Thursday, April 30, 2009

Ihana pehmosiili



Jo vuosia mieheni on ostanut Syöpäyhdistyksen pehmoeläimiä. Niillä on melkoisesti hinta, ja uusi elukka ilmestyy pari kertaa vuodessa. Mies tuli siili kainalossa kotiin ja totesi että oli aikonut sanoa että jättää pehmon ostamisen väliin mutta kun kuuli että se oli siili, oli pakko ostaa. 

Joo, ei siinä mitään, mutta eläinrakas heppuni on raportoinut samaa jo moneen kertaan. "...kun kuulin että se oli karhu/kettu/tiikeri...jne".  

Pistämme niitä joulun alla Pelastusarmeijan pataan porisemaan. Paitsi ne joista emme henno vielä luopua.



Tuesday, April 28, 2009

Olen oikeassa


Ihmissuhteet ja kommunikointi yleensä olisivat erilaisia kuin nyt ellei niin monella olisi pakonomainen tarve olla oikeassa. 

Uskokaa huviksenne: olen oikeassa tässä(kin) asiassa.

Thursday, April 23, 2009

Missä kypärä?



Aivokapasiteetti ei aina riitä kaikkeen. Tuttava kertoi että hän oli yhtenä aamuna lähdössä töihin polkupyörällä. Asianmukainen pukeutuminen, tarpeelliset tavarat mukaan, sitten vielä kypärä... Missä ihmeessä kypärä? Hän etsi joka paikasta mutta ei löytänyt. 

Fiksu ihminen keksii ratkaisun. Hän päätti ottaa miehensä kypärän. 

Sitä päähän sovittaessaan hän sitten yllättäen löysi omankin kypäränsä. Se oli jo päässä! 

Hah hah, voin kuvitella mikä näky peilissä kohtaa naisen kun sen edessä yrittää sovittaa yhtä kypärää toisen päälle!


Monday, April 20, 2009

Kynttilät ja proput


Teollisessa yhteiskunnassa työn kuormitus oli kehossa

Teknologisen yhteiskunnan oravanpyörässä ihmiset aivot kuormittuvat. 

Aivot ovat niin tärkeä keskusyksikkö että jos ollaan viimeisen toimivan aivosolun varassa, kohta brakaa koko systeemi.

Parasta ajatella sitä etukäteen eikä jälkikäteen. 

Jos osaa olla viisas ennen loppuunpalamista ei tarvitse odotella jälkiviisauden liekkiä. Sen syttyminen ja sytyttäminen voi kestää kauan. 

Ei pitäisi polttaa kynttilää molemmista päistä. Ne yritykset joutuu maksamaan kalliisti. 

Tyypillinen kaksoiskynttilä on esimerkiksi naisella joka yrittää antaa kaikkensa sekä uralle että perheelle. Siinä palaa ennen pitkää loppuun. 

Ennen loppua palaa proput moneen kertaan.

Terve itsekritiikki peliin ennen kuin järjen valo alkaa himmetä.

Tuesday, April 14, 2009

Burn-out



Mikä onni että olen löytänyt jokapäiväisen aerobic-jumpan. Joku iranilaisten ylläpitämä persiankielinen kanava lähettää sen taikalaatikkooni aina neljän ja viiden välillä. Saan pitää kuntoa ja henkistä hyvinvointia yllä helposti omassa kodissa. 

Pääsiäisloman aikana alkoi tuntua pieniä oireita työväsymyksestä. Juuri ennen lomaa yksi työn rasittama läheiseni alkoi tiuskia. Koska tiesin hänen työtaakastaan, arvelin heti syyksi stressiä. Hain kirjahyllystä yhden burn-out - kirjani ja aloin lueskella sitä. 

Minä koin 80-luvulla burn-outin. Kaaduin saappaat jalassa hiukan ennen joululomaa. Yhtenä päivänä olin opetustyöhön menossa, mutta jouduin palaamaan kesken matkan, kotiin ja sänkyyn. Makasin sängyssä 9 vuorokautta. Siinä meni joulukin sujuvasti ohi. En päässyt kuin kylpyhuoneessa käymään. Mies toi ateriat vuoteeseen. En lainkaan tiennyt mikä minua vaivasi paitsi ylirasitus. Burn-out ei vielä silloin ollut yleisessä tiedossa ja kaikkien tuntema ilmiö, kuten nykyään.

Fredrik Bengtsson kuvaa omaa burn-outiaaan kirjassaan LOPPUUNPALAMINEN - Uusi mahdollisuus. Tämä on outoa - ja tavallaan ei kuitenkaan: Hänen romahduksellaan on lähestulkoon samanlainen tausta kuin omallani. Ensin liikaa töitä ilman virkistystä ja lepoa (minä opetin viittä vierasta kieltä viidessä eri paikassa), sitten yhteenotto esimiehen kanssa (minulla erään rehtorin kanssa). Samaan aikaan Bengtssonin perheenjäsen sairastui vakavasti (minun appiukollani todettiin syövän levinneen maksaan, vaikka olimme luulleet hänen parantuneen). Bengtsson menetti läheisen sukulaisen (minä sain kuulla että yhden oppilaani poikaystävä oli kuristanut hänet kuoliaaksi). 

Elimistö teki lakon. Bengtssonilla ja minulla. Hyvä oli että teki. Se oli viisaampi kuin järki.  

Sanoin tuolloin joulun jälkeen itseni irti siitä opetuspaikasta missä rehtori kohteli huonosti. Pidin muut opetuspaikkani ja elämä jatkui vuoden alusta entistä parempana.


Friday, April 10, 2009

Ilman viinaa, ilman piinaa



Pääsiäslomaa. Jopa viisi päivää joillakuilla. 

Lomamatka? Risteily? Sukulaisvierailu? Oman perheen kesken?

Rauhallinen lepoloma vai räyhäilevä perhehelvetti?

Lepoa ja latautumista vai aseiden lataamista ja yliampuvaa touhua?

Älkäämme päästäkö ketään kukkoilemaan pääsiäisenäkään.

Ei kannata munia omaa elämäänsä.

Hyvää pitkää pitkäperjantaita Suomen koteihin ilman viinaa, ilman piinaa.

Kiitos kaikista edellisen postauksen kommenteista! Kauhean hyviä kaikessa kauheudessaan. Karua ja korutonta kertomaa. Elämänviisautta. 

Kysymyksiä. Meillä kaikilla on kysymyksiä enemmän kuin vastauksia.

Kops jatkaa kysymysten esittämistä kunnes saa vastauksia.

Tuesday, April 07, 2009

Pakkomielle naisen omistamisesta


Ihan karmeaa dokumenttia tuli telkkarista. Omistushaluinen mies oli pakkomielteisesti kytännyt vaimoaan 11 vuotta. Hän kirjoitti Dr Phil Show'hun viimeisenä keinonaan saada pysyä avioliitossaan. Vaimo tuli kuitenkin asioita selviteltäessä siihen tulokseen että halusi ulos avioliitosta. 

Hirveää katsoa millaisen vainon ja ahdistuksen kohteena nainen oli suostunut elämään kolmen lapsensa kanssa. Vapaassa USA:ssa. Länsimaissa. Ja hirveää katsoa miestä joka oli oman pakkomielteensä uhri. Päähän ei mahtunut mitään muuta kuin omat tarpeet. Oma pakkomielle. Oma kontrollintarve. Yhdessä vaiheessa hän oli joksikin aikaa sulkenut naisen kellariin. Miksi nainen suostui tuollaiseen? Miksi kukaan vapaiden maiden nainen suostuu siihen että mies hallitsee, syyttelee, solvaa, kyttää tekstiviestit, meilit, kaiken? Heidän kodissaan oli kameroita ja mikrofoneja kaikkialla. Ihan kaikkea nainen ei edes tiennyt. Hänen autossaan oli kuuntelulaitteet jotta mies sai selville mitä hän puhui ystävien kanssa.

Luin lehtiuutisen Afganistanin oloista. Naisten ihmisoikeudet ovat sen perusteella siellä samaa luokkaa kuin tuolla amerikkalaisella aviovaimolla ja samaa luokkaa kuin narsistien uhreilla joista olen muutaman viikon lukenut. Siellä laki on antanut miehille mahdollisuuden alistaa vaimojaan. 

Sitten kun lait muutetaan ja ihmisoikeudet annetaan naisillekin Afganistanissa, heillä on ainakin teoriassa mahdollisuus olla vapaita. 

Mutta joka tapauksessa taitaa olla niin että aina on ihmisiä, miehiä tai joissakin tapauksissa naisia, jotka pyrkivät sortamaan ja alistamaan, loisimaan, elämään toisen ihmisen kautta, ottamaan itselleen persoonan tai itsetunnon itsensä ulkopuolelta, varastamaan sen toiselta ihmiseltä. Käsittämätöntä että se toinen alistuu.

Mitä pitemmälle sen päästää, sitä vaikeampi on päästä vankeudesta. Klassinen kuvio on se että hallitseva osapuoli eristää alistamansa ihmisen muista ihmiskontakteista. Lopuksi ei enää ole mitään turvaverkkoakaan jäljellä ja uhrin voimat kuluvat pelkäämiseen ja ahdistukseen. 

Tuossa telkkarissa näytetyssä tapauksessa Dr Philin henkilökunta ja asianajaja ja terapeutti auttoivat naista, mutta kauhea itku ja hammastenkiristely jatkui  kauan.


Sunday, April 05, 2009

Pakkomielle nähdyksi tulemisesta



Nykyajassa on yksi minulle vaikeasti käsitettävä ilmiö. Pakkomielle julkkikseksi pääsemisestä. Britanniassa ja USA:ssa ainakin, ehkä Suomessakin, en tiedä koska en seuraa Suomen TV:tä, on niitä jotka pyrkivät kuuluisuuteen keinolla millä hyvänsä. Reality TV, Big Brother ja X-factor-kykykisa ovat ohjelmia joissa nähdään tätä ilmiötä.

Kun ihmisiä haastatellaan käy ilmi että heidän haaveensa ja pyrkimyksensä elämässä on päästä televisioon, tulla tunnetuksi.  - Mutta tuota siis, mitä sitten? Tarkoitan että onko siinä kaikki? Ja mitä se kaikki tarkkaan ottaen on? 

En saa tuosta otetta. Lukemassani kirjassa sitäkin nimitetään narsismiksi.

Vastine sille antiikin Kreikan kertomukselle missä Narcissos-nuorukainen ihastui omaan kuvajaiseensa lähteessä niin että ei saanut silmiään irti kuvastaan? Katseleeko nykyajan narsissi itseään telkkarista kun on päässyt sinne ja saanut ohjelman tallennetuksi?


Friday, April 03, 2009

Kiinnostavia kommentteja


Olin saanut kommentin, mutta en löydä sitä. Luin sen aamulla, ja julkaisin, mutta kun ryhdyin etsimään sitä ei ole ainakaan takaperin katsottuna maalikuussa eikä helmikuussa. Hyvä kommentti jonka ytimenä oli se että kirjoittaja oli menettänyt isänsä 19-vuotiaana ja olisi silloin kipeästi tarvinnut psykologia tai muuta lähimmäistä. Yritän vielä löytää sen. Tykkäsin saada sen.

Tuota tuoretta kommenttia etsiessäni törmäsi yhteen vanhaan ennen lukemattomaan anonyymiin kommenttiin, joka sai kulmakarvat kohoamaan. Se tuli postaukseeni 

Saturday, February 07, 2009
Köysi hirtetyn talossa

On niitä jotka eivät karta mainitsemasta köyttä hirtetyn talossa. Omien sanojensa mukaan puhuvat suoraan, sanovat totuuden, eivät kiertele. Ovat tästä piirteestä ylpeitä eivätkä peräänny senttiäkään. Eivät ota kuuleviin korviin mitään aneluja.

Niitäkin kauhistelen jotka vaikenevat silloin kuin pitäisi rohjeta puhua suu puhtaaksi.


Anonymous said...

"Niitäkin kauhistelen jotka vaikenevat silloin kuin pitäisi rohjeta puhua suu puhtaaksi."

Olisi rehellisempää, jos kertoisit suoraan, että opetat bahailaisuutta.

Vastaan kommenttiin:

En tiennyt opettavani bahailaisuutta. En kuulu mihinkään uskontokuntaan, vaan väestörekisteriin. Olen eronnut luterilaisesta kirkosta. Ajatukset joita blogiin kirjaan, "opetukset" jos näin halutaan ajatella, ovat ihan tavallisia yleismaailmallisia ihmisoikeuksiin ja hyvään elämiseen liittyviä havaintoja ja periaatteita. Niinsanotut hyveet, eli elämäntavat johon hyvän ihmisen tulisi pyrkiä ja niitä lapsilleenkin opettaa, löytyvät kai kaikista uskonnoista, mutta myös ihmisoikeuksien julistuksista, ja peruskoulun opetusohjelmasta.

Jos "opetan bahailaisuutta" en ole siitä ollut tietoinen, en siis myöskään epärehellinen.

Kiinnostava kommentti. Kaikkea sitä kuulee ennenkuin Kopsilta korvat putoavat.

Wednesday, April 01, 2009

Pesunkestävät narsistit


American Psychological Association, APA, määrittelee narsistisen persoonallisuushäiriön käsikirjassaan näin: Henkilö jolla on viisi tai useampia seuraavista piirteistä, kärsii narsistisesta persoonallisuushäiriöstä.

HENKILÖ

- kärsii suuruusharhaisesta käsityksestä omasta itsestään ja tärkeydestään

- keskittyy ajatuksissaan mielikuviin rajattomasta menestyksestä, vallasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta

- uskoo olevansa erityinen ja ainutlaatuinen ja haluaisi olla tekemisissä vain huomattavien henkilöiden kanssa

- vaatii osakseen ylenpalttista ihailua

- on oikeutettu erityiskohteluun

- käyttää häikäilemättä muita hyväkseen

- ei kykene tuntemaan empatiaa

- kadehtii muita tai uskoo muiden kadehtivan häntä

- käyttäytyy ylimielisesti tai röyhkeästi

Narsisti itsehän ei koe tarvitsevansa psykiatria eikä psykologia, mutta tuosta listasta ja luokituksesta taitaa olla iso apu sille psykologille, psykiatrille tai muulle lääkärille joka hoitaa narsistin uhria.

Minulle on ollut lääkkeen arvoinen apu tajuta minkä kanssa olen ollut tekemisissä silloin kun olen narsisteja kohdannut ja asian kanssa paininut. Olen tosin pelastautunut ennen kuin psykiatri olisi tullut ajankohtaiseksi, ja toipunut omia aikojani, mutta kyllä on ollut hienoa ja vapauttavaa saada tämä uusi täydentävä ymmärrys asiaan kirjoista kunnolla tänä vuonna. Uskon osaavani varoa ihmissuhteissa vastedes. (Koputa puuta.)

Aion jatkaa lukemista, ja ystävien kanssa puhumista. Heidän joukossaan on useampikin sellainen joiden terveyden narsistinen puoliso tai narsistipomo on vaarantanut.