Lahjoituksia eläinsuojeluyhdistykselle

Helsingin eläinsuojelukeskus, Hesy, ottaa vastaan lahjoituksia osoitteesssa Yhdyskunnantie 11, 00680 Itä-Pakila. Kysyin etukäteen meilitse ottavatko he tarjoamaamme tavaraa vastaan, ja sain tiedot aukioloajoista.

Eläinsuojelupuoti: ma-pe 10-18, su 15-18

Eläintilat: ma-pe ja su klo 15-18

Kirpputori: ma-pe 15-18, la 12-15 ja su 12-18.

Veimme vanhoja pyyhkeitä, sukkia, tuolien istumatyynyjä eläinten pehmikkeeksi. Tietenkin puhtaita. Seuraavaksi viemme ehkä kirpparitavaraa.

Tyhjä pesä

Hautominen jatkuu

Hyviä uutisia! Siellä se lintu hautoo vaikka pensasaita leikattiin päältä pois.

Salainen pesä

Pensasaitaa trimmatessa paljastui salainen pesä. Mitähän kaikkea piilee pensaiden seassa, ikkunaverhojen takana, ihmisten kaapeissa? Haluaisimmeko kurkistaa vai emme?

Järkyttävää

"Miten on mahdollista että joku on jättänyt lapsensa tuolla tavalla tien viereen, yksin, ja siten että aurinko paistaa naamaan?" ihmettelin tuolla kulkiessani.

Rattaat olivatkin tyhjät. Muuta selitystä en keksinyt kuin että jonkun mielestä oli ollut hauska pila ohimennen siepata rattaat pihasta tai rappukäytävästä ja lähteä niiden kanssa kaahailemaan. Olivat siinä vielä seuraavanakin päivänä. Järkyttävää.

Olemme avaruusolentoja

Jos on järkevä ei tietenkään usko henkiolentoihin, entisiin elämiin eikä ufoihin. Ja kuitenkin lukemani kirja kertoo järkevistä ihmisistä joille ymmärryksen ylittävistä ilmiöistä on tullut tuttuja, lähes arkipäiväisiä. Muuntuneesta tietoisuudentilasta, johon kirjan päähenkilö Anuirmeli pääsee, on tullut hänen elämässään iso voimavara. Aluksi hän oli peloissaan, mutta alkoi sitten tajuta että ei henkimaailmaa tarvitse pelätä. Todelliset vaarat ja pelonaiheet ovat tässä meidän maailmassamme. Perheväkivalta, sodat ja niin edelleen.

Onko ufoja olemassa? Onko avaruusolentoja?

Riemastuttava havainto: OLEMME ITSE AVARUUSOLENTOJA.

Sivu 202: "...Ihmiset eivät välttämättä tajua että olemme itsekin avaruusolentoja. Elämme avaruudessa yhdellä planeetalla ja olemme fyysisen olomuodon lisäksi henkisiä olentoja."

Heikki Saure & Anuirmeli Sallamo-Lavi MATKA YLI YMMÄRRYKSEN, Avain 2011

www.avain.net

Prinssi ja (Tuhkimo)prinsessa

Onko rasismi kasvussa?

Suomesta puhutaan usein sivistysmaana. Onhan täällä korkea koulutustaso ja elintaso.

Entä sydämen sivistys? Mitä ihmettä on tekeillä kun viharikokset maahanmuuttajia kohtaan vain lisääntyvät, ja aivan kuin perussuomalaisten kannattajat olisivat joukolla alkaneet yhä vapaammin viljellä rasistisia puheita vaalivoiton jälkeen.

Lukekaa tämä näkökulma rasismiin. Samoja kauhunsekaisia ajatuksia on minulla ollut viime päivinä. Pelkään ulkomaalaisten ystävieni ja oppilaitteni puolesta.

Millainen itsekunnioitus on ihmisillä jotka opettavat pienet lapsensakin rasisteiksi? "Me ei leikitä tummaihoisten kanssa!"

Jär-kyt-tä-vää !

Perussuomalaiset ja kohta myös natsit

Perussuomalaiset. Kalskahtaa komealta. Kunnialliselta. Isänmaalliselta.

Kansallisuusaate, sosialismi, natsionalismi, natsit...

Perussuomalaisten lisäksi Suomeen ollaan perustamassa natsipuoluetta.

Tukkani nousee pystyyn kun ajattelen mitä kauhutekoja isänmaallisuuden nimissä voidaan tehdä, ja mitä on maailmanhistorian aikana tehty.

Ajattelen kansalaisuussotia, vapaussotia, rankaisuretkiä, propagandaa joka puhuu isänmaan "puolustamisesta" ja "kansamme vaalimisesta", taitavia demagogeja eli kansankiihottajia, jotka saavat kansalaiset aktivoitua mielettömiin tekoihin.

Mihin suomalaisia ollaan johdattamassa?

Käytetäänkö puolueita muukalaisvihan lietsomiseen?

Autistin ihmeellinen tarina

Iris Johansson on autisti joka "tuli pois ulkona-tilastaan", tavalliseen todellisuuteen ja muiden ihmisten yhteyteen. Kuulostaa oudolta mutta nämä ovat asioita joita on vaikea sanallisesti kuvata. Sain juuri tietää tuollaisen kirjan olemassa olosta ja haluaisin tietää mistä sen saa.

Lue lisää täältä.

Jotkut meistä syntyvät rikollisiksi

Aivotutkimus kehittyy. Käyttäytymistieteessä ja psykologiassa muutenkin on jo jonkin aikaa etsitty biologiasta ja neuropsykologiasta selityksiä ilmiöille joita ennen pidettiin sosiaalisina ilmiöinä ja ympäristöstä ja elinoloista johtuvina. Vankilapsykologi, kriminologi Adrian Raine porautuu rikollisten aivojen arvoituksiin. Lue lisää täältä.

Älykäs painonhallinta

Nyt on suomeksi saatavilla painonhallintaopas jossa neuvotaan ottamaan aivot mukaan laihduttamiseen. Nykyään tiedetään että tahdonvoimalla ei pitkälle pötkitä, ihmedieetit eivät tepsi pitkällä tähtäimellä ja pillerihuijaus laihduttaa lompakon seudun.

Älykkään painonhallinnan esittelyä pääsee lukemaan Avaimen sivuilta, täältä.

På svenska, här.

Kirjailijat: Gunilla Eldh , Martin Ingvar

(Kuvan pöytä ystäväni Pirjon viimeperjantaisilta kutsuilta.)

Käsi kädessä - lehti numero 2

Tässä numerossa on teemana TYÖ. Muutama otsikko poimintoina:

Ihminen on luotu liikkumaan

Aiheesta puhuu kansikuvan maalaislääkäri Tapani Kiminkinen.

Tehostettu työ rassaa

"Tehostettu työ tarkoittaa työtä jossa tuntuu että työaika ei riitä työn tekemiseen, työt keskeytyvät liian usein, ja työntekijöitä on työn määrään nähden liian vähän."

Töissä ja silti poissa

"Monet oleskelevat työpaikalla saamatta mitään aikaan...."

"... Tätä ilmiötä kutsutaan presenteismiksi."

Vauhtikierteestä tasapainoon

"...uupuminen voi olla myös lahja. Siitä toivuttuaan voi nähdä elämän toisesta näkökulmasta..."

63 sivua kiinnostavaa luettavaa.

Työteeman lisäksi tässä numerossa artikkeleita suremisesta ja vanhuudesta sekä vinkkejä uusista kirjoista. Katso linkki.

Perhe-helvetti naistenlehdestä

Luin kampaajalla naistenlehdestä artikkelin kamalasta perhehelvetista. Se meni jotenkin tähän tapaan. Parisuhde eteni normaalisti ensimmäisen lapsen syntymiseen asti mutta sitten aviomies alkoi muistaa kauan tukahduttamiaan pahoja lapsuusmuistoja häiriintyneen äidin kanssa ja alkoi oireilla. Helvetti alkoi.

Kuusi vuotta pakkomielteistä käytöstä, alkoholia, vaimon syyllistämistä... kurjaa ja raskasta. Itsemurhayrityksiä joista kolmas onnistui. Kolme pientä poikaa jäi isää suremaan.

Tätä ulkopuolinen neutraalista kuvakulmastaan kysyy ja ihmettelee: Miksi hankkia vielä kaksi lasta lisää kun perhe-elämä oli jo ehtinyt kamalaksi äityä?

Vaimo ymmärsi jossain vaiheessa pelastaa itsensä, mennä terapiaan ja muuttaa erilleen asumaan. Lopuksi anoppi vielä letkautti: Näin tässä kävi kun et ottanut häntä takaisin.

Juttelin pari päivää sitten erään ystäväni kanssa joka vapautui hirveästä avioliitosta vasta kun mies kuoli, ei päässyt irti aikaisemmin. Totesimme että nykypäivänä on aika lailla helpompi pelastautua kuin ennen. Ehkä sanaa "helppo" ei kannattaisi tässä yhteydessä käyttää, mutta tarkoitimme että nyt kaikkien ulottuvilla on tietoa. Ystäväni sai tietoa luonnehäiriöisistä vasta avioliittonsa keskipaikkeilla. Irti pääseminen olisi ollut mutkatonta vain alussa.

Kirjoista tai naistenlehdistä voi löytää kuvauksia sellaisista liitoista jotka ovat tuhoon tuomittuja, väkivaltakäyttäytymisestä joka ei lopu vaikka puoliso polvillaan joka kerta vannoisi että oli viimeinen kerta, läheisriippuvuudesta... Lukiessaan moni on hätkähtäen tunnistanut oman tilanteensa ja saanut herätyksen. Mikä onni että on ihmisiä jotka kertovat oman hirveän tarinansa muiden avuksi.

Kaksin parempi kuin yksin

Punaisen ristin verkkokauppa toimitti tänään sen toisenkin nallen joka oli jäänyt ekasta kuoresta puuttumaan.

En tiedä ovatko veljekset, siskokset, kaksoset, mutta nyt ollaan tyytyväisiä.

Kaksin aina kaunihimpi?

Missä punainen veljeni on?

Punainen nalle (klikkaa edellä oleviin sanoihin) Punaisen ristin verkkokaupasta saapui postilaatikkooni. Vain yksi, vaikka niitä piti olla kaksi. Laskussakin mainitaan kaksi. "Missä punainen virkattu virkaveljeni tai siskoni on?" Amigurumi-otus ihmettelee.

Meilasin myyntiin ja lupasivat lähettää puuttuvan ötökän. Pieni nalle - iso apu. Myyntituotto menee SPR:n katastrofirahastoon, ja sieltä kriisien ja katastrofien uhrien auttamiseen.

Erittäin sympaattinen pieni virkattu nalle.

Johan loppui koulukiusaaminen

Kiusaaminen loppui kun äiti heitti potkulaudan kiusaajan perheen talon ikkunaan. Pidempi versio stoorista täällä.

Nalle auttaa kriisissä

Neulottu nalle Punaisen ristin verkkokaupasta. Tuotto menee kriisien ja katastrofien uhrien hyväksi. Tilasin pari punaista Amigurumi-nallea, à 10 euroa.

Väläys pimeässä

Käsissäni on ansiokas, kerrassaan mainio lasten- ja nuortenkirja. Lukekaa ihmeessä. Kirja avartaa näkevän ihmisen maailmaa viedessään meidät käymään sokean maailmassa. Tai lukekaa nyt ensi hätään ainakin mitä blogiin Lastenkirjahylly on kirjasta kirjoitettu. Löysin mainitun blogin juuri Seija Vilénin kirjailijablogin kautta.

Lasten ja nuorten luettavaksi saisi olla pinoittain tarinoita erilaisuudesta. Suvaitsevaisuutta lisäävää kirjallisuutta ja elokuvia. Henkilöhahmoja joiden avulla pääsee ajattelemaan toisen ihmisen ajatuksia, kuvittelemaan toisen ihmisen kokemuksia, eläytymään toisen tunteisiin.

Havainnollisesti, viehättävästi kirjailija Maijaliisa Dieckmann vie lukijan Louis Braillen mukana 1800-luvun Pariisiin ja suomalaisen Leon kanssa nykyajan koululuokalle. Inhimillinen ote. Ei millään muotoa nyyhkytarina, jos sellaista pelkäätte.

Ystäväni Päivi toimi sokean pojan koulunkäyntiavustajana monet vuodet. Taidanpa lahjoittaa kirjan hänelle kun olen itse lukenut. Uskon että hän pitää siitä. Älkää kertoko etukäteen jotta yllätys ei mene pilalle. Kävijälaskurini mukaan hän ei ole viime aikoina käynyt täällä lukemassa. En useinkaan ehdi tarkastella kävijöitä mutta viime aikoina olen katsellut kiinnostuneena keitä täällä käy. Jaa, mutta eksyn asiasta. Minun piti vielä laittaa tähän näyte tai pari luettavaksi. Tämä hiukan sen jälkeen kun Louis sokeutui 3-vuotiaana (s. 37):

"Pian Louis jo uskaltaa keppinsä kanssa pihasta tielle. Hänelle tapahtuu niin kuin sokeille aina. Hänen muut aistinsa voimistuvat ja vahvistuvat. Hän aistii ihollaan ihmisten ja esineitten läheisyyden. Hänen kätensä tuntevat kodin paikat ja tavarat, ja hänen sormen-päittensä tuntoaisti on kohta aivan ylivoimainen."

"Louis'in kuulo on niin tarkka, että hän kuuulee tykkien jylinän ja lähestyvien sotajoukkojen marssin, kun muut eivät kuule mitään."

Kirjan takakannesta sormenpääni osuivat kohoutumiin. Ne osoittautuivat pistekirjoitukseksi. Mitä siinä mahtaa lukea? Jännittää. Ahaa! Oivalsin. Teoksen nim: Väläys pimeässä.

Yhteinen piirre possussa ja minussa

Voi tuota possua, haha. Nerokas protesti siihen että hän joutui odottamaan. Riemastun tästä koska tunnistan itseni. Minäkään en siedä odotella sivussa mitään tekemättä.

(Tämän aamun Hesarista. Klikkaamalla isonee.)