Usein kuulee ylimielisistä nenä pystyssä esiintyvistä tarjoilijoista, ja olen jonkun kerran semmoisen nähnytkin. Enimmäkseen on kohdalle osunut mukavia tarjoilijoita, mutta uskon että kohtelu on suoraan verrannollista siihen miten asiakas heitä kohtelee.
Toisinaan kuulee törpöistä, komentevista, tiuskivista asiakkaista, joiden kohteeksi tarjoilijat ja muut asiakaspalvelijat joutuvat.
Itseään arvossa nostavia hovimestareita saattaa liikkua niiden joukossa joille arvokkuus lankeaa luonnostaan. Voi olla itsestä kiinni millaisena hovin näkee, siis vanha totuus "kauneus on katsojan silmässä". Suomalaisissa on niitäkin joille on kasvatuksessa iskostettu niin iso kammo kaikkea leveilyä ja ylpeilyä kohtaan, että tutka on yliherkkä.
Eräänlainen arvovalta on tunnusomaista baarimikoille. Sitä arvovaltaa on mahdollista käyttää väärin. Aina on nimittäin yksilöitä joilla valta kihahtaa päähän.
Tästäpä sitten nouseekin mieleen kauhukuva ravintolan ovimiehestä pahimmillaan.
Ravintola lienee enemmän tai vähemmän hierarkinen työympäristö ja voi itku jos joukkoon osuu pätemisen tarpeisia tyyppejä jotka pyrkivät simputtamaan alempiaan ja nousemaan asiakkaidenkin yläpuolelle. Siihen soppaan kun vielä lisätään viinaksia ja hämmennetään - huh.
Työympäristön ilmapiiri on helposti terve, ja helposti sairas. Usein tarvitaan vain yksi avainhenkilö jotta liikutaan jompaankumpaan suuntaan.
Kaikilla on omat arvoasteikkonsa itselle ja muille. Jotkut pullistelevat, toiset eivät, ja sitten on niitä jotka katsovat olevansa asteikon alapäässä. Italian sana "scala" merkitsee rappusia. Eikös se pistäkin ajattelemaan yläkerran ja alakerran väkeä? Upstairs, downstairs.
Hierarkiaa olen havainnut hotellissa kesätöissä työskennellessäni. Tutuilta olen kuullut että sairaaloissa voi esiintyä jyrkkiä arvoeroja. Eräässä ruokalassa olen sivusta joutunut todistamaan miten keittäjä kohteli uutta tyttöä ala-arvoisen tylysti. Suututti, ja suututtaa vieläkin.