Tuesday, September 29, 2009

Kirja-aarteita



Kirjakaupasta tulee aina vuoden mittaan raahattua kotiin aarteita. Tuo vasemmanpuoleinen kertoi hirveistä avioliitoista missä mies oli vahvasti narsistinen tai suorastaan luonnehäiriöinen. Kirjoittaja joka on psykologi selittää mitä syitä naisilla oli kitua ja kärsiä noissa liitoissa ja mistä syystä he eivät havainneet vaaran merkkejä. Teoksen loppupuoli kuvaa hyvää parisuhdetta mihin tulisi pyrkiä. Olen aikaisemmin kirjoittanut tuosta teoksesta tässä blogissa, silloin kun olin vasta alkanut sitä lukea. Heti vaikutti loistavalta, enkä siihen pettynytkään.

Oikeanpuoleisen sain niinikään luetuksi loppuun. Siinä paljastetaan menestyksekkään elämän salaisuuksia. Alkupuolen luettuani hehkutin täälläkin että hihii, olen ihan samoja salaisuuksia itsekin osannut soveltaa. Opuksen toinen puoli ei niin kovin minua miellyttänyt, oli markkinahumuinen, jotenkin kaupallinen, onni yhdistettiin paikoin rahan tekemiseen. Kaiken kaikkiaan kannatan kirjan perusajatusta joka on se että onni ja menestys tulee sille joka avaa mielensä ja kutsuu hyviä asioita luokseen. Sillä tavalla minulle on kautta elämän kuin taivaasta tipahtanut töitä ilman että olisin hakemuksia lähettänyt, ja kaikki haaveeni ovat yksi toisensa jälkeen toteutuneet. Viimeisin toteutunut haaveeni oli päästä tekemään lisää työtä maahanmuuttajien pariin ja nyt olen pari kertaa vetänyt 7-luokkalaisten läksykerhoa.

Kiitollinen mieli on yksi hyvän elämän salaisuuksista. Se minulla on luonnostaan ja olen vakuuttunut siitä että se vahvistaa henkeäni ja mielenterveyttäni. Kirjassa neuvotaan opettelemaan ja harjoittamaan kiitolllisuutta, mutta minulta se irtoaa ilman isompaa harjoittelua. Tietoisesti pyrin pitämään huolen siitä että annan kiitosta läheisilleni. Kirjaa lukiessani mietiskelin samaa mitä olin jo aikaisemminkin ajatellut; tunnen muutamia erittäin negatiivisia kiittämättömiä ihmisiä joiden mielestä kaikki on aina huonosti. Olen varma että heidän huono elämänsä lähtee tuosta asenteesta ja ajattelutavasta eikä johdu ulkoisista olosuhteista. Heille ei näytä mikään onnistuvan. Yhdellä heistä on tapana toistella: Kirjoista ei opi elämää. Hän tulisi tännekin halventamaan minua ja kirjaostoksiani. Itse asiassa pelkkä hänen ajattelemisensa alkaa pilata ilmapiiriä ja mielialaa. Äkkiä muihin aatoksiin!

Nyt luen tuota keskimmäistä kirjaa. Sen tarkoituksena on lisätä ymmärrystämme pojista, noista ihmeotuksista. Siinä halutaan pukata kasvattajia ja päättäjiä suuntaan joka tekee mahdollisimman monen pojan elämästä iloista ja elämisen arvoista, estää syrjäytymistä ja avaa silmät näkemään että meidän kannattaa uskoa poikiin ja auttaa heitä kasvussa miehiksi.

Upea esimerkki kirjasta jonka kansien sisästä löytyy rutkasti vastauksia kysymyksiin joita en ilman kirjaa olisi koskaan älynnyt esittää.

Sunday, September 27, 2009

Millä väistän laskisangon?



Ollaan oikein porukalla jo pari vuotta ihmetelty erästä tuttavaa joka ei koskaan kiitä mistään. Olen tullut siihen tulokseen että se on yksi syy hänen köyhään elämäänsä. Jos ihmiseltä puuttuu kiitollisuus hänen sydämensä täytyy olla vajaa. Toinen syy on kielteisyys ja pessimismi.

En tiedä onko hänellä enää jäljellä montakaan ystävää. Ihmiset ovat alkaneet karttaa häntä, hänen negatiivisuuttaan ja vihaisuuttaan. Jos hänen kanssaan juttelee mistä tahansa hetken aikaa, kohta hänellä alkaa äänenkorkeus nousta ja vihaista saarnaa on luvassa. Siellä kätkössä on kuitenkin hyvä ihminen, jollaisena minä olen hänet tuntenut ennen paria viimeistä vuotta.

Yksi tapaus: Henkilö A kertoili Englannin matkalta palatessaan, ihan vain juttelumielessä, että nyt siellä oli tullut tupakointikielto pubeihin ja ravintoloihin. Rouva Nega repesi vaahtoamaan että "aina sinä mollaat Suomea ja suomalaisia ja kehut ulkomaalaisia!"

Hän suuttuu aivan odottamattomista asioista. Juuri koskaan ei kiitä eikä kehu. Tarttuu aina huonoon asiaan jos tarjolla on sekä hyvää että huonoa. Ei suinkaan korjaamis- tai parantamistarkoituksessa, vaan raivoamistarkoituksessa.

Yksi taho väittää että minä olen ainoa joka pystyy häntä käsittelemään ja pistää toivonsa siihen että minä tekisin jotain asian hyväksi. Mutta viitsinkö altistaa itseni? Pistänkö itseni ehdoin tahdoin tulilinjalle? Riskeeraanko haukutuksi tulemisen ja parin päivän huonon olon? Se taho kertoi että sai "laskisangon päällensä" muutama päivä sitten puhelimessa.

Laskisanko ei houkuta. Kävin juuri suihkussa. Tätä pitää miettiä perusteellisesti. Miten väistän laskit ja roskat?



Thursday, September 24, 2009

Suhtautuminen toisiin



Tämä ei ole mikään ehdoton sääntö, mutta olen usein havainnut että


- Se joka valehtelee olettaa että muutkin valehtelevat

- Se joka on rehellinen olettaa että muutkin ovat suoria

- Joka ajattelee pahaa uskoo että muidenkin ajatukset ovat pahoja

- Joka ajattelee hyvää uskoo muidenkin ajattelevan hyvää


Noilla on vaikutusta elämän laatuun, jaksamiseen, yleiseen ilmapiiriin, ihmissuhteisiin.

Oma asenne ja mielentila vaikuttavat jokapäiväiseen elämään.

Toisen ihmisen asenne ja suhtautuminen minuun vaikuttavat jokapäiväiseen elämääni.

Heitämmekö toisillemme epäluottamuslauseita vai luottamuslauseita?

Sillä on vaikutusta.

Tuesday, September 22, 2009

Kiinnostavia blogeja



Arvelen että nämä blogit kiinnostavat Kops-blogin lukijoita koska niiden aiheet kiinnostavat Arkiterapeuttia. Elämäntaitoja, arkielämän ongelmia, kysymyksiä jotka mietityttävät...




Monday, September 21, 2009

Negatiivisuus vie aikaa



Muisto eläintarhasta: Apinoille oli heitetty häkin lattialle salaattia. Katselimme kun ne valikoivat parempia rapeampia paloja ja söivät niitä. Homma sujui. Miten paljon hitaampaa olisikaan ollut käydä läpi ja hylätä kaikki kelpaamattomat palat ja eliminoimisen kautta jättää jäljelle vain kelpuutettavat salaatinkappaleet.

Negatiivisuusperiaate vie tavattomasti aikaa ja tekee elämän raskaaksi. Olen tuntenut joitakin niin perinjuurin miinustavia ihmisiä että oma ryhti alkaa lysyyntyä heidän seurassaan. Yhden sellaisen tyttärelle lupasin kerran ostaa lahjaksi neulepuseron. Taisi tunti kulua Pierre Cavallo - liikkeessä kun tyttö nosteli kaukaloista neuleen toisensa jälkeen ja kertoi mitä vikaa niissä oli: Tämä on liian leveä, väri ei sovi minulle, katso nyt tätäkin, hoh mikä malli, tuo on lepsu... Lopulta hän valitsi sen minkä minun silmiini oli osunut kun kävelimme liikkeeseen. Kaunis, raikas, juuri hänelle sopiva väri. Hänellä meni tunti siihen mihin positiivisuuteen kasvaneelta olisi kulunut 5 - 10 minuuttia.

Oppilaitten kanssa sama juttu. Englannintunti alkaa. Jotkut aloittavat listaamalla kaiken mikä heidän mielestään ei ole hyvin. "Taas on varmaan kaikki unohtunut (puuskahdus)." "Onko mulla kynääkään?" "Ei tästä taas tuu mitään." "Älä sitten odota että osaan."

Ajanpuutteen vuoksi en nyt jatka tuota listaa. Se on joillakin nimittäin loputon. He edistyvät opinnoissa hitaasti ja hidastavat muitakin, ellei heitä siitä estetä. Estäminenkin on raskasta.

Negatiivisuuteen kuluu TUHOTTOMASTI AIKAA! Muulla tavalla olisimme jo perillä. Apinatkin sen tietävät.

Sunday, September 20, 2009

Summausta



Onko olemassa oikeaa negatiivisuutta?

Kysymys heräsi mielessäni kun pohdin positiivisuutta. Tarkoitin oikealla negatiivisuudella hyvää, tervettä, toimivaa, hyödyllistä negatiivisuutta. Onko sellaista?

Ajattelen yleensä ottaen että negatiivisuus on pahasta, mutta olen toki valmis tarkistamaan kantaani. Vastakohtien välistä usein keksii parempia totuuksia kuin ääripäistä.

Summataan plussat ja miinukset. Saadaan saldo.

Mustaa ja valkoista. Harmaan eri sävyjä. Sateenkaaren värit.

Kiitos viimeaikaisista kommenteista itseäni suuresti kiinnostavaan aiheeseen, eli siihen mikä on hyvän elämän salaisuus. Heräsin aamulla neljältä nauttimaan vapaapäivästä ja luin mitä ovat kirjoittaneet Millan, Ipi, Ofelia, Hanne, Verna, Elegia, Tsinnia, Kivi, Arjaanneli, Yaelian, Pami, Jamido, Isopeikko. Toivottavasti kirjasin kaikki. Linkittäisin mutta se vaatisi aikaa ja niskakipua.

Kiitän näkemyksistänne. Arvostan. Tasapainoilen. Käytän hyödyksi.

Saturday, September 19, 2009

Onko olemassa oikeaa negatiivisuutta?


Vuonna 2007 selitin tässä blogissa mitä tarkoitan positiivisuudella ja miten sitä toteutan omassa elämässäni. Koska pari postausta sitten rivieni väleistä luettiin jotain aivan muuta kuin mitä itse ajattelin, pistän näkyviin omia määritelmiäni ja ajatuksiani. Koko tekstin voi lukea täältä. Alla katkelmia.

OIKEA POSITIIVISUUS on sitä että mennään eikä meinata. Jos ei yksi konsti tepsi niin sitten toinen. TERVE OPTIMISMI ja oikea positiivisuus merkitsee myös sitä että suostutaan luopumaan tuloksettomista ja mahdottomista hankkeista.

Positiivisuus on sitä että ei jäädä surkuttelemaan ja säälimään, jos elämä on heittänyt maahan. Tehdään tarvittaessa surutyö tai kärsitään masennuksesta, mutta ei jäädä ikiajoiksi rypemään. Eikä varsinkaan valita elämäntavaksi negatiivisuutta. Ei selitetä naama näkkärillä että kaikki on aina huonosti ja tehdä pitkää listaa kaikesta mikä ei onnistu.

Muistutan että puhun ARKIPSYKOLOGIASTA, tavallisen elämän ongelmista ja haasteista. Meillä kaikilla on vaikeuksia, koitoksia, taakkoja kannettavana, pahoja muistoja, vanhenevia sukulaisia, ties mitä. Joka päivä kannattaa ladata itseensä positiivista energiaa jotta voi tehdä työnsä, kehittää itseään ja elinpiiriään ja olla avuksi läheisilleen.

OIKEANLAINEN POSITIIVISUUS, OPTIMISMI, KILTTEYS ja HYVYYS kulkevat käsi kädessä. Älkää sekoittako niitä idän mystiikkaan tai hipi hipi huuhaa-oppeihin ja markkinahumuun. Olkaa aidon positiivisia vaikka kyynikot ja skeptikot ivaisivat ja pilkkaisivat. Ennen kaikkea, älkää olko itse negatiivisia ja halveksivia.

Hirveän paljon liikkeellä olevasta positiivisuuspuheesta on pelkkää puhetta. Ajatuksen tasolle jäävä positiivisuus ja hyvät aikomukset eivät ole mitään. Vasta TEOT ratkaisevat.

Sovellan omaa positiivisuuttani muun muassa opetustyössä. Mennään kohti päätavoitetta osatavoitteiden kautta, ei masennuta virheistä vaan opitaan niistä, haetaan oppimisen ja oivaltamisen iloa, tuetaan ja kannustetaan toinen toistamme. Negatiivinen, ivallinen opettaja tappaisi kaiken yrittämisen halun. Oikea opettaja ei lähde sellaiselle tielle.

On olemassa väärää opettajuutta ja väärää mukapositiivisuutta. On myös olemassa niin syvää negatiivisuutta että hyväkin nähdään pahana. Suuttumus ja viha sokaisee. Sokaistunut sohaisee hurjistuneena sinne tänne eikä huomaa tai välitä mitä tuhoa saa aikaan.

Uskon että on olemassa oikeaa ja väärää positiivisuutta, mutta onko olemassa oikeaa negatiivisuutta?

Friday, September 18, 2009

Sain sitä mitä tilasin



Minulla oli tapana tilata Rossossa semmoinen oikein maukas ja söötti pieni kanadippiateria kun ystäväni Charlottan kanssa siellä kävin muutaman kerran vuodessa. Aina sain mitä tilasin ja nautin kovasti.

Sitten kerran tarjoilija meidän kanssa jutellessaan heitti sekaan että "Ei saa aina tilata samaa". Vaikka minua hieman ärsytti ja vaivasi ajatus että joku sanelisi minulle mitä saan tilata, päätin kokeilla jotain muuta. Tilasin annoksen joka osoittautui pettymykseksi.

Sain sitä mitä tilasin, mutta en sitä mitä halusin.

Seuraavalla kerralla tilasin sitä mitä halusin.

Kummallakin kerralla sain sitä mitä tilasin.

Siitä pitäen olen tilannut mitä itse haluan.

Thursday, September 17, 2009

Hyvän elämän salaisuus



Minulla on hyvä elämä. Ei, vaan loistava. Etenkin nyt 2000-luvulla olen sen yhä tietoisemmin alkanut käsittää. Kahdeksan vuotta sitten valaistuin kun luin Optimistin käsikirjan, tajusin saaneeni syntymälahjaksi valoisan luonteen, ja sain opastusta täsmälliseen menettelyyn jolla parhaiten luovia elämässä.

Pienoisella ällistyksellä luen kirjaa The Secret, Salaisuus. Kirjassa selitetään seikat jotka tekevät ihmisen elämästä joko hyvän tai huonon. Ällistyksellä, koska toteutan ja elän juuri niitä asioita jotka takaavat onnistumisen.

Kyseessä on vetovoiman laki. Saamme elämässä sen mitä tilaamme. Hyvät ajatukset vetävät puoleensa lisää samanlaisia. Se mitä omasta olemuksestani lähetän maailmalle palaa samankaltaisena luokseni, jopa moninkertaisena. Maailmankaikkeudelta voi pyytää ja tilata mitä tahansa. Jos uskoo että kaikki on roskaa, sitten saa sitä samaa roskaa päivä toisensa jälkeen.

Miksi ihmeessä niin monet jättävät tilaamatta hyvän elämän ja pitävät kiinni siitä että kaikki on muka huonosti?

Kerron lisää myöhemmin. Kommentteihin en millään saa vastattua, mutta kiitän että olette kommentoineet!


Tuesday, September 15, 2009

Ihmeiden lista



Elämän ihmeiden lista on pitkä. Mihin kohtaan kuu sijoittuu? Minun listallani kohti kärkeä, ensimmäisten tuhannen ihmeen joukkoon.

Monday, September 07, 2009

Kivaa kiirettä



Kiitos kommenteista Kopsin lukijoille.

Kovasti kiirettä kurssien käynnistämisessä.

Myös Punaisessa Ristissä puuhaa.

Olen ilmoittautunut vapaaehtoiseksi maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten LäksyHelppiin.

Ystävätkin vievät osansa ajasta.

Ja suku.

Tanssiharrastukseen en voinut eilen mennä. Selkäkipua.

Mutta kivaa on kuitenkin koko ajan.

Ja blogeissakin ehdin kai kohta käväistä.

Saturday, September 05, 2009

Asenteesta se lähtee



"Jo jääkauden aikaiset metsästäjät tiesivät, miten heidän piti ajatella, jotta parantaisivat mahdollisuuksiaan saada saalista. Noilta ajoilta on säilynyt piirroksia miehistä, jotka lähtevät luolasta keihäs kädessään ja joilla on päänsä päällä sarjakuvista tuttu ajatuskupla. Kuplassa on kuva siitä kuinka he palaavat kotiin suuri saalis selässään."

(Psykologi Eva Rusz'in teoksesta Vaarallinen rakkaus)

(Kuva on Malmin hautausmaalta.)

Päämäärän asettaminen, positiivinen asenne, mentaalivalmennus...