Friday, March 27, 2009

Eroon itsekeskeisistä ihmisistä


Aloin lukea Simon Cromptonin teosta Rakastuin narsistiin

Tätä ennen luin Raimo Mäkelän klassikon Naamiona terve mieli, Kuinka kohtaan luonnehäiriöisen.

Sen jälkeen luin narsismin uhreista kirjasta Sata tapaa tappaa sielu, jonka tekijät ovat Tuija Välipakka ja Arja Lehtosaari.

Kirjojen riveiltä aukeaa tieto ja taito käsittää narsistisia piirteitä meissä kaikissa ja narsistisia piirteitä yksilöissä joissa niitä on häiriöksi asti. Tieto auttaa punnitsemaan olemmeko narsistien uhreja, ja jos olemme, mitä pitäisi tehdä ja mihin virheisiin ei kannata haksahtaa, millä päästä irti kierteestä.

Onko tämä ihmistyyppi tuttu: Lumoava, itsekeskeinen, vaikea ja erittäin herkästi pahastuva ja loukkaantuva?

Entä oletko katsellut hämmentyneenä aikuista joka käyttäytyy itsekeskeisesti kuin leikki-ikäinen lapsi? "Haluan kaiken mitä haluan ja haluan sen heti." Muiden tarpeilla ei ole mitään väliä. "Minä minä minä."

Näitä itsekeskeisiä omanapaisia yksilöitä on julkkiksissa, koulukiusaajissa, työpaikkakiusaajissa, perhehirmuissa, diktaattoreissa.

Henkilössä voi olla narsistisia luonteenpiirteitä jonkin verran, ehkä peitellysti, tai niin paljon että hyppää silmille. Saattaapa olla niinkin että joku kerskailee ja pöyhkeilee itseihailullaan ja itsekkyydellään. Mainostaa sitä kuin tavaramerkkiä. 

Haluanko elää narsistin vaikutuspiirissä? Alkaako olla huono olo...?

Miksi kukaan suostuisi elämään ihmisen kanssa joka välittää vain itsestään, ja jopa alistaa, vähättelee ja kiusaa meitä? 

Itsekeskeisten manipuloivien ihmisten läheisien kannattaa lukea ja hankkia tietoa. Ei huonoon elämään kannata totutella. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi kärsimiseen ja kitkutukseen. Ihminen on luotu vapaaksi.

11 comments:

  1. Nyt pitäisi ehkä jo keksiä keinoja, millätavoin saataisiin narsistinen ihminen muuttamaan käyttäytymistään...

    ReplyDelete
  2. ARJANNELI: Se on motivaatiosta kiinni. Jos on oma halu muuttua ja kokee että muutos olisi tarpeen, ei se ole mahdotonta.

    ReplyDelete
  3. Ei kai narsisteja olisi olemassakaan, jos heillä olisi halu muuttua.
    Eihän heillä itsellään ole tarvetta muuttumiseen, ongelmahan on yleensä heidän kohteekseen joutuneella.

    ReplyDelete
  4. KIRLAH: Juu, tuohon tapaan sanotaan noissa kirjoissa joita olen juuri lukenut.

    Koska olen joutunut kestämään ja katselemaan erinäisiä nartsuja läheltä, tiedän että he eivät ole mitään tyytyväisiä ja onnellisia ihmisiä. Parilla on pahoja raivokohtauksia, parilla pitkiä masennuskausia. Kirjoissakin kuvataan narsistien sisäistä pelkoa ja itseinhoa.

    Luulisi että haluaisivat muuttua, ainakin sellaiset jotka eivät onnistu saamaan kanssaihmisiä satimeen, mutta niin vaan tuntuu olevan että heidän mielestään vika on aina muissa...

    ReplyDelete
  5. tama on 'kevennys':
    moni ihminen on 'taman paivan narsisti'.
    HAN saa huomiota, viesteja muttei koskaan itse vastaa.
    HAN saa sita tai tata muttei huomaa etta joskus han voisi antaa.
    HAN on mukava seuraihminen mutta huomaatkin
    kaiken olevan vain kulissia, kivoja sanoja, ylistyksia ilman merkityksia, kohteliaisuuksia ilman sisaltoa...

    voi, tunnen (tunsin) liian montakin tuollaista....

    Mika olisi sopiva nimi 'taman paivan narsistille' jota ei kuitenkaan sovi luokitella oikeisiin narsisteihin?
    ja
    missakohan se raja vedetaan...autch! (siis kun ei sen paremmin toista ihmista tunne, ei ole tyon tms. takia tiiviissa vaikutuspiirissa)

    ReplyDelete
  6. Anonymous11:32 pm

    Nykyään muuten psykopaatit luokitellaan narsistisen luonnehäiriön omaaviksi, jos tunnistetaan. Huh huh, 2 ollut kohdalla ja todella vaarallista. Hyviä myös filmaamaan. Kiva että saavat empatiaa täällä.

    ReplyDelete
  7. BLOGitse: Hyvin itsekeskeinen, itseään ihaileva ihminen, tämän päivn narsisti - minulla menee raja siinä miten kauan jaksan semmoisen seurassa olla. Vetäydyn hyvinkin äkkiä takavasemalle jos huomaan olevani hänelle pelkkä statisti tai yleisö ja jos hänen juttunsakin ovat tyhjänpäiväisiä.

    Jotkut noista ovat pidemmälle vietyjä narsisteja eli ensin onnistuvat jollakin koukuttamaan lähimmäisen, esimerkiksi imartelulla. Jos ihminen on altis imartelulle hän voi jäädä siihen koukkuun, ja siitä alkaa epäterve suhde. Täysverinen narsistihan tarvitsee toista ihmistä jonka imee kuiviin. Uhriparka kuivettuu, näivettyy ja kärsii, mutta aina vaan odottelee että ne ajat palaavat jolloin häntä taas ylistetään.

    ReplyDelete
  8. MARJAISA: Samaten minulla kokemusta, mutta aika lailla isompi määrä on ehtinyt kertyä kuin 2 noita pahemman luonnehäiriön edustajia. Minulle on hiljattain kirkastunut että vaarini, joka piti perhettään hirmuvallassa, oli narsisti. Se on heittänyt varjonsa minunkin elämääni.

    Tuo viimeinen heittosi oli ilmeisesti minulle tarkoitettu? Voitko selittää sitä tarkemmin? Oliko tarkoitus vähätellä minua?

    ReplyDelete
  9. Pyysin perusteluja väitteelle että psykopaatit saavat täällä blogissani empatiaa. Olisi hienoa jos ihmiset vastaisivat reilusti sanomisistaan, mutta eipä taida tulla vastausta...

    ReplyDelete
  10. Mielenkiintoinen kirjoitus...
    Monellakin tavalla kohdallani läheinen...

    Itsessäni olen huomannut aika vahvastikin noita narsistisia piirteitä. Ne ovat merkinneet: huomaa minut, tykkää minusta, näe minut!Ota minut syliin!!
    Olen itse löytänyt tarinalleni juonen...olin työnnetty ns isän tytöksi, joka oli alkoholisti. Kolme muuta sisarustani kuului äidilleni ikäänkuin..
    Jotta sain isäni rakkautta, vaikkakin ehdollista, urheilin sen itselleni..Kun pärjasin, isäni oli "läsnä." Tämä sama kilpaileminen tuli mukaan kaikkiin ihmissuhdekuvioihini. Tietysti yritin piilotella sitä hienovaraisesti.


    En tarkalleen muista, milloin aloin näkemään itseäni. halusin olla rehellinen itselleni. Löysin tavallaan syyn,tunnistin ympäristön ja aloin omasta mielestäni tervehtyä..Elämässäni tapahtui myös monia rankkoja juttuja,alkoholisti mieheni, avioero, tyttäreni sairastuminen...

    Näen itsessäni vielä joissain tilanteessa tuon pikku kilpailijan, mutta annan hänelle anteeksi, hymyilen...

    Ihan viimeaikoina olen mielestäni oppinut olemaan tuomitsemasta, arvostelemasta muita ihmisiä, oppinut oikeasti kuuntelemaan, olemaan läsnä, eikä minun tarvitse olla aktiivisena tilanteissa, voin välillä vain katsella..
    Olen hirmu kiitollinen kasvustani..
    olen onnellinen, olen oppinut välittämään itsestäni ja huomaamaan kuinka upea ihminen olen, yhtä upea kuin muutkin ihmiset!

    En kanna kaunaa vanhemmilleni. he tekivät juuri sen, mihin sillä hetkellä pystyivät. Ja ilman heitä, en olisi tämä minä, jonka kokoinen nyt olen ja olen itsessäni.

    ReplyDelete
  11. HANNE: Sinun tarinasi tuli kuin tilauksesta! Olin juuri mielessäni käynyt läpi muutamia narsistisia läheisiäni joiden toivoisin muuttuvan vähemmän minäkeskeisiksi ja saavan tasapainoa ja mielenrauhaa. Tavattoman monissa lähteissä väitetään että narsisti ei muutu, mutta narsismiahan on hyvin monenlaista ja -asteista. On tervettä ja epätervettä narsismia. LIevää ja vahvaa.

    Minä toivon ja uskon, että tiedostaminen ja muuttumisen halu tekevät mahdottomasta mahdollista. Etpä tiedä miten tervetullut kommenttisi oli :) Tuhannet tänkjuut.

    Sinun tarinasi on hieno kehityskertomus!

    ReplyDelete