RUNOTORSTAI
keskeneräinen
duunia tekee Tapio
kädessään lapio
morsiamellaan kapio
häissä koko suku
miehillä yllään puku
elämä alkaa
poljetaan jalkaa
etsitään malkaa
lapsia Kerttu
sekä Perttu
ja niitten serkku
juhlissa herkku
tarhat, koulut, joulut,
perheet, suvut, luvut,
ja sitä rataa
ja niin edespäin
joku kuolee, jättää lesken
elämä jää kesken
tai siirtyy uuteen vaiheeseen
jatkaa toiseen aiheeseen
.
Niinhän se on Rita! Useimmilla tuntuu asiat jäävän kesken kun kuolma ehättää ylle.
ReplyDeleteNiin vaikka mistäs me tiedetään jos tämä on jatkoa edellisille elämillemme ja osa isompaa projektia :) Minusta olisi kiva jatkaa hommia.
ReplyDeleteJoo, olisikin hieno juttu, jos tämä olisi vain yksi monista elämistämme. Minä ainakin haluan syntyä seuraavaksi Arkiterapeutin hahmoon :)
ReplyDeleteEhkä sinä olet jo arkiterapeutiksi muuttumassa :) Tuleekohan minusta Sunnuntaiterapeutti, vai kehitynkö Arkipsykiatriksi?
ReplyDeleteKiva runo ja kesken ehkä kaikki vielä loppuvaiheessakin jää. Koskaan tästä ei valmista näytä tulevan. :)
ReplyDeleteMutta olisihan se hullu tunne jos jonain päivänä kaikki olisi valmista. Mitä me sitten tehtäisiin?
ReplyDeleteAiheetta enempään
ReplyDeletelähdenpä tästä lätkimään
No minäpä tulen perässä, lukemaan mitä olet viimeksi kirjannut blogiin...
ReplyDeleteEi tule valmista koskaan :-D
ReplyDeleteElämän kiertokulku. Sitä se on, tää kaikki.
ReplyDeleteIhana hääpari! Ja niin onnelliset.
ReplyDeleteMutta ei sinun runosikaan ole suruista tehty, etiäpäin sitä mennään tuli mitä tuli :)
Ilot ja surut, maapallo pyörii aina vaan :)
ReplyDelete