Thursday, February 28, 2008


KUN NAAPURISOPU RAKOILEE

Jos kerrostalonaapurilla on rummut - tai piano...

Hesarissa oli aikamoisen kattava artikkeli naapureitten riidoista, tappeluista, keskinäisestä vihanpidosta, kiusanteosta, oikeusjutuista. Kammottavaa, tyhmää, voimia kuluttavaa ajan ja energian tuhlausta. 

Kirjoituksen ohessa oli varma mielipide siitä että kannattaisi valittaa naapurille suoraan eikä mitään kiertotietä. Olen kyllä tosi vahvasti eri mieltä. Kaikissa tapauksissa missä olen ollut osallisena tai sivusta seuraamassa tai mistä olen tutuilta kuullut, syylliset ovat kaikin keinoin lähteneet kääntämään juttua uhrien syyksi. Eikä se näytä kovin vaikea temppu olevan. Yhdessä taloyhtiössä tuijotin kerran haavi auki isännöitsijää joka lausahti että "kaikissa valitustapauksissa valittajissa itsessään on vikaa". En sanonut mitään, mutta mielessäni hartaasti toivoin että meille ei osuisi naapureita jotka soittavat haitaria yökaudet tai pitävät kolmen päivän bileitä. Huh.

Lehtiartikkelissa todettiin että riitatapauksissa paritalot ovat pahimpia. Täytyypä valttää. Myös sanottiin että riidat ovat lisääntyneet ja pahentuneet. Mänttiä. Ja pönttöä. 



Sunday, February 24, 2008


SIIVOOJISTA

Luin kirjoituksen jossa opiskelijatyttö kertoo kokemuksistaan siivoojana ravintolassa. Hän ihmettelee ihmisten siivottomuutta ja tarjoilijoiden ylimielistä käytöstä häntä kohtaan. 

Kirjoituksen saamissa kommenteissa on useita jotka puhuvat siivoojista ja siivouksesta hyväksyvästi. Epäkiitollista työtä, jälki näkyy vasta kun työ jätetään tekemättä, siivousta kannattaisi arvostaa enemmän. Vain yksi "siitähän heille palkka maksetaan" - tyyppinen kommentti, jolla annetaan itselle lupa sikailla julkisilla paikoilla. Joku kommentoija puhuu työpaikasta jossa siivoojasta puhuttiin väheksyvästi kunnes kuultiin hänen opiskelevan opettajaksi, minkä jälkeen hänelle alettiin jutella. 

Ihmisestä kertoo aika paljon se millä tavalla hän suhtautuu muihin. Eikö työyhteisössä luontevinta ja oikeinta olisi kunnioittaa kaikkia kanssatyöntekijöitä, ja vähintäänkin olla osoittamatta käytöksellä tai sanoilla jos kuvittelee olevansa muiden yläpuolella? 

Eräs tuttavamies kertoili opettaneensa lapsilleen omalla käytöksellään että roskakuskeja tervehditään. He seisoivat omassa pihassaan ja yhdessä heiluttivat roskahepuille. Toivon totisesti että hän ei ääneen sanonut lapselle mitään mistä saattoi aistia "me kuninkaalliset tässä armollisesti tervehdimme rahvasta". Sellainen minulle välittyi hänen puheistaan. Aika ylimielistä jos noin on. 

Vuosia käydessäni yrityksissä väkeä kouluttamassa tapasin aina aamulla siivojia ja vahtimestareita joiden kanssa juttelin päivän ekat juttelut. Erilaisia johtajia, toimihenkilöitä, tutkijoita, miehiä, naisia saapui työpaikalleen ja kulki ohitseni. Yleensä kaikki tervehtivät, mutta yhtenä päivänä mieshenkilö jätti vastaamatta tervehdykseeni. Se tuntui oudolta. Kun sitä sitten hetkeä myöhemmin kummastelin niille ryhmäläisilleni joita menin kurssittamaan, sain kuulla että organisaatiossa on joukko tutkijoita jotka eivät tervehdi ketään. (Ehkä vain toisiaan.) Ilmiö koettiin loukkaavaksi. 

Hyvä jos meistä jokaiselle edes kerran elämässä käy niin että joku kohtelee halveksivasti, jotta saamme tietää miltä se tuntuu, emmekä vahingossa tee sitä muille. Ne ovat mänttejä jotka antavat vahingon kiertää.

Millaista tuntuu olla siivooja ja saada ylimielistä kohtelua osakseen? Millaista tuntuu olla kielitaidoton maahanmuuttaja jota ei edes tervehditä, saati sitten että hänen kanssaan vaihdettaisiin muutama sana ja otettaisiin mukaan yhteisöön? Ainakaan minulta kukaan ei saa kalseaa kohtelua osakseen ammatillisen aseman tai kansallisuuden perusteella. Voi olla että evään ystävällisyyden joltakulta, mutta se jokukuku lienee sitten itse sen tilanteen aiheuttanut. On esimerkiksi antanut ymmärtää että ei kaipaa seuraani. Niin kauan kuin en tiedä, juttelen kaikkien kanssa.



Wednesday, February 20, 2008

VAIHTELU VIRKISTÄÄ



Vaihtelu virkistää. Variatio delectat, kuten jo antiikin aikana sanottiin. Jos rullaat alaspäin, näet samoja astioita vihreinä. Meidän keittiöstä.

Suosikkimuki, kuppi tahi kippo voi viehättää ja kuulua päivän rutiiniin, mutta yhtä miellyttävä voi olla vaihtaminen silloin tällöin.

Tuesday, February 19, 2008

TIIKERI


Tiikeri on viimeisin Syöpäyhdistyksen myymistä eläimistä. Meillä on karitsa ja jääkarhu myös, ja Pelastusarmeijan joulupataan ollaan kannettu ja annettu susi, pari kettua... ja mitäs niitä onkaan ollut. Kuvat ovat täällä blogissa kyllä jossain. Ai joo, kaksi kuuttia. Olikohan muita? Sympaattisia, laadukkaita, rahat menevät hyvään tarkoitukseen ja lisäksi toivon että Pelastusarmeija on osannut ohjata pataan sullomamme pehmot sopiviin osoitteisiin.


Monday, February 18, 2008

KOHTA SAHANPURUT PÖLLÄHTÄVÄT


"Tässä on mukava levähdyspaikka meille. Nojataan tähän. Miten tämä sammaleinen vuorenrinne onkin näin pehmeä?"

Kuuluisia viimeisiä sanoja ennen kuin teddyjen sahanpurut pöllähtävät?

Saturday, February 16, 2008

RUTINOIDUT RUTIINIT



Päivärutiinit, viikkorutiinit, aamukahvi, iltatee, kampaa tukka, pese, huuhdo, kuivaa. Ihminen on tapojensa orja. Homma luistaa kun sen on saanut automaattiseksi. Kävele pysäkille, nouse bussiin, kulje keskustassa transsissa ipod korvissa tai kännykkä korvalla. 

Mekaaninen toiminta ei vaadi ylimääräistä ponnistelua. Siihen ei tarvitse uhrata ajatuksiaan. Aivot voivat työstää jotain tärkeämpää. Ellei turtumus ole levinnyt olemukseen.

Mitä jos jonain päivänä pysähdymme tarkemmin katsomaan rutiinejamme ja huomaamme että osa niistä on tarpeetonta, tyhjää tai väärää käyttäytymistä? Mitä jos yksi joka päivä suorittamastamme toiminnasta onkin samaa luokkaa kuin että meillä olisi tapana aina herättyämme siirtää kaikki kellot 12 tuntia taaksepäin? Luonnollisesti jostain alunperin hyvästä syystä. (Mikähän ihme se voisi olla? Australian serkku tulee käymään, ja luulemme että kellolla on jotain vaikutusta asiaan?) Emme tule katsoneeksi tarkemmin mitä teemme, mutta teemme vaan koska näin olemme ennenkin tehneet.

Kello pysähtyi. Minäkin pysähdyin. Ajattelemaan.

Tuesday, February 12, 2008

YMPÄRISTÖTEKOJA

Kerää roska päivässä. Tänään keräsin kaksi. 

Jätä roska heittämättä. En heittänyt, eikä kuulu tapoihin.

Jätä rööki polttamatta. Jätin koko askin polttamatta. Ei tehnyt tiukkaakaan, koska en tupakoi.

Tee ympäristöteko. Älä sano pahoja sanoja. Sano hyviä, reiluja sanoja. Niin sanonkin! 

Älä pilaa ilmaa happamalla naamalla. No en tietenkään. Ei minun naamallani sellaiset ilmeet pysyisikään.

Pidot paranee kun väki vähenee. Poistun vihellellen takavasemmalle.

Saturday, February 09, 2008

MITÄ LUESKELEN TÄNÄÄN

Sikäli kun aika antaa myöten lueskelen tänään Hesaria, Punaisen Ristin lehteä, Mielenterveyden keskusliiton lehteä ja Golemanin Sosiaalista älyä. Kirjastosta en halua mitään sen jälkeen kun juuri luin Hesarista miten ihmiset käsittelevät lainakirjoja. Kirjanmerkkinä esim. VOILEIPÄ!

Sosiaalinen äly osoittautui vaikealukuiseksi, ja harkitsin tänä aamuna lopettaa sen lukemisen, mutta juuri kun olin sen tekemässä, pääsin helppolukuisempaan osaan ja peilineuronit sun muut tieteelliset aivojen rakenteet jäivätkin taakse. Onneksi en lopettanut! Vähältä piti koska olin sentään jo edennyt sivulle 90 eikä ollut aihetta otaksua että teksti kevenisi.

Avun maailmassa näyttää olevan artikkeleita ja asiaa pelastustöistä (Suomessa kadonneet useimmiten löydetään), Jokelan tragedian jälkimainingeista (Tuki Jokelassa jatkuu), rasismin vastaisesta kampanjasta ("Tee ympäristöteko ja luovu ainakin yhdestä ennakkoluulostasi"), vanhainkodeista. Haluan olla erilainen muori...

Mitäpä Käsi kädessä tarjoaa luettavaksi? Silmään pistää silmistä ja katseesta kertova artikkeli, koska ihan juuri luin Sosiaalisen älyn sivuilta ihmisten välisen katsekontaktin merkityksestä. Netissä tuo mainittu kontakti puuttuu, ja muun muassa siitä syystä netissä on helppo käyttäytyä äärettömän huonosti nimimerkin suojista. Taidanpa lukea tuon jutun ensimmäiseksi. Muita aiheita on runsaasti, mies parisuhdeväkivallan kohteena, sateenkaariperheiden paineet, kävely liikuntana, vammainen työntekijänä, perheet haasteiden edessä. 

Kiinnostava tutkimustulos: Yksinhuoltajuus ei sinänsä ole lapselle pahaksi. Yksinhuoltajaperheiden lasten vaikeudet selittyvät muilla ongelmilla, kuten köyhyydellä, päihdeongelmilla ja väkivaltaisuudella, mitkä olivat tutkimuksen mukaan yleisempiä yksinhuoltajaperheissä kuin muissa perheissä. "Toisin sanoen lasten vaikeuksien takana ei ollut yksinhuoltajuus, vaan sosiaalisesti ja taloudellisesti haasteelliset olot, joissa yksinhuoltajuus on yleistä."

Moni käsitys muuttuu kun lukee tutkimuksien tuloksia. (Muuttuu lisää kun lukee vielä uudempia tuloksia.) Muistuu mieleen vanha lukukampajan iskulause:

"Lue enemmän niin luulet vähemmän." Niinhän sitä luulisi - hah.



Friday, February 08, 2008

KIVAT PIENET NÄYTTEET

Sain kampaajalta lahjaksi pikkuisen shampoon ja hoitoaineen. Hyvät tuotteet jotka riittivät useaan pesuun. Hammashygienistinikin lahjoi minua pienellä 19 ml:n Colgatella muutama viikko sitten. Edelleenkin riittää tahnaa, vaikka on tapana harjata kahteen kertaan aamuin illoin.

Kosmetiikkanäytteiden riittoisuutta ihailen ja ihmettelen aina. Tästäpä aasinsiltaa pitkin asiakaspalveluun ja myymiseen. Ostan kallista laatukosmetiikkaa, ja näin ollen minulle annetaan usein ostosten yhteydessä jokunen näyte, samalla kun myyjä kertoilee  tuotteista jotka eivät ole minulle tuttuja. Näytteet ovat kivoja, näytepakkausten suunnittelu ja toteutus taitavia, jopa riemastuttavia. Lukemattomia kertoja näyte on saanut minut menemään ostamaan kyseisen tuotteen. Siksipä minusta on luonnollista kysyä päivävoiteen ostamisen yhteydessä saanko näytteen yövoiteestakin. Olen huomannut että kaikki myyjät eivät pyytämättä tarjoa näytteitä. Kannattaa olla oma-aloitteinen ja tehdä asiakaspalvelutilanteesta paras mahdollinen. Turha jäädä tumput suorina odottelemaan palvelua tai sitä kiukkuisesti vaatimaan. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä minulle jää erittäin mukava muisto ostotilanteista. Se kymmenes tapaus on sitten joko mukava, neutraali tai okei, ostan seuraavalla kerralla muualta. Melkein aina erittäin mukava.

Sunday, February 03, 2008

KIRJOISTA OPPII ELÄMÄÄ

  • En menisi suoralta kädeltä allekirjoittamaan sanontaa "Kirjoista ei opi elämää", vaikka olenkin sitä mieltä että se pitää paikkansa esimerkiksi siinä mielessä että tunteet on tunnettava itse ennen kuin tietää mitä ne ovat. 
  • Nytpä olen viikkokaupalla lukenut, ajatellut ja käytännössä testannut asioita joista Daniel Goleman kirjoittaa. Tunneäly - teoksessaan hän puhuu yksilön sisäisistä inhimillisistä taidoista ja kyvyistä harjoittaa itsehillintää, tunnistaa omia tunteita, solmia myönteisiä ihmissuhteita. 
  • Uudemmassa rinnakkaisteoksessa Sosiaalinen äly sama kirjoittaja laajentaa asian tutkimaan ihmisten välisiä tunneyhteyksiä. Hyvät ihmissuhteet edistävät hyvinvointia, huonot saava paljon pahaa aikaan. Ääritapauksina manipuloivat psykopaatit ja valehtelevat Don Juanit.
  • Jos aiheesta saataisiin kursseja ja helppolukuisia oppikirjoja, muun muassa seuraavat helpottuisivat, paranisivat ja jopa suorastaan kukoistaisivat:
  • Lasten kasvatus, parisuhteet, opettajan ja oppilaan suhde, terapeutin ja potilaan suhde, asiakaspalvelu, esimiehen ja alaisten suhteet. 
  • Yksityiselämä ja yhteiskunta. Kaikkialla hyödytään tunneälystä, itsetuntemuksesta, ihmistuntemuksesta. 
  • Kun tiedostamattomat ilmiöt, kuten myönteisten ja kielteisten tunteiden salamannopea siirtyminen yksilöstä toiseen, tiedostetaan, ja aletaan opetella omien tunteiden tunnistamista ja säätelyä, päästään säätelemään kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa. Se on taito joka huippuunsa vietynä ja laajalle levinneenä estää pienet ja isot sodat.
  • Kaikilla on kokemusta siitä miten helposti tunteet tarttuvat yksilöstä toiseen. Asiakas tiuskaisee myyjälle ja paha olo on tartutettu. Uhmaikäinen kiukuttelee ja äitikin hermostuu. Äiti hermoilee ja tiuskii, ja kohta lapsi on hermostunut. 
  • Itse asiassa tällä viikolla yhtenä päivänä ei tarvittu kuin yksi puunaamainen puhumaton asiakaspalvelija, kun hyvä tuuleni laski monta piirua eikä vähään aikaan palautunut. Lisättäköön että olen poikkeuksellisen hyväntuulinen ihminen.