Sunday, September 27, 2009

Millä väistän laskisangon?



Ollaan oikein porukalla jo pari vuotta ihmetelty erästä tuttavaa joka ei koskaan kiitä mistään. Olen tullut siihen tulokseen että se on yksi syy hänen köyhään elämäänsä. Jos ihmiseltä puuttuu kiitollisuus hänen sydämensä täytyy olla vajaa. Toinen syy on kielteisyys ja pessimismi.

En tiedä onko hänellä enää jäljellä montakaan ystävää. Ihmiset ovat alkaneet karttaa häntä, hänen negatiivisuuttaan ja vihaisuuttaan. Jos hänen kanssaan juttelee mistä tahansa hetken aikaa, kohta hänellä alkaa äänenkorkeus nousta ja vihaista saarnaa on luvassa. Siellä kätkössä on kuitenkin hyvä ihminen, jollaisena minä olen hänet tuntenut ennen paria viimeistä vuotta.

Yksi tapaus: Henkilö A kertoili Englannin matkalta palatessaan, ihan vain juttelumielessä, että nyt siellä oli tullut tupakointikielto pubeihin ja ravintoloihin. Rouva Nega repesi vaahtoamaan että "aina sinä mollaat Suomea ja suomalaisia ja kehut ulkomaalaisia!"

Hän suuttuu aivan odottamattomista asioista. Juuri koskaan ei kiitä eikä kehu. Tarttuu aina huonoon asiaan jos tarjolla on sekä hyvää että huonoa. Ei suinkaan korjaamis- tai parantamistarkoituksessa, vaan raivoamistarkoituksessa.

Yksi taho väittää että minä olen ainoa joka pystyy häntä käsittelemään ja pistää toivonsa siihen että minä tekisin jotain asian hyväksi. Mutta viitsinkö altistaa itseni? Pistänkö itseni ehdoin tahdoin tulilinjalle? Riskeeraanko haukutuksi tulemisen ja parin päivän huonon olon? Se taho kertoi että sai "laskisangon päällensä" muutama päivä sitten puhelimessa.

Laskisanko ei houkuta. Kävin juuri suihkussa. Tätä pitää miettiä perusteellisesti. Miten väistän laskit ja roskat?



6 comments:

  1. Kas, siinäpä pulma.Olen nimittäin havainnut että toisiin tehoaa, kun jaksaa tömäkästi pistää vastaan, mutta toinen puoli, heihin ei tehoa mikään. Auttaisiko ns. eetteri hiljaisuus? Eipä kai sitä huvita olla 'laskisankona'kenellekään.
    Sunnuntaita, aurinko paistaa.

    ReplyDelete
  2. Ehkä on parasta pysytellä kaltaistensa seurassa.

    ReplyDelete
  3. Mita naiselle on tapahtunut jos han on 'pari viime vuotta' ollut tuollainen?
    Sielta voisi loytya vastaus tai ainakin viite...

    Huoman oman aitini vanhetessaan saavansa 'outoja kohtauksia'; hermo menee herkasti esim. jostain aanesta tai jonkun kayttaytymisesta ja sitten alkaa outo jakatys ja siunailu. Siis sellainen jakatys jota en tunnista 'entisen' aitini tavaksi reagoida.

    Hanen muutoksensa johtuu selvasti iasta...

    ReplyDelete
  4. BLOGitse: Minä en tiennyt hänen tuosta puolestaan ennen. Muitten mukaan ollut sellainen jo kauan, ja minuakin kuulemma haukkunut selän takana :)

    ReplyDelete
  5. Olisiko niin, ettei kaikkia ihmisiä ole tarviskaan ruveta ohjailemaan.
    Kauhun tasapaino pysyy, kun meitä on moneksi.
    Se ei tokikaan estä kysymästä kuulumisiaan...

    ReplyDelete
  6. Ikä tekee kummia..... Useimmiten en jaksa ainakaan pitkään harmitella joittenkin kielteisyyttä. Jotakin, lähinnä surunsekaista säälin tunnetta se kylläkin herättää: että minkälaisessa maailmassa joku elää, kuin oman pahan olonsa vankina.....

    ReplyDelete