No nyt ei voi inistä että ei olisi sinistä...
Tänä aamuna luin loppuun Timpan teoksen Kirjoittajan kirja. Aloittaessani hän oli Timo, nyt kuvittelen tuntevani hänet niin hyvin että voin puhua tuttavallisesti lempinimellä.
Harvoin luen kirjan näin nopeasti loppuun, mutta tämä vetäisi imuunsa niin että hölmistyin takakanteen tömähdettyäni. Pekka Hämäläisen Isä ja minä - opuksella oli myös aivan kauhea imu, mutta vasta jälkipuoliskolla. Alkua tutkailin vähitellen ja mietiskellen. Se on tavallinen lukutapani. Tuota Asperger-opusta maistelin ja tavailin pari kuukautta muiden lukujen ohessa.
Naureskelin itsekseni että Timon teksti kirjaimellisesti liikutti minua - lähdin nimittäin luvun lomasta liikkeelle, kirjahyllystä etsimään Luovan hierteen ja Infoähkyn jotka kirja mainitsi.
Hihitellen ihmettelin kun jonkin ajan kuluttua pääsin lukuun nimeltä Liikkuva liikkuja, missä kirjailija itse veisteli sanallisia leikkejä ja ajatuskuvioita liikuttamisesta ja liikkumisesta.
Joo. On se Timppa eikä pelkkä Timo. Tai Timi tai Timotei. Me ollaan selvästi kavereita.
Mikä kauhea ajatus: Ihminen laatii kirjoituksia kirjoittamisesta ja elämästään vuosia. Sitten tulen minä joka hotkaisen kaiken muutamassa päivässä.
Kauheaa olisi sekin, että lukemiseen menisi yhtä kauan kuin kirjoittamiseen. Juuri kukaan ei saisi lukijoita, luulee peikko.
ReplyDeletePeikko: On sellaisiakin kirjoittajia joiden teksti on niin vaikeaa että lukemiseen menee kauemmin kuin kirjoittamiseen on mennyt, veikkaan. 1600-luvun ajattelijoita esimerkiksi:)
ReplyDeleteHyvää ateriaa on vaikea mielenmaltilla säästellä, samoin lienee kirjojen kanssa. Voisiko kirjailijoita verrata kokkeihin?
ReplyDeleteMarjaisa: Varmasti voi. Jotkut kirjat ovat huonosti sulavia, mutta tämä ei :)
ReplyDeleteTämä vaikuttaa mielenkiintoiselta.
ReplyDeleteTuo Luova hierre odottaa tuossa kirjahyllyn kulmalla valmiina hotkintaan.
Lepis: itsekin ajattelin hotkia sen mutta ensin pitää sulatella muutama muu opus :)
ReplyDeleteHyvän kirjan luettuaan tulee aina sellainen olo, että tuleekohan enää koskaan lukemaan yhtä hyvää kirjaa. Se on tavallaan surullista. Sitten tajuaa, että voihan kirjan aina lukea uudestaan. Ja kokemus on opettanut, että on niitä hyviä kirjoja onneksi enemmän kuin vain yksi. :)
ReplyDeleteAnni: Juuri noin" Paljon viisautta sait mahtumaan pieneen kommenttiin :)
ReplyDelete