Thursday, October 29, 2009

Lapset ja nuoret



Helsingissä pyritään lasten ja nuorten hyvinvointiin.

Kannatan kaikkea mikä edistää sitä ja kaikkea millä suojellaan lapsia ja nuoria.

Lue lisää tästä linkistä Wellsinki.


Tuesday, October 27, 2009

Kullan arvoisille blogeille



Arkiterapeutti haluaa antaa kultaisen blogin tunnustuspalkinnon muutamille arvostamilleen kullan arvoisille blogeille. Minulle sen antoi Brad.

Uusia ja uudehkoja tuttavuuksia, olkaa hyvät:





Vanhempia tuttavuuksia:











Tiedän että et osallistu palkinnonjakoihin, mutta ojennan kuitenkin:



Noita lue, ja niitä suosittelen. Palkinnon voi pistää edelleen jakoon arvostamilleen bloggareille, tai jättää jakamatta. Ihan miten kukin haluaa ja ehtii.

Kiittelen hyvistä kommenteista



Hienoja monipuolisia kommentteja tuli edellä oleviin poikia pohtiviin lainauksiini. Hyvä tapa miettiä poikia on tietenkin verrata tyttöihin. Myös voi verrata poikia miehiin. Ja aina voimme verrata muita itseihimme. Vertaaminen ja punnitseminen tuottaa tulosta.

Pelastakaa pojat - teoksen lukeminen synnyttää lukemattomia ajatuksia. Ajatuksia voi lukea. Toisten ajatuksia kirjoista. Ja blogikommenteista. Saan yleensä äärettömän kiinnostavia kommentteja teksteihini, mistä olen iloinen. Kirjoitanhan itseäni lähellä olevista aiheista; oppimisesta, kasvatuksesta, ihmistuntemuksesta.

Pakko todeta että matkan varrella on joutunut kestämään muunkinlaisia kommentteja. Tietyt aiheet tuntuvat vetävän hyökkäyksiä puoleensa. Väärä sana sinne, harkitsematon lause tänne... ja eikös kohta vihainen tai pilkallinen melskaaminen ala. Anonyymisti, totta kai.

Kiitos, uudet ja vanhat blogikaverit. Viimeaikaiset kommentit ovat olleet suurenmoinen ilo. Asiaa, näkökulmia, omia kokemuksia ja tuntemuksia. Viiden lapsen äidiltä, armeijaelämää tuntevalta, opettajan ammatissa toimivilta, jne. Kunpa ehtisin vastata kaikille erikseen, mutta kun vuorokaudessa on vain 24 tuntia ja ruokatunti.

Thursday, October 22, 2009

Pienten poikien kehitys



Pienet pojat - niinpä. Tämänkin voi nähdä sielunsa silmillä:

(Sivu 17) "... musiikkileikkikoulussa missä joukko lapsia saa rytmipalikat ja tehtäväkseen soittaa tasatahtia yhteen rytmiin. Siinä sitten istutaan rivissä ja nauhalta alkaa kuulua tuttu laulu. Kaikilla tuntuu olevan osaamista, sopeutumiskykyä, ja - halua. Ihan kiva juttu, tehdään musiikkia! Vaan miten käy? Eiköhän joku, yleensä poika, ala miekkailla toisen pojan kanssa palikallaan. Toinen poika kokeilee kuinka kauas se pyörii lattialla. Kolmas tökkää sen kaverin kylkeen, ja saa aikaan rähinän. Neljäs työntää palikan nenäänsä ja naurattaa kaveriaan. Olkaa kunnolla! huudot kaikuvat enimmäkseen pojille."

Heh. Miten noista olennoista sitten toisaalta kehkeytyy sotilaita armeijaan tottelemaan käskyjä suoraviivaisesti mitään kyselemättä?

Wednesday, October 21, 2009

Pikkuheput vitkuttelevat



Pienet pojat ovat riemastuttavan huvittavia ja toisinaan vaikeasti käsitettäviä heppuja. Ilolla luen Raisa Cacciatoren ja Samuli Koiso-Kanttilan kirjaa Pelastakaa pojat. Tässä teillekin maistiainen: Ajatelkaa tilannettä jossa poikaa on käsketty tekemään jotakin mutta hän ei tee sitä.

"Vetkuttelu ja verukkeet kiristävät pitkäpinnaisenkin aikuisen hermoja. Pojan näkökulmasta asian lykkääminen on mielekästä, jos hän ajattelee panostus/hyötysuhdetta ennen miellyttämistä. Jos teet heti, joudu tekemään sen. Jos et tee heti, on olemassa se mahdollisuus että a) että tapahtuu jotakin että sinun ei tarvitsekaan tehdä sitä, b) asia unohtuu eikä sitä tehdä, c) joku muu tekee sen." (Sivu 72 - 73.)

Jaa-a. On ne vaan hoksaavaisia ja havaintokykyisiä otuksia. Kun aikuiset eivät aina ehdi olla niin kovin johdonmukaisia niin poitsut oppivat huomaamaan että todellakin kohdat a, b ja c toteutuvat silloin tällöin. Aikuisella pitäisi olla sama määrä hoksottimia ja aikaa paneutua vastavarusteluun. :)


Monday, October 19, 2009

Väriparatiisi



Did I die and go to Heaven? Voiko maallinen maailma olla näin kaunis vai joko huomaamattani kuolin ja puikahdin taivaaseen? Mikä väriparatiisi!

(Muista että kuvan voi klikata isommaksi.)


Friday, October 16, 2009

Taasko maailmanloppu tulossa?



Jehovantodistajat ojensivat minulle pienen lehtisen. Sen etusivulla lukee: "Tuleeko tämä maailma säilymään?" Eivät taida olla erityisen positiivista porukkaa kun perinteenä on maailmanlopun ennustelu. Mutta kauniita ovat esitteensä ja lehdykkänsä. Sain kuulla että tapana on ottaa ensin valokuvia ja sitten tehdä niistä maalauksia. H-vetin hienoja!

Tuesday, October 13, 2009

Lenkkarit kiukaalla



Nyt puhutaan julkisuudessa paloturvallisuudesta, se hyöty oli Naantalin traagisesta palosta. Aamu-TV:ssä haastateltiin asiantuntijaa, joku päällikkö se oli, en ohi mennessäni ehtinyt tarkkaan katsoa mitä ruudussa luki.

Viestinnän ja psykologian ihmisenä kiinnitin huomioni päällikön puheen ponnettomuuteen. Ottakaa nyt helkkarissa puhtia mukaan kun kansalaisia valistatte ja yritätte kamalaa tuhoa estää!

"On se nyt PRRR-kele elleivät aikuiset ihmiset älyä että lenkkareita ja sukkahousuja ei pistetä kuivumaan saunan kiukaalle, jukopliuta!"

"Eikö teillä ole enempää järkeä kuin säilyttää MUOVIASTIOITA hellalla!!! Perheen koira tai kissa voi hyppiessään laittaa levyn päälle, ja kohta asunto roihuaa ilmiliekeissä."

Siinä pari esimerkkiä YLEISISTÄ palon syistä. Siis ajatelkaa - tuo TIEDETÄÄN. Ja silti.

Tiedostava kansa, valistumattomat ja ne jotka eivät välitä.

Tuohon päälle kaikkien tuntema ihminen - alkoholi - savukkeet - yhdistelmä. Siihen ei HUUTOKAAN auta.

Friday, October 09, 2009

Sinulla on vain yksi elämä


Terapeutti kouluttaja Pekka Hämäläiseltä on ilmestynyt uusi kirja, Sinulla on vain yksi elämä.

"Oletko kuljettaja vai matkustaja omassa autossasi?

Uskotko enemmän mahdollisuuksiin kuin uhkiin?

Katseletko elämääsi lintu- vai sammakkoperspektiivistä?"

Luin kauan sitten hänen teoksensa Myönteisyyden mahtava voima, ja sen jälkeen kirjan Rohkeuden voima. Kirjahyllyssäni on noiden lisäksi teos Jaksamisesta innostumiseen, mitä en muistaakseni ole lukenut loppuun. Voisinkin ottaa sen esiin ja jatkaa lukemista. Teksti on ollut, ainakin tuon ensin lukemani opuksen kohdalla, minun makuuni aavistuksen verran liian raskassoutuista, vaikka pidänkin sitä asiallisena asiana ja monelle suomalaiselle just nappiin sopivana. Ylös alhosta, työstetään työstetään ongelmia, irrottaudutaan tuskallisesti negatiivisuuden ikeestä, tarvotaan suossa, tehdään parhaamme kun elämä murjoo ja ensimmäinen reaktio olisi katkeruus.

Minä kieltäydyn olemasta elämän murjoma, heittäytymästä kovan kohtalon lapseksi, minkäänlaiseksi uhriksi. Jo ihan perusasenteeltani. Lähden ongelmia ja haasteita kohti kiinnostuneella innostuneella asenteella, en kivirekeä raahaten ja jalkojani laahaten.

Tuota kirjaa tarvitaan Suomessa. Tässä esittelystä:

"Pekka Hämäläinen ravistelee lukijan hereille paljastavilla kysymyksillään. Hän osoittaa, että mielikuvilla on mahtava voima - ne suorastaan luovat sen todellisuuden, jossa elämme. Niinpä jokainen voi myös muuttaa omaa elämäänsä ottamalla oppia menneistä ja korjaamalla asennettaan.

Kirja johtaa myös kysymään, miten työ voisi antaa enemmän kuin se kuluttaa. Työ ei tekemällä lopu, joten tehoja on turha yrittää saavuttaa hötkyilemällä."


Perussanoma näyttää olevan juuri senlaatuisen positiivisuuden sanoma mitä minäkin kannatan. Ei mikään tekopirteys ja keinotekoinen kosmeettinen suitsutus, vaan käytännöllinen myönteinen meno ja asennoituminen joka pitää meidät oikealla tiellä.

Thursday, October 08, 2009

Se meidän ainoa lapsuus



Pihan istutuksia laittelen pikkuhiljaa talvikuntoon. Tulee taukoa kasvatushommista. Siinä pihatöiden lomassa jouduin todistamaan ihmistaimien kasvatusta. Kuulin pensasaidan läpi isän ja pikkutytön äänet. Töistä ja päiväkodista oltiin kai palaamassa. Tyttö (marisevalla äänellä): "Mä en jak-SA!" Isä (tuskastuneella äänellä): "Älä viit - SI !"

Lapsuus on ainutkertainen. Eikö se voisi olla iloinen asia? Mitä jos tuo isä olisi jutellut mukavia ja heillä kummallakin olisi ollut ihana kävelymatka päiväkodista kotiin?

Jatkoin pihatöiden tekemistä. Noin puolen tunnin kuluttua - vannon - aivan samanlainen miehen ääni ojentamassa pientä tyttöä: "Älä valita!"

Kaikilla on yksi lapsuus. Meidän jokaisen lapsuusmuistot. Jaa-a.

Tuesday, October 06, 2009

Hyttysen kainalot



Meidän edellinen hyttyskarkote oli spray. Sitä oli helppo sumuttaa hyttysen päälle. Tänä kesänä hankittu osoittauttuikin yllättäen roll-on'iksi. Millä halvatun menetelmällä muka onnistumme sitä rullaamaan hyttyseen, ja vieläpä sen kainaloon?


Sunday, October 04, 2009

Kimppahissit käyttöön



Vihreä ajattelu laajenee moneen suuntaan. Käytä joukkoliikennettä. Vähennä yksityisautoilua. Kulje polkupyörällä. Mene jalkaisin.

Sammuta valot. Sulje televisio. Säästä sähköä.

Tulin tänään vasta ajatelleeksi miten paljon olen eläessäni säästänyt sähköä kun en koskaan missään käytä hissiä.

Ajatteles että kun painat hissin nappia ja hissi lähtee tilaamanasi tulemaan, siihen kuluu sähköä. Sitten se kuljettaa sinut haluamaasi kerrokseen ja taas kuluu sähköä. Pitäisi varmaan olla joukkoliikenteen ja kimppakyytien tapaan kimppahissejä.

Ja nyt odotellaan sitä pakollista näpäyttävää kommenttia... "Kuule on VÄHÄN vaikea säästää hissisähköä kun asuu 30. kerroksessa."

Monessa kielessä sanaan hissi liittyy ajatus että se vie meidät ylös. Tietääkseni ei yhdessäkään ideaa alastulosta, mutta alashan aina pääsee.

Sitten on niitä jotka keskustelussa pyrkivät ampumaan edellisen puhujan alas. Pum. Präts. Lahnaa ja lättyjä. Kaikki maan tasalle. Tässä mitään hissejä tarvita.

Energiansäästöpuheen jälkeen Kops kävelee kepein askelin tietä pitkin. Kipi kopi kipi kopi.