihmettelin isolla i:llä.

Malmin seudun pienehkössä Fida kirpputorimyymälässä kierteli noin 50 - 60 - vuotias mies, pipo tai muu sen tapainen pääkappale lievään etukenoon asennettuna. Hänestä pikkuisen takavasemmalle käveli sen verran nuorempi mies että aikamiespojakseen arvelin. Poika ei puhunut mitään. Isä sen sijaan oli kävelevä kommentaattori. Joka lausunnossa kirosana. Kuuluvalla äänellä, välittämättä mahdollisista naisista tai lapsista myymälässä. Olivatkohan kaksi naismyyjää uskovaisia, kun Fida on lähetystori? Jos olivat, mahtoivat korvansa kuumottaa. 

"Kato tätäkin rotsia. S-tanan kallis."

"Entäs tämä sitten? Kalliimpaa kuin s-tana oikeissa putiikeissa."

"Meitä yritetään p-kele viilata linssiin."

Kautta kaverin kävelykierroksen kuultiin samanlaisia halventavia huomautuksia ja hintojen taivastelua, kunnes yhtäkkiä tulikin kehuva kommentti vielä astetta kovemmalla äänellä, ja käyttöön otettiin ilmeisesti varastossa pidetty kehusanakin:

"No tässä sentään on v-tun viksu vaatekappale ! "

Jokseenkin hämmentyneenä tuota kuuntelin. Kohta äijä poistui liikkeestä poika vanavedessään. Ilma alkoi puhdistua. 

Ruusuja ja risuja ? - Minulta pelkästään risuja. 

Terveiset kampaajalta

Kampaajalla käynti on terapeuttinen ja piristävä asia naisen elämässä.

Minulle tulee yleensä latvojen leikkaus ja vaaleita raitoja. Tällä kertaa pistettiinkin vaalean joukkoon ruskeita raitoja. Kuvassa tukka vielä hiukan kostea, mutta kai siitä saa käsityksen. Kampaajani Päivi oli kuulemma jo pitkän aikaa halunnut tehdä tämän tempun tukalleni. Nyt vasta lämpenin hänen ehdotukselleen. Sain samalla tietää että vaaleat raidat kuivattavat tukkaa, mutta ruskeat hoitavat.

Toinen kampaajani Mirka oli myös paikalla. Samaten kesäapulainen, kampaajaopiskelija Nina, jonka vaaleanpunainen polkupyörä on parkkeerattuna liikkeen eteen.

Oikea alaposkeni

Soitin hammaslääkärini ajanvaraukseen. Ennen kuulematon nuori nainen vastasi. Kerroin että paikkaa on lohjennut ja tarvitsin ajan. Tykkäsin kun hän oli niin palvelualtis ja ystävällinen. Kysyi vielä osasinko sanoa missä kohtaa lohkeama oli jotta hän voisi valmiiksi kirjoittaa tietoja dentistilleni. Kuulin sanovani "oikeassa alaposkessa" - hoh hoh - ja korjasin "alaleuassa".

Suljin puhelimen, hymyilin huvittuneena omalle hölmöydelleni ja muistin Aasiakas.net -sivuston kirjoituksia joilla aspat ( = asiakaspalvelijat ) naureskelevat asiakkaiden tyhmyydelle. Tämä ei takuulla kuulunut niihin aspoihin jotka tarttuvat muiden töppöyksiin ja ivaavat selän takana. Sen huomasi ja kuuli heti puhelun alkumetreiltä.

En arvosta ilkeää poskensoittoa, mutta sen sijaan pidän poskettoman hauskasta huumorista. Kunhan saan alaposken kuntoon voin jatkaa poskisolistina.

KIVAT PIENET NÄYTTEET

Sain kampaajalta lahjaksi pikkuisen shampoon ja hoitoaineen. Hyvät tuotteet jotka riittivät useaan pesuun. Hammashygienistinikin lahjoi minua pienellä 19 ml:n Colgatella muutama viikko sitten. Edelleenkin riittää tahnaa, vaikka on tapana harjata kahteen kertaan aamuin illoin.

Kosmetiikkanäytteiden riittoisuutta ihailen ja ihmettelen aina. Tästäpä aasinsiltaa pitkin asiakaspalveluun ja myymiseen. Ostan kallista laatukosmetiikkaa, ja näin ollen minulle annetaan usein ostosten yhteydessä jokunen näyte, samalla kun myyjä kertoilee  tuotteista jotka eivät ole minulle tuttuja. Näytteet ovat kivoja, näytepakkausten suunnittelu ja toteutus taitavia, jopa riemastuttavia. Lukemattomia kertoja näyte on saanut minut menemään ostamaan kyseisen tuotteen. Siksipä minusta on luonnollista kysyä päivävoiteen ostamisen yhteydessä saanko näytteen yövoiteestakin. Olen huomannut että kaikki myyjät eivät pyytämättä tarjoa näytteitä. Kannattaa olla oma-aloitteinen ja tehdä asiakaspalvelutilanteesta paras mahdollinen. Turha jäädä tumput suorina odottelemaan palvelua tai sitä kiukkuisesti vaatimaan. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä minulle jää erittäin mukava muisto ostotilanteista. Se kymmenes tapaus on sitten joko mukava, neutraali tai okei, ostan seuraavalla kerralla muualta. Melkein aina erittäin mukava.

HÖLMÖ TUNNE

.

Olenko hölmö vai kuvittelenko vain?

Tämä on sattunut jo usean kerran Stockmannin kosmetiikkaosastoilla, aina eri myyjän kanssa. Käytän laadukkaita hoitotuotteita joiden hinnat pyörivät ihan eri luokassa kuin Ykä Roska eli Yves Rocher tai Nivea. Ostoksia pitää aina punnita ja ostaa vain yksi tai kaksi tuotetta kerralla. Siis meikäläisen rahavaroilla, ja olen muutenkin tottunut hintaa miettimään ennen kuin teen ostoksia.

Mikä siinä on että kun voidepurkki kädessäni ääneen kaavailen että ostan nyt vain tämän yhden kun se on aika kallis, niin myyjä replikoi siihen kuin napista painamalla: "Ei se ole kallis." Mistä halvatusta hän minun hintahaitarini ja pankkitilini tietää?

Liikkeissä asioidessa törmää usein outoihin asiohin. Vai onko se niinpäin että myyjät kohtaavat omituisia asiakkaita?

Toinen viestintätilanne joka hölmistää minua on sellainen jossa ilmaisen oman tuntemukseni, vaikkapa että inhoan sanaa "tuunata", ja siihen kanssaihminen tokaisee että "tuunata on hyvä käyttökelpoinen sana". Voihan se ollakin. Ja varmaan onkin. Mitä sitten? Odottaisin avaamani keskustelun jatkoksi esimerkiksi tällaisia vuorosanoja: "Ai niinkö, en minä vaan" tai "Minullakin on joitakin sanoja joita inhoan" tai vaikka "Ei kannata inhota sanoja." "Se on hyvä sana" mitätöi minun tunteeni ja tekee lausuntoni jotenkin tyhjäksi. (Stockmannin myyjä kai sanoisi tähän että ei tee.)

Joskus tulee tunne että viestintä ei kertakaikkiaan onnistu. Kuulija tai lukija on ihan muissa maailmoissa. Pistin lyhyehkön, selkeän meilin ystävälle. Viimeinen lauseeni: "Seuraavat kutsut ovat 5. toukokuuta." Hän vastasi parilla lauseella, ja lopetti: "Ilmoita sitten milloin seuraavat kutsut ovat."
.

ASIAKASPALVELUA

.

Aina kiinnostavaa tehdä havaintoja hyvästä ja huonosta asiakaspalvelusta.

Ostimme eilen kukkamyymälästä kodin koristusta ja juutuimmekin yllättäen siellä kassalle. Pankkikortti teki temput ja kassatyttö joutui soittamaan kokeneemman työntekijän paikalle. Odottelimme siinä voimatta tehdä mitään kun tyttö pisti aitanauhan sen merkiksi että muiden asiakkaiden ei kannata tulla sille kassalle.

Henkilö tuli sitten, keski-ikäinen nainen, en tiedä kesken mitä omaa hommaansa oli joutunut porhaltamaan paikalle. Hän oli hyvin asiallinen, tuntui huolestuneelta viivytyksemme vuoksi, ajatteli varmaan että hermostumme. Emmehän me. Hän haki apunäppäimistön jostain mutta siitä ei ollut apua. Kaikenlaista operaatiota hän yritteli näyttöjen edessä. Lopulta hän pyysi meitä siirtymään kanssaan vapaalle kassalle ja löi kaikki ostoksemme uudelleen siihen. Olipa helpotus että se onnistui. Aika kauan meiltä meni edestakaisin seisoskeluun.

Tässä kohdassa tuli kiva yllätys. Henkilömme sanoi "hetki niin haen teille tulppaanikimpun" ja pyörähti vielä yhdessä paikassa, vaikka oli jo pyörähdellyt niin että paikan tuuletus sai hänestä lisäytyä. Sain käteeni nipun kauniita keltaisia tulppaaneja, jotka luonnollisesti kotona kuvasin ja teillekin dokumentoin. Olkaa hyvät.
.