Aivokapasiteetti ei aina riitä kaikkeen. Tuttava kertoi että hän oli yhtenä aamuna lähdössä töihin polkupyörällä. Asianmukainen pukeutuminen, tarpeelliset tavarat mukaan, sitten vielä kypärä... Missä ihmeessä kypärä? Hän etsi joka paikasta mutta ei löytänyt.
Fiksu ihminen keksii ratkaisun. Hän päätti ottaa miehensä kypärän.
Sitä päähän sovittaessaan hän sitten yllättäen löysi omankin kypäränsä. Se oli jo päässä!
Hah hah, voin kuvitella mikä näky peilissä kohtaa naisen kun sen edessä yrittää sovittaa yhtä kypärää toisen päälle!
Voi tätä kiireen määrää. On suuri etuoikeus olla lapsen kanssa kotona ja todella keskittyä yksinkertaisiin asioihin, kuten ruuanlaittoon, kodinhoitoon ja lapsen kanssa leikkimiseen. Lapsen kanssa joutuu myös pakosti pysähtymään, koska lapsella ei ole kiire minnekään. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan olen alkanut katsella pilviä ja tähtiä ja vain olla.
ReplyDeleteToivottavasti pystyn säilyttämään saman rauhan sitten, kun joskus palaan töihin. Niiden 9 vuoden aikana, kun ehdin olla töissä ennen lapsen syntymää, kiire ja vaatimukset vain kasvoivat koko ajan, vaikka mitään järkevää syytä sille ei ollut. Varsinkin koulumaailmassa turha työ tuntui lisääntyvän ja oppilaisiin sekä opetukseen keskittymiseen jäi koko ajan vähemmän aikaa. Olen onnekas, että pääsin hetkeksi hengähtämään ja miettimään asioita.
HELENA: Elämäsi kuulostaa ihanalta. Tiedän mitä tarkoitat tuolla että olet alkanut katsella pilviä ja tähtiä ja vain olla. Minä hypähdin oravanpyörästä vuoden 2005 kesällä ja syksyllä ja siirryin opettamaan kotoa käsin.
ReplyDeleteKouluopettajan ammatin jätin jo 90-luvulla ja siirryin työelämän aikuiskouluttajaksi. Mikä ero elämään kun saatoin keskittyä opettamiseen! Oppilaitoksissa olin joutunut laatimaan ja korjaamaan kokeita, tekemään arviointeja, antamaan todistukseen kielten arvosanat, osallistumaan kokouksiin ja koulutkseen... puuh.
Nyt ei ole tunnetta että teen ylimääräisiä hommia. Saan tehdä juuri sitä mitä haluankin tehdä. Opettaa ja suunnitella opetusta.
Kiitti kommentista. Tuli mukava olo :)
Sanotaankos tuosta että se on silloin kaksikypärin?
ReplyDeleteHeh, sattuuhan noita, rillien kanssa esimerkiksi - ne ovat hukassa tukevasti päässä8)
ReplyDeleteISOPEIKKO: Kyllä varmaan... Jos ottais päämääräkseen voisihan olla myös 3-kypärin jne.
ReplyDeleteINKIVÄÄRI: No heti tuli minullekin mieleen klassinen rilliesimerkki :D
Minulla ei ole vielä noin hauska huono muisti, mutta monta tärkeää paperia on usein varmassa tallessa jossakin niin fiksussa paikassa, että aina saan etsiä, vaikka olevinaan fiksu olen itsekin;)
ReplyDeleteTaa oli hauska, mulla on joskus 3 rillit paassa, kahdet paanpaalla ja sitten kun loydan vihdoin lasit ja siirran ne pois silmilta, huomaan etta on syntynyt ruuhka.
ReplyDeleteKATJA: Ihan tuttu ilmiö minullekin että paperit ovat varmassa tallessa kunhan vaan muistaa missä :)
ReplyDeleteITKUPILLI: Hah, tuo on ihan huippu juttu :D Siis KOLMET rillit päässä, hihii... Se olisi hauska nähdä blogissakin, *vihj, vihj* :)
Kun sunnuntaina juttelin siskon kanssa puhelimessa minulla oli nappikuuloke käytössä. Puhelun jälkeen kopeloin taskujani ihan paniikissa... Kännykkä on hukassa... No ei varmaan kovin kaukana, kun just lopetti puhelun...
ReplyDeleteMutta mistä hiivatista sitä voi kaikkea muistaa?
ALISSA: Minulle on tapahtunut sama :D ... ja paljon muuta, hehee. Tosiaan, mistä hiivatista kaiken voi muistaa kun meillä on vain yhdet aivot. Vai onko meillä kahdet? Jos on niin olen hukannut ne toiset :)
ReplyDeleteAivan upea koivun kuva!