Timo Soini, Peruspomo

Monipuolinen lukujytkäle tämä kirja, jonka sain WSOY:n järjestämästä julkaisutilaisuudesta. Siitä ehdin jo tuoreeltaan raportoida runsas viikko sitten Rita-blogissani. Soini osaa puhua kiinnostavasti. Hänen tapansa jutella on mukavan arkifilosofista ja mutkatonta. Itse asiassa yksi niistä aiheista joista eniten nautin Peruspomossa oli kommunikointi. 

Itselläni on paljolti samoja havaintoja kuin Soinilla netissä ja elävässä elämässä viestimisestä ja toimimisesta. Sananvapaus. Keskustelu. Avoimuus. Sanassa on voimaa. On tärkeää millä tavalla asiansa esittää jos tahtoo saada sanomansa perille. Valehtelu ei pitkän päälle kannata. Tunnekuohuissa ei kannata tehdä mitään päätöksiä. Välillä käy niin että vaikka miten selkeästi itse jotain sanoisi, joku taho osaa vääntää siitä kamalan tulkinnan. Olen kommunikaation opettaja. Politiikasta saisi räikeitä esimerkkejä viestinnän oppitunneille mielin määrin. 

Toinen itseäni kiinnostava aihe on johtamistaito. Soinilla on luonnollisesti runsaasti ajatuksia ja sanottavaa siitä, mutta en lähde referoimaan. Totean vain että tykkäsin päästä kulissien taakse kurkistelemaan. Monet arvostelevat, mutta mahtaisivatko moisissa paineissa kauan kestää romahtamatta tai kilahtamatta? 

Odotin olisiko kirjassa Haavisto-ilmiöstä, jonka valtaan presidentinvaalien alla tempauduin. Hiukan oli.

Kaikkein eniten odotin saavani lukea mamukriitikoiden möläytyksistä ja mitä mieltä Timo Soini oli niistä. Olen kieltenopettaja ja teen työtä ja vapaaehtoistyötä maahanmuuttajien kotouttamiseksi, etupäässä suomi 2 - opettajana. Olin innolla mukana blogimaailman mamu-keskusteluissa ennen perussuomalaisten puolueen syntyä ja nousua. Vaikka mamukriitikoilla mielestäni olikin järkeviä perusteita varoitella vääränlaisesta maahanmuutosta, tulin aika pian siihen tulokseen että pinnan alla kupli vierasvihaa ja uhkaa. Pelkäsin tosissani että se johtaisi natsismiin tai johonkin kauheaan. Uskon että Soinilla on ollut puolueessa ratkaiseva rooli sinisilmäisten ylisuvaitsevaisten ja Suomi-takaisin-suomalaisille - möläyttelijöiden välissä. Huomaan tätä kirjaa lukiessani hellittäväni omista vanhoista kauhun tuntemuksistani. Ihmisiä ne hakkaraiset ja hirvisaaret ja halla-ahotkin ovat. 

Hiukan tahatonta huumoriakin on päässyt putkahtamaan Peruspomon sisälle. Soini kannattaa perinteistä avioliittoa naisen ja miehen välillä, mutta sivulla 222 on kuva joka on lähtenyt maailmalle tekstillä "Tiina Soini, the wife of the True Finns party leader, watches his husband give interviews..." Pitäisi tietenkin olla her husband. Muutenhan Tiina on mies.

Tulee mieleen eräs englanninopiskelijani Sami. Paluulennolla USA:sta Suomeen hän tajusi sanoneensa amerikkalaisporukalle vaimostaan: "He is a policeman."  (Piti olla "She is a policewoman.") Ilmankos katsoivat niin omituisesti suomalaista. Jälkikäteen ei enää päässyt korjaamaan, mutta onneksi lausetta ei sentään julkaistu.

Suosittelen kirjaa. Eloisaa kerrontaa kiinnostavista asioista ja ihmisistä. Soinin hyviä mietteitä politiikasta ja elämästä. Suomesta, Euroopasta, maailmasta. 

Sivu 273: "Olen pohtinut, mitkä Euroopan arvot ovat... Ne ovat antiikin filosofia, roomalainen oikeus ja kristillinen humanismi."

Timo Jaakkola, Krokotiilijuoksu

Haluatko innostaa lapset liikkumaan? Haluatko ottaa lapset mukaan harrastamaan liikuntaa? Haluatko itse päästä mukaan lasten liikunnallisiin iloihin? Kaipaatko ideoita, kivoja leikkejä, jotka saavat energiat virtaamaan? Oletko opettaja, isä, äiti, täti, setä, nuoriso-ohjaaja? 

Liikuntatieteiden tohtori Timo Jaakkola on paneutunut liikuntataitojen oppimiseen ja opettamiseen. Hän esittelee uusimmassa kirjassaan harjoitteita, leikkejä ja pelejä joiden avulla kaikenikäiset voivat oppia ja ylläpitää motorisia taitoja.

Lue lehdistötiedote tästä linkistä ja PS-kustannuksen esittelyteksti täältä.

Taas kerran PS-kustannuksessa tiedetään mitä tämän hetken yhteiskunnassa tarvitaan. Kirja auttaa varhaiskasvattajia opettamaan lapsille fyysistä terveyttä edistäviä liikuntatapoja jotka pitkällä tähtäyksellä toivottavasti jatkuvat kautta kouluiän ja aikuisinakin. Iloinen ja terve lapsi ja nuori selviytyy paremmin kuin liikkumaton TV:n kaukosäädintä tai tietokonepelejä klikkaileva lajitoveri. Jotain on pakko tehdä jotta estetään päivästä toiseen jatkuva istuminen; bussissa, koulun pulpetissa, taas bussissa, ruokapöydässä, läksyjä tehdessä, TV:tä katsoessa, tietokoneen ääressä. 

Meidät voi joskus pakottaa liikkeelle, mutta monin verroin parempaa on jos INNOSTUMME liikkumaan.

Varhaiskasvatus ja koulu lienevät ensisijaisessa tarpeessa mutta kirja on siis kuitenkin kaikenikäisille sopiva.  

Käytöstavoista

Tuumailen käytöstapoja. Niitä opitaan kotona, koulussa, kaveripiirissä, omaksutaan televisiosta ja netistä, omilta idoleilta ja mistä milloinkin. Törmäsin käyttäytymiseen jota ihmettelin isolla i:llä.

Malmin seudun pienehkössä Fida kirpputorimyymälässä kierteli noin 50 - 60 - vuotias mies, pipo tai muu sen tapainen pääkappale lievään etukenoon asennettuna. Hänestä pikkuisen takavasemmalle käveli sen verran nuorempi mies että aikamiespojakseen arvelin. Poika ei puhunut mitään. Isä sen sijaan oli kävelevä kommentaattori. Joka lausunnossa kirosana. Kuuluvalla äänellä, välittämättä mahdollisista naisista tai lapsista myymälässä. Olivatkohan kaksi naismyyjää uskovaisia, kun Fida on lähetystori? Jos olivat, mahtoivat korvansa kuumottaa. 

"Kato tätäkin rotsia. S-tanan kallis."

"Entäs tämä sitten? Kalliimpaa kuin s-tana oikeissa putiikeissa."

"Meitä yritetään p-kele viilata linssiin."

Kautta kaverin kävelykierroksen kuultiin samanlaisia halventavia huomautuksia ja hintojen taivastelua, kunnes yhtäkkiä tulikin kehuva kommentti vielä astetta kovemmalla äänellä, ja käyttöön otettiin ilmeisesti varastossa pidetty kehusanakin:

"No tässä sentään on v-tun viksu vaatekappale ! "

Jokseenkin hämmentyneenä tuota kuuntelin. Kohta äijä poistui liikkeestä poika vanavedessään. Ilma alkoi puhdistua. 

Ruusuja ja risuja ? - Minulta pelkästään risuja. 

Pehmo-orava Pelastusarmeijan pataan

Pelastusarmeijan joulupatakeräys viimeistä päivää aatonaattona eli huomenna kello 10.00 - 17.00. Ehdin vielä viedä sinne jotain. Paketoitsin tämän pehmojyrsijän joulukuvioiseen paperiin ja liitin mukaan tekstin Lapselle joka pitää eläimistä. 

Tämä on minulla ollut tapana jo kauan, vaikka viime vuosi taisikin jäädä väliin. Tai ainakaan en ole tehnyt blogientryä. Tässä aikaisempien vuosien postauksia joulupatapehmoista. Ottakaa ihmeessä ideani jos tahdotte. 

  http://kopsista.blogspot.fi/2010/12/pehmot-pataan.html

  http://kopsista.blogspot.fi/2009/12/pelastusarmeijan-pataan.html

  http://kopsista.blogspot.fi/2008/02/tiikeri.html

  http://kopsista.blogspot.fi/2007/12/pelastusarmeijan-pataan.html

  http://kopsista.blogspot.fi/2006/12/kuutit.html

Joulun henki herää

Joulukuu alkoi ja joulu lähestyy. Mitä jos herätettäisiin joulun henki eloon? Aloitettaisiin kukin omanlaisemme kampanja muiden ilahduttamiseksi? Ystävien ja perheen, eläimien tai tuntemattomien ihmisten? 

Omaa joulumieltä saa rakennetuksi  askartelemalla, ripustamalla jouluvalot, ottamalla esiin kaappien kätköistä vuosien varrella kerääntyneitä koristeita,  avaamalla joulutavaralaatikon joka sisältää nauhoja ja pakettikortteja.

Muiden ilahduttaminen ilahduttaa. Myönteinen energia lisääntyy. 

Se olla miten pientä tahansa. Vaikka sitä että kiittelee eikä kitise, kerää tavaraa Joulupataan vietäväksi, tekee listan hyväntekeväisyyskohteista joita haluaa avustaa, päättää lähettää joulukortin jollekulle jonka kanssa välit ovat menneet poikki.

Se voi 

Aion keksiä monenlaista pientä ystävien, etenkin lapsikavereiden iloksi. Kuvan kuuset askartelin parin pienen kaverini kanssa.

Jos teillä on ideoita jaettaviksi, listatkaa kommentteihin.

Järkevyyttä jouluun

Lahjavuoret pienenevät eikä joulujätettä synny kamalasti jos käyttää järkeään ja pyrkii jostain päästä säästämään ja kierrättämään. Paketoin pari lahjaa Lidlistä ostettuun paperiin. Hinnaltaan edullinen rulla, mutta harmi kyllä tuollainen joulupaperi on ekoihmisen kauhu. Keksitäänpä parempia ratkaisuja jatkossa.

Nauha ei maksanut mitään, koska se on videonauhaa. Toisen virkkasin. Itse tehty ilahduttaa.

Kartongista leikattua kuusta voi käyttää pakettikorttina, joulukorttina tai koristeena. Olen ostanut ison pinon kartonkia vuosia sitten. Ei rasita tämän vuoden joulubudjettia. Vastaisen varalle aion kuitenkin kehitellä kierrätettäviä kortteja.

Täysin ilmaista jouluiloa ja joulun henkeä saa aikaan olemalla ystävällinen ihmisille ja eläimille. Ellei osaa olla ystävällinen voi vaikkapa kokeilla olla olematta epäystävällinen. 

Minulla on Asperger

Olin kuullut sanan Asperger mutta se heräsi tajunnassani eloon vasta kun lähisukulainen sai diagnoosin. Aloin lukea aiheesta ja ihmeekseni lukemassani kirjassa kuvailtiin minua. Ymmärsin olevani Aspergerhenkilö. Tuossa vaiheessa olin jo päässyt keski-ikään, oppinut tuntemaan omat vahvuuteni ja heikkouteni ja kaikin tavoin saanut elämäni kuntoon. En siis varsinaisesti tarvinnut apua tai tukea, mutta halusin tietää lisää ja tutustua muihin kaltaisiini. Oliko todellakin niin että oli muitakin tämmöisiä samalla tavalla erikoisia yksilöitä kuin minä?

Aspergertuntemus on kaikessa laajuudessaan niin valtava alue että tunnen edelleenkin olevani noviisi, siitäkin huolimatta että olen innostuneena lukenut kirjoja ja artikkeleita, osallistunut netin keskusteluryhmiin ja käynyt Suomen Asperger-yhdistyksen vertaistukiryhmissä (keväästä 2012). 

Tänä syksynä (2013) vedin Autismi- ja Aspergerliiton kustantaman kurssin jonka aiheena oli Aspergerihmisten viestintä. Meitä oli 10 Assin ryhmä keskustelemassa ja kirjoittamassa siitä mitä aspergerius meistä kullekin merkitsee ja miten selitämme sen muille. Aiomme jatkaa keväällä ja selvitellä Aspergerihmisten kömmähdyksiä kanssakäymisessä muiden kanssa. Juttujamme julkaistaan nettilehti Puoltajassa ja paperisena ilmestyvässä Autismi-lehdessä. 

Suurella yleisöllä on hassuja käsityksiä siitä mikä Asperger-henkilö on ja myönnettävä on, meistä jotkut saattavat vastata niitä hassuja käsityksiä: "Tietokonenörtti joka osaa ulkoa juna-aikatauluja", "matematiikkanero joka laskee päässään yhtä nopeasti kuin laskukone", "erakkomainen puhumaton tyyppi", "hajamielinen professori, joka uppoutuu työhönsä niin että unohtaa syödä", "se poika tai tyttö joka kotikutsuilla hakeutuu tyhjään huoneeseen lukemaan mukana tuomaansa kirjaa"... 

Kuvassa (ylhäällä) pinssejäni, joiden teksti kertoo että olen ulospäin suuntautunut introvertti. Osa-aikaisesti äärettömän seurallinen. Vastapainoksi tarvitsen runsaasti yksinoloa ja rauhaa.

Asseille on luonteenomaista epätasainen kykyprofiili. Erittäin lahjakas joissakin kouluaineissa, hämmästyttävän heikko joissakin muissa. Itse en käsittänyt matematiikkaa millään mutta olin lapsesta asti varsinainen kielipää. En pelkästään hyvä kielissä, vaan hämmästyttävän nopea opppimaan uusia sanoja ja tajuamaan yhteyden äänteiden ja kirjoituksen välillä ja erottamaan äänteitä toisistaan. Rakastin kielitunteja. Sen sijaan matematiikan tunnit olivat kärsimystä. Mistä ihmeestä voi lähteä hakemaan ratkaisua niihin "juna lähtee Bostonista ja toinen New Yorkista" - mallisiin laskutehtäviin? 

Aspergerin oireyhtymä kuulostaa nimenä lääketieteelliseltä, biologiselta, fysiologiselta. Sen sanotaan olevan neurobiologinen kehityshäiriö. "Häiriö" tai "poikkeavuus" on meistä joillakuilla yli- tai alikehittynyt tuntoaisti. Jälkimmäisestä esimerkkinä henkilö joka ei tarvitse puudutusta hammaslääkärissä. Kätevää. Toisaalta jollakulla voi t-paidan niskalappu tuntua niin hiertävältä että kiemurtelee tuskasta ennen kuin saa paidan pois. Joillakuilla on superkuulo eivätkä he kestä kovia äkillisiä ääniä. Minun on vaikea kestää eri suunnista yhtä aikaa tulevia ääniä. Väsyin kirjamessuilla nopeasti hälyn ja kakofonian vuoksi, mutta en toisaalta olisi välittänytkään viettää siellä kokonaista päivää. 

Aistijutusta on sekä iloa että rasitusta. Usein asenne ratkaisee. Lasken positiiviseksi sen että saan kiksejä ja elämyksiä vähästä. Ei tarvitse hakeutua extremelajien pariin. Jos oppii itse säätelemään noita ominaisuuksia elämä on laadukasta. Omalta kohdaltani pidän Aspergeriutta lahjana. Jollekin toiselle se voi olla raskas taakka ja lannistava vamma. 

Huomattavaa: Aika monilla Aspergerhenkilöillä on lisäksi joku muu diagnoosi, kuten ADD tai ADHD tai persoonallisuushäiriö. Siitä syystä ulkopuoliset saattavat saada väärän kuvan Aspergerista. Minulla on pelkästään Asperger, ei muuta. 

Asperger on monimuotoinen piirteistö, jokaisella Assilla henkilökohtainen kokoonpano ja henkilökohtainen asennoituminen syndroomaan. Omaani en vaihtaisi mihinkään. Olen enemmän kuin tyytyväinen.