Burn-out

Mikä onni että olen löytänyt jokapäiväisen aerobic-jumpan. Joku iranilaisten ylläpitämä persiankielinen kanava lähettää sen taikalaatikkooni aina neljän ja viiden välillä. Saan pitää kuntoa ja henkistä hyvinvointia yllä helposti omassa kodissa. 

Pääsiäisloman aikana alkoi tuntua pieniä oireita työväsymyksestä. Juuri ennen lomaa yksi työn rasittama läheiseni alkoi tiuskia. Koska tiesin hänen työtaakastaan, arvelin heti syyksi stressiä. Hain kirjahyllystä yhden burn-out - kirjani ja aloin lueskella sitä. 

Minä koin 80-luvulla burn-outin. Kaaduin saappaat jalassa hiukan ennen joululomaa. Yhtenä päivänä olin opetustyöhön menossa, mutta jouduin palaamaan kesken matkan, kotiin ja sänkyyn. Makasin sängyssä 9 vuorokautta. Siinä meni joulukin sujuvasti ohi. En päässyt kuin kylpyhuoneessa käymään. Mies toi ateriat vuoteeseen. En lainkaan tiennyt mikä minua vaivasi paitsi ylirasitus. Burn-out ei vielä silloin ollut yleisessä tiedossa ja kaikkien tuntema ilmiö, kuten nykyään.

Fredrik Bengtsson kuvaa omaa burn-outiaaan kirjassaan LOPPUUNPALAMINEN - Uusi mahdollisuus. Tämä on outoa - ja tavallaan ei kuitenkaan: Hänen romahduksellaan on lähestulkoon samanlainen tausta kuin omallani. Ensin liikaa töitä ilman virkistystä ja lepoa (minä opetin viittä vierasta kieltä viidessä eri paikassa), sitten yhteenotto esimiehen kanssa (minulla erään rehtorin kanssa). Samaan aikaan Bengtssonin perheenjäsen sairastui vakavasti (minun appiukollani todettiin syövän levinneen maksaan, vaikka olimme luulleet hänen parantuneen). Bengtsson menetti läheisen sukulaisen (minä sain kuulla että yhden oppilaani poikaystävä oli kuristanut hänet kuoliaaksi). 

Elimistö teki lakon. Bengtssonilla ja minulla. Hyvä oli että teki. Se oli viisaampi kuin järki.  

Sanoin tuolloin joulun jälkeen itseni irti siitä opetuspaikasta missä rehtori kohteli huonosti. Pidin muut opetuspaikkani ja elämä jatkui vuoden alusta entistä parempana.