Pihan istutuksia laittelen pikkuhiljaa talvikuntoon. Tulee taukoa kasvatushommista. Siinä pihatöiden lomassa jouduin todistamaan ihmistaimien kasvatusta. Kuulin pensasaidan läpi isän ja pikkutytön äänet. Töistä ja päiväkodista oltiin kai palaamassa. Tyttö (marisevalla äänellä): "Mä en jak-SA!" Isä (tuskastuneella äänellä): "Älä viit - SI !"
Lapsuus on ainutkertainen. Eikö se voisi olla iloinen asia? Mitä jos tuo isä olisi jutellut mukavia ja heillä kummallakin olisi ollut ihana kävelymatka päiväkodista kotiin?
Jatkoin pihatöiden tekemistä. Noin puolen tunnin kuluttua - vannon - aivan samanlainen miehen ääni ojentamassa pientä tyttöä: "Älä valita!"
Kaikilla on yksi lapsuus. Meidän jokaisen lapsuusmuistot. Jaa-a.
No comments:
Post a Comment