Meillä on ollut "ilo" seurata räkätinpoikasia pihalla. Niitä tuntuu olevan paljon. No, Hula-koiralle niistä on iloa, se tykkää ajella välillä niitä pois. En lintuja vastaan ole, mutta joskus haluais jonkun mansikan omalta maaltaan. Juu, kun en ole laittanut verkkoa, niin ei saa mansikoitakaan!
Linnunpoikasia lentelee pihallamme. Sepelkyyhkyt ja rastaat syövät pihan mustikkasadon. Onneksi, sittenpä ei minun tarvitse kykkiä poimimassa.
Kuvasta tulee mieleen tyhjän pesän syndrooma. Minä en ole siitä kärsinyt, vaikka olen maailmalle lähettänyt kolme lasta.
Tänä vuonna jälkeläislauma lisääntyy kahdella - suotuisa vuosi. Tammikuussa syntyi tyttö, elokuussa pitäisi pienen pojan tulla maailmaan. Mummalla ei ole useinkaan tyhjää pesää, lapsia tuodaan hoitoon vähän väliä.
Meillä on ollut "ilo" seurata räkätinpoikasia pihalla. Niitä tuntuu olevan paljon. No, Hula-koiralle niistä on iloa, se tykkää ajella välillä niitä pois. En lintuja vastaan ole, mutta joskus haluais jonkun mansikan omalta maaltaan. Juu, kun en ole laittanut verkkoa, niin ei saa mansikoitakaan!
ReplyDeleteRäkätit ovat hiukan häiritseviä, mutta vihdoinkin osaamme suojata mansikkamme teräsverkolla. Verkkomaisempaan verkkoon joskus tarttui lintu.
ReplyDeleteTuo pesä oli pikkulinnun.
Linnunpesä on minusta aina viehättävä. Tyhjänäkin siihen liittyy tosikertomus.:)))
ReplyDeleteLinnunpoikasia lentelee pihallamme. Sepelkyyhkyt ja rastaat syövät pihan mustikkasadon. Onneksi, sittenpä ei minun tarvitse kykkiä poimimassa.
ReplyDeleteKuvasta tulee mieleen tyhjän pesän syndrooma. Minä en ole siitä kärsinyt, vaikka olen maailmalle lähettänyt kolme lasta.
Tänä vuonna jälkeläislauma lisääntyy kahdella - suotuisa vuosi. Tammikuussa syntyi tyttö, elokuussa pitäisi pienen pojan tulla maailmaan. Mummalla ei ole useinkaan tyhjää pesää, lapsia tuodaan hoitoon vähän väliä.
Oli siellä viälä yksi höyhen jäljellä :)
ReplyDeleteKiitos Kivi, Obeesia ja Isopeikko :)
ReplyDelete