Minulla on Asperger

Olin kuullut sanan Asperger mutta se heräsi tajunnassani eloon vasta kun lähisukulainen sai diagnoosin. Aloin lukea aiheesta ja ihmeekseni lukemassani kirjassa kuvailtiin minua. Ymmärsin olevani Aspergerhenkilö. Tuossa vaiheessa olin jo päässyt keski-ikään, oppinut tuntemaan omat vahvuuteni ja heikkouteni ja kaikin tavoin saanut elämäni kuntoon. En siis varsinaisesti tarvinnut apua tai tukea, mutta halusin tietää lisää ja tutustua muihin kaltaisiini. Oliko todellakin niin että oli muitakin tämmöisiä samalla tavalla erikoisia yksilöitä kuin minä?

Aspergertuntemus on kaikessa laajuudessaan niin valtava alue että tunnen edelleenkin olevani noviisi, siitäkin huolimatta että olen innostuneena lukenut kirjoja ja artikkeleita, osallistunut netin keskusteluryhmiin ja käynyt Suomen Asperger-yhdistyksen vertaistukiryhmissä (keväästä 2012). 

Tänä syksynä (2013) vedin Autismi- ja Aspergerliiton kustantaman kurssin jonka aiheena oli Aspergerihmisten viestintä. Meitä oli 10 Assin ryhmä keskustelemassa ja kirjoittamassa siitä mitä aspergerius meistä kullekin merkitsee ja miten selitämme sen muille. Aiomme jatkaa keväällä ja selvitellä Aspergerihmisten kömmähdyksiä kanssakäymisessä muiden kanssa. Juttujamme julkaistaan nettilehti Puoltajassa ja paperisena ilmestyvässä Autismi-lehdessä. 

Suurella yleisöllä on hassuja käsityksiä siitä mikä Asperger-henkilö on ja myönnettävä on, meistä jotkut saattavat vastata niitä hassuja käsityksiä: "Tietokonenörtti joka osaa ulkoa juna-aikatauluja", "matematiikkanero joka laskee päässään yhtä nopeasti kuin laskukone", "erakkomainen puhumaton tyyppi", "hajamielinen professori, joka uppoutuu työhönsä niin että unohtaa syödä", "se poika tai tyttö joka kotikutsuilla hakeutuu tyhjään huoneeseen lukemaan mukana tuomaansa kirjaa"... 

Kuvassa (ylhäällä) pinssejäni, joiden teksti kertoo että olen ulospäin suuntautunut introvertti. Osa-aikaisesti äärettömän seurallinen. Vastapainoksi tarvitsen runsaasti yksinoloa ja rauhaa.

Asseille on luonteenomaista epätasainen kykyprofiili. Erittäin lahjakas joissakin kouluaineissa, hämmästyttävän heikko joissakin muissa. Itse en käsittänyt matematiikkaa millään mutta olin lapsesta asti varsinainen kielipää. En pelkästään hyvä kielissä, vaan hämmästyttävän nopea opppimaan uusia sanoja ja tajuamaan yhteyden äänteiden ja kirjoituksen välillä ja erottamaan äänteitä toisistaan. Rakastin kielitunteja. Sen sijaan matematiikan tunnit olivat kärsimystä. Mistä ihmeestä voi lähteä hakemaan ratkaisua niihin "juna lähtee Bostonista ja toinen New Yorkista" - mallisiin laskutehtäviin? 

Aspergerin oireyhtymä kuulostaa nimenä lääketieteelliseltä, biologiselta, fysiologiselta. Sen sanotaan olevan neurobiologinen kehityshäiriö. "Häiriö" tai "poikkeavuus" on meistä joillakuilla yli- tai alikehittynyt tuntoaisti. Jälkimmäisestä esimerkkinä henkilö joka ei tarvitse puudutusta hammaslääkärissä. Kätevää. Toisaalta jollakulla voi t-paidan niskalappu tuntua niin hiertävältä että kiemurtelee tuskasta ennen kuin saa paidan pois. Joillakuilla on superkuulo eivätkä he kestä kovia äkillisiä ääniä. Minun on vaikea kestää eri suunnista yhtä aikaa tulevia ääniä. Väsyin kirjamessuilla nopeasti hälyn ja kakofonian vuoksi, mutta en toisaalta olisi välittänytkään viettää siellä kokonaista päivää. 

Aistijutusta on sekä iloa että rasitusta. Usein asenne ratkaisee. Lasken positiiviseksi sen että saan kiksejä ja elämyksiä vähästä. Ei tarvitse hakeutua extremelajien pariin. Jos oppii itse säätelemään noita ominaisuuksia elämä on laadukasta. Omalta kohdaltani pidän Aspergeriutta lahjana. Jollekin toiselle se voi olla raskas taakka ja lannistava vamma. 

Huomattavaa: Aika monilla Aspergerhenkilöillä on lisäksi joku muu diagnoosi, kuten ADD tai ADHD tai persoonallisuushäiriö. Siitä syystä ulkopuoliset saattavat saada väärän kuvan Aspergerista. Minulla on pelkästään Asperger, ei muuta. 

Asperger on monimuotoinen piirteistö, jokaisella Assilla henkilökohtainen kokoonpano ja henkilökohtainen asennoituminen syndroomaan. Omaani en vaihtaisi mihinkään. Olen enemmän kuin tyytyväinen.