"Miten on mahdollista että joku on jättänyt lapsensa tuolla tavalla tien viereen, yksin, ja siten että aurinko paistaa naamaan?" ihmettelin tuolla kulkiessani.
Rattaat olivatkin tyhjät. Muuta selitystä en keksinyt kuin että jonkun mielestä oli ollut hauska pila ohimennen siepata rattaat pihasta tai rappukäytävästä ja lähteä niiden kanssa kaahailemaan. Olivat siinä vielä seuraavanakin päivänä. Järkyttävää.
On rohkeaa tehdä sellaista, mitä ei saa. Olisikohan jotain, mikä on vielä rohkeampaa?
ReplyDeleteHyvä kysymys.
ReplyDeleteMutta: Jos on kännissä kähveltänyt lastenrattaat ei
taida olla rohkeudesta kyse. Estot poissa, pelko poissa. Helppo olla "rohkea" ellei pelkää. Rohkeus lienee pelon voittamista (?)
Mikä olisi rohkeaa?
Rohkeaa olisi rattaiden palauttaminen.
ReplyDeleteNiin, ja minä pienen vauvan äitinä toivon, että nuo olisivat kuitenkin hylätyt rattaat, eikä kenenkään käytössä olevat... Aina saa toivoa?
ReplyDeleteTsinnia: Tosiaan! Siinäpä olisi osoitus rohkeudesta ja suoraselkäisyydestä jos ottaisi vastuun ja palauttaisi rattaat !
ReplyDeleteEkaa kertaa kun menin tuosta ohi ne eivät vaikuttaneet hylätyiltä, mutta luonnollisesti myöhemmin olivat sään armoilla olleina huonomman näköiset.