Sunday, April 05, 2009

Pakkomielle nähdyksi tulemisesta



Nykyajassa on yksi minulle vaikeasti käsitettävä ilmiö. Pakkomielle julkkikseksi pääsemisestä. Britanniassa ja USA:ssa ainakin, ehkä Suomessakin, en tiedä koska en seuraa Suomen TV:tä, on niitä jotka pyrkivät kuuluisuuteen keinolla millä hyvänsä. Reality TV, Big Brother ja X-factor-kykykisa ovat ohjelmia joissa nähdään tätä ilmiötä.

Kun ihmisiä haastatellaan käy ilmi että heidän haaveensa ja pyrkimyksensä elämässä on päästä televisioon, tulla tunnetuksi.  - Mutta tuota siis, mitä sitten? Tarkoitan että onko siinä kaikki? Ja mitä se kaikki tarkkaan ottaen on? 

En saa tuosta otetta. Lukemassani kirjassa sitäkin nimitetään narsismiksi.

Vastine sille antiikin Kreikan kertomukselle missä Narcissos-nuorukainen ihastui omaan kuvajaiseensa lähteessä niin että ei saanut silmiään irti kuvastaan? Katseleeko nykyajan narsissi itseään telkkarista kun on päässyt sinne ja saanut ohjelman tallennetuksi?


7 comments:

  1. Anna Kortesalmi11:34 am

    Moi Rita!

    "Tosi"televisioformaatti on niin suosittu myös sen takia, että on halvempaa tehdä ohjelmia, joihin ei tarvitse palkata näyttelijöitä. :)

    ReplyDelete
  2. ANNA: Quelle surprise :)

    Ymmärrettävä näkökohta bisneksen kannalta.

    ReplyDelete
  3. 'paras' mita kuulin joskus pienen naperon suusta kun kysyttiin miksi han isona halusi: julkkikseksi!

    Samaa mina olen ihmetellyt.
    Kuvitellaanko, etta se julkisuus tuo onnen elamaan?
    onko se onnea ettei ole koskaan missaan yksityisyytta?
    noh, luulen kuitenkin ettei julkkikseksi haluava ihminen AJATTELE mita se oikeasti tarkoittaa.
    Monet aikoinaan julkisuudesta elavat suomalaiset ovat kadonneet ihan muihin hommiin ja ovat paljon tyytyvaisempia elamaansa.

    Julkisuus ei tue kun YKSIN olet yksinainen tai surullinen jostain.
    Julkisuus ei tuo onnea tai onnellisuutta sinne sielun syvalle jossa ihminen kokee onnen, masennuksen, kaipuun, ilon, surun...
    'siella syvalla' jokainen ihminen on yksin vaikka elaisi minkalaisena valtiaana tai ihailtuna tahtena...

    voisin jatkaa tasta vaikka kuinka...mutta riittanee talla kertaa! :)

    ReplyDelete
  4. Tositeeveessähän on aika hyvät pennoset tiedossa voittajalle. Lienee yksi motivaattori osallistumiseen. Eihän se heistä pöljiä tee, vaan niistä jotka heitä katsoo. Katsojaluvuista päätellen siis aika monen...
    Minäkin olin telkkarissa vuonna-63 ja haikailen sitä pätkää vieläkin. Ois se päheetä nähdä itsensä pikkulikkana. Senverran minäkin tunnustaudun narsistiksi!

    ReplyDelete
  5. BLOGitse: AIkamoisia harhakuvitelmia on siitä mitä kuuluisuus on. Se ei takuulla ole jatkuvaa ihanuutta ja kiiltokuvamaista loistoa miltä se parrasvaloissa näyttää.

    Onni, onnellisuus, ystävät - Mahtaako elämän aitoja asioita löytyä esim. Hollywoodin pintaliidosta? Avioliitot eivät kestä kauan, lastenkasvatus on niin ja näin, mitä olen asiasta lukenut...

    ARJAANELI: Rahapalkintojen himoitsemisen saatan kyllä käsittää. Siinä on jotain järkeä mukana. Ja kilpaileminen on jännää.

    Mutta se että jonkun AINOA päämäärä elämässä on päästä telkkariin, tai tulla kuuluisaksi keinolla millä hyvänsä, esim. syömällä matoja tai tekemällä jotain kohauttavaa 15 minuutin kuuluisuuden takia. Se ei mahdu päähäni.

    Tuo sinun telkkariesiintymisesi ja sen haikailu ei kuulosta miltään narsismilta :D Eikös se ole paremminkin nostalgiaa?

    ReplyDelete
  6. Monilla on tosiaankin tänään jonkinlainen itsensäpaljastushalu, jota ennen ei ollut, ja TV:n realityohjelmat tietenkin ruokkivat tuota halua, sillä varmaan meissä monessa asuu sisällä pieni narsisti,josta emme edes ole tietoisia. Mutta syy ohjelmissa esiintymiseen voi olla myös se, että tiedetään tuon lyhyen 15 minuutin julkisuuden mahdollisesti poikivat töitä ja rahaa. Monella se varmaankin on syynä tuohon itsensä paljastamiseen. Mulla oli nuorempana mahdollisuuksia parikin kertaa olla telkkarissa, lehdissä jne.mutta olin niin toivottaman ujo, että vastustin. Jos olisin tänään nuori, ehkä olisin sen tehnyt, who knows..

    ReplyDelete
  7. YAELIAN: Isolle esiintymishalulle vastakkainen ilmiö on kait kaikelta julkisuudelta piileskeleminen.

    Jos haastateltavat selittävät julkisuushakuisuutensa sillä että toivovat rahaa ja työpaikan, käsitän sen helposti. Vaikeampi käsittää näytille ja tyrkylle asettumista vain siksi että saa ihmisiä katsomaan itseään. Heh, onneksi vaikea käsittää, ilmeisesti en siis ole narsisti :D

    Hei, sullahan voisi olla kokkiohjelma TV:ssä!

    ReplyDelete