Friday, October 10, 2008

Mikä niitä aina jurppii?



Se on fakta että kun ihminen turhautuu se suuttuu. Meidän lukion psykan kirjassa oli esimerkkinä turhautumisesta ihminen joka saapuu kotiovelleen ja huomaa kadottaneensa avaimensa. Hän ei pääse sisään, vaan turhautuu. Siitä seuraa suuttumus. 

Minun mielestäni aikuisten ihmisten välisessä kanssakäymisessä turhautuminen pitäisi kätkeä, ja säilyttää käytöstavat. Ellei haluamaani tavaraa ole kaupassa, en suinkaan ala rähjätä ja vaatia että myyjän on sitä minulle hankittava. Olen kuullut että jotkut kiukkuavat elleivät saa mitä haluavat. Tuommoisiin kiukkupaukkuihin törmää toisinaan. 

Asuimme kerrostalossa ja olin jonnekin lähdössä pyörällä. Raahasin fillarin meidän kellarihuoneesta rappusia ylös oven eteen ja valmistauduin siitä ampaisemaan liikkeelle, vaan yhtäkkiä muistin kassini, jonka olin epähuomiossa jättänyt kellariin. No äkkiäkös sen sieltä kipaisee. Pyörä jalkansa varaan siihen oven eteen, suih alas rappuja ja viuh takaisin. 

Ajatusta nopeammin pääsin takaisin ja eikös siinä sitten kakkoskerroksen vanhus ollut naama rusetilla kiskomassa pyörillä kulkevaa kelkkaansa parvekkeen alta. Minun pyöräni oli sen edessä tukkien koko tienoon, kuinkas muuten. Selityksen sanaa tarjosin mutta se kaikui kuuroille korville. Eihän hyvää suuttumusta kannata tuhlata. Jupinaa, ärinää, purinaa ja muuta hapannaamaista sadatusta jäi ilmaan taakseni kun viiletin pois paikalta. Hemmetin kurttunaamat kun pilaavat ilman. Ei tuossa olisi tarvinnut yhtään suuttua. 

Tuossakaan. Jotkut keksivät äksyilyn syyn ihan mistä tahansa. Nuoret ärsyttää. Vanhat jurppii. Liikenne kiusaa. Politiikka on tympeää. Hinnankorotukset nyppii ja otsasuoni hyppii. Kaikki jurppii.

Opittua käyttäytymistä. Ken haluaa, voi sen poisoppia. Kyllä kannattaisi koska hyvällä tuulella on ihana olla. Aina on rauha mielessä, ja mielenrauha tallella.



14 comments:

  1. Olipa mummolla kiire, varmasti kauppaan, ettei hänen haluamansa tavarat lopussa.
    Joskus kysyn, kun tiedän, että voi hyllyltä loppua, mutta eihän se koko maailmaa. Luultavasi ikä painaa, kun harvoin turhaudun.

    Ja rauhan Nobellin palkintokin Suomeen.

    ReplyDelete
  2. Anonymous7:43 pm

    Joo. Minua on närkästyttänyt iäkkäiden naisihmisten töykeys, nalkutt, huomauttelu ja "ojentaminen" suureen ääneen ja pitkän kaavan mukaan (koska lyhyttä ne eivät koskaan käytä)ihmisten ilmoilla. On tytötelty ja naljailtu, tuupittu ja työnnetty ostoskärryä miltei selkäruodon läpi, on etuiltu ja lohkottu ikävästi. Joskus jopa ilmeilty vinoon tai ainakin on pitänyt esimerkiksi luennon jälkeiseiseen palautelappuun murjaista jokin haukku, että varmasti tulisi paha mieli tehdystä työstä.

    Mutta eipä se loka kestä teflonin pinnassa kauaa! :) Lisäksi kuulin jokin aika sittren hyvän selityksen, miksi mummot ovat kettumaisia. Niillä on niin hemmetin paha olla esimerkiksi jo siksi, että sairauksia, mutta myös siksi, että reppuun on kasautunut kateutta ja katkeruutta, jotka vain sitkistyvät loppua kohti. Elämänpettymys on kuitenkin jokaisella ihan itse ansaittu ja ikioma: se ei suinkaan vaju muihin viskelemällä.

    Mahtaa se rankkaa, kun muut eivät elä sitten yhtään oman mielen mukaan. Heh, heh. :)

    ReplyDelete
  3. Hmm... peikko on ilkeä ja kysyy suututtiko toisen suuttumus sinua?

    ReplyDelete
  4. HANNELE: (Heh, se oli tosiaankin naisihminen vaikka tekstissä vältin sanomasta) Ihanteellista jos iän mukana turhaantuminen vähenee eikä enene. Oma kehitykseni menee toivottuun suuntaan niin ikään :)

    KIVI: Ihailua tuo kirjoitustaitosi suhteen! Kuinka osaatkin noin ilmeikkäästi kirjoittaa?

    Monet vanhemmat ihmiset ovat ottaneet asiakseen ja tyylikseen ojentaa muita, tuo on valitettava totuus. Eivätkä ainoastaan vanhemmat. Noita näkee muissakin ikäluokissa, ja sukujen sisässä. (Huh)

    "Elämänpettymys" - kuvaava sana.

    Kyllä osut ongelman ytimeen tuossa loppulauseessasi.

    PEIKKO: Enemmänkin silloin loukkasi kuin suututti. Loukkasi tunteitani ja oikeudenmukaisuuden tajuani. Siitä on ainakin 15 vuotta. Nyt ajattelen kiinnostavana tapauksena.

    ReplyDelete
  5. Anonymous12:39 pm

    Tekeekö jatkuvasti tukahdutettu suuttumus sinusta ihmiselle hyvää?
    Minulle se ei ainakaan ole sitä tehnyt.

    ReplyDelete
  6. Anonyymi: Ei tee, enkä sellaista menisi kenellekään suosittelemaan. Se tuo mukanaan henkisen pahanolon ohessa fyysisiä vaivoja.

    Suuttumusta on hyvä oppia hillitsemään ja kanavoimaan. Suuttumisen sijaan pitäisi opetella erilaisia suhtautumistapoja, kommunikointia ihmisten kanssa, vihanhallintaa, rentoutumistekniikkaa.

    Kannattaa eritellä mistä suuttuminen johtuu. Monilla sen aiheuttavat pahat muistot joita ei ole puhuttu ja selitetty, ja joihin ei ole saatu helpottavaa ymmärrystä ja helpottavia kuvakulmia. Niissä voi auttaa puhuminen ystävän tai terapeutin kanssa, tai oma ajatustyö sopivien kirjojen seurassa.

    Moni h-tin vihainen ihminen luulee vihaisuutensa syyn olevan toisissa ihmisissä jotka ärsyttävät, mutta tarkemmin tutkittuna viha onkin heidän sisällään, eikä ympäristöllä ole sen kanssa mitään tekemistä.

    Tukahtumis- ja tukehtumislinjalle ei kannata mennä, ei myös sille linjalle että huudetaan ja haukutaan kulloinkin tielle sattuva uhri.

    ReplyDelete
  7. Ilkeys ja toisen tahallinen loukkaaminen ei tietenkään ole suotavaa, mutta ei sekään ole hyväksi, jos kaiken pitää sisällään. Usein tuo ärsyyntyminen johtuu kyllä enemmän omasta mielentilasta kuin toisten teoista - nimittäin hyvällä tuulella pikkuasiat voi helposti sivuuttaa.

    Toisaalta minua kyllä itseäni joskus ärsyttää se, kun mieheni on tuollainen mielenrauhan tyyssija, mielin kielin kaikille ja oikea viilipytty - kun itse olen vähän tulisempi luonne. Silloin harvoin, kun mieheni suuttuu, hän todella räjähtää ja on oikeasti pelottava. Itse taas puran paineeni pienin annoksin ja tyynnyn helposti uudestaan. Eli tuo voi olla myös luonnekysymys. Aina ihminen ei tarkoita pahaa sillä, että tiuskii ja kiukuttelee. Tuntemattomille en kuitenkaan tiuski, miehelle vain, mutta onneksi valtaosan ajasta olen estottoman hyväntuulinen. :-)

    ReplyDelete
  8. HELENA: Sinulta saatiin lisää kuvakulmaa aiheeseen, thanks:)

    Ihmisen oma temperamentti tuo asiaan oman lisänsä. Minulla on rauhallinen temperamentti, samoin miehelläni, mistä olen todella kiitollinen kosmokselle. Suvussa on ollut pari herkästi tulistuvaa, samoin tilapäisesti tuttavapiirissä... kamalia tilanteita tulee sellaisten lähellä. Nolaavat itsensä ja tekevät muille huonon olon. Jos siihen yhdistyy alkoholismi, en halua olla lähistöllä.

    Tilapäinen kiukustuminen on ihan eri asia kuin jatkuva räjähtely ja rähjääminen. Jälkimmäiseen en suostuisi alistumaan.
    _______________________________________________

    Suuttuminen saattaa olla tervettäkin, ja sen salaaminen epätervettä. Riippuu tapauksesta.

    ReplyDelete
  9. Anonymous11:27 pm

    Jatkuvasti tukahdutettu suuttumus...
    Miksi alkuaan suuttuu? Kenelle??

    ReplyDelete
  10. Hmm, en kyllä aivan tarkoittanut tuota. Itse en ole ainakaan aiheuttanut noloja tilanteita kenellekään. Ääripäiden välissäkin on variaatioita... Ilmeisesti mieleesi syntyi hiukan liian värikäs kuva.

    ReplyDelete
  11. HANNELE: jatkuvasti tukahdutettu suuttumus aiheutuu esimerkiksi siitä jos on lapsena alistettu ja vaiennettu.

    Jotkut reagoivat masennuksella, jotkut vihan tuntemuksilla. Alkoholistiperheen lapsi on voinut joutua tukahduttamaan pelkoaan, kiihkouskovaisen perheen lapsi tai hyväksikäytetty lapsi omaa persoonaansa.

    HELENA: Kirjoitin huonosti jos näytti siltä että sinusta puhuin. Sori. Tarkoitin sinulle suoraan henk.kohtaiseksi kommentiksi ainoastaan sen kun kiitiin lisäkuvakulmista. Eka kpl kommentissani. Ei ole tapana ryhtyä kommentoijia analysoimaan :) Se olisi aikamoisen röyhkeää.

    Kommenttini muussa osassa puhuin yleisesti ja omista kokomuksistani, eli annoin lisäkuvakulmaa, niin sanoakseni. Asioita joita minulle tuli mieleen sinun kommentistasi.

    ReplyDelete
  12. Minä kyllä tunnustan, että saattaisin suutahtaa itse sinun sijassasi, Rita. Siis tuossa mainitsemassasi esimerkkitilanteessa. Todennäköisesti en kuitenkaan sanoisi mitään tai ainakaan näyttäisi suuttumusta. Sen verran kunnioitan vanhmepia ihmisiä, vaikka monella (ei kaikilla!) on jo alkujaan negatiivinen asenne toisia kohtaan.

    Minua suututtaa välillä siellä pyöräkellarissa, kun jotkut urpot eivät osaa asettaa niitä pyöriään siten, etteivät estä muita saamasta fillareitaan. Jättävät vain oven eteen, niin että saa aloittaa itse raivaustyän saadakseen oman fillarinsa esille. Puhisen sitten yksikseni kellarissa ja sadattelen mielessäni. :D

    ReplyDelete
  13. Ok. :-) Sitä vain yritin sanoa (ehkä itsekin hiukan epäselvästi), että aina ei ole hyvä yrittää pitää negatiivisia tunteita sisällään. Kaikilla niitä kuitenkin on. En tietenkään puolustele mitään kärttyisiä mummoja, mutta jos olisit purkanut harmistuksesi jo tuolloin, niin ehkä asia ei olisi jäänyt painamaan mieltä 15 vuodeksi.

    Täytyy kyllä myöntää, etten itsekään keksi heti vastaaansanottavaa, jos jostain tulee yllätyshyökkäys. Sitä jää vain pyörittelemään silmiään ja jälkeenpäin harmittelee, ettei tullut sanoneeksi mitään.

    ReplyDelete
  14. ELEGIA: Suuttumus on rehellinen tunne. Olen minäkin silloin tällöin suuttunut :) Minulle on kautta aikojen käynyt niin että jos suutun, suutun vasta jälkikäteen. Se jolle suutun ei välttämättä saa koskaan tietää että hänelle suutuin, mistä olen tosi iloinen sitten kun turha suuttumus on mennyt ohi.

    Jos se ei ole ollut tyhjänpäiväinen suuttumus, vaan "oikea", olen rauhoituttuani päässyt miettimään sopivat sanat joilla asiaan palaan - asiallisesti ja rakentavasti. Työelämässä äärettömästi hyötyä siitä että ei polta päreitään. Minulla on ollut pari työkaveria joilta palaa pinna herkästi. Heitä päivitellään ja heille naureskellaan selän takana.

    Ei siitä olisi mitään hyvää seurannut jos olisin saman porraskäytävän mummolle vihoitellut. Olisin hävennyt myöhemmin huonoa käytöstäni, jos olisin hänen tasolleen alentunut.

    Pyöräkellari: Joo, ihmisten itsekkyys harmittaa ;(

    HELENA: Ei asia ole mieltäni painanut 15 vuotta :D Tuli vaan mieleen kirjata tuo mielenkiintoinen tapaus kun luin yhden Elegian kommenteista joissa hän kertoi kärttyisästä vanhuksesta joka haukkui hänet ja Aasiakas.net - blogissa on yhtenään tapauksia päreensä polttavista ihmisistä.

    Sain aikanaan tuon minulle sattuneen asian pois päiväjärjestyksestä kun kerroin siitä ystävälleni Charlotalle ja yhdessä totesimme että minä en ollut tehnyt mitään väärää ja että mummo oli typerä kun moisesta otti herneen nenuun :)

    En usko että minulla on enää mistään mitään vanhoja kaunoja. Ei mitään pahoja muistoja jotka jäytäisivät.

    ReplyDelete