Viisikymmentä sivua on solahtanut silmieni editse sormella rivejä seuratessani. Pakko ottaa sormesta tukipiste ja yrittää pysyä mukana tässä kyydissä. Muistot ja mielikuvat kulkevat rinnan, ja vaihdellen, ja sitten taas limittäin toisiinsa kutoutuen. Proosallista proosaa ja Krishnan jumalaista huilunsoittoa. Kuljetaan runollisissa korkeuksissa mutta kohta ostetaankin sipulia torilta. Maaseudulta Helsinkiin Hare Krishna -liikkeeseen liittymään. Temppeli, rukouspussi, lauletaan samsala davanalaa. Muistoista tulee mieleen muistoja. Osa muistelusta on oikeasti tapahtunutta, osa on ollut kuvitelmaa. En lukiessani edes halua selvittää kumpi on kumpaa ja mikä on mitäkin. Nautin siitä miten eksoottisen kauniit sanat tipahtelevat kuin kimaltavat sadepisarat. Ruukullinen riisiä. Sahramia. Läskisoosia. Sfääreistä maan pinnalle ja takaisin. Tämä kirja on elämys jota on vaikea sanoin kuvata. Se pitää kokea itse.
Kirjan saisi muutetuksi lyyriseen runomuotoon.
Ja toisaalta Kaurismäki tekisi sille oikeutta pistäessään sen valkokankaalle.
Seija Vilén: Mangopuun alla (Kustannusosakeyhtiö Avain)
No comments:
Post a Comment