Isä ja minä - teos

Terapeutti Pekka Hämäläiseltä on ilmestynyt uusi teos, Minervan kustantama Isä ja minä. Terapeutilla itsellään on ollut vaikea suhde ankariin vanhempiinsa, joten teksti ei ole pelkkää lätinää. Työstämisen kautta, ja oikeanlaisen myönteisyyden eikä minkään lallati lallati - filosofian kautta alkaa nousta konkreettisia keinoja muuttaa raskas kasvatusperintö hyväksi kasvualustaksi.

Kirjan tekijä kääntelee ja tarkastelee eri puolilta sekä suhdetta omaan isäänsä että suhdetta omiin lapsiinsa.

Yksi hyvä tavoite on keksiä millä estetään tuppisuisen raskaan kasvatusperinnön siirtymistä sukupolvelta toiselle. Isäsuhde on pitkä ja vaikuttaa ihmisessä senkin jälkeen kun isä on kuollut.

Saapa nähdä miten etenee. Olen sivulla 43. Sujuvaa ja kiinnostavaa tähän asti...

Jouluaikaan kuuluu hyväntekeväisyys

Joulun aikaan meitä aina muistutetaan lapsista ja auttamisen tärkeydestä. Pienelläkin rahalla auttamiseen erikoistuneet tahot saavat ihmeitä aikaan.

Joululahjaidea

Pihkala - Valtaoja edullisessa tarjouksessa Suomalaisessa kirjakaupassa. Piirua vaille 30 euroa.

Nyt hyvä aika ostaa itselle ja paketoida ovelanmuotoiseksi. Jouluna voi sitten yllättyä iloisesti!

Pohja hyvälle keskustelulle

Tätä on hyvä keskustelu. Juuri tätä. Kaksi älykästä lukenutta ihmistä vaihtaa ajatuksia ja saa yhdessä syntymään uusia ajattelun tuloksia, oivalluksia.

Useinhan joudumme seuraamaan keskusteluja joissa osapuolet eivät kuuntele toisiaan.

Liian usein ajatusten vaihto merkitsee sitä että yritetään saada toinen vaihtamaan ajatuksensa samanlaisiksi kuin meidän ajatuksemme.

Paasataan omaa näkemystä. Uhotaan. Käytetään -han - päätettä jolla vaaditaan että kaikki ovat samaa mieltä. "Uskonnothan ovat kaikki pahasta."

Paasataan lainasanoin. Lainasanoin, jotka pönkittävät omaa näkemystä.

Harmistutaan kun toinen on eri mieltä. Aletaan haukkua kuin rakkikoirat.

Ei jakseta kuunnella, tai täällä netissä lukea, edes lausetta loppuun kun jo sorvataan seuraavaa omaa repliikkiä.

Kaava hyvälle keskustelulle. Pohja. Malli. Sabluuna. Se on luettavissa Pihkalan ja Valtaojan uusimman teoksen lehdiltä.

Käsitellään aihetta.

Esitetään ajatuksia.

Tehdään kysymyksiä.

Tutkitaan toisen vastauksia.

Kunnioittaen.

Käsitetään että oma tietämys ja näkemys on rajallinen.

Olen vasta sivulla 44. Runsaasti vielä jäljellä. Jee.

Kirjoittajat keskustelevat moraalista. Ai että on kutkuttavaa luettavaa...!

Tiedän uskovani, uskon tietäväni

Hykertelen, suorastaan kihertelen ja kuhertelen pitäessäni käsissäni tuoretta teosta joka sisältää lisää viisasta, syvällistä maailmoja syleilevää ajattelua, kahden suurenmoisen älyn ja kokemuksen kohdatessa. Aikaisemman osan olen jo lukenut.

Kaksi maailmankatsomusta. Piispa uskoo jumalaan. Tähtitieteen professori ihmiseen.

"Tiedän uskovani. Uskon tietäväni."

Kirjan nimi on oikea helmi. Onko Valtaoja keksinyt sen? Kuulostaa hänen ajatukseltaan.

Juuri tätä julkinen keskustelu kaipaa: rauhallista ajatusten vaihtoa erilaisten näkemysten välillä. Ei sitä vihaisten repliikkien tulvaa joka tukahduttaa ja tyrehdyttää netin keskustelupalstat ennen kuin mitään siltoja ehditään alkaa rakentaa eri osapuolien välille.

Jos kaikki meistä osaisivat ja suostuisivat Valtaojan ja Pihkalan tavoin kuuntelemaan muittenkin näkökulmia kuin omiaan ja astuisivat askeleen taaksepäin sen sijaan että nyrkit pystyssä hyökkäävät toisinajattelevia vastaan, maailmanrauha olisi jo täällä.

Tämän kirjan kansien väliin nyt sukellan. Suihkis.

Tieto vastaan usko

Oli ihan pakko keskusteluohjelman innostamana ottaa kirjahyllystä esiin tuo teos.

Tieto versus usko.

Erilaiset maailmankatsomukset

Katsoin televisiosta erinomaisen haastatteluohjelman missä kaksi miestä keskusteli niinkin tunteita nostattavasta aiheesta kuin jumalan olemassaolo vai olemassa olemattomuus. Älykkäästi, ystävällisesti, viisaasti. Toistensa katsantokantoja kunnioittaen. Toinen agnostikko, toinen piispa. Esko Valtaoja ja Juha Pihkala.

Heiltä on ilmestynyt ainakin kaksi kirjeinä kirjoitettua keskusteluteosta. Minulla on niistä toinen. Luulenpa että etsin sen käsiini.

Keskusteluohjelman nimi oli Seitsemäs taivas.

Meuhkaamatonta keskustelua ilman tappouhkauksia ja vihaisuutta netissäkin kaivattaisiin.

Menin Facebookissa kommentoimaan yhtä postia missä tuuletettiin: "Mikä homojen ja lepsujen suosimiskampanja nykyään on vallalla. SAIRASTA." (188 FB-kaveristani AINOA jonka posteissa on esiintynyt tuonkaltaista tekstiä. Positiivista että muita ei ole esiintynyt.)

Pistin kommentin että minulla oppilaita ja läheisiä jotka ovat gay eikä heitä tarvitse pelätä. Ovat ihmisiä siinä kuin mekin. Johan tuli kulisseista (miespuoliselta ihmiseltä jota en tunne) vihakommentti: Pedofiilit ja homot ovat samaa porukkaa, kaikki vinksahtaneita. Piste."

Eipä tuota kannattanut jatkaa. Eikä kukaan tuon jälkeen kommentoinutkaan. Oli se sitten hyvästä tai pahasta. Olin siihen väliin, ennen tuota, ehtinyt saada pari hyväksyvää reaktiota omaan kommenttiini, mikä plussaksi kirjattakoon.

Nopeat päätökset voivat säästää aikaa

Joudumme joka päivä lukuisiin valintatilanteisiin. Putoilevatko päätökset kuin liukuhihnalta vai junnaako prosessi jähmeästi eikä valmista tule?

Kaaoksen kesyttäjä valaisee (luvussa 8) sitä mikä hidastaa ja nopeuttaa valintaa.

Rajaaminen on hyvä keino helpottaa valitsemista. Siihen kirja tarjoaa 8 ohjetta. Tässä pari esimerkkiä:

1. Luo menetelmiä vaihtoehtojen määrän rajaamiseen: etsi uusia housuja esimerkiksi vain kahdesta liikkkeestä tai käytä siihen korkeintaan tunti. Parkinsonin lain mukaan tehtävään kuluu niin paljon aikaa kuin sille annetaan.

5. Huolehdi siitä että joudut pysymään päätöksessäsi: jo pelkkä sen perumisen mahdollisuuden olemassaolo tekee tilaa epäilyksille ja jahkailulle ja estää valintaa seuraavan tyytyväisyydentunteen syntymisen. Kun olet tehnyt päätöksen pysy siinä.

Jos kuulut niihin jotka valittavat jatkuvaa ajanpuutetta, yksi syy voi hyvinkin olla se että valitset ja teet päätöksiä liian perusteellisesti, tai se että tuhlaat aikaa jo tehtyjen päätösten jälkipeluuseen.

Aah, kirja, kirja ja uusi kirja

Pino luettuja (yksi kpl) ja enemmän tai vähemmän keskenolevia kirjoja (6 kpl) kasvaa, ja lisää vaan haalin lukuhimooni. Sama ilmiö kuin että ruokahalu kasvaa syödessä. Ähky ei kuitenkaan uhkaa. Nykyään osataan kirjoittaa (ja editoida tai mitä kustantamoissa sitten tehdäänkään) ilmavasti ja kansantajuisesti.

Uutukaisin uusi on Tuija Aalto - Marylka Yoe Uusisaari; LÖYDY. Brändää itsesi verkossa.

Vaikuttaa käytännönläheiseltä ja selkokieliseltä.

Ehkä minulle vihdoin selviää mikä on Twitter.

Miten netissä kannattaa toimia työminänä?

Rakentaisinko ammatillisen henkilöbrändin?

Miten sovitan työ- ja vapaa-ajan toisiinsa verkossa?

...

Oi miten kutsuva otsikko: Verkkoelämän 360 astetta.

Kodin tavaravuoret

Kirja Kaaoksen kesyttäjä jota luen sisältää oivallisia oivalluksia siitä miksi säilytämme niin hirveästi tavaraa kodeissamme. Kaapit, kellarit, ullakot täpötäynnä.

Ajatelkaas matkamuistojakin. Voimme nähdä ne esimerkkinä menneisyydessä elämisestä.

"Toisaalta säilytämme tavaraa siksi että uskomme tekevämme sillä jotain tulevaisuudessa: lomalla, vuorotteluvapaalla, eläkevuosina.

Tavarat pitävät meitä siis kiinni joko menneisyydessä tai tulevaisuudessa, mutta vievät siten huomion tästä hetkestä - elämästä, jota pitäisi elää nyt."

(Sivu 50)