Kirjakaupasta tulee aina vuoden mittaan raahattua kotiin aarteita. Tuo vasemmanpuoleinen kertoi hirveistä avioliitoista missä mies oli vahvasti narsistinen tai suorastaan luonnehäiriöinen. Kirjoittaja joka on psykologi selittää mitä syitä naisilla oli kitua ja kärsiä noissa liitoissa ja mistä syystä he eivät havainneet vaaran merkkejä. Teoksen loppupuoli kuvaa hyvää parisuhdetta mihin tulisi pyrkiä. Olen aikaisemmin kirjoittanut tuosta teoksesta tässä blogissa, silloin kun olin vasta alkanut sitä lukea. Heti vaikutti loistavalta, enkä siihen pettynytkään.
Oikeanpuoleisen sain niinikään luetuksi loppuun. Siinä paljastetaan menestyksekkään elämän salaisuuksia. Alkupuolen luettuani hehkutin täälläkin että hihii, olen ihan samoja salaisuuksia itsekin osannut soveltaa. Opuksen toinen puoli ei niin kovin minua miellyttänyt, oli markkinahumuinen, jotenkin kaupallinen, onni yhdistettiin paikoin rahan tekemiseen. Kaiken kaikkiaan kannatan kirjan perusajatusta joka on se että onni ja menestys tulee sille joka avaa mielensä ja kutsuu hyviä asioita luokseen. Sillä tavalla minulle on kautta elämän kuin taivaasta tipahtanut töitä ilman että olisin hakemuksia lähettänyt, ja kaikki haaveeni ovat yksi toisensa jälkeen toteutuneet. Viimeisin toteutunut haaveeni oli päästä tekemään lisää työtä maahanmuuttajien pariin ja nyt olen pari kertaa vetänyt 7-luokkalaisten läksykerhoa.
Kiitollinen mieli on yksi hyvän elämän salaisuuksista. Se minulla on luonnostaan ja olen vakuuttunut siitä että se vahvistaa henkeäni ja mielenterveyttäni. Kirjassa neuvotaan opettelemaan ja harjoittamaan kiitolllisuutta, mutta minulta se irtoaa ilman isompaa harjoittelua. Tietoisesti pyrin pitämään huolen siitä että annan kiitosta läheisilleni. Kirjaa lukiessani mietiskelin samaa mitä olin jo aikaisemminkin ajatellut; tunnen muutamia erittäin negatiivisia kiittämättömiä ihmisiä joiden mielestä kaikki on aina huonosti. Olen varma että heidän huono elämänsä lähtee tuosta asenteesta ja ajattelutavasta eikä johdu ulkoisista olosuhteista. Heille ei näytä mikään onnistuvan. Yhdellä heistä on tapana toistella: Kirjoista ei opi elämää. Hän tulisi tännekin halventamaan minua ja kirjaostoksiani. Itse asiassa pelkkä hänen ajattelemisensa alkaa pilata ilmapiiriä ja mielialaa. Äkkiä muihin aatoksiin!
Nyt luen tuota keskimmäistä kirjaa. Sen tarkoituksena on lisätä ymmärrystämme pojista, noista ihmeotuksista. Siinä halutaan pukata kasvattajia ja päättäjiä suuntaan joka tekee mahdollisimman monen pojan elämästä iloista ja elämisen arvoista, estää syrjäytymistä ja avaa silmät näkemään että meidän kannattaa uskoa poikiin ja auttaa heitä kasvussa miehiksi.
Upea esimerkki kirjasta jonka kansien sisästä löytyy rutkasti vastauksia kysymyksiin joita en ilman kirjaa olisi koskaan älynnyt esittää.
Pitääpä lukea tuo keskimmäinen, kun meillä on nyt pikkuinen poika kotonakin, ja tosi herkkä ja tunteikas kaveri onkin. Ja tuo narsismikirjakin on lukulistalla.
ReplyDeleteKuulostaapa mielenkiintoiselta tuo Pelastakaa pojat!
ReplyDeleteKäväisin muuten juuri tänään vierailulla peruskoulun alaluokilla ja seurasin yhden ryhmän luovan kirjoittamisen tuntia. En voinut olla ajattelematta, että miten ihmeessä juuri tuollaiset pienet pojat ovat olleet pitkin omaa kouluaikaani samassa tilassa, luokassa, mutta koskaan, en koskaan tietenkään ole nähnyt heitä siten, kuin nyt aikuisen silmin heidät voin nähdä. :)
Taidan hankkia käsiini tuon mainitsemasi kirjan.....:)
P.S. Opetan nyt taas myös isompiakin poikia parina päivänä viikossa ja kyllä, kyllä pojat ovat kiehtovia oppijoita! :)
Oletko lukenut Martha Beckin "Steering by starlight"? Minusta hän otti aika oivalla tavalla kantaa tuon Secretin heikkouksiin ja samalla asiaan, joka minua tässä vetovoiman laissa on pohdituttanut: "The only tiny quibble I have with the book's (=Secret) basic message is that I don't believe it. Did Anne Frank "attract" the holocaust with her uncontrolled pubescent thought? Do babies who die in hurricanes create the weather? And how come so many people who truly belive they're going to win millions or become movie stars or live forever end up leaving this world with nothing but a vinyl purse full of losing Lotto tickets?" sekä kertoo myös esimerkin ihmisistä, jotka velkaantuvat pahasti kun yrittävät elää ikään kuin heillä olisi varaa kaikkeen ja kritisoi jotain muitakin ajatuksia, joihin kirja saattaa johdatella. MUTTA sitten hän kuitenkin sanoo "But I must grudgingly, reluctantly, peevishly admit that a plethora of highly improbable things have happened to me after I thought about them with particular intensity." ja johtopäätös siitä, milloin ajatuksilla on voimaa: jos toiveet kumpuavat pinnalliselta tasolta, ne ovat voimattomia, mutta jos ne tulevat sisältä, mitä hän kutsuu nimellä "core of peace", niissä on uskomatonta voimaa. Se minulle ei hänenkään tekstistä edelleen selvinnyt, mikä noissa sodissa ja luonnonkatastrofeissa on...voisiko niitä siis estää ajatuksilla? Itse en välttämättä moiseen usko, vaan uskon, että elämässä on myös sattumia, jotka osuvat joidenkin (isojen massojenkin) kohdalle ja se on sitten siinä. Elämä vaan joskus on, ajattelipa tai toivoipa mitä tahansa, mutta niille asioille, joille elämässä jotakin voi, voi toki tehdä paljonkin ja sille, millä mielellä täällä pallolla tallustelee (jopa synnynnäinen pessimisti kuten minä, jonka on hyvin vaikea muuttaa ajatusten kulkua, mutta yritän...).
ReplyDeleteMartha Beck käyttää magiaan viittavaa termistöä, mikä ensi alkuun puolestaan oli minulle vaikeaa (en ole oikein mystiikkafani ihan sillä tavalla) ja ensi alkuun tuntui, ettei kirja oikein kosketa minua, mutta kun olin lukenut kirjan loppuun, huomasin sen tehneen aikamoisen vaikutuksen, koska siinä ei korostettu materialistisia asioita tai parannettu parantumattomia sairauksia liukuhihnalta, vaan oikeasti keskityttiin tutkiskelemaan niitä oikeita ja aitoja, merkityksellisiä toiveita, jotka kumpuavat sisimmästä sekä sitä, että elämä ei siitä huolimatta ole aina ruusuilla tanssimista, vaan oman elämän löytäminen voi tapahtua myös vaikeuksien kautta. Maagisesta termistöstään huolimatta ei ole ristiriidassa kristittyjen rukousten ja heille tapahtuvien ihmeiden kanssa. Pitää vaan sukeltaa terminologian ali itse sanomaan ja miettiä, miten perusajatus sopii omaan elämään, sillä jokaisen on varmasti löydettävä oma polkunsa näissäkin asioissa. Lisäksi kun elämässä on sattumia, joille ei kukaan voi mitään (luonnonkatastrofeja yms. sattuu syntymään köyhään maahan tai vakavasti sairaana), idea on löytää sisimmästään se voima, jonka avulla kykenee vaikeissakin olosuhteissa ja elämäntilanteissa elämään sovussa itsensä kanssa ja sellaista elämää kuin on tarkoitettu ja tekemään siitä niin hyvän kuin mahdollista.
Kiitos kommentoimisesta, Annie ja Kivi, ja kiitos pitkästä kirjoituksestasi, Kulkija. Pistän lukulistalle tuon Beckin kirjan, jota en ole vielä saanut käsiini.
ReplyDeleteJännää miten eri tavoin ihmiset lukevat kirjoja. Tarkoitan sitä mitä meistä kukin ottaa rivien välistä. En käsittänyt Salaisuutta sillä tavalla että meistä jokainen voi ajatuksillaan estää luonnonkatastrofit vaan että ajatukset ja asennoituminen vaikuttavat päivittäisiin toimiimme, ihmissuhteisiimme ja jaksamiseemme.
Oletko lukenut Martin B. Seligmanin tutkimuksia onnellisuudesta ja opitusta avuttomuudesta? Hän sanoo olleensa synnynnäinen pessimisti, mikä on aika hassua kun hän opettaa optimismia :)
Olen samaa mieltä kanssasi, että en ole itsekään koskaan mieltänyt, että voisimme estää luonnonkatastrofeja tai että meidän pitäisi tehdä mitään tyhmää, esim. velkaantua, koska "uskomme", että lottovoitto tulee ensi lauantaina. Terveen järjen käyttö ei ole mielestäni kielletty, vaikka vetovoiman laissa kokisikin olevan viisauden jyvän. Asia on pohdituttanut minua lähinnä siltä kannalta kun monet tuntuvat ottavan nuo jutut esille tätä asiaa koskevissa keskusteluissa ja jonkinlainen tyhjentävä vastaus tuntuu usein puuttuvan (vaikka varmaan niitä on muillakin kuin M. Beckillä). Omakin tuntemukseni on ollut, että "no, ei sitä nyt ihan noin pidä ymmärtää", mutta jäsenneltyä vastausta en ole saanut pyöräytettyä ja siihen minusta Martha Beck vastasi aika hyvin, vaikka häneltäkin jäikin vielä tuo luonnonkatastrofikysymys auki, mutta muuten vastauksessa jo oli jotain "sinne päin".
ReplyDeleteKiitos tuosta kirjavinkistä, pitää pistää lukulistalle :)
Tuo Vaarallinen rakkaus olisi varmaan mielenkiintoista lukea. Joskus vaan tuollaiset kirjat ahdistavat. Riippuu omasta mielentilasta, miten noita kirjoja voin lukea. Olen nimittäin tavannut aika monta omituista miestä. Missäköhän ne vapaat ja kivat oikein luuhaavat. Sitä tyttärenikin joskus multa kysyy.
ReplyDelete:)
joo, enpä ole jaksanut puuttua tähän keskusteluun aiemmin kun on ollut vaikeita asioita työn alla, mutta kaiken vaikeudenkin takana aistin niin ison toiveen että se antaa voimaa toteuttaa muutosta. ikäänkuin toive itsessään antaa positiivista energiaa ja lisää uskoa siihen toiveeseen ja muutokseen.
ReplyDeletekoen että Secret on tavallaan ymmärretty väärin joidenkin toimesta (en ole lukenut itse) ja on syntynyt tämä käsitys että muka voitaisiin luonnonkatastrofeja ym. estää positiivisella ajattelulla. ehkä kirjottaja on tarkoittanut sen symbolisesti tai jotenkin. no, vaikea muodostaa kunnollista mielipidettä lukematta teosta..