Wednesday, December 31, 2008

Ei ole joulukrapulaa



Koulussa en välittänyt historiasta. Se tuntui vuosilukujen ja sotien päähänpänttäämiseltä. Sittemmin olen tajunnut historian arvon ihmisen elämässä. 

Historialla on taipumusta toistaa itseään. Paras siis elää hyvää historiaa.

Ihmiskunta tekee samat virheet ellei ole valpas varovainen.

Isossa ja pienessä mittakaavassa. Kokonaisia kansakuntia ja valtioita koskien, mutta myös arjen tasolla yksityisen henkilön elämässä.

Onko joulukrapula? Tuliko syötyä ja juotua liikaa, vaikka edellisistä jouluista tiedetään vaarat tasan ja tarkkaan? 

Tuliko hankittua tarpeetonta joulukrääsää jota nyt sullotaan kenkälusikalla kaappeihin ja laatikoihin? 

Ostettiinko hyviä joululahjoja vai erheellisiä hetken huumassa?

Meillä on nyt uusi sauvasekoitin, tarpeellinen, kiva ja käyttökelpoinen. Mahtuu pieneen tilaan soda stream - laitteen kanssa, joka on myös osoittautunut hintansa väärtiksi. Ei tarvitse katua. Päinvastoin.

Tuesday, December 23, 2008

Joulutunnelma ei maksa mitään



Jatkaakseni aiheesta "joulun ei tarvitse maksaa juuri mitään":

Olemme ostaneet aika hiljattain noita punaisia pikareita, mutta esimerkiksi nuo kahvikupit olemme hankkineet jo ensimmäisenä yhdessäolovuotenamme kauan sitten. Ne otetaan aina jouluisin esiin jos siltä tuntuu. 

Joulutunnelmaan pääsemiseksi ei tarvita rahaa. Jo hankitut koristeet, astiat, tekstiilit takaavat sen että koti näyttää jouluiselta ilman lisäinvestointia. 

Joulumusiikkiin pätee sama periaate. Kuuntelen aikaisemmin hankkimiani ja lahjaksi saamiani seedeitä. Jo ajat sitten olen tallentanut videolle television joulukonsertteja, kuorolaulua, Andrea Bocellia, Julie Andrewsin jouluohjelman. Niitä on useita, joten joka vuosi tulen katsoneeksi ja kuunnelleeksi vain osan, jos sitäkään. Radiosta tulee joululauluja. Niitä voi laulaa itsekin, täysin ilmaiseksi, ei edes sähkökuluja. 

Joulutunnelma on ilmainen. Jokainen valitsee tekeekö siitä ihanan vai keskittyykö huonoihin asioihin, luettelee huonoja joulunviettotapoja ja siten tappaa oman joulunsa ja syyllistää ja hapantaa muita. Vaan minuapa ei sellaiseen vedetä mukaan. Aion nauttia taas tästäkin joulusta. Lähden kulkemaan kohti Pelastusarmeijan joulupataa samalla kun lähden ruokaostoksille. Sinne pistän mielelläni rahaa vaikka joulu muuten olisi ilmainen.

Friday, December 19, 2008

Mökkihöperöille


Suomalaiset rakastavat mökkielämää.  

Mökkihöperöille on oma lehtikin.

Thursday, December 18, 2008

Ilmaista joulufiilistä



Hahaa - lisää ilmaista joulufiilistä. Punaisia astioita esille eteistilan vitriiniin. Samalla tuli siivottua. PIstin keltaisia astioita keittiön astiakaappiin. Alkaa olla hoksottimet kuin insinöörillä.

Wednesday, December 17, 2008

Halpa joulu



Joulu ei välttämättä maksa juuri mitään ylimääräistä. Samat joulutontut sinitarran palasilla ikkunaan ja seinille kuin ennenkin. Halpa joulu ilman kulutushysteriaa on yhtä tunnelmallinen tai tunnelmallisempi kuin rahalla tehty.

Saturday, December 13, 2008

Joulupunkerous



Jouluherkut eivät yleensä laihduta. Kinkut, joulutortut, piparit vievät meitä maukkaasti turmioon. Olemme punkeroiksi tuomittuja ellemme pistä hanttiin. Hedelmäsalaatti pelastaa paljon.

Remember: Punkerous is tankerous for your health. Don't be a punkero tahallasi. Älä pyri punkeruuteen, vaan ponnistele ja pyristele siitä pois.


Thursday, December 11, 2008

Yksi rullaan, yksi pois



Lisäsin rullaan yhden tänne sopivan blogin; Uudessa kaupungissa, ja poistin Temen blogin, koska hän ei ole päivittänyt sitä kolmeen kuukauteen. Pistän takaisin jos hän ryhtyy taas kirjuuttelemaan. Uskon että kiinnostutte lisäämästäni blogista.

Tuesday, December 09, 2008

Kops ei uskalla pidättää hengitystä


Menin kauppaan. Siinä edessä parveili nuorisoa röökaamassa. Normaalisti olisin kulkenut ohi ja pidättänyt sen ajan hengitystä mutta nyt oli mielessäni tuo edellinen postaukseni. Aivojenhan pitää saada happea, en uskalla olla hengittämättä...

Ruokakaupan sisällä oli yskivä flunssainen ihminen. Taas oli kiusaus kulkea hengittämättä ohi. Mikä ristiriita. 

Otanko tupakansavut keuhkoihin ja flunssapöpöt vai yritänkö välttää ne? Entä jos pidätän hengitystä ja menetän muistini tai tajuntani?

Voi voi... tämä taitaa nyt olla esimerkki siitä että tieto lisää tuskaa?

Vai onko tämä esimerkki puutteellisesta tiedosta?

Kops ei uskalla enää pidättää hengitystä, mutta ei myöskään halua hengittää. Mikä neuvoksi?

Monday, December 08, 2008

Koesuoritus



Koulumenestys suuntaan tai toiseen saattaa olla pienestä kiinni. Tiedättehän miten jotkut jännittävät koetilanteessa niin että se haittaa suoritusta? 

Fakta: Kun ihminen pelkää hän lakkaa hengittämästä, siis pidättää hengitystä. Kun ihminen pidättää hengitystä, happi ei kulje aivoihin. Siitä seuraa huimausta, muistin heikkenemistä, huonoa oloa... 

Koululainen, opiskelija; Muistapa hengittää niin suoritus paranee.

(Ei ole mikään vitsi, vaan tutkittu juttu.)

Monday, December 01, 2008

Luukku auki, pelti kiinni



Joulukuu alkoi. Yksi taitekohta elämässä. Lapset avaavat joulukalenterin ensimmäisen luukun ja kohdistavat ajatukset joulun taikaan. Älköön kukaan pilatko sitä, tai mikään. 

Luukku aukee, pelti menee kiinni. Soihdut sammuu, väki sammuu kuin käki... Punaviiniglögiä glu glu kurkusta alas. Siitä vaan, mutta ei lapsiperheissä, kiitos. 

Kun Kopsin keppi heilahtaa, toivomme että posliiniesineet jäävät ehjiksi. Ja miksi eivät jäisi? Kopsin kotona ei riehuta. Mitä nyt kepillä napautetaan opetuksia omaan ja muiden päähän. 

Posti on alkanut kantaa kerju... anteeksi keruukirheitä eri hyväntekeväisyysjärjestöiltä. Niitä on kasapäin. Kaikkiin ei voi millään osallistua joka vuosi. Viime vuonna jäi antamatta rahaa Venäjän lapsivangeille ja katulapsille. Korjataan tänä vuonna se laiminlyönti. 

Pelastusarmeijan keräystä ei jätetä väliin yhtenäkään vuonna, ei jätetty edes silloin kun oltiin vähävaraisia opiskelijoita. Aina löytyi joku pieneksi jäänyt vaate ja joku kolikko pataan. 

Monilla tavoilla valmistaudutaan jouluun. Kuka valittaen ja manaten, kuka lahjojen saamisesta haaveillen, kuka antamisesta, kuka ystäviä muistaen, kuka menneitä surren, kuka vähäosaisia auttaen. Ainoat joita en käsitä ovat suureen ääneen valittajat jotka pilaavat muiden joulutunnelman. Toivon että yhdenkään lapsen ei tarvitse joutua sitä kuulemaan. 

Ja nyt glögille!



Sunday, November 30, 2008

Perhospalkinto



Inspiroit minua - perhospalkinto liihotti Kopsin blogiin Katjalta. Siis Kops inspiroi blogia joka vuorostaan inspiroi Kopsia. Haluan kopioida tähän Katjan kauniit sanat. Kops kiittää niin syvään kumartaen että otsakiharat viistävät maata. 

Katja: "Arkiterapeutti inspiroi ja terapioi minua syvällisillä ajatuksilla, joita arkiterapeutti käsittelee usein huumorin ja riemastuttavan kielileikin keinoin. Arkiterapeutin herkullinen tyyli kopsahtaa minuun."

Kiitos ja kunnia. Kops kumartaa ihan linkkarina. (Kenelle ojentaisin palkinnon...? Kuka ei ole vielä saanut sitä? Ketä palkinnon saaminen ei rasittaisi? En halua kuormittaa ketään. Pitääkö ryhtyä linkittämään...  Puuh... Pitää miettiä.)


Friday, November 28, 2008

Sun pystis



Sain pystin. Olen erityisen ilahtunut sen saamisesta kolmesta syystä. Ensinnäkin sen ojensi minulle uusi tuttavuus, kiinnostavalta vaikuttava taho, ja siitä syystä tämä on kihelmöivän elähdyttävä tapaus. Toiseksi ilahduin pystin mukana tulevista kehuista, joita muuten bytheway en ehdi tähän hätään jakaa eteenpäin. Ajanpuutteen kanssa kompastuskiveksi muodostuu jo se käytännön ongelma että kun palkinto pitäisi antaa viidelle blogille jotka eivät ole sitä saaneet aikaisemmin...äh, kestäisi liikaa aikaa selvittää moinen ja sitten aloittaa kiihkeä kopiointi, linkitys ja länkytys. 

Kolmas ilahduttava seikka on että kun suosikkikoirani on pystis, ja sen ajatteleminen lämmittää, tunnen lämpimiä aaltoja kehossani uuden tuttavuuden ojentaessa pokaalin ja sanoessa: "Hei, tää on sun pystis."  - Kiitos.

Tulosten esittäminen



Kilpailun tulokset: 

Jaakko tuli toiseksi, Ville oli viimeistä edellinen. 

Jaakko julkisti nuo tulokset. 

Puuttuva lisätieto: 

Kilpailuun osallistui kaksi henkeä. 


Thursday, November 27, 2008

Muista keksiä otsikko


Jotain outoa tässä marras-joulukuun vaihteessa aina on. Joka vuosi sen huomaa. Reaktiot hidastuvat, askel ei nouse yhtä kevyesti kuin alkusyksystä, tulee helposti kirjoitusvihreitä. 

Mjaa, mihin minun pitikään mennä seuraavaksi? 

Kai muistin postata kuvan tähän yhteyteen?

Ei kai mitään unohtunut?

Tuesday, November 25, 2008

Talven ylistys



Talvi. Kaunis. Kylmä. Kuulakas. Valkoinen. Luminen. Jäinen. Taiteellinen. Puhdas. 

Pitkät pimeät yöt. Kuun valo. Takkatulen loimu. Karhuntalja. Hyvä kirja. 

Lumen lapiointia, hiihtoa, luistelua, pulkkamäki. 

Lumisade. Pienet hiutaleet. Suuret hiutaleet. Pyry. Myräkkä.

Ulkoilua, kuntoilua, punaisia poskia, lasten riemua.

Pipoja, hanskoja, kaulaliinoja.

Lumiukko. Lumilinna. Jääveistokset. Mielikuvitus liikkeelle.  

Neljä vuodenaikaa. Tänään on talvi. Upeaa.

Friday, November 21, 2008

Ei alkoholi ole mikään pakkopulla



Tuohon pöheikköön olisi kiva sammua. 

Raittiit ja juopuneet.

Tupakoijat ja tupakoimattomat. 

Kännääjät ja absolutistit.  

Selvät ja epäselvät.

Jos ei juo alkoholia seurassa, se on ongelma jollekulle juojista. 

Epävarma ihminen kuvittelee kai että häntä arvostellaan.

Semmoinen ihminen rupeaa tiukkaamaan miksi toinen ei juo.

Olisi niin paljon helpompaa jos kaikki joisivat. 

Tai jos kukaan ei joisi.

Siis alkoholia.

Häiritseekö tupakoimaton ihminen tupakoitsijan sielunrauhaa enemmän kuin tupakansavu häiritsee tupakoimatonta, vai päinvastoin? 

On törppöjä käytöstapoja jäädä kaupan oven ETEEN röökiä vetämään kun ihmisiä kulkee sisään ja ulos, samalla hengittäen sisään ja ulos. Eilen astuin kaupasta ulos ja jouduin kiertämään kolmen tupakoivan naisen ryhmän. Ajattelin että olivatpa ajattelemattomia. 

Ah, ihanat henkoset, olisi joku toinen voinut ajatella ohikulkiessaan, syvään hengittäen.

Onko maailmassa enemmän niitä jotka välittävät toisista vai niitä jotka välittävät vain itsestään?

Järkeenkäypää olisi keksiä kompromisseja, soveltaa sopu sijaa antaa - periaatetta, kunnioittaa vapaata valintaa.

Pidin monen vuoden alkoholittoman tauon alle kolmekymppisenä. Se johtui siitä että olin lopettanut tupakoinnin enkä halunnut riskeerata. Muistan kun kieltäydyin alkoholista eräillä kutsuilla ja opiskelutoverini A, joka kutsuja emännöi, huudahti oudon vähättelevään tai surkuttelevaan sävyyn: Oletko raskaana vai mikä on? Järkytyin.

(Kiinnostava yksityiskohta että hän tuli vahingossa raskaaksi seuraavana vuonna)

Noihin aikoihin kyläiltiin erään toisen opiskelutoverin ja hänen miehensä luona. Olin kertonut että en käytä alkoholia. Tarjoiluna oli lohileipiä ja valkoviiniä.  Ei mitään muuta vaihtoehtoa. 

Edelleenkään en siedä valkoviiniä, mikä sivuhuomautuksena mainittakoon. 

Mainittakoon myös että ryhdyin päälle kolmekymppisenä pikkuhiljaa juomaan olutta ja punaviiniä kun ei ollut enää vaaraa että paperossiin tarttuisin ja alkaisin röyhytellä.

Nykyään ei minkäänlaisia ongelmia juoda tai olla juomatta. Joidenkin ystävien kutsuilla ei ole alkoholia lainkaan tarjolla eikä kukaan sitä kaipaakaan. Esimerkiksi iranilaisista ystävistäni ei juuri kukaan käytä alkoholia. Autoilevat eivät voi ottaa. Pienten lasten äidit ja isät eivät useinkaan dokaa kutsuilla. Tarjolla on aina mehua, kivennäisvettä, tavallista vettä, limua jne. vaikka olisi myös viiniä ja olutta. 

Ovatko ajat muuttuneet vai sattuuko minulla olemaan niin asiallinen ja suvaitsevainen ystäväpiiri että kaikki voivat valita juovatko vai eivät. Vieläkö nykyään tapahtuu sellaista että painostetaan tai syrjitään kun huomataan että joku ei juo?

Tuesday, November 18, 2008

Kättelyä ja lähempääkin kontaktia



Blogikaveri Katja Tanskasen koskettelua koskevaa kirjoitusta olen ajatellut ja sitä miten monenkirjavaa käytäntöä meillä kaikilla on on tervehtiä tuttuja ja tuntemattomia. Olen lauantaina menossa kutsuille joten asia on ajankohtainen ja siinä yhteydessä voin vaikka empiiristä testausta harjoittaa. 

Kyseiset kutsut ovat vuotuinen Thanksgiving - vastaanotto amerikkalais-suomalaisessa perheessä. Sinne tulee iltapäivästä alkaen monenkielistä väkeä tippumalla pitkin iltaa. Vanhaa jengiä joka on käynyt on and off yli 20 vuotta, ensikertalaisia ja kaikkea siltä väliltä. Minä olen käynyt kai 7 vuotta. 

Joinakin vuosina porukkaa on ollut siinä määrin että jos jostain syystä keksii hypätä ilmaan väenpaljoudessa ei välttämättä pääse takaisin maahan. Heh heh. Taisin ihan hiukkasen liioitella. En paljon, kontaktia kyllä syntyy tiiviissä tunnelmassa. 

Niin siitä tervehtimisestä. Joitakin ihmisiä kättelen, joidenkin kanssa halaan. Halaus ja nopeahko irtoaminen, tai pitkään viipyvä halaus johon liittyy puserrustakin. Kuka tekee aloitteen? Se on joskus vaikea tietää jälkikäteen. Noita tilanteita edeltää jälleennäkemisen reaktio, jonka laatu sanelee miten innokkaasti, ystävällisesti tai hellästi halataan. 

Kädenpuristuksessakin esiintyy variatioita. Kättely, kädet irti ja sillä selvä. Neutraali tervehdys. Vaihtoehtoisesti erilaisia muunnoksia joissa puristuksen voima ja sheikkaamisen intensiteetti vaihtelevat. Joskus sydämellisyyttä korostetaan ottamalla toisen käsi kahden käden väliin. Kättelyn voileipämalli. Omituista hipelöivää kättelyä en siedä mutta pitää vain olla kuin ei olisikaan. Ei voi sanoa että hyi mikä lahnamainen ote.

Kutsuille tulee aikuisia ja lapsia ja koiria. Ihmisestä riippuu miten hän tervehtii kunkin kategorian edustajia. Koiraihmiset noteeraavat koirat, muut mahdollisesti eivät. Hiukan sama lasten kanssa. Joka tykkää koirista ja lapsista hakeutuu niiden seuraan. Tervehtiminen voi olla ensikontakti, mutta ei sitäkään aina tarvita. Sekaan vaan, jos olet lapsi tai koira. 

Pääsääntöisesti pidän melkeinpä eniten sellaisten ulkomaalaisten ystävieni tervehtimisestä joille se on luonnollinen tapa ja ilo. Espanjankielisen porukan kanssa on ihan luontevaa vaihtaa poskisuudelmat ja kysellä kuulumiset. Kaikki semmoiset tilanteet joissa toinen osapuoli on jäykkä tai vaivaantunut ovat minullekin jäykkyyden aihe. 

Kun kielitaito on vajaa, ja ihminen sen johdosta epävarma, ystävällinen ilme, lämmin kädenpuristus ja hymy korvaavat paljon. Ilmeet ja eleet ovat viestintää. Kosketus on kommunikointia.

Hyvästeleminen on oma lukunsa. Minä olen joskus sellainen että kun sisäinen hetki ilmoittaa lähdön hetken lyöneen, kaikkein mieluiten poistuisin ilman seremonioita. On pakotettava itsensä etsimään käytöstavat ja soveltamaan niitä. Kaikkia ei pysty hyvästelemään mutta isäntäväki on toivottavaa kiitellä ja hyvästellä jos heidät löytää. 

Kivat kutsut luvassa. Luultavasti tarkkailen kosketus- ja tervehtimispuolta kun se nyt on ajatuksiini pesiytynyt. Voi olla että käytän sitä keskusteluaiheena. Täytyypä miettiä etukäteen sopivaa sanastoa espanjaksi niin voin lyöttäytyä espanjankielisen populaation kanssa paremmin kaveeraamaan. Suomeksi ja englanniksi juttu irtoaa valmistelemattakin.




Monday, November 17, 2008

Eihän se rotan vika ole


Uskomatonta miten valtava bisnes nettihuijaus on. Muka "lottovoitto teille kun lähetätte ensin rahaa tännepäin" ja muka "rakastunut sinuun mutta ei ole rahoja tulla luoksesi".

TV:ssä kerrottiin nigerialaisesta huijausyrityksestä johon uhreja lankeaa ympäri maailman ihan kasapäin. Amerikkalaisia ja brittejä ohjelman esimerkeissä.

Eräs nigerialainen jota haastateltiin, lausui paikallisen sanalaskun: 

Ei se ole rotan vika jos se varastaa ruokaa. Se on sen ihmisen vika joka jättää ruokaa pöydälle varastettavaksi.

Friday, November 14, 2008

Selittämätöntä ja käsittämätöntä



Minä vuonna Estonia upposi? Sitä en muista, ainoastaan sen että töihin menessäni sain siitä kuulla oppilailtani ennen opetuksen alkua. Se oli keskiviikkoaamu. Kaameaa ja ahdistavaa. Huh, en halua alkaa ajatella ihmisiä hyteissään öiseen aikaan kun painajainen alkoi. Klaustofobisen ei kannata ryhtyä eläytymään siihen.

Katjan blogissa oli kuva eräänlaisesta pilvipyörteestä. Minulle tuli siitä mieleen uneni - niin paitsi että se ei ollut unta. Heräsin yöllä, ja olin valveilla kun mieleen nousi kuva vedestä. Hyvin häiritsevä, ahdistava kuva, jotenkin pyöreä. Katselin sitä ylhäältä päin. Vettä oli paljon, ei mikään pieni järvimaisema vaan synkkä uhkaava pala merta. Hiljainen pelottava tunnelma. Laiva oli juuri kulkenut siitä, ehkä olin itse laivassa, tai laiva oli uponnut siihen. Joka tapauksessa valveuni tai näky tuntui pahalta. Taistelin kaikin voimin siitä pois. Suuntasin väkisin ajatukseni muualle. 

Hetken kuluttua näky pulpahti uudelleen tajuntaani, ja vaivoin irtaannuin siitä. Hetken kuluttua nukahdin.

Aamulla herättyäni huomasin ihmeekseni että Hesarin kuukausiliitteessä oli pitkä juttu Estonian uppoamisesta.  Oliko siitä silloin 10 vuotta vai miksi artikkeli julkaistiin? 

Mikä ilmiö minulle tapahtui yöllä? Tuollainen on ihan vierasta itselleni. En näe näkyjä enkä painajaisia. Ajatukseni eivät askartele yliluonnollisissa ilmiöissä. 

Outoa, perinjuurin kummallista. Telepatiaa? Jonkun elävän tai kuolleen yhteydenotto? Joutuivatko ajatukseni sattumalta jonkun muun ajatuksien aalloille?

(Kuvan sain yhdeltä sukulaiselta joka seilaa työkseen. Ei samannäköinen kuin näyssäni, mutta hiukan sinne päin. Kiitos, Pepe.)

Tuesday, November 11, 2008

Kaikki osaavat kirjoittaa



Vuosia bloganneena ja blogeja lukeneena olen tullut siihen tulokseen että kaikki osaavat kirjoittaa. En ole törmännyt tapaukseen josta ajattelisin: "Voihan porsas. Tuo ei osaa kirjoittaa." 

Kaikkien kielenkäytöstä en pidä, enkä kaikista aiheista. Kirjoitusvihreitä näkyy, KIelioppivirheitä, sanavalintaerheitä, kömpelöitä rakenteita... mutta mitä sitten jos asian saa sanotuksi? 

Hoonolla soomellakin jotkut osaavat taiteilla onnistuneesti. Lukijan mielikuvitus täyttää aukot. Ei viestintä muutenkaan suoraviivaisesti etene ja onnistu, eikä tässä ole tenttiluku kyseessä. Teik it iizi. Riläks, män! 

Totta kai mieluummin luen helppo- kuin vaikealukuista esitystä - mutta ei sekään absoluttinen välttämättömyys ole. Jos kirjoituksen sanoma kiinnostaa, ähisen ja puhisen selviytyäkseni karikkoisista virkkeistä. 

Kun bloginpitäjä osaa kikkailla sanoilla tai ainutlaatuisella esitystavalla, ihailen ulkoista tuotosta kiinnittämättä huomiota köykäiseen tai itseäni kiinnostamattomaan sisältöön. 

Silloin tällöin, ei kovin monta kertaa vuodessa, haaviin osuu saalis. Suuni aukeaa ihmetyksestä samalla kun blogimerestä nostettu simpukka aukeaa ja paljastaa helmen. Katja Tanskanen, where have you been all my life? Nyt löytyi Arkiterapeutti Kopsiin kopsahtavaa luettavaa. Sekä sisältö että ulkokuori.


Sunday, November 09, 2008

Kaikkien isien päivä



Kalenteri pullistelee erilaisia enemmän tai vähemmän tärkeitä merkkipäiviä ja teemoja. Isänpäivä on niitä tärkeimpiä ja tarpeellisimpia. Tai ainakin siitä voi tehdä sellaisen.

Olipa isi mitä vuosimallia tahansa, kotona, eronnut, karannut, uusioisukki, kunnioitettu, haukuttu, tohvelin alla, niskan päällä, yhtälöstä "viisi huonetta ja heittiö", työn raskaan raataja, taivaanrannan maalari tai kunnollisuuden perikuva - nyt voimme nollata vaa'an ja punnita isyyden ihmeet, katsastaa käsityksemme, aloittaa ajattelumme alusta tai jatkaa samaa kuin ennenkin - mikä kullekin tuntuu luontevimmalta.

Minä tein jotain uutta. Mieheni kanssa lähetin isänpäiväpaketin, ja hän keksi että sen voi lähettää ja maksaa kotiin kannettuna. Pistettiin sinne samaan vähän joululahjojakin isälleni ja äidilleni. Ei mitään räikeää kaupallista krääsää, vaan ajatuksella ajateltuja lahjoja. Kirjettä, ei pelkkää korttia. Itse tehtyä korttia, ei ostettua sinne sovittelin. 

Isänpäivä antaa mahdollisuuden virallisesti ja luvalla muistaa isää, vaikka saattaisi olla niin että normaalisti ei saa sanottua yhtään tunnustuksen tai kannustuksen sanaa. 

Isänpäivä muistuttaa kaikille isille heidän isyydestään jos eivät muuten tule ajatelleeksi. Kun lehdet pursuilevat mainoksia ja kirjoituksia isänä olemisen eri puolista ja oman isän miettimisestä, saa näkökulmaa omille ajatuksille, ehkä vinkkejä tulevaisuutta ajatellen.

Kaikkein köyhintä on julistaa päivä turhaksi ja kaupalliseksi. Siihen kun päälle heittää syytöksen että ihmiset eivät muista isiään muuten kuin isänpäivänä, on tehokkaasti levitetty pahaa mieltä omaan vaikutuspiiriin. Minua risoo nielurisoja myöten. Jos ei osaa mitään hyvää sanoa, pidettäköön turpavärkki kiinni. Tai muuten meidän isä tulee ja rökittää teidän isän.

Ne ystäväni jotka toimivat ihmisoikeuksien puolesta, taistelevat huonosti kohdeltujen isien puolesta ja auttavat heitä tapaamaan lapsiaan. 

Vastaavasti tietenkin suojelevat muuta perhettä niissä tapauksissa joissa isällä on huono vaikutus ja yrittävät saada isän terapiaan. Alkoholistiperheet ja väkivaltatapaukset ovat vaikeita, mutta eivät välttämättä mahdottomia. 

Tämä on kaikkien isien päivä. 

Kahvit sänkyyn - tai mieluummin kuppiin. 

Kakkua faijalle. 

Erikoistapauksissa leivotaan kakun sisään viila ja viedään vierailuaikaan vankilaan. 

Onnea kaikille blogimaailman faijoille!



Thursday, November 06, 2008

Ennustamisen taito



Ei ollenkaan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei mikään yllätys. 

"Loppukuusta on yhdet kivat kutsut. Haluatko tulla mukaan?", kysyin. 

"Pitää katsoa kalenteria. Ilmoitan huomenna meilitse", hän vastasi.

Se oli toissapäivänä. Meiliä ei ole näkynyt. Ihan niinkuin ennenkin.

Ihmiset eivät useinkaan yllätä. He noudattavat samoja kaavoja. 

Kun tajuaa heidän toimintatapansa osaa varautua.

Ylläolevaan osasin varautua, eikä sillä ole mitään merkitystä.

Paninpahan vaan merkille omat ennustajanlahjani.