Thursday, October 28, 2010

Kirjamessut alkoivat



Hyvä kirja on kaveri. Kirja viihdyttää, opettaa, kasvattaa. Lukeminen antaa ajatuksia. Yksi menneiden vuosien lukukampanjan iskulause kuului: "Lue enemmän, luulet vähemmän". En usko sitä koskaan unohtavani. Se on juuri noin.

Helsingin Kirjamessut 28.10. - 31.10.

Kröhöm, kuvaamieni kansien välissä mun kamujen kirjoittamaa laatukamaa. Hullussa akassa muitakin kirjoituksia, mutta olen vasta lukenut Anna Kortesalmen osuuden. Enteks tutut ja sitten muut kirjoittajat, hahaa. Oma väki ensin, sitten vieraat.

Monday, October 25, 2010

Kaaoksen kesyttäjä



Ihan juuri hain postilaatikosta uutukaisen kirjan. Juuri ilmestynyt. Tuore. (Klikkaa kuva isommaksi.)

Viehko opus, opas ulos kaaoksen koukeroisista kiemuroista.

Niille joilla konseptit hukassa. Tavarat kateissa. Systeemit hakusessa.

Itse olen hyvin järjestelmällinen. Nautin aikaa säästävien menetelmien keksimisestä. Niput, lokerot, kansiot ovat mieleeni.

En tarvitse opaskoiraa kuljettamaan minut työhuoneestani ulko-ovelle. Mielelläni ryhdyn opaskoiraksi jollekulle toiselle. Kirjan tekijä kai samaa kaliiberia, mutta oletettavasti kaukana edelläni.

Oikein kihelmöitsen päästä lukemaan, mutta ensin kääntelen kappaletta käsissäni, plärään sivuja, nautin värikoodatuista reunoista, kovan kirjan harvinaisesta taipuisuudesta. Ei pokkari, ei kovakantinen... vai onko?

Ah noita ruutuja ja raitoja. Kutsuvia värejä. Inspiroidun jo ennen lukemista!

Saturday, October 23, 2010

Burn-out eli pohjaanpalaminen uhkaa



Tavaranpaljous. Loputon talouskasvu. Kuluttaminen. Mikä pakko meitä ajaa?

Oravanpyörä. Stressi. Ylityöt. Eikö todella ole vaihtoehtoa?

Infoähky. Tietotulva. Tekstiä, tekstiä, tekstiä... Onko tarpeen suoltamalla suoltaa?

Multi-tasking, monen tehtävän yhtäaikainen suorittaminen. Väsyttää aivoja, mutta voihan sillä kyvyllä ylpeillä siihen asti kun pohjaanpalamis- eli burn-out-ilmiö iskee.

Friday, October 22, 2010

Miten käyttäydyt kampaajalla/parturissa?



Miten hyvin tunnette kampaajanne/parturinne? Puhutteko itsestänne? Ajankohtaisista asioista? Jutteletteko smool tookkia vai muutakin?

Minulla on aina tapana kysellä kampaajankin kuulumisia ja mielipiteitä eikä pelkästään itse olla äänessä. Hän kertoi viimeksi käydessäni että jotkut pitkään käyneet asiakkaat eivät sanallakaan kysy hänen kuulumisiaan. Tuntuu kalsealta. Itsekeskeiseltä. Lähimmäisestä piittaamattomalta.

Sain viimeksi lahjaksi shampoo- ja hoitoainenäytteen. Vein tuomisiksi firmani muistilehtiön. Kummallekin kampaajalle, en ainoastaan omalleni.

Joku saattaa haluta olla hiljaa ja vain lueskella lehtiä kun on parturintuolissa. Ei siinä mitään.


Sunday, October 17, 2010

Tervehdyttävä homokeskustelu jatkuu



TV:n keskusteluohjelma nostatti kansan oikeudenmukaisuuden tajun ja joukkopako kirkosta jatkuu. Hesarissa paljon juttua ja lisää keskustelua sateenkaarikansan kärsimyksistä ja ihmisoikeuksista. Huomattakoon että ei KOKO luterilainen kirkko tukehdu ahdasmielisyyteen. Yhtä ja toista on jo tehty ja on tekeillä seurakunnissa hyväksyvässä hengessä, Mestarin sandaalinjäljissä kulkemiseksi. On se nyt piru että Tsiisuksen seuraajat eivät käsitä ihmisyyden, tasa-arvon ja armon sanomaa, vaikka sen luulisi lapsenkin ymmärtävän. Ja ateistin.

Eläköön kansalaisaktivismi. Eiköhän kirkosta eroilu saa aikaan positiivista äksöniä ja vipinää, jonka ansiosta keskustelu liikkuu terveeseen suuntaan. Liittykööt halukkaat sitten takaisin jos tahtovat kun on nähty tarpeeksi toivottua kehitystä.

Sivutuotteena toivoisin että koululaisten kielenkäytöstä poistuisi haukkumasanana homo. Älköön sitä kuitenkaan korvattako esimerkiksi sanalla luterilainen tai pappi, vaikka tunteet käyvätkin kuumina näinä päivinä.

Saturday, October 16, 2010

Lisää kuvakulmaa kirkosta eroiluun



Kannattaa lukea Marja-Sisko Aallon blogikirjoitus ja kannanotto meneillään olevaan keskusteluun homoavioliitoista. Hän tuntee sekä kirkkoa että syrjintää, molempia omakohtaisesti.

Hyvejohtajuus tömähti postilaatikkooni



Jihuu! Tilasin, ja heti seuraavana päivänä tömähti postilaatikkoon.

Hyvejohtaminen. Hyvä hyvä.

Luen suomeksi koska törmäsin Facebookissa seikkaillessani tarjoukseen.
(Tarjous ei enää voimassa.)

Alexandre Havard: Virtuous Leadership.

(Kirjan voi lukea netissä ilmaiseksikin. Katso aikaisempi postaukseni.)

Thursday, October 14, 2010

Milloin homoavioliitot sallitaan?



Erittäin kiinnostavaa keskustelu homoavioliitoista televisiossa. Katselin/kuuntelin sen juuri netissä. Tarjottiin moninaisia näkökohtia; lainsäädäntö, tunne, oikeudet, raamattu... Ruutuun tupsahtelevat heitot tulivat käsittääkseni katsojien tekstiviesteistä. Tämä jäi erityisesti mieleeni: MITÄ JOS SE OLISI SINUN LAPSESI?

Kaikki puheenvuorot eivät olleet ahdasmielisiä, mutta monet kyllä. "Missä menee raja? Annammeko seuraavaksi valtuudet mennä naimisiin lempihauvelin kanssa?" Päälle asiallista selittelyä: "Niin, meidän tehtävämmehän on kysyä mihin raja vedetään? Puheenvuoroani tulkittiin väärin."

Edelleenkin eduskunnassa vain hiukan vajaa puolet puoltaa homoavioliittoja. Kansan keskuudessa tehdyssä kyselyssä reilu puolet antaisi luvan niihin. "Kyllä kansa tietää", yksi keskustelijoista naurahti.

PUOLTAVAA

Viitattiin tapauksiin jossa valkoihoiset ja tummaihoiset eivät ole saaneet lupaa solmia avioliittoja. Apartheid mainittiin. Huomautettiin että kristittyjä vainottiin varhaisina aikoina ja kesti kauan ennen kuin heidät hyväksyttiin. Pointti oli uskoakseni että luulisi kristittyjen ymmärtävän että muita ei saa sortaa ja syrjiä. Tähän yksi pappi ihmettelemään että miten vainoaminen ollenkaan liittyy aiheeseemme. Hän kun ei nyt saanut tästä ajatuksesta kiinni...

VASTUSTAVAA

Raamatussa kuulemma SELKEÄSTI puhutaan vain miehen ja naisen välisestä liitosta, ja tästä seuraa että se on systeemi ja muu on kiellettyä.

En tunne raamattua tarpeeksi, mutta epäilen että tulkinta ontuu. Ei siellä puhuta suomalaisistakaan mutta olemme silti sallittuja. Onko raamatussa määräys että nainen vaietkoon seurakunnassa, vai muistanko väärin?

Keskustelu pysyi paljolti kirkossa ja uskonnossa, ainakin ohjelman alkuosassa. En tiedä pääseekö sen jatko-osan näkemään tuossa linkissä. Pitää kokeilla myöhemmin.

Kirkosta oli erottu sankoin joukoin heti ohjelman jälkeen.

Eikö uskontojen sanoma ole rakkaus, lähimmäisenrakkaus, suvaitsevaisuus, huolenpito toinen toisistamme?

Kaikkien gay- ja lesboläheisteni puolesta toivon että homoavioliitto saadaan pian lailliseksi ja luontevaksi osaksi yhteiskuntaa eikä heitä ja heidän lapsiaan syrjitä.

Äh, tämä postaukseni on tämmöistä hajanaista röpellystä... Halusin jotenkin viedä keskustelua eteenpäin. Tuossa
TV-keskustelussa oli hienoa kun useat tahot ja eriävät mielipiteet saivat vuorollaan tulla esiin, eivätkä teräaseet tahi mädät tomaatit lennelleet. Lisää keskustelua!


Tuesday, October 12, 2010

Hare Krishna - liike



Hare Krishna - liikkeestä lukiessa ihmetyttää oudoksuttaa ja suoraan sanoen ottaa aivoon järjettömiltä tuntuvat säännöt ja määräykset mitä lahko pistää jäsenilleen pakoksi, siitä hierarkiasta puhumattakaan jossa itseä ylennetään ja toisia (lue naisia) alennetaan.

Seija Vilénin teoksesta kerrottuani sain Ötöpesän jengiltä vinkin Pekka Virkamäen tarinasta Arka ja ahdas ismi. Uskonlahkoon liittyminen, siitä eroon pyristely ja kirjoittajan pohdinnat siitä miksi ihmiset hakeutuvat moisiin lahkoihin. Vaikuttaa hyödylliseltä lukemiselta. Jotain mitä kannattaa tietää ehdottomasti ENNEN kuin liittyy, eli "joinaa" kuten Vilén asian ilmaisee. Voi olla että luettuaan ei sitten joinaakaan, vaan jättää väliin rukouspussit ja chantaamisen.



Sunday, October 10, 2010

Lukuelämys on alkanut



Viisikymmentä sivua on solahtanut silmieni editse sormella rivejä seuratessani. Pakko ottaa sormesta tukipiste ja yrittää pysyä mukana tässä kyydissä. Muistot ja mielikuvat kulkevat rinnan, ja vaihdellen, ja sitten taas limittäin toisiinsa kutoutuen. Proosallista proosaa ja Krishnan jumalaista huilunsoittoa. Kuljetaan runollisissa korkeuksissa mutta kohta ostetaankin sipulia torilta. Maaseudulta Helsinkiin Hare Krishna -liikkeeseen liittymään. Temppeli, rukouspussi, lauletaan samsala davanalaa. Muistoista tulee mieleen muistoja. Osa muistelusta on oikeasti tapahtunutta, osa on ollut kuvitelmaa. En lukiessani edes halua selvittää kumpi on kumpaa ja mikä on mitäkin. Nautin siitä miten eksoottisen kauniit sanat tipahtelevat kuin kimaltavat sadepisarat. Ruukullinen riisiä. Sahramia. Läskisoosia. Sfääreistä maan pinnalle ja takaisin. Tämä kirja on elämys jota on vaikea sanoin kuvata. Se pitää kokea itse.

Kirjan saisi muutetuksi lyyriseen runomuotoon.

Ja toisaalta Kaurismäki tekisi sille oikeutta pistäessään sen valkokankaalle.

Seija Vilén: Mangopuun alla (Kustannusosakeyhtiö Avain)

Thursday, October 07, 2010

Aion lukea romaanin



Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen lukulistallani on romaani eikä aina psykologiaa tai muuta ihmistiedettä. Seija Vilénin esikoisteos pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa Hare Krishna - liikkeessä. Maltan tuskin odottaa että pääsen aloittamaan.

Ja muuten, se on saletti että psykologiaa löydän tästäkin tarinasta.

Lue Inan blogista kirjan esittelyä.


Wednesday, October 06, 2010

Punainen nenä ei aina ole paha juttu



Teemapäiviä riittää melkein liiaksi asti. Ei jaksa pitää kaikista lukua. Yksi hyvä jota suosittelen ja josta muistutan on Nenäpäivä. Kehitysmaiden lasten hyväksi. Viides marraskuuta. On aikaa suunnitella se päivä etukäteen esimerkiksi työpaikalla.

Ja sitä ennen muistettakoon Pukeudu pinkkiin - päivä 15.10.


Sunday, October 03, 2010

Poimintoja kiusaajakirjasta



Markkinoilla on runsas tarjonta opuksia kiusaamisesta, kiusatuista, häiriköistä, häiriöisistä, narsisteista. Samat asiat ja ilmiöt toistuvat tapauskertomuksissa, samoja selityksiä tarjotaan ja samoja neuvoja annetaan, mutta silti nousee uutta kuvakulmaa, uusia luokituksia uutta juttua pohdittavaksi. (Kuvan voi klikata isommaksi.)

Tämä kirja on minulla loppumetreillä. Olen lukenut osat

Kokemuksia kiusaajasta
Miksi kiusaamista on vaikea tunnistaa
Kiusaaja yksityiselämässä
Kiusaaminen työelämässä
Mitä työpaikoille toivotaan
Kiusaajalla voi olla persoonallisuushäiriön piirteitä
Kuka joutuu uhriksi ja miksi
Mitä uhrille tapahtuu?

Nyt luen viimeistä osaa

Uhrista selviytyjäksi

Pistän tähän muutaman otteen teoksesta.

"Kaikkein surkein on uskonnollisten yhdyskuntien tilanne. Teoriassa siellä ei ole mitään ongelmia, kaikki toiminta tapahtuu rakkauden hengessä. Luterilaisen seurakunnan kirkkoherra on kaiken lisäksi käytännössä miltei erottamaton. Kun kaiken ylle levitetään uskonnollisuuden kaapu. kiusatun on vaikea saada ketään uskomaan väitteitään. Eihän niin kunnioitettu, kehuttu ihminen voi sellaista tehdä?" (sivu 102)

"Neuvoja taisteluun

Älä suostu syyllistymään. Voit joutua syytöksien kohteeksi, mutta syyllistymällä annat kiusaajallesi valtaa. Sitä hän juuri haluaa.

Älä sääli. Alistajaa ei kannata missään tapauksessa sääliä, sillä hän itse ei kykene tuntemaan minkäänlaista sääliä tai syyllisyyden tunnetta.

Älä usko hänen muuttumiseensa. Turha odottaa että kiusaaja muuttuu paremmaksi. Niin ei tapahdu. Hän ei muutu, koska ei halua muuttua, sillä hän ei tunne tarvetta muuttumiseen. Hän on mielestään aina oikeassa ja muut ovat väärässä. Positiivinen ajattelu ei valitettavasti tässä kannata, eivätkä terapiat riitä." (Sivu 222)

Friday, October 01, 2010

Missä kiusaajat temmeltävät



Brita Jokinen: Kiusaaja keskellämme Kokemuksia ja selviytymistarinoita vaikeasta ihmissuhteesta.

Yllättävää saada tietää että seurakunnissa esiintyy poikkeuksellisen paljon kiusaamista, mutta jos ajattelee että luterilaisten vallitsevaa ajattelutapaa sävyttää se kuuluisa toisen posken kääntäminen, armo, anteeksianto, kiusaajan ymmärtäminen... Niin, siellähän on otollinen temmellyskenttä jokaiselle joka haluaa kiusata ja kontrolloida muita.

Kiusaaja kiusaa siellä missä voi. Niin kauan kuin voi. Voi voi!

Mikähän siihen lienee syynä että Suomi johtaa Euroopan kiusaamistilastoja? Pitkä perinteemme vaikenemiseen?