Friday, December 31, 2010

Ehdotan että ei paukuteta



Nautitko paukkeesta? Uuden vuoden hulinasta ja melskeestä? Vai onko se vain tapa jota et sen kummemmin ajattele?

Jos se on sinulle aika tavalla yhdentekevä, saanko ehdottaa että jätät paukuttelematta?

Pikkulapset pelkäävät pauketta johon heräävät keskellä yötä. Koirat ovat kauhun vallassa ja varmasti lukuisat muut kotieläimet, linnut ja luonnossa elävät olennot. Eri ikäisissä ihmisissä on niitä jotka säikkyvät kovia ääniä, niitä jotka haluavat mennä ennen puoltayötä nukkumaan, niitä joille pauke muistuttaa ikävällä tavalla sodasta.

Tulituksen jälkeen tanner on rakettijäämien sotkema, ilma sumea ja katkuinen. Roskaa makaa julkisilla paikoilla ja lentelee yksityispihoihin.

Onko se sen arvoista? Saastuttamista, pelottamista, häiritsemistä. Ilotulitteisiin pistetyt rahat sinkoavat lyhyessä ajassa taivaan tuuliin.

Viattomat luontokappaleet vapisevat. Pystykorvat piiloutuvat sängyn alle. Linnut tipahtelevat oksilta. Peltohiireltä tulee löysät housuun.

Jos eläimet osaisivat ne kiittäisivät kaikkia jotka eivät paukuta yöllä. Minä kiitän niiden puolesta. Itse en paukuta tässä vuodenvaihteessa enkä enää milloinkaan.


Monday, December 27, 2010

Isäsuhteen merkittävyys



Painavaa asiaa isän merkityksestä pojille ja tyttärille. Sukupolvesta toiseen.

(Klikkauksella isommaksi, ja kahdella vielä isommaksi.)

Wednesday, December 22, 2010

Pehmot pataan



Pistimme ketun ja - mikä eläin tuo toinen onkaan - Pelastusarmeijan joulupataan.

Meillä on traditiona antaa sinne pari kolme pehmoeläintä joka joulu.


Friday, December 17, 2010

Kaikki muuttuu paremmaksi



"Miksi mun pitää pelätä joka aamu mennä kouluun?"

"Miksi mua halutaan lyödä?"

"Olin päättänyt ratkaista ongelman hyppäämällä mereen kevättalvella 1991."

Kaikki muuttuu paremmaksi - kirja on osa kampanjaa jolla yritetään yhtäältä tuoda ihmisten tietoisuuteen millaisessa ahdingossa osa nuoria elää ja toisaalta antaa toivoa gay-nuorille jotta he pyrkisivät selviytymään elämässä eivätkä päätyisi masennukseen tai itsemurhaan. Homo- ja lesbonuorten itsemurhariski on tällä hetkellä erittäin suuri.

"Ei onnellisuutta voi tavoittaa elämällä piilossa."

Ostin tuon teoksen eilen. 23 euroa Suomalaisessa kirjakaupassa.


Wednesday, December 15, 2010

Joulupuu, lahjoja lapsille



Joululahjoja suomalaisille lapsille jotka muuten jäisivät ilman. Joulupuu-keräys. Näitä on eri puolella Suomea. Tässä Helsingin tietoja.

Tuesday, December 14, 2010

Pekka Hämäläisen kirjoja



Lukiessani Pekka Hämäläisen teosta Isä ja minä mietin mielessäni että mikä on kun useammat eivät opiskele ja pohdi vanhemmuutta kirjoihin tallennettujen ajatusten avulla. Helppolukuisista teoksista ei ole pulaa.

Hämäläinen juttelee sodassa käyneiden miesten mykästä ahdistuksesta, siitä miten lapset ovat joutuneet näkemään isän riehuvan, ryyppäävän, raivoavan, kärsivän, mutta vaikenevan. Tämä puhumattomuus ja synkkyys on tiedostamatta siirtynyt seuraavaan sukupolveen, ja sitä seuraavaan. Ei poika, josta vuorostaan tulee isä, osaa kehittyä isän roolissaan erilaiseksi, ellei tiedosta puhumattomuutta ja lapsistaan etäällä olemista ongelmaksi. Jos pystyy käsittämään että suhde omaan isään on ollut ongelmallinen ja selvittelee sitä, voi onnistua olemaan erilainen isä omille lapsilleen.

Arvelen että terapeutti joka on itse läpikäynyt niitä vaikeuksia joista kirjoittaa, ja on pystynyt niitä setvimään, lienee parempi lähde kuin kirjoista ja potilaitten kertomuksista oppinsa ammentanut.

Innostuin etsimään kirjahyllyistäni pari aikaisemmin lukemaani Hämäläisen kirjaa. Niiden avulla saa kokonaiskuvan paremmin esiin. Sen muistan entuudestaan että sekä terapeutin isäsuhde että äitisuhde olivat vaikeat. Niin ankara kiihkouskovainen koti että ulkopuolistakin puistattaa.


Thursday, December 09, 2010

Ison lumentulon aikaan



Tämä ei ole suomalaisille tullut mieleen: Ison lumentulon aikaan koulut ja kaupunki voidaan sulkea päiväksi tai pariksi. USA:ssa tätä on toteutettu jo kauan.

Mieheni teki eilen melkein kaksi tuntia matkaa, töistä tullessaan. Normaalisti siihen kuluu puolisen tuntia ellei ole ruuhkaa. Tänä aamuna hän lähti kotoa kello 7 aamulla. Viittä vaille 8 textasi että ei vielä ollut läheskään perillä.


Tuesday, November 30, 2010

Isä ja minä - teos



Terapeutti Pekka Hämäläiseltä on ilmestynyt uusi teos, Minervan kustantama Isä ja minä. Terapeutilla itsellään on ollut vaikea suhde ankariin vanhempiinsa, joten teksti ei ole pelkkää lätinää. Työstämisen kautta, ja oikeanlaisen myönteisyyden eikä minkään lallati lallati - filosofian kautta alkaa nousta konkreettisia keinoja muuttaa raskas kasvatusperintö hyväksi kasvualustaksi.

Kirjan tekijä kääntelee ja tarkastelee eri puolilta sekä suhdetta omaan isäänsä että suhdetta omiin lapsiinsa.

Yksi hyvä tavoite on keksiä millä estetään tuppisuisen raskaan kasvatusperinnön siirtymistä sukupolvelta toiselle. Isäsuhde on pitkä ja vaikuttaa ihmisessä senkin jälkeen kun isä on kuollut.

Saapa nähdä miten etenee. Olen sivulla 43. Sujuvaa ja kiinnostavaa tähän asti...

Jouluaikaan kuuluu hyväntekeväisyys



Joulun aikaan meitä aina muistutetaan lapsista ja auttamisen tärkeydestä. Pienelläkin rahalla auttamiseen erikoistuneet tahot saavat ihmeitä aikaan.

Monday, November 29, 2010

Joululahjaidea


Pihkala - Valtaoja edullisessa tarjouksessa Suomalaisessa kirjakaupassa. Piirua vaille 30 euroa.

Nyt hyvä aika ostaa itselle ja paketoida ovelanmuotoiseksi. Jouluna voi sitten yllättyä iloisesti!

Tuesday, November 23, 2010

Pohja hyvälle keskustelulle



Tätä on hyvä keskustelu. Juuri tätä. Kaksi älykästä lukenutta ihmistä vaihtaa ajatuksia ja saa yhdessä syntymään uusia ajattelun tuloksia, oivalluksia.

Useinhan joudumme seuraamaan keskusteluja joissa osapuolet eivät kuuntele toisiaan.

Liian usein ajatusten vaihto merkitsee sitä että yritetään saada toinen vaihtamaan ajatuksensa samanlaisiksi kuin meidän ajatuksemme.

Paasataan omaa näkemystä. Uhotaan. Käytetään -han - päätettä jolla vaaditaan että kaikki ovat samaa mieltä. "Uskonnothan ovat kaikki pahasta."

Paasataan lainasanoin. Lainasanoin, jotka pönkittävät omaa näkemystä.

Harmistutaan kun toinen on eri mieltä. Aletaan haukkua kuin rakkikoirat.

Ei jakseta kuunnella, tai täällä netissä lukea, edes lausetta loppuun kun jo sorvataan seuraavaa omaa repliikkiä.

Kaava hyvälle keskustelulle. Pohja. Malli. Sabluuna. Se on luettavissa Pihkalan ja Valtaojan uusimman teoksen lehdiltä.

Käsitellään aihetta.
Esitetään ajatuksia.
Tehdään kysymyksiä.
Tutkitaan toisen vastauksia.
Kunnioittaen.
Käsitetään että oma tietämys ja näkemys on rajallinen.

Olen vasta sivulla 44. Runsaasti vielä jäljellä. Jee.

Kirjoittajat keskustelevat moraalista. Ai että on kutkuttavaa luettavaa...!


Thursday, November 18, 2010

Tiedän uskovani, uskon tietäväni



Hykertelen, suorastaan kihertelen ja kuhertelen pitäessäni käsissäni tuoretta teosta joka sisältää lisää viisasta, syvällistä maailmoja syleilevää ajattelua, kahden suurenmoisen älyn ja kokemuksen kohdatessa. Aikaisemman osan olen jo lukenut.

Kaksi maailmankatsomusta. Piispa uskoo jumalaan. Tähtitieteen professori ihmiseen.

"Tiedän uskovani. Uskon tietäväni."

Kirjan nimi on oikea helmi. Onko Valtaoja keksinyt sen? Kuulostaa hänen ajatukseltaan.

Juuri tätä julkinen keskustelu kaipaa: rauhallista ajatusten vaihtoa erilaisten näkemysten välillä. Ei sitä vihaisten repliikkien tulvaa joka tukahduttaa ja tyrehdyttää netin keskustelupalstat ennen kuin mitään siltoja ehditään alkaa rakentaa eri osapuolien välille.

Jos kaikki meistä osaisivat ja suostuisivat Valtaojan ja Pihkalan tavoin kuuntelemaan muittenkin näkökulmia kuin omiaan ja astuisivat askeleen taaksepäin sen sijaan että nyrkit pystyssä hyökkäävät toisinajattelevia vastaan, maailmanrauha olisi jo täällä.

Tämän kirjan kansien väliin nyt sukellan. Suihkis.

Monday, November 15, 2010

Tieto vastaan usko



Oli ihan pakko keskusteluohjelman innostamana ottaa kirjahyllystä esiin tuo teos.

Tieto versus usko.


Friday, November 12, 2010

Erilaiset maailmankatsomukset



Katsoin televisiosta erinomaisen haastatteluohjelman missä kaksi miestä keskusteli niinkin tunteita nostattavasta aiheesta kuin jumalan olemassaolo vai olemassa olemattomuus. Älykkäästi, ystävällisesti, viisaasti. Toistensa katsantokantoja kunnioittaen. Toinen agnostikko, toinen piispa. Esko Valtaoja ja Juha Pihkala.

Heiltä on ilmestynyt ainakin kaksi kirjeinä kirjoitettua keskusteluteosta. Minulla on niistä toinen. Luulenpa että etsin sen käsiini.

Keskusteluohjelman nimi oli Seitsemäs taivas.


Meuhkaamatonta keskustelua ilman tappouhkauksia ja vihaisuutta netissäkin kaivattaisiin.

Menin Facebookissa kommentoimaan yhtä postia missä tuuletettiin: "Mikä homojen ja lepsujen suosimiskampanja nykyään on vallalla. SAIRASTA." (188 FB-kaveristani AINOA jonka posteissa on esiintynyt tuonkaltaista tekstiä. Positiivista että muita ei ole esiintynyt.)

Pistin kommentin että minulla oppilaita ja läheisiä jotka ovat gay eikä heitä tarvitse pelätä. Ovat ihmisiä siinä kuin mekin. Johan tuli kulisseista (miespuoliselta ihmiseltä jota en tunne) vihakommentti: Pedofiilit ja homot ovat samaa porukkaa, kaikki vinksahtaneita. Piste."

Eipä tuota kannattanut jatkaa. Eikä kukaan tuon jälkeen kommentoinutkaan. Oli se sitten hyvästä tai pahasta. Olin siihen väliin, ennen tuota, ehtinyt saada pari hyväksyvää reaktiota omaan kommenttiini, mikä plussaksi kirjattakoon.

Wednesday, November 10, 2010

Nopeat päätökset voivat säästää aikaa



Joudumme joka päivä lukuisiin valintatilanteisiin. Putoilevatko päätökset kuin liukuhihnalta vai junnaako prosessi jähmeästi eikä valmista tule?


Kaaoksen kesyttäjä valaisee (luvussa 8) sitä mikä hidastaa ja nopeuttaa valintaa.

Rajaaminen on hyvä keino helpottaa valitsemista. Siihen kirja tarjoaa 8 ohjetta. Tässä pari esimerkkiä:


1. Luo menetelmiä vaihtoehtojen määrän rajaamiseen: etsi uusia housuja esimerkiksi vain kahdesta liikkkeestä tai käytä siihen korkeintaan tunti. Parkinsonin lain mukaan tehtävään kuluu niin paljon aikaa kuin sille annetaan.

5. Huolehdi siitä että joudut pysymään päätöksessäsi: jo pelkkä sen perumisen mahdollisuuden olemassaolo tekee tilaa epäilyksille ja jahkailulle ja estää valintaa seuraavan tyytyväisyydentunteen syntymisen. Kun olet tehnyt päätöksen pysy siinä.


Jos kuulut niihin jotka valittavat jatkuvaa ajanpuutetta, yksi syy voi hyvinkin olla se että valitset ja teet päätöksiä liian perusteellisesti, tai se että tuhlaat aikaa jo tehtyjen päätösten jälkipeluuseen.

Monday, November 08, 2010

Aah, kirja, kirja ja uusi kirja



Pino luettuja (yksi kpl) ja enemmän tai vähemmän keskenolevia kirjoja (6 kpl) kasvaa, ja lisää vaan haalin lukuhimooni. Sama ilmiö kuin että ruokahalu kasvaa syödessä. Ähky ei kuitenkaan uhkaa. Nykyään osataan kirjoittaa (ja editoida tai mitä kustantamoissa sitten tehdäänkään) ilmavasti ja kansantajuisesti.

Uutukaisin uusi on Tuija Aalto - Marylka Yoe Uusisaari; LÖYDY. Brändää itsesi verkossa.

Vaikuttaa käytännönläheiseltä ja selkokieliseltä.

Ehkä minulle vihdoin selviää mikä on Twitter.


Miten netissä kannattaa toimia työminänä?

Rakentaisinko ammatillisen henkilöbrändin?

Miten sovitan työ- ja vapaa-ajan toisiinsa verkossa?

...

Oi miten kutsuva otsikko: Verkkoelämän 360 astetta.


Tuesday, November 02, 2010

Kodin tavaravuoret



Kirja Kaaoksen kesyttäjä jota luen sisältää oivallisia oivalluksia siitä miksi säilytämme niin hirveästi tavaraa kodeissamme. Kaapit, kellarit, ullakot täpötäynnä.

Ajatelkaas matkamuistojakin. Voimme nähdä ne esimerkkinä menneisyydessä elämisestä.

"Toisaalta säilytämme tavaraa siksi että uskomme tekevämme sillä jotain tulevaisuudessa: lomalla, vuorotteluvapaalla, eläkevuosina.

Tavarat pitävät meitä siis kiinni joko menneisyydessä tai tulevaisuudessa, mutta vievät siten huomion tästä hetkestä - elämästä, jota pitäisi elää nyt."

(Sivu 50)

Thursday, October 28, 2010

Kirjamessut alkoivat



Hyvä kirja on kaveri. Kirja viihdyttää, opettaa, kasvattaa. Lukeminen antaa ajatuksia. Yksi menneiden vuosien lukukampanjan iskulause kuului: "Lue enemmän, luulet vähemmän". En usko sitä koskaan unohtavani. Se on juuri noin.

Helsingin Kirjamessut 28.10. - 31.10.

Kröhöm, kuvaamieni kansien välissä mun kamujen kirjoittamaa laatukamaa. Hullussa akassa muitakin kirjoituksia, mutta olen vasta lukenut Anna Kortesalmen osuuden. Enteks tutut ja sitten muut kirjoittajat, hahaa. Oma väki ensin, sitten vieraat.

Monday, October 25, 2010

Kaaoksen kesyttäjä



Ihan juuri hain postilaatikosta uutukaisen kirjan. Juuri ilmestynyt. Tuore. (Klikkaa kuva isommaksi.)

Viehko opus, opas ulos kaaoksen koukeroisista kiemuroista.

Niille joilla konseptit hukassa. Tavarat kateissa. Systeemit hakusessa.

Itse olen hyvin järjestelmällinen. Nautin aikaa säästävien menetelmien keksimisestä. Niput, lokerot, kansiot ovat mieleeni.

En tarvitse opaskoiraa kuljettamaan minut työhuoneestani ulko-ovelle. Mielelläni ryhdyn opaskoiraksi jollekulle toiselle. Kirjan tekijä kai samaa kaliiberia, mutta oletettavasti kaukana edelläni.

Oikein kihelmöitsen päästä lukemaan, mutta ensin kääntelen kappaletta käsissäni, plärään sivuja, nautin värikoodatuista reunoista, kovan kirjan harvinaisesta taipuisuudesta. Ei pokkari, ei kovakantinen... vai onko?

Ah noita ruutuja ja raitoja. Kutsuvia värejä. Inspiroidun jo ennen lukemista!

Saturday, October 23, 2010

Burn-out eli pohjaanpalaminen uhkaa



Tavaranpaljous. Loputon talouskasvu. Kuluttaminen. Mikä pakko meitä ajaa?

Oravanpyörä. Stressi. Ylityöt. Eikö todella ole vaihtoehtoa?

Infoähky. Tietotulva. Tekstiä, tekstiä, tekstiä... Onko tarpeen suoltamalla suoltaa?

Multi-tasking, monen tehtävän yhtäaikainen suorittaminen. Väsyttää aivoja, mutta voihan sillä kyvyllä ylpeillä siihen asti kun pohjaanpalamis- eli burn-out-ilmiö iskee.

Friday, October 22, 2010

Miten käyttäydyt kampaajalla/parturissa?



Miten hyvin tunnette kampaajanne/parturinne? Puhutteko itsestänne? Ajankohtaisista asioista? Jutteletteko smool tookkia vai muutakin?

Minulla on aina tapana kysellä kampaajankin kuulumisia ja mielipiteitä eikä pelkästään itse olla äänessä. Hän kertoi viimeksi käydessäni että jotkut pitkään käyneet asiakkaat eivät sanallakaan kysy hänen kuulumisiaan. Tuntuu kalsealta. Itsekeskeiseltä. Lähimmäisestä piittaamattomalta.

Sain viimeksi lahjaksi shampoo- ja hoitoainenäytteen. Vein tuomisiksi firmani muistilehtiön. Kummallekin kampaajalle, en ainoastaan omalleni.

Joku saattaa haluta olla hiljaa ja vain lueskella lehtiä kun on parturintuolissa. Ei siinä mitään.


Sunday, October 17, 2010

Tervehdyttävä homokeskustelu jatkuu



TV:n keskusteluohjelma nostatti kansan oikeudenmukaisuuden tajun ja joukkopako kirkosta jatkuu. Hesarissa paljon juttua ja lisää keskustelua sateenkaarikansan kärsimyksistä ja ihmisoikeuksista. Huomattakoon että ei KOKO luterilainen kirkko tukehdu ahdasmielisyyteen. Yhtä ja toista on jo tehty ja on tekeillä seurakunnissa hyväksyvässä hengessä, Mestarin sandaalinjäljissä kulkemiseksi. On se nyt piru että Tsiisuksen seuraajat eivät käsitä ihmisyyden, tasa-arvon ja armon sanomaa, vaikka sen luulisi lapsenkin ymmärtävän. Ja ateistin.

Eläköön kansalaisaktivismi. Eiköhän kirkosta eroilu saa aikaan positiivista äksöniä ja vipinää, jonka ansiosta keskustelu liikkuu terveeseen suuntaan. Liittykööt halukkaat sitten takaisin jos tahtovat kun on nähty tarpeeksi toivottua kehitystä.

Sivutuotteena toivoisin että koululaisten kielenkäytöstä poistuisi haukkumasanana homo. Älköön sitä kuitenkaan korvattako esimerkiksi sanalla luterilainen tai pappi, vaikka tunteet käyvätkin kuumina näinä päivinä.

Saturday, October 16, 2010

Lisää kuvakulmaa kirkosta eroiluun



Kannattaa lukea Marja-Sisko Aallon blogikirjoitus ja kannanotto meneillään olevaan keskusteluun homoavioliitoista. Hän tuntee sekä kirkkoa että syrjintää, molempia omakohtaisesti.

Hyvejohtajuus tömähti postilaatikkooni



Jihuu! Tilasin, ja heti seuraavana päivänä tömähti postilaatikkoon.

Hyvejohtaminen. Hyvä hyvä.

Luen suomeksi koska törmäsin Facebookissa seikkaillessani tarjoukseen.
(Tarjous ei enää voimassa.)

Alexandre Havard: Virtuous Leadership.

(Kirjan voi lukea netissä ilmaiseksikin. Katso aikaisempi postaukseni.)

Thursday, October 14, 2010

Milloin homoavioliitot sallitaan?



Erittäin kiinnostavaa keskustelu homoavioliitoista televisiossa. Katselin/kuuntelin sen juuri netissä. Tarjottiin moninaisia näkökohtia; lainsäädäntö, tunne, oikeudet, raamattu... Ruutuun tupsahtelevat heitot tulivat käsittääkseni katsojien tekstiviesteistä. Tämä jäi erityisesti mieleeni: MITÄ JOS SE OLISI SINUN LAPSESI?

Kaikki puheenvuorot eivät olleet ahdasmielisiä, mutta monet kyllä. "Missä menee raja? Annammeko seuraavaksi valtuudet mennä naimisiin lempihauvelin kanssa?" Päälle asiallista selittelyä: "Niin, meidän tehtävämmehän on kysyä mihin raja vedetään? Puheenvuoroani tulkittiin väärin."

Edelleenkin eduskunnassa vain hiukan vajaa puolet puoltaa homoavioliittoja. Kansan keskuudessa tehdyssä kyselyssä reilu puolet antaisi luvan niihin. "Kyllä kansa tietää", yksi keskustelijoista naurahti.

PUOLTAVAA

Viitattiin tapauksiin jossa valkoihoiset ja tummaihoiset eivät ole saaneet lupaa solmia avioliittoja. Apartheid mainittiin. Huomautettiin että kristittyjä vainottiin varhaisina aikoina ja kesti kauan ennen kuin heidät hyväksyttiin. Pointti oli uskoakseni että luulisi kristittyjen ymmärtävän että muita ei saa sortaa ja syrjiä. Tähän yksi pappi ihmettelemään että miten vainoaminen ollenkaan liittyy aiheeseemme. Hän kun ei nyt saanut tästä ajatuksesta kiinni...

VASTUSTAVAA

Raamatussa kuulemma SELKEÄSTI puhutaan vain miehen ja naisen välisestä liitosta, ja tästä seuraa että se on systeemi ja muu on kiellettyä.

En tunne raamattua tarpeeksi, mutta epäilen että tulkinta ontuu. Ei siellä puhuta suomalaisistakaan mutta olemme silti sallittuja. Onko raamatussa määräys että nainen vaietkoon seurakunnassa, vai muistanko väärin?

Keskustelu pysyi paljolti kirkossa ja uskonnossa, ainakin ohjelman alkuosassa. En tiedä pääseekö sen jatko-osan näkemään tuossa linkissä. Pitää kokeilla myöhemmin.

Kirkosta oli erottu sankoin joukoin heti ohjelman jälkeen.

Eikö uskontojen sanoma ole rakkaus, lähimmäisenrakkaus, suvaitsevaisuus, huolenpito toinen toisistamme?

Kaikkien gay- ja lesboläheisteni puolesta toivon että homoavioliitto saadaan pian lailliseksi ja luontevaksi osaksi yhteiskuntaa eikä heitä ja heidän lapsiaan syrjitä.

Äh, tämä postaukseni on tämmöistä hajanaista röpellystä... Halusin jotenkin viedä keskustelua eteenpäin. Tuossa
TV-keskustelussa oli hienoa kun useat tahot ja eriävät mielipiteet saivat vuorollaan tulla esiin, eivätkä teräaseet tahi mädät tomaatit lennelleet. Lisää keskustelua!


Tuesday, October 12, 2010

Hare Krishna - liike



Hare Krishna - liikkeestä lukiessa ihmetyttää oudoksuttaa ja suoraan sanoen ottaa aivoon järjettömiltä tuntuvat säännöt ja määräykset mitä lahko pistää jäsenilleen pakoksi, siitä hierarkiasta puhumattakaan jossa itseä ylennetään ja toisia (lue naisia) alennetaan.

Seija Vilénin teoksesta kerrottuani sain Ötöpesän jengiltä vinkin Pekka Virkamäen tarinasta Arka ja ahdas ismi. Uskonlahkoon liittyminen, siitä eroon pyristely ja kirjoittajan pohdinnat siitä miksi ihmiset hakeutuvat moisiin lahkoihin. Vaikuttaa hyödylliseltä lukemiselta. Jotain mitä kannattaa tietää ehdottomasti ENNEN kuin liittyy, eli "joinaa" kuten Vilén asian ilmaisee. Voi olla että luettuaan ei sitten joinaakaan, vaan jättää väliin rukouspussit ja chantaamisen.



Sunday, October 10, 2010

Lukuelämys on alkanut



Viisikymmentä sivua on solahtanut silmieni editse sormella rivejä seuratessani. Pakko ottaa sormesta tukipiste ja yrittää pysyä mukana tässä kyydissä. Muistot ja mielikuvat kulkevat rinnan, ja vaihdellen, ja sitten taas limittäin toisiinsa kutoutuen. Proosallista proosaa ja Krishnan jumalaista huilunsoittoa. Kuljetaan runollisissa korkeuksissa mutta kohta ostetaankin sipulia torilta. Maaseudulta Helsinkiin Hare Krishna -liikkeeseen liittymään. Temppeli, rukouspussi, lauletaan samsala davanalaa. Muistoista tulee mieleen muistoja. Osa muistelusta on oikeasti tapahtunutta, osa on ollut kuvitelmaa. En lukiessani edes halua selvittää kumpi on kumpaa ja mikä on mitäkin. Nautin siitä miten eksoottisen kauniit sanat tipahtelevat kuin kimaltavat sadepisarat. Ruukullinen riisiä. Sahramia. Läskisoosia. Sfääreistä maan pinnalle ja takaisin. Tämä kirja on elämys jota on vaikea sanoin kuvata. Se pitää kokea itse.

Kirjan saisi muutetuksi lyyriseen runomuotoon.

Ja toisaalta Kaurismäki tekisi sille oikeutta pistäessään sen valkokankaalle.

Seija Vilén: Mangopuun alla (Kustannusosakeyhtiö Avain)