Thursday, May 29, 2008

LOITTONEVA SELKÄEVÄNI

 
Oletteko kokeneet: Juttelen jutellakseni, tartun kiinnostavaan aiheeseen, kohta on toinen osapuoli kovasti vastaan väittämässä, torjumassa, ajatuksiani tyhjiksi tekemässä ennen kuin ne alkavat edes kehittyä, saati sitten kukoistaa?

Mikä siinä on että joillakin on ensijaisesti tarve tyrmätä tai torjua? Ovatko maalivahteja?

En jaksa kauan olla seurassa jos vastassa on "Sinä et ymmärrä", "Sinä et tiedä", "Ei se kuule ihan tuosta vaan suju" - lauseita.

Saapi tuommoinen "keskustelija" kohta katsella loittonevaa selkäevääni.

Thursday, May 22, 2008

IIT JA ÄLLÄT



Katselin eskarilaisen kaverini tehtäväkirjaa. Yritin tähän näkyviin postata toisenkin tehtävän jossa näkyy että suomen kielen iso I on itse asiassa sama kuin pieni L, mutta kun nyt ei Blogger anna kuvia vaikka miten tahkoaisin.

Niin noista kirjaimista... Miten ihmeessä pystymme lukemaan tekstiä mistään? Eikö tätä ole eduskunnassa huomattu? Tai koulussa?  Blogikaveri nimimerkki ILL kirjautuu nimenä epäselväksi sanaksi Ill - Iso L, kaksi pientä i:tä. Aluksi ihmettelin että "mikä-se-siinä"?

Toinen mikä tuossa esikoululaisten tehtävässä pistää silmään on ohje kuunnella ja sitten yhdistää L ja l - kirjaimella alkavat sanat keskellä olevaan ympyrään. Ei mitenkään pahasti pistä silmään, tarkoitan paremminkin että hyvä kun lapsia johdatellaan tajuamaan että puhumisesta ja kuulemisesta on kyse pohjimmiltaan. Ei niinkään siitä että katsellaan kirjaimia. Kirjaimilla pyritään ilmentämään puhetta ja merkitsemään sitä pysyvään, näkyvään muotoon. 

Erittäin merkityksekästä tajuta tuo kielten opiskelussa. Olisi hienoa jos aikuiset kieltenopiskelijat sen tajuaisivat. Koska olen aikuiskouluttaja, kieltenope, mielelläni haluaisin tietää tehdäänkö asia nykyään koululaisille selväksi. Siis se että KIRJAIN näkyy ja sen voi kirjoittaa, mutta sen alkuperä on ÄÄNNE jonka kuulemme ja puheena tuotamme, ja se olisi niin vaikka emme  osaisi lukea ja kirjoittaa lainkaan. 

(Kieltenopen blogiini minun tämä piti pistää, mutta sinne en nyt saa ensimmäistäkään kuvaa postatuksi.)




Wednesday, May 21, 2008

OLEN KUITTI



Keksin yhdistää kävelylenkin kaupassa käyntiin. Kevyenä matkaan, rahapussi, avaimet, muovikassi taskuun. 

Palattuani kotiovella kauhukseni huomasin että avaimet puuttuivat! Olisinko saattanut tipauttaa ne lattialle muovikassin mukana kaupan kassalla asiodessani?

Huh mutta sisään pääsin sentään varaston kautta, koska sen avain oli jäänyt toiseen taskuun. Kuumeisesti etsin kauppaa netistä, en meinannut nimeä muistaa millään... Löytyi mutta numero oli käytöstä poistettu. Kammottavaa hidastusta... Vihdoin löytyi puhelinluettelosta, ja eikun soittamaan. 

Mikä onni! Sain tietää että avain oli pistetty talteen ja lähdin hakemaan. Se on 20 minuutin kävely yhteen suuntaan. Kaikkiaan tähän keksimääni yhdistettyyn kävely + kaupassa käynti - poukkoiluun meni tasan kaksi tuntia. Ei hassumpi lenkki siis kaiken kaikkiaan jos hermoilun jättää pois.

Palattuani jäin hömönä tuijottamaan hölmöyttäni. Pöydällä oli kassakuitti jossa näkyi kaupan nimi ja PUHELINNUMERO.

Jos olisin sen aikaisemmin hoksannut kyseisen kuitin en nyt olisi näin kuitti, hah hah!

Sunday, May 18, 2008

ASIAT JOIHIN EI VOI VAIKUTTAA JA NE JOIHIN VOI


Lapsikaveri teki väritystehtävää ja siinä samalla kertoili minulle hauskasta pelistä tai leikistä jonka oli harmikseen menettänyt kun se oli poistettu paikasta jossa se oli ennen ollut. Minulle ei oikein selvinnyt mikä ja missä se oli ollut, mutta sen tajusin lamaantuneesta äänensävystä että väärään suuntaan oltiin menossa ja synkkiä pilviä alkoi kerääntyä pään päälle.

Sanoin lapselle: "Jos sitä ei enää saa takaisin ja kuitenkin pidät ajatukset siinä, tulet aina vaan surullisemmaksi. Kannattaa ajatella jotain kivaa mitä elämässäsi on." Kasvot kirkastuen hän sanoi: "Joo, mä voin ajatella mun syntymäpäiviä!" 

Olipa ihminen minkä ikäinen tahansa, miksi ottaa tavaksi valittaa asiaa johon ei voi vaikuttaa kun voi suunnata ajatuksensa asioihin joihin voi vaikuttaa?

Miksi ehdoin tahdoin masentaa itsensä selittämällä mikä kaikki on korjaamattomasti pielessä jos voi pitää mielensä energisenä ja korjata asiat jotka voi korjata?

Miten muuten maailmassa onkin niin iso liuta jengiä joka hukkaa voimansa sellaiseen mihin he eivät voi vaikuttaa?

Toisinaan kuulee väitteen että negatiivisuus on ihmiselle helpompaa ja luontaisempaa. Tässä olisi kyllä kouluttautumisen paikka jos noin on.


Saturday, May 17, 2008

VÄHÄN VOIS MIETTIÄ



Tuttava kyyditsi lastaan harrastukseen kerran viikossa. Tarjosi naapurin tytöllekin kyydin kun tämä oli samassa ryhmässä. Ihan ilmaiseksi. 

Yhtenä päivänä sitten tuttavalleni tuli este, mistä hän hyvissä ajoin ilmoitti naapuriperheeseen. Sielläpä suoranaisesti harmistuttiin: "Milläs meidän tyttö nyt pääsee harrastukseen?"

Ei kiitoksen sanaa. Ei suhteellisuudentajua. Ei käytöstapoja.

Ollaan saatu perustaa blogit ihan ilmaiseksi, ja laittaa ne blogilistalle. Ollaan luotu kaveriverkostoja, käytetty Runotorstain palveluja, saatu lukijoita omille blogeille. Monenlaista iloa ja hyötyä on meille tarjonnut Blogilista. Ei veloitusta.

Sitten eräänä päivänä sitä alettiin uudistaa ja käyttäjät joutuivat kärsimään pientä tilapäistä epämukavuutta ja muutosahdistusta ja odottelemaan että uudistukset tulevat voimaan... 

Kovin paljon ei ole kiitoksia eikä kannustusta näkynyt, mutta haukkumista sitäkin enemmän. Vähän voisimme miettiä.

Wednesday, May 14, 2008

VALITTAMISEN LAJEJA


Asialliset valitukset ja reklamaatiot. Tarkoituksena saada parannusta tai hyvitys, korjausta vääryyteen, tasapainoa. Kuluttaja yhteisymmärryksessä myyjän tai palvelun tarjoajan kanssa. Sama päämäärä; hyvä kauppa.

Asiattomat valitukset ja reklamaatiot. "Nämä kengät ovat käyttökelvottomat. Vasta viisi vuotta olen niillä patikoinut ja jo ovat hajalla. Vaadin uudet, ja toisen parin korvaukseksi vaivoistani."

Valittaminen elämäntapana. Kaikki on pielessä, kukaan ei osaa mitään, mistään ei tule mitään, blääh. Jos näita kokoontuu yhteen kaksi tai useampia se alkaa olla ympäristöhaitta. Eivät osa ratkaisua, vaan osa ongelmaa.

Valittaminen tervehdyttävänä tuulettamisena jonka seurauksena tulee hyvä olo. Syy henkiseeen huonoon oloon voi olla tämän puuttuminen. Niin sanotut "kiltteydestä kipeät", ne joiden ei lapsina sallittu ilmaista tunteita eivätkä he sitä taitoa myöhemminkään oppineet.

Tuesday, May 13, 2008

TAAS PÄIVITTYY


Arkiterapeutti Kops päivittyy taas normaalisti. Otin Blogilistan infoon yhteyttä kun epäilin että ei päivittynyt. Tilanne korjattiin ja sain vastausmeilin asiasta. Kiitos.  

Blogilistan uudistuksessa pidän erityisesti siitä että blogikirjoituksista näytetään tekstin alkua eikä pelkkää blogin nimeä. Voi mennä tutkimaan itseä kiinnostavia kirjoituksia. Pelkkä blogin nimihän ei vielä paljon kerro.

Uudistus vaikuttaa lupaavalta.

ARVIOINNISTA JA SEURANNASTA



Toukokuu. Omena opettajalle. Todistusten jako lähestyy. Ruusuja ja risuja. Arviointia. Kritiikkiä. Palautetta. 

Toivottavasti palaute johtaa johonkin. 

Päättöarvioinnissa voi käydä niinkin että harmitellaan: Nyt se on myöhäistä. Ohitin tilaisuuteni. Miksi en matkan varrella älynnyt tehdä täyskäännöstä? Miksi kukaan ei ohjannut minua ajoissa oikeaan. Voisinpa palata alkuun.

Kannatan jatkuvan seurannan periaatetta ja jatkan kannustamista. Palaute on oivallista kautta linja saatuna. 

Arviointi kannattaa aloittaa silloin kun opiskelu alkaa. Opettaja arvioi oppilasta, opetusta, itseään.  Oppilas voi seurata hänen esimerkkiään ja alkaa itsekin arvioida itseään ja omaa työtään.

Ohjaaminen ja kannustaminen ovat avainasemassa. Niiden avulla motivaatio vahvistuu. 

Arvioinnin ei tarvitse olla entisaikojen negatiivista kritisointia ja arvostelua eikä vikoja ja virheitä tule pitää tuomittavina. Virheet kuuluvat oppimiseen ja kehitykseen. Epäonnistumisiin kannattaa oppia suhtautumaan terveesti. Samoin onnistumisiin.

Monday, May 12, 2008

NIINHÄN SITÄ LUULISI



Kovasti Tuija hehkutti: "Minusta on kaikkein kivointa kun ihmiset vaan tupsahtavat meille ilmoittamatta ja pistetään ex tempore - vierailu pystyyn. Ei tarvitse soittaa, sen kun tulette silloin kun teille sopii. Suorastaan rakastan yllätysvierailuja."

Meikäläisen järjestelmälliselle, suunnitelmalliselle luonteellenihan tuo ei sovi, mutta ajattelin että jos kerran tässä on henkilö jolle suunnitelmien teko ei istu, yritetään kopromissi löytää. Tehtiin sitten niin että kerran soitettiin ja sanottiin että mielellämme lähtisimme sinne päin ajelemaan ja kyseisen perheen kanssa seurustelemaan... 

Torjuvalla äänellä toisessa päässä selitettiin että juuri ovat mökille lähdössä herra jestas sentään.

Se siitä sitten. Kuka meistä on hölmö? Vai kaikki?

Sunday, May 11, 2008

VITSAILU VOI VIEDÄ VÄÄRÄÄN


Vierailin aivan ihanassa perheessä jossa puolileikillisesti alinomaa heitetään vitsiä siitä että lapset ovat kauhean hankalia, ja vanhemmat yrittävät kysellä eikö heitä saisi viedä päiväkotiin viikonloppunakin kun on niin raskasta. Isovanhemmat hoitavat joskus lauantaina ja hekin vitsailevat että mahtavatko vanhemmat tulla lapsia hakemaan kun ovat päiväksi päässeet eroon. Ovatkohan muuttaneet sillä välin? 

Jos olisin lapsi ymmärtäisinkö tuon vitsailuksi? Osaisinko parin kolmen vuoden elämänkokemuksella tietää että se on leikkiä? Jäisikö pieneen mieleeni ajatus siitä että mitä jos minut jätetään, mitä jos minä tosiaan olen hankala, pitäisikö minun yrittää olla oikein kiltti jotta minusta pidetään?

Psykologisia faktoja: 

Kaikkein eniten ihminen kammoksuu hylätyksi tulemista, torjuntaa, sitä että häntä ei hyväksytä.

Pikkulapsi on täysin riippuvainen aikuisista. 

Lapsella on taipumusta olettaa että hän on syypää jos tyytymättömyyttä esiintyy.


Saturday, May 10, 2008

SORKAT POIS SOHVALTA


Mikä ihme siinä on että amerikkalaisissa leffoissa ja sarjoissa, joita tuutista tutisee tuntitolkulla, hypitään aina sohvilla kengät jalassa? Tekevätkö amerikkalaiset samaa kodeissaankin?

Ilmankos joissakin pitkäaikaisissa sarjoissa sohvaa on vaihdettu. Seinfeldissä ainakin.

Sisäkengät, tossut, tohvelit, sukat... mitä vaan mutta meille ei tulla ulkokengillä sotkemaan!

Friday, May 09, 2008

KELVOTTOMAT KUMPPARIT



Kannoin kelvottomat kumisaappat kaatopaikalle. Tai siis roskikseen, mutta se ei ala k:lla.  Kovin kauan eivät kulutusta kestäneet, halvatun halpatuotteet. Päästävät jo vettä sukkiin. Mitä tästä opimme?

Halpaa sinun ei tule ostaman. Halpa tulee kallihiksi. Ollos wiisahampi jatkossa. Muistaos wanhoja wiisauksia. Moni kakku päältä kaunis. Jos sinulla on kaksi saapasta, lahjoita toinen köyhille. Esimerkiksi yksijalkaiselle merirosvolle. 


Thursday, May 08, 2008

EI PITÄISI JUODA TYHJÄÄN PÄÄHÄN



Kuten jo aikaisemmasta postauksesta kävi ilmi, tulin lukeneeksi paikallislehdykkää, tai pariakin. Uutinen rattijuoposta joka rysäytti paritalon piha-aidan läpi autotallin seinään kiinnitti huomioni, koska se tapahtui melkein kotinurkilla. Otin kauppareissulle kameran mukaan, kun siis tosiaan se on näillä seutuvilla... Ei tarvinnut normaalireitistä ihan kilometriäkään poiketa. 

Rattijuopolle tuli poikkeama aiotusta reitistä kun menetti ajoneuvon hallinnan, törmäsi pihalla olleeseen henkilöautoon ja oma autonsa kiepsahti katolleen. Hän irrottautui turvavöistä ja yritti paeta paikalta, mutta sängyistään noussut väki otti 47-vuotiaan törmäilijän kiinni ja piti aloillaan poliisin saapumiseen asti.

Tämä aina ihmetyttää: Kuskin auto rusentui korjauskelvottomaksi mutta hän itse sai vain pienen haavan päähänsä. 

Alkoholilla on parantavia ja rentouttavia ominaisuuksia. Harmi vaan että haitat ovat niin massiiviset.

Ennen kaikkea ei pitäisi juoda tyhjään päähän.

KOIRAN KIDNAPPAUS




Luin juuri kammottavan uutisen paikallislehdestä. Kiinanpalatsikoiran omistaja jätti koiran naruun omaan pihaan, poistui hetkeksi sisälle ja palattuaan näki pelkän narun pihassa. En voi kunnolla edes kuvitella miltä tuntuu kun oma koira viedään. 

En enää käytä tätä vitsiä: "Meillä oli ennen vahtikoira, mutta se varastettiin."

Tuesday, May 06, 2008

EN OLE NATSI



No jopas! Minulle on myönnetty "en ole natsi" - kunniamerkki.  Jack Honest sen minulle ojensi. Ei ole aikaisemmin ollut kunniaa häntä tavata, mutta oletan, arvelen, toivon että meillä on samanlaisia arvoja, mitä tulee natsismiin, syrjintään, sortoon. 

Nyt pitäisi miettiä kenelle haluan merkin edelleen ojentaa... Heti keksin. Gnothi Seautonille ainakin. Myös Kimmolle. Nämä tulivat ihan ensimmäiseksi mieleen.