Terapeutti kouluttaja Pekka Hämäläiseltä on ilmestynyt uusi kirja, Sinulla on vain yksi elämä.
"Oletko kuljettaja vai matkustaja omassa autossasi?
Uskotko enemmän mahdollisuuksiin kuin uhkiin?
Katseletko elämääsi lintu- vai sammakkoperspektiivistä?"
Luin kauan sitten hänen teoksensa Myönteisyyden mahtava voima, ja sen jälkeen kirjan Rohkeuden voima. Kirjahyllyssäni on noiden lisäksi teos Jaksamisesta innostumiseen, mitä en muistaakseni ole lukenut loppuun. Voisinkin ottaa sen esiin ja jatkaa lukemista. Teksti on ollut, ainakin tuon ensin lukemani opuksen kohdalla, minun makuuni aavistuksen verran liian raskassoutuista, vaikka pidänkin sitä asiallisena asiana ja monelle suomalaiselle just nappiin sopivana. Ylös alhosta, työstetään työstetään ongelmia, irrottaudutaan tuskallisesti negatiivisuuden ikeestä, tarvotaan suossa, tehdään parhaamme kun elämä murjoo ja ensimmäinen reaktio olisi katkeruus.
Minä kieltäydyn olemasta elämän murjoma, heittäytymästä kovan kohtalon lapseksi, minkäänlaiseksi uhriksi. Jo ihan perusasenteeltani. Lähden ongelmia ja haasteita kohti kiinnostuneella innostuneella asenteella, en kivirekeä raahaten ja jalkojani laahaten.
Tuota kirjaa tarvitaan Suomessa. Tässä esittelystä:
"Pekka Hämäläinen ravistelee lukijan hereille paljastavilla kysymyksillään. Hän osoittaa, että mielikuvilla on mahtava voima - ne suorastaan luovat sen todellisuuden, jossa elämme. Niinpä jokainen voi myös muuttaa omaa elämäänsä ottamalla oppia menneistä ja korjaamalla asennettaan.
Kirja johtaa myös kysymään, miten työ voisi antaa enemmän kuin se kuluttaa. Työ ei tekemällä lopu, joten tehoja on turha yrittää saavuttaa hötkyilemällä."
Perussanoma näyttää olevan juuri senlaatuisen positiivisuuden sanoma mitä minäkin kannatan. Ei mikään tekopirteys ja keinotekoinen kosmeettinen suitsutus, vaan käytännöllinen myönteinen meno ja asennoituminen joka pitää meidät oikealla tiellä.
On näitä kirjoja luettu mutta
ReplyDeleteaina saattaa uusi näkökulma löytyä..
Riippuu myös miten kirjaa lukee...siihenhän voi panutua hyvin vahvastikin, muistiinpanoja theden, alleviivaten, arkikokemuksiaan verraten konkreettisesti...
Niin paljon minua kiinnosti, että taidan selailla aluksi ja sit....
kiitos vinkistä ja ihanaa viikonloppua sulle!!!
Kaikenlaisia oppaita on vuosien mitaan Suomessa ilmestynyt joissa perusidea on sama.
ReplyDeleteMutta kun ei me ihmiset niin vaan halutakaan muuttua! Se kun vaatii tyota itsensa kanssa.
Mina uskon oman asenteen ja ajattelun vaikutukseen hyvinvoinnissa.
Mutta silloin kun hormonitasapaino on sekaisin ei paljon asenteesta ole apua vaikka kuinka yrittaisi.
Silloin annan itseni velloa sekaisuudessa paivan tai kaksi. Turhaa sita on pukertaa vastaan.
Ja hupsista, taas tuli tasapaino.
Tunnistan itsestani tuon sekavan olon ja tiedan ettei silloin pitaisi tehda esim. mitaan jarjellisia paatoksia vaan 'odottaa huomista'. Mutta eihan me olla taydellisia. Joskus muistan joskus en.
Mutta ei se maailmaa kaada!
Talla hetkella on seesteinen kausi paalla!
Rita, vaikuttaako sinun olotilaasi hormonitasapainottomuus?
Kiitos kommenteistanne, Hanne ja BLOGitse :)
ReplyDeleteEttä vaikuttaako hormonitasapainottomuus olotilaani? Jos tarkoitat sellaista kerran kuussa tapahtuvaa luonnollista mielentilojen heittelyä kiukusta alakuloon yms. voin todeta että taidan olla luonnonoikku, koska olen semmoista kokenut aika harvoin elämässä.
Minulla oli yksi tuttava, joka oikein mainosti että kaksi viikkoa kuukaudesta hänellä oli mielialan ailahteluita, masennusta, äryyntyneisyyttä ja muuta kurjaa. Minunkin hän antoi kuulla kunniani muutaman kerran, mutta pyyteli aina anteeksi jälkikäteen. Lopulta päätin että minulle riitti.
Tuo lienee yksi niistä monista asioista joiden kanssa yhdet joutuvat kamppailemaan ja toiset eivät - siis itsensä suhteen. Jokainenhan voi joutua ilmiön kanssa kamppailemaan jos lähimmäinen on se kourissa.
En ole varma tarkoititko tuota, mutta vastasin nyt kuitenkin sitn kuin sen käsitin :)
jep, kasitit oikein. Minulla tuo 'ailahtelu' ei kylla kesta 2 viikkoa!
ReplyDeleteMuutaman paivan ja sen kylla tuntee ihan fyysisesti ettei mieli ole sata 'normaali'. Eli sen kylla tunnistaa.
Meidan perhesopu ei noista muutamasta paivasta rikkoonnu silla jos vaikka tiuskaisen, sen tunnistaa heti 'ei normaaliminaksi'. En ole tiuskijatyyppi.
Tuo 'ailahtelu' ja sen kesto on varmaan yhta yksilollista kuin se milla mittarilla onnellisuutta voidaan mitata! :) eli vaikea on verrata - tastahan on ollut blogikeskustelua viime aikoina.
Mielenkiintoisia kommentteja,tuli mieleen että omalla kohdallani ei jyrkkiä vaihteluita ole koskaan ollut hormonien kohdalla.
ReplyDeleteTuollaisia self help kirjoja en ole koskaan lukenut,mutta ehkä voisin joskus lukea jonkun sellaisen.Joten kiinnostuneena luin mitä kirjoitit Pekka Hämäläisen uudesta kirjasta.
"Käytännöllinen myönteinen meno" - tämän allekirjoitan, eli juuri näin! :)
ReplyDeleteJoskus tuntuu siltä, että pitää ihan väkisin hymyillä hampaat kolmessa kerroksessa, vaikka tekis mieli näyttää rauhanmerkkiä yhdellä sormella....
ReplyDeleteToki positiivisuus on tavoite, mutta aina ei vaan yksinkertaisesti jaksa.
Kun sattuu kohilleen kaheksastoista maanantaipäivä putkeen, alkaa positiivisuus vähän hiipumaan.
Olen kyllä yleensä plussan puolella.
Vaikka paljon luenkin, en ole saanut luettua yhtäkään opaskirjaa, mikä käsittelee elämänohjeita.
Oon aatellu ihan kokemuksen kautta oppia.
Peikkokin on ajatellut että luuleminen on hyvä konsti muuttaa asioita :) Se ainakin luulee niin.
ReplyDelete