Sunday, December 22, 2013

Pehmo-orava Pelastusarmeijan pataan



Pelastusarmeijan joulupatakeräys viimeistä päivää aatonaattona eli huomenna kello 10.00 - 17.00. Ehdin vielä viedä sinne jotain. Paketoitsin tämän pehmojyrsijän joulukuvioiseen paperiin ja liitin mukaan tekstin Lapselle joka pitää eläimistä. 


Tämä on minulla ollut tapana jo kauan, vaikka viime vuosi taisikin jäädä väliin. Tai ainakaan en ole tehnyt blogientryä. Tässä aikaisempien vuosien postauksia joulupatapehmoista. Ottakaa ihmeessä ideani jos tahdotte. 





Sunday, December 01, 2013

Joulun henki herää




Joulukuu alkoi ja joulu lähestyy. Mitä jos herätettäisiin joulun henki eloon? Aloitettaisiin kukin omanlaisemme kampanja muiden ilahduttamiseksi? Ystävien ja perheen, eläimien tai tuntemattomien ihmisten? 

Omaa joulumieltä saa rakennetuksi  askartelemalla, ripustamalla jouluvalot, ottamalla esiin kaappien kätköistä vuosien varrella kerääntyneitä koristeita,  avaamalla joulutavaralaatikon joka sisältää nauhoja ja pakettikortteja.

Muiden ilahduttaminen ilahduttaa. Myönteinen energia lisääntyy. 

Se olla miten pientä tahansa. Vaikka sitä että kiittelee eikä kitise, kerää tavaraa Joulupataan vietäväksi, tekee listan hyväntekeväisyyskohteista joita haluaa avustaa, päättää lähettää joulukortin jollekulle jonka kanssa välit ovat menneet poikki.
Se voi 

Aion keksiä monenlaista pientä ystävien, etenkin lapsikavereiden iloksi. Kuvan kuuset askartelin parin pienen kaverini kanssa.

Jos teillä on ideoita jaettaviksi, listatkaa kommentteihin.

Friday, November 29, 2013

Järkevyyttä jouluun



Lahjavuoret pienenevät eikä joulujätettä synny kamalasti jos käyttää järkeään ja pyrkii jostain päästä säästämään ja kierrättämään. Paketoin pari lahjaa Lidlistä ostettuun paperiin. Hinnaltaan edullinen rulla, mutta harmi kyllä tuollainen joulupaperi on ekoihmisen kauhu. Keksitäänpä parempia ratkaisuja jatkossa.

Nauha ei maksanut mitään, koska se on videonauhaa. Toisen virkkasin. Itse tehty ilahduttaa.

Kartongista leikattua kuusta voi käyttää pakettikorttina, joulukorttina tai koristeena. Olen ostanut ison pinon kartonkia vuosia sitten. Ei rasita tämän vuoden joulubudjettia. Vastaisen varalle aion kuitenkin kehitellä kierrätettäviä kortteja.

Täysin ilmaista jouluiloa ja joulun henkeä saa aikaan olemalla ystävällinen ihmisille ja eläimille. Ellei osaa olla ystävällinen voi vaikkapa kokeilla olla olematta epäystävällinen. 

Monday, November 04, 2013

Minulla on Asperger



Olin kuullut sanan Asperger mutta se heräsi tajunnassani eloon vasta kun lähisukulainen sai diagnoosin. Aloin lukea aiheesta ja ihmeekseni lukemassani kirjassa kuvailtiin minua. Ymmärsin olevani Aspergerhenkilö. Tuossa vaiheessa olin jo päässyt keski-ikään, oppinut tuntemaan omat vahvuuteni ja heikkouteni ja kaikin tavoin saanut elämäni kuntoon. En siis varsinaisesti tarvinnut apua tai tukea, mutta halusin tietää lisää ja tutustua muihin kaltaisiini. Oliko todellakin niin että oli muitakin tämmöisiä samalla tavalla erikoisia yksilöitä kuin minä?

Aspergertuntemus on kaikessa laajuudessaan niin valtava alue että tunnen edelleenkin olevani noviisi, siitäkin huolimatta että olen innostuneena lukenut kirjoja ja artikkeleita, osallistunut netin keskusteluryhmiin ja käynyt Suomen Asperger-yhdistyksen vertaistukiryhmissä (keväästä 2012). 

Tänä syksynä (2013) vedin Autismi- ja Aspergerliiton kustantaman kurssin jonka aiheena oli Aspergerihmisten viestintä. Meitä oli 10 Assin ryhmä keskustelemassa ja kirjoittamassa siitä mitä aspergerius meistä kullekin merkitsee ja miten selitämme sen muille. Aiomme jatkaa keväällä ja selvitellä Aspergerihmisten kömmähdyksiä kanssakäymisessä muiden kanssa. Juttujamme julkaistaan nettilehti Puoltajassa ja paperisena ilmestyvässä Autismi-lehdessä. 

Suurella yleisöllä on hassuja käsityksiä siitä mikä Asperger-henkilö on ja myönnettävä on, meistä jotkut saattavat vastata niitä hassuja käsityksiä: "Tietokonenörtti joka osaa ulkoa juna-aikatauluja", "matematiikkanero joka laskee päässään yhtä nopeasti kuin laskukone", "erakkomainen puhumaton tyyppi", "hajamielinen professori, joka uppoutuu työhönsä niin että unohtaa syödä", "se poika tai tyttö joka kotikutsuilla hakeutuu tyhjään huoneeseen lukemaan mukana tuomaansa kirjaa"... 

Kuvassa (ylhäällä) pinssejäni, joiden teksti kertoo että olen ulospäin suuntautunut introvertti. Osa-aikaisesti äärettömän seurallinen. Vastapainoksi tarvitsen runsaasti yksinoloa ja rauhaa.

Asseille on luonteenomaista epätasainen kykyprofiili. Erittäin lahjakas joissakin kouluaineissa, hämmästyttävän heikko joissakin muissa. Itse en käsittänyt matematiikkaa millään mutta olin lapsesta asti varsinainen kielipää. En pelkästään hyvä kielissä, vaan hämmästyttävän nopea opppimaan uusia sanoja ja tajuamaan yhteyden äänteiden ja kirjoituksen välillä ja erottamaan äänteitä toisistaan. Rakastin kielitunteja. Sen sijaan matematiikan tunnit olivat kärsimystä. Mistä ihmeestä voi lähteä hakemaan ratkaisua niihin "juna lähtee Bostonista ja toinen New Yorkista" - mallisiin laskutehtäviin? 

Aspergerin oireyhtymä kuulostaa nimenä lääketieteelliseltä, biologiselta, fysiologiselta. Sen sanotaan olevan neurobiologinen kehityshäiriö. "Häiriö" tai "poikkeavuus" on meistä joillakuilla yli- tai alikehittynyt tuntoaisti. Jälkimmäisestä esimerkkinä henkilö joka ei tarvitse puudutusta hammaslääkärissä. Kätevää. Toisaalta jollakulla voi t-paidan niskalappu tuntua niin hiertävältä että kiemurtelee tuskasta ennen kuin saa paidan pois. Joillakuilla on superkuulo eivätkä he kestä kovia äkillisiä ääniä. Minun on vaikea kestää eri suunnista yhtä aikaa tulevia ääniä. Väsyin kirjamessuilla nopeasti hälyn ja kakofonian vuoksi, mutta en toisaalta olisi välittänytkään viettää siellä kokonaista päivää. 

Aistijutusta on sekä iloa että rasitusta. Usein asenne ratkaisee. Lasken positiiviseksi sen että saan kiksejä ja elämyksiä vähästä. Ei tarvitse hakeutua extremelajien pariin. Jos oppii itse säätelemään noita ominaisuuksia elämä on laadukasta. Omalta kohdaltani pidän Aspergeriutta lahjana. Jollekin toiselle se voi olla raskas taakka ja lannistava vamma. 

Huomattavaa: Aika monilla Aspergerhenkilöillä on lisäksi joku muu diagnoosi, kuten ADD tai ADHD tai persoonallisuushäiriö. Siitä syystä ulkopuoliset saattavat saada väärän kuvan Aspergerista. Minulla on pelkästään Asperger, ei muuta. 

Asperger on monimuotoinen piirteistö, jokaisella Assilla henkilökohtainen kokoonpano ja henkilökohtainen asennoituminen syndroomaan. Omaani en vaihtaisi mihinkään. Olen enemmän kuin tyytyväinen. 

Thursday, October 31, 2013

Virkattua ja värkättyä



 Kierrätys, säästäminen, itse tekemisen ilo. Virkkasin videonauhasta kassin. 




Piparkakut Ikean ilmaismainoksessa innostivat minut leikkaamaan ja liimaamaan paperisen kuusen.


Näiden ei edes tarvitse olla hyviä. Kömpelöissä tekeleissä piilee oma viehätyksensä. 

Tuesday, October 29, 2013

Ok omin käsin



Nykyajan tohinassa ja kohinassa kaipaan rauhaa. Hiljaisuutta. Paluuta johonkin yksinkertaisempaan. Käsintehtyyn. Kotoisaan. Riikka Kantinkoski - Susanna Vento tuovat askarteluteoksellaan juuri sellaista ilmapiiriä luokseni. WSOY 2013 


Kustannuspäällikkö Anna-Riikka Carlson haastatteli Susanna Ventoa lauantaina Kirjamessujen yhteydessä. Susanna on koulutukseltaan sisustussuunnittelija. Hänen vauvansa (5kk)  oli tiiviisti mukana parin tunnin ajan, jonka kirjallinen aamiaisemme kesti, eikä hermoillut yhtään. Ehkäpä äitinsä elämäntyyli on haikailemani vanhanajan tyylin mukainen kun vauveli oli niin tyytyväinen.   


Kuka tahansa osannee valmistaa pahvitaulun. Ohjeet eivät ole monimutkaiset eikä niitä tarvitse muutenkaan seurata orjallisesti. Pääsemme toteuttamaan itseämme ja valitsemaan lempivärejämme. Mikä rahansäästö kaupallisiin tauluihin nähden ja oman tekemisen ilo.  



Sätkynukke onnistuu varmasti niiltäkin jotka eivät tunne olevansa näppäriä näpertäjiä. Tuumailen tehdä tuosta jonkin jouluisen version. Muutenkin suosin värikkäämpiä värejä kuin kirjassa, mutta monethan ovat aivan hulluina valkoisen ja harmaan sävyihin. Heille suosittelen Susannan hurmaavaa blogia nimeltä Varpunen. Ihailen kovasti vaikka oma värimaailmani useimmiten läheneekin papukaijaa enemmän kuin varpusta.  

Tuesday, October 22, 2013

Oikean joulun henki




Katselin piparireseptiä yhdessä mainoslehtisessä. Pipareista oli rakenneltu pöydällä seisova kuusimalli. "Joulupuu on rakennettuuu... " Vaivasin päätäni kuin taikinaa ja keksin kuin keksinkin miten paperista saa askarreltua sentapaisen joulukoristeen. Kuvassa kömpelö mutta tunnelmainen prototyyppini. Ehkäpä lapsikaverinikin innostuvat tästä. Tuntuu että  tavoitan aidon perinnejoulun hengen tätä kautta.

Saturday, October 12, 2013

Sadut, Hannu ja Kerttu




Perinteiset lasten sadut. 

Julmia ja pelottavia ? 

Opettavaisia ?

Kasvatuksen keino ?

Hyödyllisiä oikein käytettyinä ?


Kuvassa neljä eri versiota Hannusta ja Kertusta. Tarinankerronnalla on ratkaiseva merkitys siihen miten sadun sanoma lähtee itämään ja kehittymään lapsen mielessä. Niinikään merkittävää on lapsen kanssa käytävä keskustelu tarinan sisällöstä. 

Keskustelussa tärkeää kuunnella lasta, ei pelkästään olla itse äänessä. Vihonviimeistä on saarnata, pelotella ja syyllistää. Toinen huono ääripää on antaa lapsen yksikseen sulatella häiritsevät, hämmentävät ja kauheat kohdat. Hylätyksi tuleminen on ihmislapsen isoin pelko. Hannu ja Kerttu karmii ja puistattaa herkkää aikuistakin. 



Saturday, September 07, 2013

Hassu taide piristää




Kulttuurikeskus Stoan pihalla ihastuin hassuun taiteeseen. Ovatkohan nuo arpajaislipukkeita? Kierrätystaidetta. 


Wednesday, February 13, 2013

Kateus työelämässä




Nytpä tömähti ilmoille tuikitarpeellinen teos. Kateutta  tarkastellaan tunteena, ilmiönä ja käyttäytymisenä.  

Pirkko-Liisa Vesterisen toimittama uutuus sisältää useiden työelämän ja johtamisen asiantuntijoiden kirjoituksia.

Teen vapaaehtoistyötä kiusaamisen ehkäisemiseksi. Se puoli kiinnostaa itseäni tässä eniten. Kirja lupaa apua. Olen kiinnostunut. 

PS-kustannuksen sivuilta voi lukea lisää.


Thursday, January 17, 2013

Makumatkalla




Mitä? Ei NAKUmatkalla vaan Makumatkalla, haah, sormi lipsahti ja sai aikaan kirjoitusvihreen. Korjasin.

PS-kustannukselta ilmestymässä Ulla Rauramon panos yhteiseen ideariiheemme jossa puimme suomalaista ruokakulttuuria. Kritiikki hakkaa sen yhtä littanaksi kuin nuo paistamani lätyt, mutta Rautamon avaamin keinoin alkaa kohokas nousta.

Matka alkaa tiedotteesta. Lukemaan !

Sunday, January 06, 2013

Vapaaehtoistyöt




Kaverin kanssa tuli talkootyöt ja vapaaehtoistyöt puheeksi. Hän kertoi ottaneensa tehtäväksi paistella lättyjä yhdelle säännöllisesti kokoontuvalle porukalle. Ennen pitkää kävi yhä ilmeisemmäksi että yleisö piti saamaansa palvelua itsestään selvänä ja joku jopa kritisoi: "Eivät nämä ole Ahvenanmaan pannukakkujen veroisia." Tottakai ystäväni lopetti kiittämättömien kestitsemisen siihen paikkaan. Tyhmä olisi ollut ellei olisi lopettanut.

Tuttua touhua. Olen eläessani tainnut aina tehdä vapaaehtoistyötä jossain muodossa. Poikkeuksetta ikävä yllätys kun huomaa että porukasta nousee joku joka alkaa esittää vaatimuksia tai arvostelee työtäni naama näkkärillä. 

Kerrostalossa asumisen ajoilta muistan useita järkyttäviä tapauksia. Osa asukkaita siivosi pihaa, maalasi rappukäytävien seiniä, kunnosti penkkejä ja teki muuta täysin ilmaista työtä. Sen sijaan että talkoisiin osallistumattomat olisivat olleet kiitollisia, talkoolaisten ja taloyhtiön hallituksen korviin alkoi kuulua milloin mitäkin napinaa tai ärinää. "Mikä penteleen risukasa parvekkeeni alla on?" ärähti yksi eläkeläismies kun pihatalkoissa oltiin edetty siihen vaiheeseen että puitten oksat oli saatu kerätyksi yhteen paikkaan mistä ne aiottiin seuraavana päivänä kuljettaa pois. Mieheni ja minä emme lopulta enää osallistuneet talkoisiin emmekä suostuneet taloyhtiön hallituksen jäseniksi. 

Muutama vuosi sitten menin vapaaehtoiseksi erääseen organisaatioon. Kävin kerran viikossa antamassa ilmaisen työpanokseni enkä ollut koko syyskaudella kertaakaan poissa. Kanssatyöntekijäni ei päässyt paikalle joka kerta. Sain paikallisosaston yhteyshenkilöltäni runsain mitoin kiitoksia ja kannustusta. Organisaation pääpaikalta sen sijaan alkoi sadella meilejä joissa kiittelyiden sijaan moitittiin siitä että olen yksin paikalla vaikka säännöissä sanotaan että aina pitää olla kaksi henkilöä paikalla. Joka kuukausi tämä yhteyshenkilöni tuntui etsivän ja löytävän työstäni lisää vikoja, vaikka muut suitsuttivat tyytyväisyyttään. Hyvä ratkaisu keksittiin kun jäin tekemään samaa vapaaehtoistyötä mutta olin yhteydessä vain paikallisosastoon. 

Teen tällä hetkellä vapaaehtoistyötä maahanmuuttajien parissa, vedän Facebookissa ryhmää nimeltä Vapaaksi kiusaamisesta sekä toimin Suomen Asperger-yhdistyksessä. Siinä vaiheessa kun missään noista alkaa tuntua että ilmainen vapaaehtoisuus tulkitaankin velvollisuudeksi tai roolini käsitetään niin että minua voidaan arvostella tai käskyttää tai minulle voidaan esittää vaatimuksia poistun takuuvarmasti paikalta.