Thursday, December 31, 2009

Ilotulituksen kyseenalainen ilo



Ilotulitus.

Iloa? Hmm... Ehkäpä.

Tulitusta. Kuin sodassa.

Myrkkyä. Ilma saastuu. Meteliä. Viattomat luontokappaleet kärsivät. Eivät ymmärrä.

En minäkään enää ymmärrä miten rakettien räjäyttely voidaan edelleenkin sallia.

Eikö sitä voida rajoittaa kuten tupakointia, sillä periaatteella että ei altisteta kaikkia passiiviselle tupakoinnille eikä pakkotulitukselle?

Toivon hartaasti että havahdutaan huomaamaan haittojen massiivisuus ja hyödyn pienuus.

Miksi sivulliset pakotetaan mukaan?

Paukkeen ajan ajattelen koiria. Paukuttelijat ilmeisesti eivät.

Myös: Haluaisin nukkua yöllä.

Tuesday, December 29, 2009

Mikäs tässä on vialla?



En enää muista oliko tuolla tomaatin muunnoksella joku nimi kun sen ostin ja söin pari kuukautta sitten. Sen muistan että kyllä se ihan tomaatista kävi.

Jotenkin tärkeää että saa lokeroitua asiat ja ilmiöt omiin luokkiinsa. Isä sanoi joskus lapsuudessani että on hirveä kokemus juoda maitolasista kun siinä onkin piimää. Päinvastoin oli kuulemma vielä karmeampaa. Sinänsä ei mikään ongelma juoda kumpaa tahansa. Kunhan tietää mitä odottaa juuri ennen kuin ryystää.

En yhtään tiedä miten ajatukseni lähtivätkin noille urille lukemastani narstikirjasta. Pitää odotella että ajatukset asettuvat uomiinsa ennen kuin esitän mietintönä, mutta jotenkin aloin kehitellä sellaista ajatuksenjuoksua että kaikki alkaa heti luonnistua paremmin kun saa minkä tahansa selityksen itseä askarruttaneille asioille, kun saa vaivalle diagnoosin, kun joku selittää mikä luonnehäiriöinen narsisti on ja silmät aukeavat tajuamaan että SEHÄN SIINÄ ON KOKO AJAN OLLUT VIALLA! Ja minä kun luulin itse olevani hullu. Hahahaaa...hahahaaa... hihihiii....

Rehellisesti sanottuna en tajua mitä yhtymäkohtaa mieleeni tulleilla tomaatti-, maito- ja piimäesimerkeillä on narsismin tajuamiseen, mutta vaikeahan sitä on normaalin ihmisen muutenkaan tajuta. Välillä on tosi vaikea tajuta omia aivoituksiaankin.

Saturday, December 26, 2009

Narsistit lakituvassa



Joulupukki toi Arkiterapeutti Kopsille lisää luettavaa narsisteista. Asianajaja Markku Salon teos availee luonnehäiriöisten tuntemusta raastuvan kuvakulmasta. Tämä tietämys tulisi saattaa kaikkien avioerotuomareitten, lasten suojelijoiden ja muiden asianosaisten tietoon... Mikä ettei narsistien itseinsäkin, niin säästäisivät shownsa eivätkä hukkaisi kaikkien aikaa. (Mikä tietysti on täysin turha toive.)

Thursday, December 24, 2009

Joulun taikaa



Avasin jo ennakkoon yhden lahjan jota kuuntelen jouluaattona iltapäivällä; suosikkitenorini Andrea Bocellin cd My Christmas.

Toivotan kaikille joulun taikaa!



Tuesday, December 22, 2009

Pelastusarmeijan pataan



Jo perinteeksi muodostunut tapa: Paketoin jouluna jokusen pehmoeläimen ja kirjoitan lappuun "Lapselle joka pitää eläimistä". Pelastusarmeija hoitaa loput.

Tänä jouluna oli vain kolme pehmoa, ehkä taas ensi jouluna enemmän. Nuo isommat ovat Syöpäyhdistyksen laadukasta tuotantoa, joita ostamalla olemme tukeneet heidän työtään.

Saturday, December 19, 2009

Millä vältämme ei-toivotun joulujännityksen



Jännäämme tuleeko valkea joulu vai meneekö joulusää pipariksi.

Koulunaineessa minua sakotettiin kun kirjoitin "hän meni kasvoiltaan valkeaksi". Valkea on kuulemma tuli.

Siitä tuli mieleen...

Jännäämme onko kansa varovaista vai syttyykö montakin tulipaloa joulukynttilöistä ja vartioimatta jätetyistä lyhdyistä. "Verhot syttyivät palamaan..." "Tuuli siirsi lyhdyt lähelle seinällä riippuvia muovikasveja ja..." "Saunan kiukaalle oli laitettu sukkahousut kuivumaan..." "Hän sammui, mutta valitettavasti hänen kädessään ollut savuke ei..."

Inhottava jännitys ja epätietoisuus leijuu lukemattomissa perheissä. Kun korkki poksahtaa, naksahtaako kohta päässä, heilahtaako joulukirves, pamahtaako pyssy...?

Moinen joulujännitys kai voitaisiin jollain välttää mutta millä? Eräällä poliisiystävälläni on työssään sanonta: "Toivotaan parasta mutta pelätään pahinta."

Friday, December 18, 2009

Lapsuuden lumet



Lapsuuden talvet tulevat mieleen näistä lumimaisemista. Lumiukot, luistelu, lumipallot, lumilinnat joihin illan pimetessä pyydettiin äidiltä kynttilä.

(Tuon kuvan otin jo muutama viikko sitten. Nyt on joki jäässä.)

Thursday, December 17, 2009

Snow snow go go!



Lunta! Virkistävää, kaunista, puhdasta.

Nyt talvikuvia ottamaan ja sitä ennen mattojen heilautus hankeen!

Toinen näkemys on: "Kylmää, liukasta... ja muuta voivottelua. Sitä asennetta en toivota blogissani tervetulleeksi enkä käsitä miksi toisten blogeihin nurjamielisiä tai ojentavia kommentteja heitetään! Bloggaaminen saisi olla iloinen asia, kuten vuodenajat ja sääkin.



Wednesday, December 09, 2009

Rajattomat liikuntamahdollisuudet



Ihmisen pitää liikkua ollakseen terve. Liikuntaa voi harrastaa lukemattomilla tavoilla. On maksutonta hyötyliikuntaa, maksullisia ohjattuja liikunnan muotoja, liikkumista tai voimailua ilman ihmeempiä välineitä, improvisoiduin itse keksityin varustein tai ilman, musiikin kanssa, hiljaisuudessa... Voimaperäisempää tai hillitympää versiota. Merkkivaatteissa tai tavallisissa.

Olen käynyt kävelemässä lähestulkoon joka päivä syksystä 2005, kun jäin tekemään duunia kotoa käsin. Muutamat lenkkikengät olen ostanut sinä aikana, mutta muuten en tunne tarvitsevani mitään erityisiä tamineita ulkoilua varten.

Tämän vuoden alusta keksin kivan aerobics-ohjelman TV:n Persia-kanavalta. Harmi vaan että muuttelivat lähetysaikoja silloin tällöin enkä lopulta enää osunut siihen lainkaan. Tuohonkin otin jumppavaatteet ja tossut enimmäkseen omista kaapeista.

Nyt tilasin netistä rahalla Zumba-cd:t ja kuntoilen tanssimalla niiden ohjaajien ja latinorytmien kanssa jo neljättä päivää. Ei tarvitse lähteä bussilla minnekään, eikä sadeilmakaan haittaa. Nyt tanssitaan! Zumba!

Jokainen keksii itselleen sopivat liikuntamuodot. Mahdollisuuksia on rajattomasti. Samaten on olemassa rajattomasti mahdollisuuksia keksiä syitä siihen miksi ei voi liikkua.

Minulla on kävely ja tanssi. Kukaties ensi vuonna lisään siihen jotain kivaa.


Thursday, December 03, 2009

Ei koskaan sama



Joki ja joenvarsimaisema muuttuvat päivä päivältä, viikko viikolta, enkä kai itsekään koskaan ole sama tuosta kävellessäni kuin edellisellä kerralla. Entiseen ei ole paluuta.

Saturday, November 28, 2009

Pikkujoulutulipalot



Muistakaamme pikkujoulujen aikaan. Tulipalot on huomattavasti helpompi ennaltaehkäistä kuin sammuttaa.

Myös: Älkää menkö vuoteeseen jos se palaa.


Tuesday, November 24, 2009

Arjessa ja työssä - mitä?



Arkiterapeutin nimimerkkini takana on idea että pohdin elämää ja ihmisyyttä arkisesti, en juhlallisesti, tavallisesti, en hakien selityksiä käyttäytymisellemme kaukaa, salatuista syövereistä tai sairauksista. "Arki" tarkoittaa minulle tässä yhteydessä tavallista, normaalia, ei erikoista. Erikoisen rajat ovat tietenkin venyvät. "Mikään inhimillinen ei ole minulle vierasta", lausui joku - muistaakseni - filosofi (?)

Sana "arki" putkahti mediaan muutama vuosi sitten eikä ole poistunut. Jotkut tarkoittavat sanalla samaa kuin esimerkiksi elämä tai arkinen rutiininomainen puurtaminen, eivät arkea pyhän vastakohtana. Muutenhan ilmaus "koulun arjessa" tuntuisi kovin oudolta. Koulua käydään nimenomaan arkipäivinä.

Juuri kun olin saanut tuon kuntoon omissa ajatuksissani, kuulin miesäänen sanovan TV:n ohi kulkiessani: ... blaa blaa... arjessa ja työssä...

Siis mitä?

Onko paikalla tulkkia?



Saturday, November 21, 2009

Lasten oikeudet



Lasten oikeuksien päivänä, tänä vuonna ja aina - muistakaamme pitää huolta lasten oikeuksista. Täältä voi katsoa videon.


Thursday, November 19, 2009

Kouluampujat ja terroristit



USA:ssa on ehtinyt kouluampumistapauksia kertyä uskomattomat määrät. Oliko se 1996 kun ne alkoivat? Johonkin vuoteen mennessä niitä oli 73, nyt varmaan jo enemmän.

Päällimmäinen kysymys kai aina miksi?

Seuraava kysymys on mistä voimme arvata, tunnistaa, ennakoida...?

Miten voimme suojautua ja suojella muita?

Yhdysvalloissa on erityisiä profiloijia jotka tutkivat tapauksia, etsivät niistä yhteisiä piirteitä ja yrittävät päästä perille motiiveista ja taustoista. En tiedä onko Suomessa mutta olisi kyllä järkevää.

Mitä eroa muuten on kouluampujilla ja terroristeilla? Ovat kouluampujat terroristeja?

Yksi minkä käsittääkseni voimme ennakoida on se että kouluterrori-iskun jälkeen alkaa tulla (vale)uhkauksia 15 - 16 - vuotiailta pojilta nettiin tai kännyköihin.

Ennakointi on mahtava ase uhkaa vastaan. Millä voitaisiin arvata ennakolta milloin isku tapahtuu? Millä osattaisiin lukea ihmisten ajatukset?

Sunday, November 15, 2009

Neljäs joulupostaus



Joulumieltä, mistäs sitä sais? No ainakin Tiimarin ja HelsinkiMission korttikampanjasta, joka on suunniteltu lievittämään yksinäisten vanhusten joulunajan alakuloa. - Ei mutta onpa masentavasti sanottu! Korjaan: Suunniteltu tuomaan iloa yksinäisten vanhusten jouluun.

Lue tarkemmin täältä.

Kiitos blogissani käyneille viehättävistä viesteistä, kivoista kommenteista.

(Kuvan possu on ystäväni Mirkun ompelema. Porsaksen naaman malli on sikasarjakuvasta, jota piirsin 1990-luvulla.)


Saturday, November 14, 2009

Kolmas joulupostaus



Jouluun kuuluu jotain käsintehtyä kuten virkatut patalaput.

(Kuvan patalaput ovat äitini tekemät.)

Wednesday, November 11, 2009

Läksykerhotoiminta



Olen nyt pitänyt maahanmuuttajille läksykerhoa seitsemän kertaa Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisena. Heidän projektikoordinaattorinsa Elina Leinonen tuli tutustumaan kerhoomme viime perjantaina. Hänen kuvansa sekä juttua LäksyHelppiprojektista löytyy tästä linkistä. Lisää kerhoja ollaan perustamassa. Tervetuloa mukaan vapaaehtoisiksi, Punaisen Ristin jäsenet!


Monday, November 09, 2009

Kieps, kops ja hups


Ohhoh, kieps, kops ja hups. Kops pyöri edestakaisin työtuolissaan ja onnettomuushan siitä riehumisesta oli seurauksena. Auts. Parasta vähän rauhoittua. Minkäs teet kun puuhaa ja elämäniloa riittää?

Lieneekö tämä niitä "itku pitkästä ilosta" - tapauksia joista kasvatusperinteemmekin meitä varoittelee?

Eräs tuttavani kertoi että hänen talossaan valitettiin jostain naapurista kuuluvasta yöllisestä metelistä ja kun asiaa tarkemmin tutkittiin kävi ilmi että arkkitehti se ja se teki töitä yötä myöten ja rullasi pyörivällä tuolillaan lattian poikki piirustuspöydän ja toisen pöydän väliä. Priiiit - pruut - priit - pruut....

Emme tule aina ajatelleeksi seurauksia. Hih, minua nuo jutut hymyilyttävät. En pudonnut pahasti tuolilta. Keikahdin vain hiukkasen.


Thursday, November 05, 2009

Toinen joulupostaus



Jouluun voi liittää tuhansia kauniita ja ihania mielikuvia ja muistoja. Miksi joistakin ihmisistä irtoaa kuin nappia painamalla ainoastaan ne huonot vakiot heti kun joulusta tulee puhe?

Kaupallisuus, hässäkkä ja krääsä.

Entä rakkaus, lämpö, valot, värit, tuoksut, tunnelma, lasten ilo...?



Wednesday, November 04, 2009

Eka joulupostaus



Joulu tulee, piilottakaa possut.

Joulu tulee, korkatkaa kossut.

Kaikki eivät pidä joulusta. (Ne jotka teurastetaan.)

Jotkut pelkäävät joulua. (Juopppojen perheet.)

Nyt kun taas alkaa se jokavuotinen kaupallisen joulun kauhistelu, ehdotan kysyttäväksi kaikilta päivittelijöiltä ja valittelijoilta:

Miten SINÄ henkilökohtaisesti pidät huolta siitä että joulun (mielestäsi) OIKEA sanoma ja tarkoitus toteutuu?

- Osallistutko hyväntekeväisyyteen?

- Luotko ei-kaupallisen, tunnelmallisen joulun läheisillesi?

- Keksitkö ja toteutatko halpoja (tai ilmaisia) lahja ja kortti-ideoita?

- Oletko opetellut levittämään joulumieltä?

- Otatko tuttujen kanssa puheeksi millä voitaisiin viettää mahdollisimman aito ja lämmin joulu...


... vai valitatko vaan happamana ja pilaat kaikkien muiden joulun??? Ole itse juhlimatta joulua ellei kiinnosta.


Minusta joulu on tärkeä. Aion taas hankkia lahjoja lapsiystävilleni ja Pelastusarmeijan kautta vähävaraisille lapsiperheille sekä muistaa kaukana asuvia sukulaisia kortilla tai joulukirjeellä, jne und so weiter. Joulu on otollinen vuodenaika hyväntekemiseen. Joulun taikaa voi kokea vai jouluna.

PS Tosi paljon kiitoksia kommenteista!



Monday, November 02, 2009

Suosittelen Kaaosteoriaa



Jos tykkäätte lukea lapsista ja perhe-elämästä ettekä ole vielä tutustuneet blogiin nimeltä Kaaosteoriaa käykääpä vilkaisemassa. Onko sen nimi enne vaikeuksista? Blogirullani ei näytä sen päivityksiä. Mitähän sille voisi tehdä? Sama ongelma on Bamiellan blogin kanssa. Sen nimi on Niin se menee... vai oliko se Näinhän se on...? Muistaisin tarkemmin jos näkisin se listallani. Hyvä blogi josta pidän joka tapauksessa.

Osaatteko neuvoa?

Jaa, mutta järkeilläänpä asiaa hiukan: Terapeutti neuvoo itseään ja toteaa että jo ongelmista PUHUMINEN auttaa. Kun on ulkoistanut ongelman sisästään, ikään kuin vapauttanut sen, siinä vapautuu itsekin. Ongelma on kutistunut pieneksi, helposti ratkaistavaksi. Noo - tiedä häntä uskonko omia höpötyksiäni vai en, mutta käväisinpä kuitenkin tässä välissä poistamassa Kaaosteorian rullastani ja pistämässä sen sinne uudelleen. Samalla pistin sinne Bamiellan blogin.

Toivotaan parasta! Jospa blogit pullahtavat ilmoille kun niiden pitäjät seuraavan kerran pistävät postauksen nettiin.


Sunday, November 01, 2009

Suomiko numero yksi? Really?



Vaikka lähden kotoa mihin ilmansuuntaan tahansa päivittäisillä kävelyilläni kohtaan kauniita, suorastaan elähdyttäviä näkyjä. Siksi saankin lenkeistä lisäenergiaa töihin ja muuhun elämään.

Pitääkö nuo näkymät erikseen osata nähdä? Onko kauneuden näkeminen luontaista? Pitäisikö joillekin opettaa erikseen?

Siksi kyselen kun tuon tuostakin törmään tyyppeihin jotka eivät näe kaunista vaan rumaa, ympärillään, elämässään, kanssaihmisissä, itsessään.

Kuulin lontoolaisesta tutkimuksesta jonka mukaan Suomi tuli ykköseksi kun vertailtiin 104 maata. Tutkimus otti huomioon taloudellisen vaurauden, kansalaisten onnellisuuden, terveyden ja vapauden. Olin ihmeissäni, lähinnä siksi että en itseni lisäksi tunne monia muita jotka ylistävät elämäänsä.

Kun otan puheeksi miten hyvin asiat ovat niin usein saan lähimmäiseltä kuulla mikä kaikki kuitenkin on pielessä. Onneksi en omalta puolisolta! Kodin ilmapiiri vaikuttaa koko olemiseen ja elämiseen.

Jos olisikin niin että kerrotaan epäkohdat ja esitetään parannusehdotuksia tai luetellaan mitä itse ollaan tehty tai suunniteltu olojen ja asioiden parantamiseksi. Sepä ylittäisi verrattomasti tavanomaisen suunpieksännän. Suosittelen!

Siinä on minun parannusehdotukseni ilmapiirin parantamiseksi. Huomattakoon että meistä jokainen voi vaikuttaa oman ympäristönsä ilmapiiriin myönteisesti tai kielteisesti. Ja henkinen ilmapiiri on se joka auttaa tai vaikeuttaa toimiamme, ajattelutyötämme, suunnitelmiamme.

Thursday, October 29, 2009

Lapset ja nuoret



Helsingissä pyritään lasten ja nuorten hyvinvointiin.

Kannatan kaikkea mikä edistää sitä ja kaikkea millä suojellaan lapsia ja nuoria.

Lue lisää tästä linkistä Wellsinki.


Tuesday, October 27, 2009

Kullan arvoisille blogeille



Arkiterapeutti haluaa antaa kultaisen blogin tunnustuspalkinnon muutamille arvostamilleen kullan arvoisille blogeille. Minulle sen antoi Brad.

Uusia ja uudehkoja tuttavuuksia, olkaa hyvät:





Vanhempia tuttavuuksia:











Tiedän että et osallistu palkinnonjakoihin, mutta ojennan kuitenkin:



Noita lue, ja niitä suosittelen. Palkinnon voi pistää edelleen jakoon arvostamilleen bloggareille, tai jättää jakamatta. Ihan miten kukin haluaa ja ehtii.

Kiittelen hyvistä kommenteista



Hienoja monipuolisia kommentteja tuli edellä oleviin poikia pohtiviin lainauksiini. Hyvä tapa miettiä poikia on tietenkin verrata tyttöihin. Myös voi verrata poikia miehiin. Ja aina voimme verrata muita itseihimme. Vertaaminen ja punnitseminen tuottaa tulosta.

Pelastakaa pojat - teoksen lukeminen synnyttää lukemattomia ajatuksia. Ajatuksia voi lukea. Toisten ajatuksia kirjoista. Ja blogikommenteista. Saan yleensä äärettömän kiinnostavia kommentteja teksteihini, mistä olen iloinen. Kirjoitanhan itseäni lähellä olevista aiheista; oppimisesta, kasvatuksesta, ihmistuntemuksesta.

Pakko todeta että matkan varrella on joutunut kestämään muunkinlaisia kommentteja. Tietyt aiheet tuntuvat vetävän hyökkäyksiä puoleensa. Väärä sana sinne, harkitsematon lause tänne... ja eikös kohta vihainen tai pilkallinen melskaaminen ala. Anonyymisti, totta kai.

Kiitos, uudet ja vanhat blogikaverit. Viimeaikaiset kommentit ovat olleet suurenmoinen ilo. Asiaa, näkökulmia, omia kokemuksia ja tuntemuksia. Viiden lapsen äidiltä, armeijaelämää tuntevalta, opettajan ammatissa toimivilta, jne. Kunpa ehtisin vastata kaikille erikseen, mutta kun vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja ruokatunti.

Thursday, October 22, 2009

Pienten poikien kehitys



Pienet pojat - niinpä. Tämänkin voi nähdä sielunsa silmillä:

(Sivu 17) "... musiikkileikkikoulussa missä joukko lapsia saa rytmipalikat ja tehtäväkseen soittaa tasatahtia yhteen rytmiin. Siinä sitten istutaan rivissä ja nauhalta alkaa kuulua tuttu laulu. Kaikilla tuntuu olevan osaamista, sopeutumiskykyä, ja - halua. Ihan kiva juttu, tehdään musiikkia! Vaan miten käy? Eiköhän joku, yleensä poika, ala miekkailla toisen pojan kanssa palikallaan. Toinen poika kokeilee kuinka kauas se pyörii lattialla. Kolmas tökkää sen kaverin kylkeen, ja saa aikaan rähinän. Neljäs työntää palikan nenäänsä ja naurattaa kaveriaan. Olkaa kunnolla! huudot kaikuvat enimmäkseen pojille."

Heh. Miten noista olennoista sitten toisaalta kehkeytyy sotilaita armeijaan tottelemaan käskyjä suoraviivaisesti mitään kyselemättä?

Wednesday, October 21, 2009

Pikkuheput vitkuttelevat



Pienet pojat ovat riemastuttavan huvittavia ja toisinaan vaikeasti käsitettäviä heppuja. Ilolla luen Raisa Cacciatoren ja Samuli Koiso-Kanttilan kirjaa Pelastakaa pojat. Tässä teillekin maistiainen: Ajatelkaa tilannettä jossa poikaa on käsketty tekemään jotakin mutta hän ei tee sitä.

"Vetkuttelu ja verukkeet kiristävät pitkäpinnaisenkin aikuisen hermoja. Pojan näkökulmasta asian lykkääminen on mielekästä, jos hän ajattelee panostus/hyötysuhdetta ennen miellyttämistä. Jos teet heti, joudu tekemään sen. Jos et tee heti, on olemassa se mahdollisuus että a) että tapahtuu jotakin että sinun ei tarvitsekaan tehdä sitä, b) asia unohtuu eikä sitä tehdä, c) joku muu tekee sen." (Sivu 72 - 73.)

Jaa-a. On ne vaan hoksaavaisia ja havaintokykyisiä otuksia. Kun aikuiset eivät aina ehdi olla niin kovin johdonmukaisia niin poitsut oppivat huomaamaan että todellakin kohdat a, b ja c toteutuvat silloin tällöin. Aikuisella pitäisi olla sama määrä hoksottimia ja aikaa paneutua vastavarusteluun. :)


Monday, October 19, 2009

Väriparatiisi



Did I die and go to Heaven? Voiko maallinen maailma olla näin kaunis vai joko huomaamattani kuolin ja puikahdin taivaaseen? Mikä väriparatiisi!

(Muista että kuvan voi klikata isommaksi.)


Friday, October 16, 2009

Taasko maailmanloppu tulossa?



Jehovantodistajat ojensivat minulle pienen lehtisen. Sen etusivulla lukee: "Tuleeko tämä maailma säilymään?" Eivät taida olla erityisen positiivista porukkaa kun perinteenä on maailmanlopun ennustelu. Mutta kauniita ovat esitteensä ja lehdykkänsä. Sain kuulla että tapana on ottaa ensin valokuvia ja sitten tehdä niistä maalauksia. H-vetin hienoja!

Tuesday, October 13, 2009

Lenkkarit kiukaalla



Nyt puhutaan julkisuudessa paloturvallisuudesta, se hyöty oli Naantalin traagisesta palosta. Aamu-TV:ssä haastateltiin asiantuntijaa, joku päällikkö se oli, en ohi mennessäni ehtinyt tarkkaan katsoa mitä ruudussa luki.

Viestinnän ja psykologian ihmisenä kiinnitin huomioni päällikön puheen ponnettomuuteen. Ottakaa nyt helkkarissa puhtia mukaan kun kansalaisia valistatte ja yritätte kamalaa tuhoa estää!

"On se nyt PRRR-kele elleivät aikuiset ihmiset älyä että lenkkareita ja sukkahousuja ei pistetä kuivumaan saunan kiukaalle, jukopliuta!"

"Eikö teillä ole enempää järkeä kuin säilyttää MUOVIASTIOITA hellalla!!! Perheen koira tai kissa voi hyppiessään laittaa levyn päälle, ja kohta asunto roihuaa ilmiliekeissä."

Siinä pari esimerkkiä YLEISISTÄ palon syistä. Siis ajatelkaa - tuo TIEDETÄÄN. Ja silti.

Tiedostava kansa, valistumattomat ja ne jotka eivät välitä.

Tuohon päälle kaikkien tuntema ihminen - alkoholi - savukkeet - yhdistelmä. Siihen ei HUUTOKAAN auta.

Friday, October 09, 2009

Sinulla on vain yksi elämä


Terapeutti kouluttaja Pekka Hämäläiseltä on ilmestynyt uusi kirja, Sinulla on vain yksi elämä.

"Oletko kuljettaja vai matkustaja omassa autossasi?

Uskotko enemmän mahdollisuuksiin kuin uhkiin?

Katseletko elämääsi lintu- vai sammakkoperspektiivistä?"

Luin kauan sitten hänen teoksensa Myönteisyyden mahtava voima, ja sen jälkeen kirjan Rohkeuden voima. Kirjahyllyssäni on noiden lisäksi teos Jaksamisesta innostumiseen, mitä en muistaakseni ole lukenut loppuun. Voisinkin ottaa sen esiin ja jatkaa lukemista. Teksti on ollut, ainakin tuon ensin lukemani opuksen kohdalla, minun makuuni aavistuksen verran liian raskassoutuista, vaikka pidänkin sitä asiallisena asiana ja monelle suomalaiselle just nappiin sopivana. Ylös alhosta, työstetään työstetään ongelmia, irrottaudutaan tuskallisesti negatiivisuuden ikeestä, tarvotaan suossa, tehdään parhaamme kun elämä murjoo ja ensimmäinen reaktio olisi katkeruus.

Minä kieltäydyn olemasta elämän murjoma, heittäytymästä kovan kohtalon lapseksi, minkäänlaiseksi uhriksi. Jo ihan perusasenteeltani. Lähden ongelmia ja haasteita kohti kiinnostuneella innostuneella asenteella, en kivirekeä raahaten ja jalkojani laahaten.

Tuota kirjaa tarvitaan Suomessa. Tässä esittelystä:

"Pekka Hämäläinen ravistelee lukijan hereille paljastavilla kysymyksillään. Hän osoittaa, että mielikuvilla on mahtava voima - ne suorastaan luovat sen todellisuuden, jossa elämme. Niinpä jokainen voi myös muuttaa omaa elämäänsä ottamalla oppia menneistä ja korjaamalla asennettaan.

Kirja johtaa myös kysymään, miten työ voisi antaa enemmän kuin se kuluttaa. Työ ei tekemällä lopu, joten tehoja on turha yrittää saavuttaa hötkyilemällä."


Perussanoma näyttää olevan juuri senlaatuisen positiivisuuden sanoma mitä minäkin kannatan. Ei mikään tekopirteys ja keinotekoinen kosmeettinen suitsutus, vaan käytännöllinen myönteinen meno ja asennoituminen joka pitää meidät oikealla tiellä.