Friday, October 21, 2011

Luonnehäiriökirjojen pino nousee kuin kohokas



Kuten pitkäaikaiset lukijani tietävät, narsistinen persoonallisuushäiriö kiinnostaa minua. Kirjoittelen siitä täällä toisinaan, suosittelen lukemista, kirjaan satunnaisia ajatuksiani asiasta. Ofelia suositteli (edellisen postaukseni kommenttilaatikossa) lukemaansa kirjaa "Vapaaksi psykopaatin otteesta", jonka kävin äsken noutamassa kirjakaupasta. Eikös samalla reissulla hihaan tarttunut toinenkin narsisteista kertova opus jonka nimen olin nähnyt tuota Ofelian suosittelemaa kirjaa googlettaessani.

Joten nyt ollaan yli 50 euroa köyhempiä mutta kohta tiedoissa ja elämänviisaudessa verrattomasti rikastuneita, jos kirjojen sisältö täyttää takakansiinsa muotoillut mainokset. Ja miksi ei täyttäisi. Aikaisemmin lukemieni 8 opuksen annilla, omilla ja ystävien karvailla kokemuksilla ja monilla keskusteluilla on jo opittu kohtalaisia taitoja väistää narsisteja, ja lähimmäisiäkin valistaa. Näiden uusien kirjojen avulla pääsee katsomaan ilmiöitä uhrin näkökulmasta ja miettimään onko itsessä narsistisia piirteitä.


Klikkaamalla saa isonnetuksi kuvan kirjapinostani, joka nyt siis muutaman sentin korkeammaksi kohoaa. Pino nousee kuin kohokas.


20 comments:

  1. Kiitos mainiosta postauksesta! Sama aihepiiri kiinnostaa minuakin! Lukisin aiheesta enemmänkin, en ole vain raaskinut ostaa kovin paljon kirjoja ja kirjastosta ei aina oikein tunnu löytyvän tarpeeksi. Täytyykin taas yrittää joko nyt nappaisi.

    Olen aika ajoin joutunut olemaan erään ihka selvän narsistin vaikutuspiirissä ja se on tuottanut suuria kärsimyksiä.Olen lukenut jonkun verran aiheesta ja opetellut tapoja, miten ne pakolliset kohtaamistilanteet tuntuisivat helpommilta.

    En enää kärsi niin paljon kuin ennen, uskoisin... Yritän osata suhtautua fiksusti ja otan tilanteeseen mukaan muita, jolloin narsisti ei kehtaa näyttää kaikkia metkujaan. Enköhän taas pärjäile...mutta hyvä ymmärtää, mistä on kysymys.

    Mukavaa viikonlopun alkua! :)

    ReplyDelete
  2. Mutta hei, jospa onkin, hei, itse nairsitisesti hukassa?

    Siis siksi, että on esim. narsistin lapsi?

    Minulle diagnosia tarjottiin, mutta kun katsoin diagnosoijaa, en voinut hyväskyä oikopäätä asiaa. Siis mietin pitkään. Voi olla, tai siten ehkä ei, jos ei halua.

    Äitiänikään en diagnosoi ehkä enää narsistiksi. Kun monenmoist ajttua on ilmaantunut taustalle. Leima tuntuu pahalta.

    ReplyDelete
  3. Mustikkatyttö: Jos jaksat selata blogiani, täältäkin löytyy kirjoituksenpätkiä, lainauksia narsukirjoista ja linkkejä - niin ja tietenkin keskusteluja kommenttilaatikoista!

    Kivi: Kuka noista varmaksi tietää, mutta omia tuskiaan voi saada lievenemään kun lukee, etsii, tutkiskelee, ja jos onni suosii, osuu viisauksiin jotka avaavat silmät, tuovat lohtua ja uutta kuvakulmaa, mahdollisesti suoranaista ilosanomaa :) Minulle on käynyt niin, vaikka ei valitettavasti ihan heti. Tulin ensin lukeneeksi vääränlaisia kirjoja, esim. Alice Milleria.

    Juu, kaikkia diagnooseja ei kannata purematta niellä. Jos saa diagnoosin joka ei omasta mielestä ole oikea, sanoisin että se pitää kyseenalaistaa, ja vahvasti.

    Leimat eivät välttämättä ole huono asia. On helpompi työstää ajatuksissaan asioita jos ottaa tarkasteltavakseen jonkin leiman ja tutkailee sitä uteliaasti ja kriittisesti. Sitä voi sovittaa kuin vaatekappaletta :)

    ReplyDelete
  4. Diagnooseista vielä: Eräs läheiseni sai terveyskeskuksen terapeutilta väärän diagnoosin ja vasta parikymmentä vuotta myöhemmin (kalliille) psykiatrille mentyään sai oikean diagnoosin. Siihen mennessä oli moni asia ehtinyt mennä metsään, mutta kyllä se siitä... Toivon. (Ei tarkoitus morkata terveyskeskuksia silti.)

    ReplyDelete
  5. Kiitti vinkeistä Rita!

    Kyseiselle ihmiselle en ole muuten koskaan sanonut siitä, että hän vaikuttaa minusta aivan narsistilta. Hänellä onkin lapsuudessa taustalla hylkäämistilanne. Hän jäi pienenä vuodeksi hoitajalla ja sitten äiti tuli takaisin ja tyttö joutui taas eroon tärkeästä ihmisestä. Se selittää paljon, mutta ei aina lohduta, kun ilkeilyn vyöry iskee niskaan.

    Monet ovat joutuneet lopettamaan kanssakäymisen tämän ihmisen takia, koska hän tuntuu niin kovasti nauttivan tuosta joten kuten verhotusta piikittelystä ja henkisestä vallankäytöstä.

    Hovilleen hän on mielin kielin niin kauan, kun he toimivat hänen pillinsä mukaan.

    Kun olen nimettömästi analysoinut tämän naisen käytöstä joillekin, niin monet ovat heti kohta sanoneet, että kuulostaa tyypilliseltä narsistilta... vaikka itse en ole ottanut epäilystäni siitä diagnoosista vielä lainkaan puheeksi.Tapaus on kaiketi sen verran selväpiirteinen.

    Usein narsistit väittävät, että heitä kiusataan, vaikka he kiusaavat itse. Eräässä kirjassa sanottiin, että narsistin tunnistaa siitä, että hän ei jätä uhrejaan rauhaan vaan yrittää roikkua heissä kynsin hampain kiinni. Uhrit pakenevat ja narsisti tulee perässä.

    Näin on ollut tässäkin tapauksessa, niin minä kuin monet muutkin naisen ilkeilyn kohteet olemme yrittäneet olla niin vähän kuin mahdollista tekemisissä, mutta nainen on hirveää marttyyriä, kun hänet on kuulema hylätty ja hän yrittää koko ajan saada yhteyksiä niihin, jotka perääntyvät hänen luotaan. Niihin, jotka haluaisivat vain jatkaa elämäänsä mahdollisimman rauhassa.

    Tämän narsistin laaja jälkikasvukin voi tai on voinut melkoisen huonosti ja on oireillut monin käytösongelmin ja juoden liikaa ynnä rötöstellen. Nainen ei kykene näkemään mitään yhteyttä oman manipuloivan ja oudon käytöksensä ja lähipiirin uskomattoman ongelmavyyhdin välillä.

    Ei ihme, että narsistin lähipiiri on niin huonossa jamassa, koska sekin suhteellisen vähäinen aika, jonka olen tämän narsistin lähellä joutunut olemaan , on tuntunut hyvin pahalta. Aluksi yritin keskustella ja ratkoa asioita, mutta mikään ei koskaan muuttunut. Se, joka yrittää selvitellä asioita narsistin kanssa joutuu usein vain erityiseksi silmätikuksi ja syntipukiksi. Nyt yritän olla vain mahdollisimman neutraali ja hiljainen, kun joskus häntä joudun tapaamaan. Osaisin toki sanoa vaikka mitä, niin kuin joskus tuli sanottuakin, mutta se ei kannata.

    Tälläistä tuli vielä mieleeni...aihe on minulle raskas ja näköjään herättää paljon ajatuksia ja tunteita. Onneksi en nuorempana törmännyt juurikaan narsisteihin. Nyt on enemmän elämänkokemusta ja perspektiiviä suhteuttaa narsistin aiheuttama mielipaha. Mutta silti...narsisti satuttaa lähelleen joutuvia. Ikävä kyllä.

    Jos muistan oikein Tommy Hellsten on kirjoittanut, että ainoa järkevä teko kohdatessaan narsistin on paeta. Olen päätynyt suht koht samaan looppupäätelmään.

    Toivon mukaan joku ammmattiauttaja osaisi antaa narsisteille apua, mutta harmi kyllä heillä itsellään ei yleensä ole tajua ongelmastaan tai ainakaan kykyä kohdata sitä. Ja jossain luki kyllä, että aika harvoin edes ammattiauttajat pystyvät auttamaan tosi selkeää narsistia.

    ReplyDelete
  6. Mielenkiinoisia kirjoja.. siinä pinossa.

    ReplyDelete
  7. Minullakin oli aika, jolloin kyseinen aihepiiri kosketti kovastikin. Mielenkiintoni kohteet vaihtuvat kuin sukat, sitä mukaa kuin elämä heittää eteen jotain vielä enemmän työstöä vailla olevaa.

    ReplyDelete
  8. jos jatkuvasti on jokin pielessä niin kyllä kannattaa kyseenalaistaa onko diagnoosi oikea tai saako siihen oikeanlaista hoitoa.

    myös jonkin ikävän asian vain hyväksymällä itsessään voi päästä eteenpäin. tunnistin itsessäni taannoin kaksi vaikeaa riippuvuutta ja pidin molempia vaarallisina, ja tänään kävi ilmi terapeutin kanssa juttelun jälkeen asiaa kelatessa että vain toinen niistä on todella vaarallinen ja vaatii paljon työtä. toinen ei vahingoita ketään eikä juuri minuakaan ainakaan verrattuna sen hyötyihin, joten ei ainakaan nyt enää tarvi tapella itsensä kanssa molemmista. :)

    tällä postauksella oli hauska otsikko, mutta siinä on myös pimeä puolensa sillä narsistien määräkin nousee kuin kohokas sillä nyky-yhteiskunta suosii heitä ja antaa heille mahdollisuudet pärjätä esim. työelämässä muita paremmin. :/

    ReplyDelete
  9. Mustikkatyttö: Kiitos pitkästä kommenttikirjoituksesta. Tuo kaikki on niin tavattoman tuttua kertomaa minulle: olen ite kokenut, kuullut muilta, lukenut... "se menee usein juuri noin!" nyökkäilen täällä kun luen kohta kohdalta mitä kerrot...

    Pia: On kuule niin mielenkiintoisia että tahdon niistä jokaisen lukea uudelleenkin. Itse asiassa yhden olen jo pari kertaa lukenutkin :)

    ReplyDelete
  10. Jamido: Kyllä minäkin sukkia vaihtelen, mutta olen joutunut niin monen narsistin kanssa tekemisiin että tämä aihe kiinnostaa kai ikuisesti :)

    Juuri ennen kuin sain Ofelialta vinkin uudesta lukemistosta olin muutamana päivänä miettinyt että olisi todella kiinnostavaa löytää joku hyvä linkki josta lueskella millaisia muut persoonallisuushäiriöt ovat. Niistä kuulee harvemmin.

    ReplyDelete
  11. ill: On juuri noin miten sanot; kannattaa epäillä diagnoosiaan jos se ei tunnut oikealta, mutta toisaalta kannattaa ottaa huomioon että se voi olla oikea, jos sen ensin kieltää. Noita narsisteja ajatellen vielä, sanotaan että he kieltävät että heissä olisi mitään vikaa, ja vika on aina muissa, mutta olen silloin tällöin jostain lukenut että on käynyt niinkin että narsisti on tajunnut olevansa narsisti. Sitä en sitten tiedä ovatko hetkeäkään ajatelleet että heidän pitäisi "parantua".

    Aina mukava kuulla mitä edistysaskeleita ole ottanut:) Askeleista toivokaamme meidän jokaisen kohdalla että astelemme eteenpäin enemmän kuin taaksepäin, mutta kaikenlaisia askelia sitä tulee otettua, myös sivuaskeleita ja tanssiaskeleita :)

    Luulen/toivon että kirjapinokohokas eli saamamme tiedon määtä kohoaa kilpaa narsistien määrän ja öykkäröinnin kanssa ja parempi kohokas voittaa !

    ReplyDelete
  12. Kiusaajat voivat tuntua ylivoimaisilta, mutta niillekin voi mahtaa jotain:

    http://www.youtube.com/watch?v=LxZS3RbqNg8

    ReplyDelete
  13. Tässä yksi kiusauksen estotapaus:

    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011102314599520_uu.shtml

    ReplyDelete
  14. Mustikkatyttö, Kivi, Pia, Jamido, Ill, Ötöpesä... Olen aloittanut nuo molemmat uudet narsisti-kirjani ja voin kertoa että ne ovat ERINOMAISIA !

    Vapaaksi psykopaatin otteesta: Luin pari keissiä ja totesin että on ihan kuin elävästä elämästä; toinen omakohtainen case, toinen erään ystäväni elämästä! Aikaisemmat tietoni vahvistuivat.

    Sitten luin pari ekaa kappaletta Miksi aina sinä? - teosta ja siinä oli heti alkumetreillä sellaista uutta tietoa ja näkökulmaa joka tuli kuin tilauksesta pariin tapaukseen joita olen ihmetellyt ja kauan pähkäillyt. Palapelin puuttuvat palaset ! Helpottavaa. Valaisevaa. Mielenrauhaa tuovaa.

    ReplyDelete
  15. Peikko on kuullut sanottavan: "Jos kädessä on vasara, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta". Se kokeili kerran ja kas, niin kävikin :)

    ReplyDelete
  16. Aiheellinen varoitus, Peikko. Sekä maallikoille että kokeneille ammattilaisille. Minulla on tapana muistuttaa itseäni tuosta, ja joskus kertoa omista kömmähdyksistä (esim.) opettajakavereille jotka tekevät päätelmiä siitä mitä oppilaiden käytöksen takana voi olla.

    ReplyDelete
  17. Kaikki kiusantekijät eivät toki ole psykopaatteja.

    Ötöpesässä tykätään tietystä piirretystä, joten parin minuutin ratkaisu kiusaajiin:

    http://www.youtube.com/watch?v=Q3VKPsTcF5k

    ReplyDelete
  18. Ötöpesä: Tiedätkö, luulen että elämässä usein ongelmanratkaisut olisivatkin parin minuutin juttuja - Jos vaan keksisimme mikä ratkaisu tepsii :)

    ReplyDelete
  19. tallensin tuon kuvan muistilapuksi itselle kirjoista joita voi alkaa etsiskellä. :) luotan sinun arvostelukykyysi että ne ovat lukemisen arvoisia.

    ReplyDelete
  20. Ill: Minua kiinnostaa ainakin ja olen saanut noista käyttötietoa. Tuo on monipuolinen pino, yksi noista on lakimiehen kirjoittama, erilainen kuvakulma asioihin, yksi on uhrien kannalta kirjoitettu, jne. Noista kahdesta uusimmasta hankinnastani "Miksi aina sinä" on kirja joka yllätti minut positiivisesti erilaisuudellaan. Jos ehdin, referoin jossain vaiheessa jotain siitä...

    ReplyDelete