Keksin yhdistää kävelylenkin kaupassa käyntiin. Kevyenä matkaan, rahapussi, avaimet, muovikassi taskuun.
Palattuani kotiovella kauhukseni huomasin että avaimet puuttuivat! Olisinko saattanut tipauttaa ne lattialle muovikassin mukana kaupan kassalla asiodessani?
Huh mutta sisään pääsin sentään varaston kautta, koska sen avain oli jäänyt toiseen taskuun. Kuumeisesti etsin kauppaa netistä, en meinannut nimeä muistaa millään... Löytyi mutta numero oli käytöstä poistettu. Kammottavaa hidastusta... Vihdoin löytyi puhelinluettelosta, ja eikun soittamaan.
Mikä onni! Sain tietää että avain oli pistetty talteen ja lähdin hakemaan. Se on 20 minuutin kävely yhteen suuntaan. Kaikkiaan tähän keksimääni yhdistettyyn kävely + kaupassa käynti - poukkoiluun meni tasan kaksi tuntia. Ei hassumpi lenkki siis kaiken kaikkiaan jos hermoilun jättää pois.
Palattuani jäin hömönä tuijottamaan hölmöyttäni. Pöydällä oli kassakuitti jossa näkyi kaupan nimi ja PUHELINNUMERO.
Jos olisin sen aikaisemmin hoksannut kyseisen kuitin en nyt olisi näin kuitti, hah hah!
Ja missä sinäkin olit kun töppelöitsin K:kaupassa? Olitkohan jossain lähistöllä? :D
ReplyDeleteLasten kanssa kotona varmaan, ja jos olisit ollut S-Marketissa, olisin ollut lähempänä, K-kauppa on meistä etäämpänä :)
ReplyDeleteNo täytyykin sitten seuraavan kerran töpeksiä S-Marketin läheisyydessä niin ehkä näet minut ikkunasta säntäilemässä pitkin katua :D
ReplyDeleteMinäkin töpeksin eilen kaupassa. Tai ei se ollut minun vikani. Kassakone tulosti kuitin siten, ettei siitä näkynyt summaa eikä paljon muutakaan (maksoin kortilla), joten en voinut allekirjoittaa sitä. Koneesta ei saanut uusintakuittia eikä kassa osannut tehdä asialle mitään.
ReplyDeleteKutsuttiin siis apujoukkoja paikalle ja toisen kassan piti mennä tulostelemaan niitä kuitteja johonkin takahuoneeseen. Ja jono takana kasvoi, vaikka kassa yritti vihjaista, että tässä voi kestää ja että kannattaa mennä toiselle kassalle. Silti ihmsiset halusivat tulla jonottamaan juuri siihen ja marmattivat siinä, kun kestää. Minun kävi kassaa sääliksi. Ei se hänen vika ole, että kassakoneet ovat niin idiootteja.
Elegia: Minullakin ovat sympatiat kassahenkilöiden puolella kun noita tapahtuu. Oletko lukenut Aasiakas.net - sivuilta mitä kaikkea asiakaspalvelijat saavat kestää, marmatuksesta suoranaiseen huutoon? Huh.
ReplyDeleteEihän noille koneiden vioille mitään voi - pitää vaan kestää ja kiltisti odottaa että tulevt kuntoon. Sympatiaa sinullekin :)
Olipa sulla tuuri. Sellanen kaulanauha avaimelle, kun laspilla ennen - ja nyt urheilijoilla (ja kävelijöillä).
ReplyDeleteHannele: Positiivarit myyvät erittäin kauniita sellaisia. Pitää hankkia :) Ei hassumpi idea koska heitän joka päivä lenkin enkä tarvitse mukaan muuta kuin ipodin ja avaimen.
ReplyDeleteTavallisesti pidän erittäin hyvää huolta kaikista tavaroistani, mutta eilen tulin ilmeisesti vetäisseeksi avaimet taskusta muovikassia sieltä ottaessani. It won't happen again!
Täältä vähän toisenlainen avainnaru/kaulanauha :)
ReplyDeleteNo nythän tuli valinnanvaraa :)
ReplyDeleteOstaa? Niitähän hienoja ilmatteksi saa joka paikasta, mulla uus, jossa lukee POLIS...
ReplyDeleteIlmatteks ja ilmatteks - mutta sitten on ne joita myydään jonkin asian hyväksi - kuten nuo Olemattoman linkittämät, ja Positiivareitten tuotteessa lukee "Asenne ratkaisee aina". Yltiöpäisille positiivisuusaatteen kannattajille ei muu kelpaa :D
ReplyDelete