Sikäli kun aika antaa myöten lueskelen tänään Hesaria, Punaisen Ristin lehteä, Mielenterveyden keskusliiton lehteä ja Golemanin Sosiaalista älyä. Kirjastosta en halua mitään sen jälkeen kun juuri luin Hesarista miten ihmiset käsittelevät lainakirjoja. Kirjanmerkkinä esim. VOILEIPÄ!
Sosiaalinen äly osoittautui vaikealukuiseksi, ja harkitsin tänä aamuna lopettaa sen lukemisen, mutta juuri kun olin sen tekemässä, pääsin helppolukuisempaan osaan ja peilineuronit sun muut tieteelliset aivojen rakenteet jäivätkin taakse. Onneksi en lopettanut! Vähältä piti koska olin sentään jo edennyt sivulle 90 eikä ollut aihetta otaksua että teksti kevenisi.
Avun maailmassa näyttää olevan artikkeleita ja asiaa pelastustöistä (Suomessa kadonneet useimmiten löydetään), Jokelan tragedian jälkimainingeista (Tuki Jokelassa jatkuu), rasismin vastaisesta kampanjasta ("Tee ympäristöteko ja luovu ainakin yhdestä ennakkoluulostasi"), vanhainkodeista. Haluan olla erilainen muori...
Mitäpä Käsi kädessä tarjoaa luettavaksi? Silmään pistää silmistä ja katseesta kertova artikkeli, koska ihan juuri luin Sosiaalisen älyn sivuilta ihmisten välisen katsekontaktin merkityksestä. Netissä tuo mainittu kontakti puuttuu, ja muun muassa siitä syystä netissä on helppo käyttäytyä äärettömän huonosti nimimerkin suojista. Taidanpa lukea tuon jutun ensimmäiseksi. Muita aiheita on runsaasti, mies parisuhdeväkivallan kohteena, sateenkaariperheiden paineet, kävely liikuntana, vammainen työntekijänä, perheet haasteiden edessä.
Kiinnostava tutkimustulos: Yksinhuoltajuus ei sinänsä ole lapselle pahaksi. Yksinhuoltajaperheiden lasten vaikeudet selittyvät muilla ongelmilla, kuten köyhyydellä, päihdeongelmilla ja väkivaltaisuudella, mitkä olivat tutkimuksen mukaan yleisempiä yksinhuoltajaperheissä kuin muissa perheissä. "Toisin sanoen lasten vaikeuksien takana ei ollut yksinhuoltajuus, vaan sosiaalisesti ja taloudellisesti haasteelliset olot, joissa yksinhuoltajuus on yleistä."
Moni käsitys muuttuu kun lukee tutkimuksien tuloksia. (Muuttuu lisää kun lukee vielä uudempia tuloksia.) Muistuu mieleen vanha lukukampajan iskulause:
"Lue enemmän niin luulet vähemmän." Niinhän sitä luulisi - hah.
Paras puoli yksihuoltajuudessa on se, ettei tarvi turhaan odotella toisen mielipidettä perheen asioissa. Voi ihan vapaasti itse itsekseen päättää mihin päiväkotiin yrittää lapsensa saada hoidettavaksi ja mistä tilistä talvikengät ostaa.
ReplyDeleteToisaalta nuo on myös niitä huonoja puolia yksinhuoltajuudessa. Sekä huonossa että hyvässä yksinhuoltaja on yksin huoltaja.
Netti on varmaan myös ujojen ihmemaa?
ReplyDeleteKiitos kommenteista, Pikkuliina ja Minna
ReplyDeleteKaikessa on monta puolta, kuten tuotte esiin :)