Perussuomalaiset ja kohta myös natsit

Perussuomalaiset. Kalskahtaa komealta. Kunnialliselta. Isänmaalliselta.

Kansallisuusaate, sosialismi, natsionalismi, natsit...

Perussuomalaisten lisäksi Suomeen ollaan perustamassa natsipuoluetta.

Tukkani nousee pystyyn kun ajattelen mitä kauhutekoja isänmaallisuuden nimissä voidaan tehdä, ja mitä on maailmanhistorian aikana tehty.

Ajattelen kansalaisuussotia, vapaussotia, rankaisuretkiä, propagandaa joka puhuu isänmaan "puolustamisesta" ja "kansamme vaalimisesta", taitavia demagogeja eli kansankiihottajia, jotka saavat kansalaiset aktivoitua mielettömiin tekoihin.

Mihin suomalaisia ollaan johdattamassa?

Käytetäänkö puolueita muukalaisvihan lietsomiseen?

Erilaiset maailmankatsomukset

Katsoin televisiosta erinomaisen haastatteluohjelman missä kaksi miestä keskusteli niinkin tunteita nostattavasta aiheesta kuin jumalan olemassaolo vai olemassa olemattomuus. Älykkäästi, ystävällisesti, viisaasti. Toistensa katsantokantoja kunnioittaen. Toinen agnostikko, toinen piispa. Esko Valtaoja ja Juha Pihkala.

Heiltä on ilmestynyt ainakin kaksi kirjeinä kirjoitettua keskusteluteosta. Minulla on niistä toinen. Luulenpa että etsin sen käsiini.

Keskusteluohjelman nimi oli Seitsemäs taivas.

Meuhkaamatonta keskustelua ilman tappouhkauksia ja vihaisuutta netissäkin kaivattaisiin.

Menin Facebookissa kommentoimaan yhtä postia missä tuuletettiin: "Mikä homojen ja lepsujen suosimiskampanja nykyään on vallalla. SAIRASTA." (188 FB-kaveristani AINOA jonka posteissa on esiintynyt tuonkaltaista tekstiä. Positiivista että muita ei ole esiintynyt.)

Pistin kommentin että minulla oppilaita ja läheisiä jotka ovat gay eikä heitä tarvitse pelätä. Ovat ihmisiä siinä kuin mekin. Johan tuli kulisseista (miespuoliselta ihmiseltä jota en tunne) vihakommentti: Pedofiilit ja homot ovat samaa porukkaa, kaikki vinksahtaneita. Piste."

Eipä tuota kannattanut jatkaa. Eikä kukaan tuon jälkeen kommentoinutkaan. Oli se sitten hyvästä tai pahasta. Olin siihen väliin, ennen tuota, ehtinyt saada pari hyväksyvää reaktiota omaan kommenttiini, mikä plussaksi kirjattakoon.

Aah, kirja, kirja ja uusi kirja

Pino luettuja (yksi kpl) ja enemmän tai vähemmän keskenolevia kirjoja (6 kpl) kasvaa, ja lisää vaan haalin lukuhimooni. Sama ilmiö kuin että ruokahalu kasvaa syödessä. Ähky ei kuitenkaan uhkaa. Nykyään osataan kirjoittaa (ja editoida tai mitä kustantamoissa sitten tehdäänkään) ilmavasti ja kansantajuisesti.

Uutukaisin uusi on Tuija Aalto - Marylka Yoe Uusisaari; LÖYDY. Brändää itsesi verkossa.

Vaikuttaa käytännönläheiseltä ja selkokieliseltä.

Ehkä minulle vihdoin selviää mikä on Twitter.

Miten netissä kannattaa toimia työminänä?

Rakentaisinko ammatillisen henkilöbrändin?

Miten sovitan työ- ja vapaa-ajan toisiinsa verkossa?

...

Oi miten kutsuva otsikko: Verkkoelämän 360 astetta.

Myynnin psykologia

Mainostamisen psykologia ei aina aukene mainonnan kohteelle. Sain postia optikolta; Osta moniteholinssit niin saat Nespresso-kahvikoneen.

Mitä tekemistä laseilla on kahvin kanssa? Jos edes joisin kahvia laseista, mutta kun juon kupista...

Ovatko optikot optimisteja?

Tätä peliä et voi voittaa

On eräs peli jota ei voi voittaa. Kaupan kassoilla istuvien on oltava kohteliaita asiakkaille, mitä tietty ihmislaji käyttää omiin arveluttaviin tarpeisiinsa. Jos kassa toivottaa "hyvää huomenta", asiakas pamauttaa: "Mitä hyvää tässä muka on?" Jos kassa sanoo "hei" vihainen asiakas alkaa ojentaa että "Ja sinähän sanot minulle PÄIVÄÄ etkä hei!" Jos seuraavalla kerralla ollaan otettu läksytyksestä opiksi ja sanotaan päivää, tokihan pirullinen asiakas siitä keksii että onkin iltapäivä tai ilta, tai kassa sinutteli epäasiallisesti tai teititteli liian jäykästi... Näin pystytään jatkamaan ikuisesti, aina sen mukaan mitä toinen sanoi tai jätti sanomatta.

Ehkä ainoa keino jollain tavalla päästä voitolle on olla menemättä tuohon temppuiluun mukaan. Olla näyttämättä hämmennystään, närkästystään tai sitä että ilkeily osui.

Paras voitto olisi varmaan pystyä nousemaan koko jutun yläpuolelle ja vastata viisailla sanoilla. Mitkähän ne mahtaisivat olla?

Tuleeko hyvän keskustelijan kuunnella?

Voiko joku olla hyvä keskustelija ellei hän ole hyvä kuuntelija?

Täyttyykö hyvän keskustelijan määritelmä jo sillä että osaa pukea ajatuksia sanoiksi, esittää säkenöiviä argumentteja, tuoda julki mielipiteitä?

Voiko keskustella yksin?

Ruisleipä ja assosiaatiot

Ruisleipä yhdistyy mielessäni terveellisyyteen, suomalaisuuteen ja lapsuteeni.

Kovasti kaipasin tummaa leipää Italiassa oleskeluni aikoina.

Hauska muotoiluidea tuossa Fazerin Vilpuri-leivässä.

Positiivisille ihmisille tulee mieleen kalan terveellisyys, rukiin hyvää tekevä vaikutus sydämelle, ehkä sydän muistuttaa siitä että tykkäämme rukiista, tykkäämme leivästä, kalasta, Fazerista.

On kai niitäkin jotka heti ajattelevat kalan elohopeapitoisuuksia, sitä että noin muotoiltu leipä takuulla maksaa enemmän kuin muotoilematon ja että leivästä kiskotaan joka tapauksessa sikahintoja *paas, paas*...

*Kuvastaa paasaamista :D

Juu, asiakkaat eivät osaa selittää...

Joskus tuntuu että vaikeimpia asioita elämässä on toisen ihmisen kuunteleminen tai se kun yrittää saada toisen ihmisen kuuntelemaan mitä minä sanon.

Halusin ostaa Hair Storesta jotain millä saada sinne tänne sojottavia hiustupsuja hallintaan. Muistin että minulla oli johonkin maailman aikaan ollut kampaajalta hankittu, hunajan oloinen vaha, josta pidin vaikka en sitä usein käyttänytkään. Esitin asiani myyjälle.

Hän aloitti esitelmän tapaisen jonka pääsisältö koostui siitä että kun heillä on 5000 erilaista tuotetta ja uusia tulee koko ajan heidän on mahdotonta sieltä paikantaa jotain tiettyä tuotetta. Rivien välistä kuvittelin lukevani että asiakkaat ovat aaseja.

Jatkoin kärsivällisesti asiani esittämistä. Kerroin että toivoin löytäväni vahan jolla saisin hiuksia kuriin ja pyysin voisiko hän esitellä mitä heillä on.

Myyjä jatkoi saman levyn pyörittämistä. "Asiakkaat kyselevät vanhoja tuotteita vaikka uusia tulee sellaista vauhtia että ei perässä pysy."

Opettaja kun olen, tiedän että toisella osapuolella kuluu aikaa ennen kuin tajunta herää, joten edelleenkin selitin että en suinkaan tarkoita että sama tuote pitäisi saada. Kunhan hän näyttäisi mitä vahoja on tarjolla ja sattuisiko mikään olemaan hunajan tapaista.

Vähän jo väsytti, mutta vihdoin pääsimme hyllyn ääreen. Tarjontaa tosiaan oli. Piti valita neljästä tai viidestä putelista sopiva. Myyjä sanoi että "smooth" taitaisi olla paras valinta minun hiustyypilleni.

Sen sitten ostin ja olen sitä silloin tällöin hiuksiin sipaissut. Joka sipaisulla muistan ihmetellä - miksi hän myi minulle VOITEEN, kun monta kertaa tähdensin että sen piti olla VAHA?

Vaikeahan se on toista kuunnella kun on niin kiire selittää omaa asiaansa, eli sitä että asiakkaat eivät osaa selvästi kertoa mitä haluavat.

Snow snow go go!

Lunta! Virkistävää, kaunista, puhdasta.

Nyt talvikuvia ottamaan ja sitä ennen mattojen heilautus hankeen!

Toinen näkemys on: "Kylmää, liukasta... ja muuta voivottelua. Sitä asennetta en toivota blogissani tervetulleeksi enkä käsitä miksi toisten blogeihin nurjamielisiä tai ojentavia kommentteja heitetään! Bloggaaminen saisi olla iloinen asia, kuten vuodenajat ja sääkin.

Toinen joulupostaus

Jouluun voi liittää tuhansia kauniita ja ihania mielikuvia ja muistoja. Miksi joistakin ihmisistä irtoaa kuin nappia painamalla ainoastaan ne huonot vakiot heti kun joulusta tulee puhe?

Kaupallisuus, hässäkkä ja krääsä.

Entä rakkaus, lämpö, valot, värit, tuoksut, tunnelma, lasten ilo...?

Kiittelen hyvistä kommenteista

Hienoja monipuolisia kommentteja tuli edellä oleviin poikia pohtiviin lainauksiini. Hyvä tapa miettiä poikia on tietenkin verrata tyttöihin. Myös voi verrata poikia miehiin. Ja aina voimme verrata muita itseihimme. Vertaaminen ja punnitseminen tuottaa tulosta.

Pelastakaa pojat - teoksen lukeminen synnyttää lukemattomia ajatuksia. Ajatuksia voi lukea. Toisten ajatuksia kirjoista. Ja blogikommenteista. Saan yleensä äärettömän kiinnostavia kommentteja teksteihini, mistä olen iloinen. Kirjoitanhan itseäni lähellä olevista aiheista; oppimisesta, kasvatuksesta, ihmistuntemuksesta.

Pakko todeta että matkan varrella on joutunut kestämään muunkinlaisia kommentteja. Tietyt aiheet tuntuvat vetävän hyökkäyksiä puoleensa. Väärä sana sinne, harkitsematon lause tänne... ja eikös kohta vihainen tai pilkallinen melskaaminen ala. Anonyymisti, totta kai.

Kiitos, uudet ja vanhat blogikaverit. Viimeaikaiset kommentit ovat olleet suurenmoinen ilo. Asiaa, näkökulmia, omia kokemuksia ja tuntemuksia. Viiden lapsen äidiltä, armeijaelämää tuntevalta, opettajan ammatissa toimivilta, jne. Kunpa ehtisin vastata kaikille erikseen, mutta kun vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja ruokatunti.

Lenkkarit kiukaalla

Nyt puhutaan julkisuudessa paloturvallisuudesta, se hyöty oli Naantalin traagisesta palosta. Aamu-TV:ssä haastateltiin asiantuntijaa, joku päällikkö se oli, en ohi mennessäni ehtinyt tarkkaan katsoa mitä ruudussa luki.

Viestinnän ja psykologian ihmisenä kiinnitin huomioni päällikön puheen ponnettomuuteen. Ottakaa nyt helkkarissa puhtia mukaan kun kansalaisia valistatte ja yritätte kamalaa tuhoa estää!

"On se nyt PRRR-kele elleivät aikuiset ihmiset älyä että lenkkareita ja sukkahousuja ei pistetä kuivumaan saunan kiukaalle, jukopliuta!"

"Eikö teillä ole enempää järkeä kuin säilyttää MUOVIASTIOITA hellalla!!! Perheen koira tai kissa voi hyppiessään laittaa levyn päälle, ja kohta asunto roihuaa ilmiliekeissä."

Siinä pari esimerkkiä YLEISISTÄ palon syistä. Siis ajatelkaa - tuo TIEDETÄÄN. Ja silti.

Tiedostava kansa, valistumattomat ja ne jotka eivät välitä.

Tuohon päälle kaikkien tuntema ihminen - alkoholi - savukkeet - yhdistelmä. Siihen ei HUUTOKAAN auta.

Millä väistän laskisangon?

Ollaan oikein porukalla jo pari vuotta ihmetelty erästä tuttavaa joka ei koskaan kiitä mistään. Olen tullut siihen tulokseen että se on yksi syy hänen köyhään elämäänsä. Jos ihmiseltä puuttuu kiitollisuus hänen sydämensä täytyy olla vajaa. Toinen syy on kielteisyys ja pessimismi.

En tiedä onko hänellä enää jäljellä montakaan ystävää. Ihmiset ovat alkaneet karttaa häntä, hänen negatiivisuuttaan ja vihaisuuttaan. Jos hänen kanssaan juttelee mistä tahansa hetken aikaa, kohta hänellä alkaa äänenkorkeus nousta ja vihaista saarnaa on luvassa. Siellä kätkössä on kuitenkin hyvä ihminen, jollaisena minä olen hänet tuntenut ennen paria viimeistä vuotta.

Yksi tapaus: Henkilö A kertoili Englannin matkalta palatessaan, ihan vain juttelumielessä, että nyt siellä oli tullut tupakointikielto pubeihin ja ravintoloihin. Rouva Nega repesi vaahtoamaan että "aina sinä mollaat Suomea ja suomalaisia ja kehut ulkomaalaisia!"

Hän suuttuu aivan odottamattomista asioista. Juuri koskaan ei kiitä eikä kehu. Tarttuu aina huonoon asiaan jos tarjolla on sekä hyvää että huonoa. Ei suinkaan korjaamis- tai parantamistarkoituksessa, vaan raivoamistarkoituksessa.

Yksi taho väittää että minä olen ainoa joka pystyy häntä käsittelemään ja pistää toivonsa siihen että minä tekisin jotain asian hyväksi. Mutta viitsinkö altistaa itseni? Pistänkö itseni ehdoin tahdoin tulilinjalle? Riskeeraanko haukutuksi tulemisen ja parin päivän huonon olon? Se taho kertoi että sai "laskisangon päällensä" muutama päivä sitten puhelimessa.

Laskisanko ei houkuta. Kävin juuri suihkussa. Tätä pitää miettiä perusteellisesti. Miten väistän laskit ja roskat?

Suhtautuminen toisiin

Tämä ei ole mikään ehdoton sääntö, mutta olen usein havainnut että

- Se joka valehtelee olettaa että muutkin valehtelevat

- Se joka on rehellinen olettaa että muutkin ovat suoria

- Joka ajattelee pahaa uskoo että muidenkin ajatukset ovat pahoja

- Joka ajattelee hyvää uskoo muidenkin ajattelevan hyvää

Noilla on vaikutusta elämän laatuun, jaksamiseen, yleiseen ilmapiiriin, ihmissuhteisiin.

Oma asenne ja mielentila vaikuttavat jokapäiväiseen elämään.

Toisen ihmisen asenne ja suhtautuminen minuun vaikuttavat jokapäiväiseen elämääni.

Heitämmekö toisillemme epäluottamuslauseita vai luottamuslauseita?

Sillä on vaikutusta.

Johan hissi lähti liikkeelle

Jos menee hissiin eikä ole aikaisempaa kokemusta voi ihmetellä pitkäänkin miksi pömpeli ei lähde liikkeelle. Sehän on mitä yksinkertaisinta ja helpointa kun tajuaa painaa nappia. Jos vielä tietää mitä nappia kuuluu painaa, pääsee nopeasti sinne minne oli menossa.

Noinhan se on ihmistenvälisessä viestinnässäkin. Kun tietää mitä nappia painaa, mistä narusta nykäisee, millä äänellä rykäisee...

Näistä en pidä puhelimessa

Epäkunnioittavaa ja ärsyttävää haukotella puhelimessa. Jopa loukkaavaa. Jos herää lauantaiaamuna ja haluaa tunnin verran haukotella ja samalla puhua ystävälle puhelimessa, ei ole ainakaan minun hyvä ystäväni kovin kauan. Minä en tekisi sitä kenellekään.

Eikä ole purkan mässyttäminenkään huomaavaista toista kohtaan. Puhelin toistaa äänen erittäin kuuluvasti.

Suorastaan järkyttää saada puhelu mallia "sössös tlä on sösseli sss sss - s oy,stä päivää ovtko tuotteemme ttuja...?"

Tuut tuut tuut

"Tämä on meidän puhelinvastaajamme. Emme enää edes halua tulla puhelimeen. Sössöttäkää purkkaa lössöttäen viestinne äänimerkin jälkeen. Pyyhimme sen pois välittömästi sen kuultuamme."

Speak up when you're on the phone. Don't chew gum. Don't yawn. - Or I'll hang up!

Blogikuuluisuutta

Kävin Tampereella sukulaisissa ja sain nipun paikallisia lehtiä kotiin vietäväksi. Mikä yllätys kun lueskelin Aamulehden Asiat-liitteen mielipidesivua ja huomasin blogeista lainattujen tekstinpätkien joukossa omasta koulukiusaamispostauksestani jälkipuoliskon julkaistuna.

Hyvä muistutus siitä että sanojamme luetaan ja olemme kirjoittamastamme vastuussa. Joku saattaa lukea mielipiteet faktoina ja väärät oletukset totena, sen lisäksi että viestintä ei oikein muutenkaan onnistu. Ihmisillä on tapana tulkita ja muunnella kuulemaansa ja lukemaansa.

Siitä olin iloinen nähtyäni omaa tekstiä julkaistuna että se ei ollut turhaa ja epämääräistä luuloa ja löpinää mitä kirjasin koulukiusaamisesta, vaan tutkimukseen pohjautuvaa. Sanomani oli se että kiusaamisesta tulisi ilmoittaa mutta se on yleensä työn ja tuskan takana koska tekoja vähätellään, syyllisiä suojellaan, ja vastuuta sälytetään uhrille. Tämä on tiedostettava ja tyyliä muutettava.

Vien euroni muualle

Kirppariostokseni sopii (kyökki)psykologiseen blogiini. Lelu, jonka ostin kolmella eurolla pienempiä lapsikavereita varten, on kuin psykologinen testi. Pyöreät palikat nelikulmaisiin reikiin, vasaralla elleivät muuten mene. Siitä voi päätellä testattavan päättäväisyyden, kärsivällisyyden, taitotason.

Hieno asia lasten kasvaessa todeta heidän edistymisensä leikkien ja lelujen osalta. Leluja keskivertosuomalaisella on ollut riittämiin, jopa yli tarpeiden. Hyvät lelut opettavat. Mutta mistä juontavat juurensa aikuisikään päässeiden puutteet tavoissa ja kanssakäymisessä tuntemattomien kanssa? Liikkeissä ja virastoissa asioidessa noihin törmää viikoittan. Kireä pipo ja ankea lapsuus? Kansamme geeniperintö?

Itsepalvelukirppiksen kassalla virittelin juttua myyjän kanssa kun hän poisteli hintoja ostoksistani. Ystävällisesti hyvässä hengessä kyselin kauanko liike on ollut siinä, kerroin että olin käynyt heidän aikaisemmassa toimipisteessään, kehuin uuden paikan siisteyttä, järjestelmällisyyttä ja avaruutta. - Hyvin vähän vastakaikua. Ei hymyä. Lopuksi lähestulkoon kiusaantunut ilme kun poistumiseni viimeisillä sekunneilla viereeni ilmestyi seuraava asiakas ja olin hidasteena osto-myyntitoimituksen sujuvuudelle. Myyjän naamasta näkyi että olin ylittänyt sallitun ajan kahdella sekunnilla.

Seuraavalla kerralla, jos sellainen tulee, läpsäisen ostokset tiskiin ja annan myynnin ammattilaisen hoitaa tilanteen nopeasti ja näpsäkästi.

Toisaalta taidan mieluummin viedä euroni myymälöihin joissa osataan asiakaspalvelu. Ystävällisyys, small talk, olette meille tärkeä -asenne.

Roskan vetovoima

Jälleen puhun roskista ja roskiksesta. Uskomatonta roskan puhumista. Meidän roskis pitäisi tyhjennettämän joka toinen torstai ja nyt kun kävi jo toisen kerran niin että se käytiinkin tyhjäämässä etuajassa, puhkesin asiaa pähkäilemään blogissa, joka mainiona varaventtiilinä ja kaikenpuolisena ajattelun apuvälineenä toimii. (Katso aikaisempi postaus 14.7.)

Tiistaina kävivät, ja humpsista vaan, kävivät eilenkin, eli torstaina. Siis täsmälleen sinä päivänä kuin pitikin. Säiliön sisuksiin oli näinä kahtena päivänä karttunut kokonaista kaksi roskapussia.

Olivatko lukeneet blogini vai miksi tulivat uudelleen? Olivatko saaneet valituksia ja tekivät uuden kierroksen? Vai oliko tiistainen kierros ylimääräinen - silloin roskikset myös pestiin.

Tiedottaminen olisi kieltämättä tervetullutta. Ei tarvitsisi pohtia ja pähkämöidä.

Roskiksista tuli mieleen se taannoinen tutkimus, joka osoitti että ihmiset heittävät roskia roskiksen viereen heitettyjen roskien oheen, eli maassa makaavat roskat ikään kuin houkuttelevat lisää roskia viereensä, kun taas maisema josta roskis puuttuu kokonaan ei houkuta roskia heittämään vaan pysyy siistimpänä.

Onko sama ilmiö kuin autiotalon ikkunat? Kun yksi ikkuna on kivitetty rikki, pian kivitetään kaikki muutkin.

Havainto Blogistaniassa: Kiistanalaisten aiheiden blogeissa yksi asiaton ilkeä anonyymi kommentti saa usein samanlaisten vyöryn liikkeelle. Siinäkin näkyvissä roskaamista ja kivillä heittelyä.

Ja siis tarkoitan asiattomia kommentteja. Ilkeitä heittoja. Syyttäviä herjoja. En tarkoita eriäviä mielipiteitä jotka esitetään asiallisesti.

Haukkujille kuonokoppa

Jutteleminen ja hyvä, rakentava, oivaltava keskustelu ihmisien kanssa on minun mieleeni.

Ei olisi ollenkaan hullumpaa jos kaikille muita haukkuville pistettäisiin kuonokoppa.

Annettaisiin puheenvuoro vain niille joilla on sanottavaa, ei haukuttavaa.

En tarkoita tällä sitä että epäkohtia tai vikoja ei saisi ottaa esiin. Sehän on tarpeen ennen kuin asioille voi tehdä jotain.

Tarkoitan typerää mustamaalaavaa räkytystä, ilkeämielistä ajattelematonta suunsoittoa ja lannistavan ilmapiirin aikaansaavaa asiatonta moittimista, syyttelyä ja meganegaa vuodatusta josta ei ole muuta iloa kuin harmia.