Wednesday, July 29, 2009

Puistoihin ja pöpeliköihin



Luonto vaikuttaa tutkitusti ihmisen fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Metsä rauhoittaa meitä. Soliseva puro virkistää mieltä. Ovatko kaupungin ja betonilähiöiden asukkaat vaarassa näivettyä?


Lasten masennusta tutkittaessa on todettu että eläimillä on hyvä vaikutus, samaten luontokokemuksilla. Jos luonnonläheisyys ja ulkoilu puuttuvat tai ovat hyvin vähäisiä, lapsilla havaitaan erilaisia vaikeuksia, kuten tarkkaavaisuushäiriötä.

Parasta hakeutua rannoille, metsiin, puistoihin ja pöpeliköihin. Siellä sitten punkki puree ja käärme kuristaa mutta yritetään hakata niitä kännykällä.


Monday, July 27, 2009

Vatun hyviä vattuja



Käytiin torilla. Ostettiin tottakai mansikoita koska ollaan suomalaisia ja nyt on mansikkasesonki. Sitten tuumailtiin hetki että ovatko nuo jättiläisvadelmat kalliita vai ei, ja tarvitaanko me niitä välttämättä ja ollaanko valistuneita kuluttajia...

Ostettiin rasia noita ihania, terveellisiä, vitamiinipitoisia vattuja ja todettiin että oli se meille sopivampi ostos kuin esmes pullo kaljaa ja röökiaski.

Ihminen on niin viisas että kyllä se osaa keksiä oikeutukset mille ostokselle tahansa mutta jälkiviisaudenkin valossa sanon että tämä oli hyvä lomaostos.

Omiin pensaisiinkin tulossa vadelmia...

Syökää kesän antimia!


Sunday, July 26, 2009

Vien euroni muualle



Kirppariostokseni sopii (kyökki)psykologiseen blogiini. Lelu, jonka ostin kolmella eurolla pienempiä lapsikavereita varten, on kuin psykologinen testi. Pyöreät palikat nelikulmaisiin reikiin, vasaralla elleivät muuten mene. Siitä voi päätellä testattavan päättäväisyyden, kärsivällisyyden, taitotason.

Hieno asia lasten kasvaessa todeta heidän edistymisensä leikkien ja lelujen osalta. Leluja keskivertosuomalaisella on ollut riittämiin, jopa yli tarpeiden. Hyvät lelut opettavat. Mutta mistä juontavat juurensa aikuisikään päässeiden puutteet tavoissa ja kanssakäymisessä tuntemattomien kanssa? Liikkeissä ja virastoissa asioidessa noihin törmää viikoittan. Kireä pipo ja ankea lapsuus? Kansamme geeniperintö?

Itsepalvelukirppiksen kassalla virittelin juttua myyjän kanssa kun hän poisteli hintoja ostoksistani. Ystävällisesti hyvässä hengessä kyselin kauanko liike on ollut siinä, kerroin että olin käynyt heidän aikaisemmassa toimipisteessään, kehuin uuden paikan siisteyttä, järjestelmällisyyttä ja avaruutta. - Hyvin vähän vastakaikua. Ei hymyä. Lopuksi lähestulkoon kiusaantunut ilme kun poistumiseni viimeisillä sekunneilla viereeni ilmestyi seuraava asiakas ja olin hidasteena osto-myyntitoimituksen sujuvuudelle. Myyjän naamasta näkyi että olin ylittänyt sallitun ajan kahdella sekunnilla.

Seuraavalla kerralla, jos sellainen tulee, läpsäisen ostokset tiskiin ja annan myynnin ammattilaisen hoitaa tilanteen nopeasti ja näpsäkästi.

Toisaalta taidan mieluummin viedä euroni myymälöihin joissa osataan asiakaspalvelu. Ystävällisyys, small talk, olette meille tärkeä -asenne.

Thursday, July 23, 2009

Reipasta, raikasta ja raitista



Reipas kävelylenkki kesäilmassa jo aamukahdeksan jälkeen. Hyvin vähän ihmisiä liikkeellä. Joku mies haalareissa leikkaamassa päiväkodin pensasaitaa. Hymyili ja sanoi huomenta. Kesä tekee meistä hyväntuulisia ja ihmisystävällisiä.

Joen rantaa kävellessäni havaitsin tien sivuun jätetyn polkupyörän. Missäs pyörän omistaja? Mahtoiko olla vattuja poimimassa. Sillä kohtaa olivatkin pensaat punaisina. Heps, yhtäkkiä pensaista putkahti mies ja sanoi päivää. Yllätystä nauraen tervehdin takaisin. Kaksi tapausta yhden lenkin aikana. Johan tämä on kuin ulkomailla. (Wink, wink)

Katsoin aamulla televisiosta Oprah'n jakson jossa studiollinen ihmisiä oli tullut aloittamaan uuden "Hengitä vapaasti" - elämäntyylin. Kyseessä oli tupakoinnin lopettaminen mutta se tehtiin tehokkaammalla ja paremmalla tavalla kuin perinteiset yritykset.

Yhdessä kohdassa kerrottiin vanhempien tupakoinnin vaikutukset lapseen. Menin sen jälkeen tekemään lisäyksen kirjeeseen jota olin eilen kirjoittanut äidilleni mutta en vielä sulkenut. Kirjasin siihen iloni ja kiitollisuuteni siitä että vanhempani eivät polta.

Sitten postilaatikon kautta reippaalle, raittiille, raikkaalle kävelylenkille.

Onneksi aloin hengittää vapaasti 21-vuotiaana, poltettuani hölmöyksissäni pari vuotta.

Wednesday, July 22, 2009

Ulos tuhoisasta suhteesta



Tänä aamuna minulla oli aikaa lukea lisää tuhoisissa liitoissa asuvista naisista ja heidän luonnehäiriöisistä puolisoistaan. Usein ihmetellään miksi uhrit eivät hae apua vaan jäävät karmeaan elämäntilanteeseensa.

Luin tapauksista joissa naiset yrittivät pyytää apua mutta heitä ei kuunneltu eikä heitä uskottu. Usein psykopaateilla, persoonallisuushäiriöisillä, narsisteilla on niin loistavat sosiaaliset taidot, ulkoinen viehätysvoima, vakuuttava esiintyminen ja kyky sälyttää ongelmat uhrin niskaan että avunhakemisen tultua ajankohtaiseksi, ystävät, sukulaiset ja jopa psykologi uskovat ongelmien olevan uhrin mielikuvituksen tuotetta ja hänen syytään.

Entä se strategia että uhri itse yrittää vaikuttaa häiriöiseen kumppaniin keskustelemalla ja järkeilemällä? Taitaa olla niin että hänen kannattaisi mieluummin luopua yrityksestä ja pelastaa oman nahkansa poistumalla suhteesta, sillä häiriöiseen osapuoleen vetoaminen tuskin onnistuu. Lainaan kirjasta:

"... Vaikka persoonallisuushäiriöt usein rajoittavat elämää ja aiheuttavat paljon kärsimystä, niistä kärsivät ihmiset ovat harvoin sitä mieltä että heidän pitäisi muuttua. He eivät nimittäin juurikaan ymmärrä oman käytöksensä poikkeavuutta ja ovat hyvin joustamattomia. He eivät useinkaan hae apua ennenkuin joutuvat umpikujaan työssään tai ihmissuhteissaan."

Miten uhri sitten pääsee ulos?

Jotkut ovat siinä onnistuneet. Viitoittakoot he tietä muille.

Ennaltaehkäiseminen kaikkein paras ratkaisu. Tieto on valtaa.


Sunday, July 19, 2009

Elefantti ja opittu avuttomuus



Kahleet, vankilat, muurit... Sellaiset jotka itse asiassa aukeavat ja murtuvat sisältä käsin.

Miksi on niin vaikea vapautua mielen kahleista? Miksi ihminen ei jätä huonoja kokemuksia taakseen ja siirry eteenpäin? Miksi niin moni ihminen pysyy huonossa, jopa tuhoisassa parisuhteessa? Antaa tyrannisoida itseään, kohdella halventavasti, lyödä, alistuu vallitsevaan olotilaan...?

Tarina lukemastani teoksesta (Eva Rusz, katso aikaisempi postaus). Tiivistäen:

Elefantti seisoo vuodesta toiseen kiinnitettynä paaluun, eikä edes yritä tempaista itseään vapaaksi vaikka se kävisi helposti. Miksi?

Siksi että kauan sitten elefantinpoikanen oli paljon pienempi ja se oppi että ei kyennyt pääsemään irti. Ajatus seuraa elefanttia. Se seisoo paikallaan läpi vuosien ja luulee että ei pääse irti.

Noinpa myös ihmiset jumiutuvat huonoon suhteeseen, ajatukseen siitä että asioihin ei voi vaikuttaa ... Olotilaa tehostetaan tällaisilla ajatuksilla: "Ei siihen aikaisemminkaan voinut vaikuttaa, kaikilla muillakin on tällaista, tämä on kohtaloni, jo lapsuudessani..."

Opittu avuttomuus on periksi antava reaktio, sisäinen vakuuttuneisuus: "Teinpä mitä tahansa, en voi muuttaa tilannetta miksikään." (Sivu 27)

Ratkaisu voi olla ihan nenän (tai kärsän) alla. Katso peiliin. Mitä jos oletkin iso elefantti?

Saturday, July 18, 2009

Oppiminen ja muisti



Äkkinäinen, toistaiseksi kehittämätön ajatus:

Oppiminen edellyttää muistia. (Muista myös solumuisti)
Muisti ei välttämättä edellytä oppimista. (Esim. tietokoneen muisti)

Ja mitähän me tuostakin voimme oppia - jos sen edes myöhemmin päivällä muistamme?

Friday, July 17, 2009

Roskan vetovoima



Jälleen puhun roskista ja roskiksesta. Uskomatonta roskan puhumista. Meidän roskis pitäisi tyhjennettämän joka toinen torstai ja nyt kun kävi jo toisen kerran niin että se käytiinkin tyhjäämässä etuajassa, puhkesin asiaa pähkäilemään blogissa, joka mainiona varaventtiilinä ja kaikenpuolisena ajattelun apuvälineenä toimii. (Katso aikaisempi postaus 14.7.)

Tiistaina kävivät, ja humpsista vaan, kävivät eilenkin, eli torstaina. Siis täsmälleen sinä päivänä kuin pitikin. Säiliön sisuksiin oli näinä kahtena päivänä karttunut kokonaista kaksi roskapussia.

Olivatko lukeneet blogini vai miksi tulivat uudelleen? Olivatko saaneet valituksia ja tekivät uuden kierroksen? Vai oliko tiistainen kierros ylimääräinen - silloin roskikset myös pestiin.

Tiedottaminen olisi kieltämättä tervetullutta. Ei tarvitsisi pohtia ja pähkämöidä.

Roskiksista tuli mieleen se taannoinen tutkimus, joka osoitti että ihmiset heittävät roskia roskiksen viereen heitettyjen roskien oheen, eli maassa makaavat roskat ikään kuin houkuttelevat lisää roskia viereensä, kun taas maisema josta roskis puuttuu kokonaan ei houkuta roskia heittämään vaan pysyy siistimpänä.

Onko sama ilmiö kuin autiotalon ikkunat? Kun yksi ikkuna on kivitetty rikki, pian kivitetään kaikki muutkin.

Havainto Blogistaniassa: Kiistanalaisten aiheiden blogeissa yksi asiaton ilkeä anonyymi kommentti saa usein samanlaisten vyöryn liikkeelle. Siinäkin näkyvissä roskaamista ja kivillä heittelyä.

Ja siis tarkoitan asiattomia kommentteja. Ilkeitä heittoja. Syyttäviä herjoja. En tarkoita eriäviä mielipiteitä jotka esitetään asiallisesti.

Thursday, July 16, 2009

Terve vai epäterve parisuhde



Ostin kirjan jota minulle suositteli pahasta avioliitosta pelastunut tuttava. Hän osallistui eroseminaariin ja pääsi sen avulla elämässä selvemmille vesille, mutta vasta sitten kun hänelle alkoi selvitä mikä on narsisti ja mikä on luonnehäiriöinen, totuuden torvet puhkesivat soimaan toden teolla. Terve reaktio oli puolen vuoden suuttumus. Sitä tarvitaan kunnolliseen henkiseen vapautumiseen.

Ihmettelen että eroseminaarissa ei puhuttu mitään narsismista, joka sentään listataan erojen syiden kärkipäähän. Seminaarin johtava periaate oli ollut että osallistujat muuttavat itseään, eivätkä uhraa energiaa liittonsa toiselle osapuolelle.

Tuttavani luki seminaarin jälkeen omin päin muun muassa kuvan opuksen, jonka on kirjoittanut psykoterapeutti Eva Rusz , parisuhteisiin erikoistunut ruotsalainen psykologi.

"Käytännönläheinen teos kaikille, jotka ovat eläneet läheisessä suhteessa luonnehäiriöisen kumppanin kanssa. Kirjassa seurataan neljän naisen tapauskertomuksia siitä, miten he ovat ajautuneet suhteeseen luonnehäiriöisen kanssa ja miten he ovat siitä selvinneet. Suhteen alussa kumppani tuntuu "täydelliseltä", mutta vähitellen suhde alkaa muuttua ja kumppanin luonteen häiriöt paljastua. Kirja kuvaa luonnehäiriöitä ja niiden taustoja narsismista aina vakavaan psykopatiaan saakka."

Kirjan takakannesta: "Rakkauden ei pidä tehdä kipeää. Eva Rusz kuvaa käytännönläheisesti, mitä sisältyy terveeseen rakkaussuhteeseen ja mitä meillä on oikeus vaatia siltä. Samalla hän avaa luonnehäiriöiden taustoja narsismista aina vakavaan psykopatiaan saakka."

Kirjoittajan esipuheesta: "Tämän kirjan kirjoittaminen oli vaikeaa. koska viiden sairaassa suhteessa eläneen naisen kertomusten kuunteleminen ja kirjoittaminen koski minuun syvästi."

"Yleensä ajattelemme että psykopaatit ovat miehiä, jotka syyllistyvät vakaviin rikoksiin. Tässä kirjassa käsittelen kuitenkin miehiä jotka päällisin puolin toimivat yhteiskunnan sääntöjen mukaan ja menestyvät. (...) He ovat sosiaalisia ja mukavia - paitsi että kumppaniaan kohtaan ovat käsittämättömän ilkeitä, hallitsevia ja sadistisia. "

Minua kiinnostaa erityisesti lukea miten naiset selvisivät ulos noista tuhoisista suhteistaan. Tunnen pari tapausta joissa edes psykopaatin kuolema ei tuonut jälkeenjäänelle puolisolle rauhaa. Ellei pääse heti irti, vuodet piinassa tekevät tehtävänsä ja keho ja mieli jäävät pahimmassa tapauksessa pysyvään satimeen. Parempi on olla jo etukäteen valistunut.


Wednesday, July 15, 2009

Haukkujille kuonokoppa



Jutteleminen ja hyvä, rakentava, oivaltava keskustelu ihmisien kanssa on minun mieleeni.

Ei olisi ollenkaan hullumpaa jos kaikille muita haukkuville pistettäisiin kuonokoppa.

Annettaisiin puheenvuoro vain niille joilla on sanottavaa, ei haukuttavaa.

En tarkoita tällä sitä että epäkohtia tai vikoja ei saisi ottaa esiin. Sehän on tarpeen ennen kuin asioille voi tehdä jotain.

Tarkoitan typerää mustamaalaavaa räkytystä, ilkeämielistä ajattelematonta suunsoittoa ja lannistavan ilmapiirin aikaansaavaa asiatonta moittimista, syyttelyä ja meganegaa vuodatusta josta ei ole muuta iloa kuin harmia.

Tuesday, July 14, 2009

Puhutaanpas taas roskaa



Tätä roskaa olen aikaisemminkin puhunut; Meidän roskis pitäisi nykyään tyhjentää joka toinen torstai aikaisemman joka toisen maanantain sijaan. Systeemi muuttui ja heti kärkeen tyhjensivätkin päivää liian aikaisessa jolloin roskis oli vielä vajaa.

Eilen kehottelin miestäni viemään puutarhajätesäkin roskikseen jotta ei pääse käymään samalla tavalla. Hän rauhoitteli että eihän nyt sentään, se aikaisempi oli poikkeus juhannuksen takia.

Tänään, tiistaiaamuna yritin vielä selittää että ei vara venettä kaada, kannattaa olla varautunut, blaa blaa blaa. Roskat ja raskaat työt yleensä meillä hänen vastuualuettaan, joten en lähtenyt itse hihoja käärien säkkiä roudaamaan.

Aamupäivällä teimme pihatöitä kun puolisoon tuli yhtäkkiä eloa. Tukka hulmahti kun hän lähti hakemaan säkin talon takaa. Sanoi mennessään että jäteauto on naapurissa. Minä sitten sisälle kipaisemaan ja keittiön roskapussin hakemaan. Siinä vaiheessa moni julistaisi: "Minähän sanoin! Olisit uskonut!" Minä sanoin että viedään nämä nopeasti ja ollaan sitten vaan väärässä jos jättävätkin meidän talon väliin ja tulevat uudelleen torstaina jolloin on ilmoitettu.

Veivät roskamme. Pari päivää etuajassa, mutta saimmepa pöntön täyteen.

Elämä on opettanut että parhaiten voi ennustaa tulevaa käytöstä menneen käytöksen perusteella. Jos joku on toiminut aikaisemmin tietyllä tavalla, on todennäköistä että hän toistaa samaa. Siksi kannattaa ottaa huomioon mahdollisuus että sama toistuu.

Vanha ranskalainen sananlasku: Qui a bu, boira. Joka on juonut, tulee vastakin juomaan.

Myös: Se joka lyö puolisoa kerran, lyö luultavasti toistekin jos saa tilaisuuden.

Se joka myöhästyy nyt, myöhästyy toistekin.

Etuajassa saapuva on varmaan seuraavallakin kerralla aikainen.

(Kuvassa roskis + komposti + tuoksuvatukka pihassamme)

Monday, July 13, 2009

Tunnista ja väistä narsisti



Blogiini tullaan edelleenkin hyvin usein hakusanalla narsismi,. Siitä kirjoittelin helmi-maaliskuussa. Narsisteja on keskuudessamme sankoin joukoin joten siitä persoonallisuuden häiriöstä on hyvä olla tietoinen. Ennusteiden mukaan määrä on nousussa.

Sain jokin aika sitten seuraavan, erittäin tervetulleen kommentin jonka julkaisen tässä:

"Kiitos kirjoituksestasi!!!

Olen ollut kahden narsistin uhri: vanhempani ja ex-kumppanini. Uskomatonta, miten myöhään vasta huomasikaan mistä on kyse.

Kun aikaa kuluu asiat pystyy käsittelemään selkeämmin. Itse tilanteessa mieleni oli niin sekasin, että pelkäsin sekoavani. Pääsin onneksi eroon näistä henkilöistä ja tunnistan nyt narsistin. Moni tietää, se on yhtä helvettiä.

Kiitän kovasti kirjoittamastasi tekstistä. Minun täytyykin lukea suosittelemasi kirjat.

Koen pahaa oloa, että jouduin siihen helvettiin. Koen vihaa, että nämä tuntemani henkilöt loukkasivat minua henkisesti. Mutta onneksi kaikki on ohi.

En näe järkeä anteeksi antoon, narsisti hyötyy vain siitä, eikä itse koe tehneensä mitään väärin. En edes muista näistä kahdesta, että he olisivat koskaan pyytäneet anteeksi.

Tahdon unohtaa, jopa heidän olemassa olon. Ehkä asioiden läpi käyminen auttaa.

Kiitos sinulle!! "

Tässä eräs narsistisen persoonallisuustyypin kuvaus:

Pysyvä käyttäytymismalli ylisuuruutta (mielikuvissa tai käyttäytymisessä), tarve olla ihaltu, sekä empatian puuttuminen, alkaen varhaisaikuisuudessa ja ilmenee useissa eri asiayhteyksissä, joiden lisäksi viisi tai useampaa seuraavaa:

(1) Suurisuuntainen tunne omasta tärkeydestä (esim., liioittelee saavutuksiaan ja kykyjään, odottaa tulevansa tunnistetuksi ylempiarvoisena ilman oikeaa suhdetta saavutuksiin)
(2) On syventynyt haaveisiinsa rajoittamattomasta menestyksestä, vallasta, loistosta, kauneudesta tai ihanteellisesta rakkaudesta
(3) Uskoo olevansa 'tärkeä' ja ainutlaatuinen eikä häntä voi ymmärtää, tai olla tekemisissä muut kuin toiset tärkeät tai korkea-arvoiset henkilöt (tai laitokset)
(4) Vaatii kohtuuttomasti ihailua
(5) Kokee olevansa etuoikeutettu, esim., kohtuuttomat odotukset saada erikoiskohtelua tai automaattista mukautumista hänen odotuksiinsa
(6) Käyttää ihmissuhteissaan toisia hyväkseen, esim., käyttää muita hyväkseen saavuttaakseen omat päämääränsä
(7) Empatian puuttuminen: on haluton tunnistamaan tai samaistumaan toisten tunteisiin ja tarpeisiin
(8) On usein kateellinen toisille tai uskoo toisten kadehtivan itseään
(9) Näyttää röyhkeältä, ylimielinen käytös tai asenne

Enpä tiedä miten narsisti tulee toimeen toisen narsistin kanssa, mutta normaalin persoonan on kammottavaa yrittää olla narsistin seurassa jos tämä on hänet ottanut kynsiinsä. Asiantuntijatahot varoittavat kanssakäymistä edes yrittämästä.

Saturday, July 11, 2009

Lehmätkin osaavat melskata



Monen vuoden bloggaaminen ei ole vielä niin turruttanut ja tylsistänyt että en silloin tällöin osuisi kirjoituksiin joihin tahdon upota enkä vain pintaliitona lukaista.

Akka krätisee - blogilla on sanottavaa, se puhuttelee minua. Juuri lukemani merkintä koski metelöintiä ja mekkalaa versus elinympäristön rauha. Kirjoittaja oli tuntenut nahoissaan, tai paremminkin korvissaan, lehmien ilmaa halkovan mölinän ja möykkäämisen kilometrin päästä. Lähiöiden asukkaana en olisi voinut arvata että niin rauhallisen oloinen elukka kuin lehmä saattaisi melskata.

Meillä täällä lähiössä oli viimeisin häiriöääni naapuritalon poika tänä aamuna ennen viittä, autossaan istumassa ovet auki jonkun naisihmisen kanssa vartin verran kovaäänisesti juttelemassa. Itse olin jo työhuoneessani enkä sitä kuullut, mutta miesparkani oli sillä puolella taloa yrittänyt nukkua tavalliseen heräämisaikaansa asti eli kuuteen.

Jotkut eivät ota muita huomioon. Vanha muisto vanhempieni mökiltä jonne olimme paenneet kaupungin humua yhtenä juhannuksena; naapuritontin vuokralaiset soittivat ratioita ja reteoita järvi raikuen toista päivää kunnes suutuin tarpeeksi ja marssin shortseissa ja kumisaappaissa naama punaisena ilmoittamaan että musiikki loppuu just. Olivat pelästyneen näköisiä, ja vähän pelästyin itsekin, koska en yleensä vihastu, mutta musiikki loppui siihen, kuin veitsellä leikaten.

Toinen mekkala syntyi samalla mökillä hermolepoa nauttiessamme kun läheisen maalaistalon lapset (tai nuoret, ehkä parikymppisiä) saivat päähänsä pulskahtaa järveen keskellä yötä huutojen ja kiljahdusten säestyksellä. Ei voi kuin ihmetellä. Onko tuo sitä paljon puhuttua tapaa "elää kuin pellossa"?

Jos noista menee asiallisesti valittamaan saan kuulla olevansa tiukkapipo joka vaatii että mistään ei saa kuulua risaustakaan. Parasta siis valittaa epäasiallisesti, hah hah.

Helpointa on olla valittamatta lainkaan ja kärsiä nahoissaan. Ihmiset eivät pääsääntöisesti osaa ottaa valituksia vastaan. Kokevat asiattomana vapaudenriistona ja loukkaantuvat kun heidän asioihinsa sekaannutaan. Kuinka kehtaammekin!

Friday, July 10, 2009

Miehet ja muijat


"Hyvä katselijat, ohjelmassa seuraa miesten voimistelua. Ja toisella kanavalla tytöt vähän jumppaavat."


"Suosittelemme kesälukemistoa: miehille tästä pinosta seikkailua ja jännitystä. Naisille tuosta kirjakasasta ihmissuhteita, romantiikkaa ja muuta hömppää."

"Kutsuttiin lauantaina vieraita. Me miehet istuttiin kuistilla keskustelemassa tärkeistä asioista. Naisväki juorusi keittiössä. Emmätiedä mitä. Jotain akkojen juttuja."

Oikea aito tasa-arvon kannattaja, joka on sitä mieleltään ja sydämeltään ei päästele suustaan vastakkaista sukupuolta väheksyviä ja omaa sukupuolta toisen kustannuksella nostavia lausahduksia.

Ei tietoisesti eikä tiedostamattaan.

(Kuvat satelliitti-TV:n Persia-kanavalta)


Thursday, July 09, 2009

Kuulumisten vaihtaminen



Törmäsin ilokseni ystävään jota en ollut nähnyt 10 vuoteen. Pysähdyimme kävelykadulle juttelemaan ja kuulumisissa vierähti puoli tuntia. Hän raportoi yksityiskohtaisesti suvun vaiheet, lapset, lapsenlapset, muutot, hankinnat.

Minäkin olisin kertonut jotain omasta elämästäni, mutta hän ei jaksanut yhtä lausetta pidemmälle kuunnella, vaan keskeytti ja palasi itselleen tärkeämpiin asioihin.

Saldoksi jäi että kohtaaminen ei niin kovin hauska ollutkaan. Hauskaa olisi ollut kuulumisten vaihtaminen, ei yksipuolinen toisen yleisönä oleminen. Mahtoiko hän nauttia tapaamisesta?


Wednesday, July 08, 2009

Kaapissa on pimeää



Monet ongelmat ratkeavat puhumalla. Kommunikaatio on ratkaisun avain. Vaikeneminen, salaaminen, tabut - ne saavat paljon pahaa oloa aikaan. Ollaan umpikujassa.

Jos ongelma on puhumattomuus, se ei ratkea, ennen kuin aletaan puhua. Ja kuunnella. Ja keskustella. Sitten on mahdollisuus alkaa ratkaista muitakin pulmia.

Ei uskoisi miten laajamittaista tuhoa ihmiselle voi tehdä se että häneltä puuttuu kanava käsitellä vaivaavia asioita tai että hän pitää ahdistukset sisällään vaikka noita kanavia olisi.

Ei kannata pysyä kaapissa. Siellä on niin pimeää että ratkaisu ei näy. Elämä, kuolema vai kaappi? Elämä on meille annettu. Tehkäämme siitä paras mahdollinen.