"Suomi kohtelee vanhuksiaan tylysti" kirjoittaa Verkkolehti InMediasRes Evelin Fadayelin kohtalosta, ja jatkaa: "Jos vanhus on syntynyt muualla, hän saa kaksinverroin tylyn kohtelun".
Ulkomaalaisvirasto, poliisi ja muut viranomaiset. Poliitikot, lakimiehet.
Säännöt, määräykset, lakipykälät.
Tottakai, mutta kyllähän lakia pystytään soveltamaan.
Jos ja kun halutaan.
Mistä saisimme yhteiskuntaan lisää inhimillistä lämpöä ja lähimmäisistä valittämistä?
Näin se on, lisää inhimillistä lämpöä yhteiskuntaan tarvitaan, paljon.
ReplyDeleteJa mielestäni ainoa tapa sen lisäämiseen on lisätä sitä itsessäni.
Kiki: Omaa myötätuntoaan ja inhimillisyyttään pystyy kasvattamaan, ja sitä kannattaisikin jokaisen tehdä, oman itsensä vuoksi.
ReplyDeleteInhimillistä lämpöä, ja kipinän oman lämmön syttymiseen saamme usein lähimmäiseltä. Se innostaa jakamaan lämpöä edelleen...
Niin, ihan ensiksi jokaisen meistä on kohdeltava omia läheisvanhuksiamme lämmöllä ja kunnioittavasti, myös huolehtivasti, kun se aika koittaa.
ReplyDeleteInkivääri: Kyllä! Ja hyvä muistaa että itse kullakin vanhuus on edessä.
ReplyDeleteOnpa mietintöjä avaava tuo sana "läheisvanhukset". En ole ennen kuullut. Mahtaako tarkoittaa että omat isovanhemmat ja vanhemmat (kun aika tulee) sekä mahdollisesti muut suvun ja tuttavapiirin vanhukset.
Mielelläni käsittäisin siihen mukaan kaikki vanhukset joita kohdalleni osuu.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan...
ReplyDeleteKyllä tuli paha olo, kun luin Fadayelin kuolemasta. Olisi edes saanut viimeisen vuotensa viettää rauhassa - vaikea sairaus on muutenkin raskasta kestää. Tässäkin olisi voinut käyttää harkintaa - ei se tarkoita sitä, että kaikki maailman mummot muuttavat tänne, jos yhdelle annetaan inhimillisistä syistä lupa jäädä. Olisi täytynyt tehdä vain joku poikkeusratkaisu tiukoilla reunaehdoilla. Niin helppoa se olisi ollut, jos tahtoa olisi löytynyt.
ReplyDeletePeikko: Ajattelin samaa sanontaa itsekin!
ReplyDeleteHelena: Aivan! Sairaudessa on ihmiselle jo tarpeeksi taakkaa.
Where there's a will there's a way.
Täällä pykäläviidakossa inhimillinen elämä kärsimyksineen käsitellään numeroina tilastolaskureilla. Osallistutko yksilö ei ole numero - kamppanjaan. Se on jo alkanut. Majataloani painavat jo viranomaiset villaisella, vaikka aluksi puskivat päälle. Jalkoihin täällä jää muuten jos perheet ja toverit eivät pidä yhtä.
ReplyDeleteMarjaisa: Kuulostaa nimen perusteella hyvältä kampanjalta. Kaupan tungoksessa palvelutiskille jonottaessa tosin haluan olla numero :)
ReplyDeleteKerrotko lisää kampanjasta...?