Wednesday, January 31, 2007

KIINALAINEN KOPS

.


BBC:n dokumentit ovat vertaansa vailla. Tupakoinnin eri puolia oli mahdutettu yhteen ohjelmaan mielenkiintoisesti ja ajatuksia herättävästi. Aion katsoa tallennuksen vielä uudelleen. Tupakointia puoltavia ja vastustavia mielipiteitä, tietoja, tilastoja, tupakkateollisuuden todellisuutta, käsitys että taiteilijat tarvitsevat tupakkaa luomiseen, yleinen mielipide ennen ja nyt, kuolleisuus, tupakoiva kirurgi, tupakkamainonta...

Minulle jäi mieleen eräs kiinalainen mies, joka oli ottanut tehtäväkseen omalla tavallaan kopautella kanssaihmisiään irti tupakoinnista. Vaimo ja lapset eivät hänen touhujaan ymmärrä, mutta kun ihmisellä on vahva kutsumus sitä on seurattava. Tämä kiinalainen maailmanparantaja menee katukuvassa ihmisjoukkoon, vetäisee tupakoitsijan suusta savukkeen ja ojentaa hämmästyneelle kansalaiselle setelin. "Lopeta tupakointi ja ota tämä raha sen sijaan!"

Siis KIINASSA! Kuinka monta seteliä hänellä on ja kuinka monta tupakoitsijaa Kiinassa on? Minulla taitaisivat setelit loppua jo kun kävisin läheisellä työmaalla nykimässä röökit heppujen huulilta kerran päivässä. Vai lopettaisivatko he tupakoinnin sen ekan kerran jälkeen?

Kiinalainen Kops parka. Yhtäällä hän tekee lähetystyötään miesten parissa, toisella taholla mainostajat vetoavat kiinalaiseen naisväestöön, josta vasta 5 % on tupakoitsijoita. Pari naista vetää mainoskampanjaa: "Tämä on tasa-arvon aikaa. Miksi vain miehet saisivat polttaa? Naisille samat oikeudet." Tässä ilmaisia näytteitä.
.

Tuesday, January 30, 2007

AIKUISTUMINEN

.

Väri on tyttöjen väri mutta poikien pyörän tanko kuitenkin.

Tyttö tai poika, lapsesta aikuiseksi kasvamisessa on kyse siitä että pitää oppia tulemaan itsenäisesti toimeen maailmassa ilman että äiti on koko ajan auttamassa.

Herätyskopautus tuli perheeseen jossa olen muutamana päivänä herätellyt vähän lisää. Vanha äiti oli saanut kohtauksen ja joutunut kuukaudeksi sairaalaan missä taju palaili pätkittäin. Hänen luonaan asuva aikuinen tytär ja tämän teini-ikäinen poika pelästyivät suunniltaan, mutta sukulaisten avulla saivat asiat hallintaan.

Pidin äidille puhuttelun. Hän on vuosia hoitanut koko talouden ja melkein sortunut taakan alle. Sanoin suoraan että hän estää lasta ja lapsenlasta aikuistumasta ja itsenäistymästä sillä pelillä. Tietäisittepä miten iloisena hän sen jälkeen jätti tiskivuoren odottamaan tyttären työstä paluuta ja pojan koulusta paluuta. Tiskit olivat häntä vaivanneet kun tiesi että niitä oli eikä hän pystynyt vielä toipilaana ruumiilliseen työhön.

Puhuimme kauan, ja Arkiterapeutti Kopsin kriisiterapeutin, motivaattorin ja jaksamisvalmentajan otteet tehosivat loistavasti lähinnä siitä syystä että puhuttelun kohteena oleva tiesi kaiken tuon todeksi jo entuudestaan. Kun ulkopuolinen sanoi sen ääneen, siihen saatiin selvyys ja oikeutus. Nyt siinä taloudessa jokainen on tyytyväinen, ja kiitollinen siitä että äiti ei vielä jättänyt tätä planeettaa. Kun se jonain päivänä tapahtuu muut ovat itsenäistyneet tarpeeksi ja ovat siihen valmiita.

Kasvattaja pystyy auttamaan tai ehkäisemään lastensa itsenäistymistä. Se että tekee kaiken lasten puolesta on iso virhe, samaten se jos jättää lapset omilleen pärjäilemään. Oikea tapa löytyy niitten välistä.

Pätkä pitämästäni puhuttelusta: "Lapsenlapsi tulee koulusta ja siinä vaiheessa sinä voit ihan täydellisesti jo hoitaa isoäidin tehtäväsi huolimatta siitä että olet toipilas. Ruumiinvoimia ei tarvita. Se tehtävä ei ole keittiössä odottava tiskivuoro, jonka tyttäresi selvittää kyllä iltapäivällä, vaan isoäidin tehtävä on antaa aikaansa pojalle. Jutella ja kuunnella. Olla läsnä."

Tyytyväisenä ja innokkaana hän jäi odottamaan lapsenlasta ja totesi että se hänen mieluisin tehtävänsä onkin.

Arkiterapeutin työt ovat moninaiset. Yleensä niistä tulee hyvä mieli, kuten nytkin. Jättämistänne kommenteista tulee myös hyvä mieli. Kiitos niistä, älkääkä epäröikö pitää Kopsille tarvittaessa puhutteluja! Kops!
.

Monday, January 29, 2007

SANON EI ALISTAJILLE

.


Ollaan puhuttu vääränlaisesta kiltteydestä, sellaisesta jonka ansaan lankeaminen vie ihmisen oman tahdon ja minuuden ja tekee hänelle huonon olon. Mitäs sitten kun ihminen ei alistukaan sätkynukeksi? Mitä tapahtuu kun kaksi tahtoa törmää yhteen, alistajan ja sen joka ei suostu alistetuksi?

Lontoossa asuva 15-vuotias tyttö tuli koulusta kotiin. Hän ja hänen perheensä ovat intialaisia, mutta lapset ovat syntyneet Englannissa. Tytölle vilautettiin valokuvaa ja sanottiin "Tämä on Intiassa asuva tuleva miehesi". Tyttö sanoi ei.

Herra Jumala ! (Täytä jollain sopivalla jumalaa merkitsevällä sanalla) Tyttö sanoi EI!

Seurasi kotiarestia, moitteita, paheksuntaa, huonoa oloa, valtataistelua, ristiriitoja ja hämmennystä. Voimakastahtoinen äiti varsinkin ajoi asiaansa hellittämättä. Tyttö karkasi kotoa, oli onneton, yritti parhaansa mukaan selviytyä elämästä. Hyvin selvisikin, vaikkakin koko ajan valtava suru seuranaan, hankki oman elämän kuten meidän kaikkien on tarkoitus, lapsia, pari avioliittoa, ja ryhtyi ajamaan ihmisoikeuksia. Hinta jonka hän maksaa kaikesta tuosta on että hän on lapsuusperheelleen kuollut. Siskot menevät toiselle puolelle katua kun tulevat kaupungilla vastaan. Äidin kanta on että hän on petturi, eikä se muutu vaikka vuosia on kulunut ja tytär on yrittänyt ryhtyä rakentamaan siltaa heidän välilleen.

Oman tahdon ja oman itsenäisyyden säilyttämisellä voi olla hirveä hinta, mutta yhtä hirveä tai vielä hirveämpi koko elämän kestävä paha olo tulee alistumisesta ja väärästä kiltteydestä.

Pienessä ja suuressa mittakaavassa olemme luultavasti kaikki kokeneet mitä jompikumpi noista teistä tuo mukanaan. Oman tien seuraaminen on minun mielestäni se oikea. Olen vapauttanut itseni kaikesta syyllisyydestä ja kannan tekojeni seuraukset. Vaikka siitä seuraisi että jotkut tahot julistavat minut kuolleeksi heille. Minähän en jonkun toisen viitoittamaa tietä lähde kulkemaan vuosikausiksi. Jos meillä on vain yksi elämä ei sitä sovi tuhlata. Jos ikuisuus on olemassa sitä suuremmalla syyllä on kuljettava siihen suuntaan minkä uskoo oikeaksi.

Opettajan blogissani sivuan maahanmuuttaja-asiaa ja sitä kuuluuko säilyttää omat perinteet vai ottaa sen maan tavat jossa asuu. Eipä mitenkään yksinkertaista kuten Intia/Englanti -esimerkistä havaitaan.

KIELTENOPETTAJAN BLOGINI
.

Sunday, January 28, 2007

KASVATUS JA KASVAMINEN

.


KUKA SINUT KASVATTI LAPSESTA NUOREKSI?

Äiti, isä, isoäiti, koulu, opettajat, ripari, kaverit, Aku Ankka, kirjat, TV. Kaikki ei ollut kasvatusta vaan kasvoin itsekin. Ihmisyys oli jo valmiina. Ei kaikki tullut ulkopuolelta. Kokeilu. Erehdys ja yritys. Esikuvat. Ajatustyö. Keskustelu. Etiikka ja moraali. Ulkopuoliset säännöt ja omat sisäiset säännöt siitä mitä on oikein ja väärin. Mihin en suostu. Mikä on tavoittelemisen arvoista. Arvoni? Tavoitteet? Mitä menestys minulle merkitsee? Henkinen kasvu.

AVAINKYSYMYKSET: Millainen olen? Millaiseksi haluan tulla?
.

Saturday, January 27, 2007

KILTTEYDEN KIPUJA

.


Voi kurjuuksien kurjuus jos on joutunut väärän kiltteyden ikeeseen! Lapsuudesta se yleensä alkaa. Lapsi alistetaan ja haukutaan. Kiltteys on selviytymiskeino, mutta se tulee kalliiksi. Omia tunteita ei saa näyttää, oma tahto ja minuus pitää tukahduttaa. Miten siitä pääsee itsenäistymään? Sairaaksihan sellaisesta tulee.

Väärän kiltteyden asiantuntija Anna-Liisa Valtavaara on listannut pulskan litanian KILTTEYDEN KIPUJA kirjaansa (sivu 89 - 90), Hän kokosi listan parin vuoden aikana erilaisia kiltteydestä kärsiviä ihmisiä kohdatessaan. Hän on kiertänyt eri puolilla Suomea luennoimassa.

Tällaisia kipuja voi esiintyä liiallisesta ja vääränlaisesta kiltteydestä kärsivissä ihmisissä. Ei tietenkaan kaikkia kaikissa ihmisissä.

Riittämättömyys, kelpaamattomuus, itseääli, kateus, arvottomuus, ylihuolehtiminen, perfektionismi, näytteleminen, kaksinaamaisuus, myötäileminen, valheellisuus, pälyileminen, epäitsenäisyys, johdateltavuus, pelinappulana oleminen, luovuttaminen, lammasmaisuus, nujertuneisuus, vastaanpanemattomuus, hyväksikäytettävyys, kiusatuksi tuleminen, loppuunpalaminen, masennus, syyllisyys, häpeä, anteeksiantamattomuus, viha, vihattomuus, uhmakkuus, itseviha, kauna, surullisuus, vaikeneminen, näkymättömyys, syrjäänvetäytyminen, erakoituminen, moralisointi, syyttely, tuomitsevuus, toisille eläminen, auttavaisuus, passaaminen...

Jos teidät on liian kiltiksi alistettu, niin KOPS! herätkää. Pois tuommoisesta elämästä. Aikuista ei niin vaan pysty ulkopuolisessa otteessa pitämään jos hän tajuaa mistä on kyse ja ottaa uuden kurssin elämälleen. Hirveä väsymyshän tuollaisesta seuraa kun yrittää olla jotain muuta kuin mitä on ja täyttää jonkun muun tahtoa sen sijaan että eläisi oman tahtonsa ja käsityksensä mukaan. Jokaisen tulee olla paras mahdollinen OMA ITSENSÄ.
.

Friday, January 26, 2007

MIHIN EMPATIA ON HÄVINNYT?

.


Tutkimukset osoittavat että jo vauvoilla ja pikkulapsilla on perusvalmius empatiaan eli myötäelämiseen. Eräässä kokeessa perheenjäseniä pyydettiin näyttelemään tuskan ja vastenmielisyyden tunteita runsaan vuoden ikäisille lapsille. Nämä osasivat eläytyä toisen ihmisen kärsimykseen ja lohduttivat taputtelemalla ja halaamalla.

Eläintutkijat tietävät että on eläimiä jotka suojelevat toisia ryhmän jäseniä. Valaat ja delfiinit kokoontuvat vammautuneen yksilön ympärille ja suojelevat sitä.

Mihin tuo muista välittämisen kyky kaikkoaa matkan varrella osalta ihmisiä? Miten ne kyynikot, narsistit ja luonnehäiriöiset julmat, kylmät ja jopa sadistiset ihmiset pääsevät kehittymään?

Jos empatia kerran on synnynnäistä niin sen puuttumisen nuoressa tai aikuisessa täytyy johtua KASVATUKSESTA. Voitteko väittää vastaan?

Kaikkein epäoikeudenmukaisinta on jos myötäelämisen kyky puuttuu isältä, äidiltä, opettajalta tai muulta kasvattajalta, eikä sen puute lääkärissäkään tai pomossa hauskaa ole, eikä työtoverissa.
.

Thursday, January 25, 2007

IHME ON TAPAHTUNUT!

En saanut eilen kuvaani esiin tuohon sivuseinään ja jätin lopulta homman sikseen. Ei sitä siinä vielä aamullakaan ollut, mutta juuri nyt kun pistin seuraavan kirjoitukseni blogiin ja julkaisin, kuvan putkahti itsekseen eetterista näkyviin!

Joulupukkiko sen toi vai haltiakummi?
.

SINUN PITÄÄ OLLA KILTTI

.
Mistä aikuiseksi kasvavan lapsen kiltteys alkaa? Heti kun puhuttua kieltä alkaa ymmärtää saa kuulla että pitää olla kiltti, ei saa olla tuhma. Nyt olet tuhma. Sinähän olit kiltti. Ellet ole kiltti ei tule jouluna lahjoja. Ei kukaan kasvattaja sano lapselle että pitää olla tuhma?

Miten lapsi omassa päässään tajuaa mitä kiltti merkitsee? Miten se hänelle selitetään ja osoitetaan?

Moni lapsi oppii näennäistä kiltteyttä jotta väistää rangaistukset. Hän yrittää arvailla mitä vanhemmat haluavat ja käyttäytyä sen mukaan. Ehdottoman sokean tottelevaisuuden vaatimus on täysin järjetön ajattelevalle olennolle joka meistä jokainen on jo pienestä asti. Suostumme tottelemaan sokeasti vain jos ymmärrämme syyn miksi ja hyväksymme sen syyn.

Jotta ihminen voisi SISÄISTÄÄ kiltteyden ja hyvyyden johon häntä kehotetaan, hänen pitäisi tietää mitä se on ja haluta olla sellainen. Lasta pitäisi ohjata lempeästi, lujasti ja kärsivällisesti kaikki ne vuodet jotka ovat ratkaisevia hänen koko kehitykselleen.

Me olemme älykkäitä, myötäelämiseen kykeneviä rakastavia olentoja. Jos meitä kannustetaan pystymme mihin tahansa.

Paitsi minä en onnistunut saamaan kuvaani sijoitetuksi blogin sivulinkkiin näkyviin. Mikähän siinä kiikastaa? Ei se ainakaan kiltteydestä ole kiinni.



.

Wednesday, January 24, 2007

OIKEA JA VÄÄRÄ KILTTEYS

.

Klikkaa isommaksi.

Nytpä tuli plottovoitto pieneen blogiini - anteeksi blogiimme - onhan tämä teidänkin. Kopsin suuresti arvostama kirjoittaja toi oman panoksensa OIKEAN JA VÄÄRÄN KILTTEYDEN pohdintoihimme.

MINH

Lainaan Minhin ajatuksia suoraan tähän:

“Heippa, lueskelin pitkälle alaspäin postauksiasi ja kommenteja mm. kiltteydestä ja hyvyydestä, sekä positiivisuudesta.Hyviä ajatuksia ja kiinnostavia pointteja,varsinkin tuo,missä sanoit kiltteyden olevan kaikkien sisässä ja turhan usein auttamishalujen ja kiltteyden hautautuneen kyynisyyden tai pettymysten alle.

Minulla on toisenlaisia kokemuksia suomalaisista ihmisistä. Tarkoitan työelämää ja kaikenlaista sosiaalista kanssakäymistä. Minusta näyttää, että kiltteyteen sairastuneita on hirveästi. Olen vasta viimeaikoina oppinut tunnistamaan sen, koska olen itsekin ollut "sairas kiltti ihminen", kärjistetysti sanottuna. Siis juuri sitä, että suostutaan kaikkeen, ei aseteta rajoja, huolehdita reviiristään, uhraudutaan ja tehdään palveluksia loputtomasti. Pinnan alla kytee katkeruus ja kauna, suorastaan viha(hyvin usein), kun ei osata sanoa EI.

Ihminen, joka aina suostuu kaikkeen ja uhrautuu, leimautuu kiltiksi ja siirtyy siitä nopeasti heittopussiksi, syntipukiksi, kynnysmatoksi jne, you name it.

Kirjoitit, että sinusta oikeasti kiltillä hyvällä ihmisellä on viisautta, arviointikykyä jne auttamishalun ja positiivisuuden lisäksi.

Ihminen voi olla oikeasti kiltti ja hyvä ihminen, vaikka hänellä olisikin huono arviointikyky, heikko itsetunto, ailahteleva mieli tai mitä vain. Minä en yhdistäisi kiltteyttä ja hyvyyttä viisauteen ja harkintakykyyn niin suoraan, mutta e ehkä ihan käsittänyt sitä "tyyppiä", josta puhuit..kuullostaa joltain Buddhan reinkarnaatiolta!

Uskon, että ihminen voi olla hyvä ja kiltti, vaikka hän tekisikin tyhmiä asioita ja päätöksiä. Hyvän tarkoittaminen ja siihen pyrkiminen ovat minusta avainasioita, ei välttämättä edes lopputulos.”

JUURI TUO LOPPULAUSE ON MINUNKIN FILOSOFIAANI. OPETTELEN KAIKEN AIKAA HYVÄÄ ELÄMÄÄ JA HYVÄKSI IHMISEKSI TULEMISTA. MINULLE RIITTÄÄ ETTÄ KULJEN USKOMAANI PÄÄMÄÄRÄÄN. SUUNNASTA JOUTUU POIKKEAMAAN ESTEIDEN KOHDALLA, MUTTA PÄÄMÄÄRÄ NÄKYY VUOSI VUODELTA SELVEMMIN.

AIDOSTI KILTTI IHMINEN ON PÄÄMÄÄRÄ, IHANNE, STANDARDI JOHON MITTAAN ITSEÄNI. EN TARKOITA ETTÄ OLEN SELLAINEN VAAN ETTÄ HALUAN TULLA SELLAISEKSI. EN EHDOTTOMASTI HALUA OLLA LIIAN KILTTI NAHJUS TAI PASSIIVIS-AGRESSIIVINEN KILTIN NAAMIOTA KANTAVA RÄJÄHDYSALTIS YMPÄRISTÖLLEEN VAARALLINEN IHMINEN. NE OVAT VÄÄRÄÄ KILTTEYTTÄ EDUSTAVIA MALLEJA.

JA MISTÄKÖ MINÄ TIEDÄN MIKÄ ON JUURI SITÄ OIKEAA KILTTEYTTÄ? NIIN, KUKA MEISTÄ SEN TIETÄÄ? SUOSITTELEN NOITA KAHTA KIRJAA. NIIHIN ON HYVÄ PEILATA OMAA AJATUSMAAILMAA.

Olkaahan kiltisti... tai älkää sentään! Hui hirvitys. No, te tiedätte mitä tarkoitan :)
.

Tuesday, January 23, 2007

ENTÄS SE ITSE ASIA?

.


Missä on villakoiran ydin? Entä onko mäyräkoirassa ydintä?

Naapurit metelöivät kerrostalossa. Lopulta on pakko tehdä valitus. Kumma kun siitä varsinaisesta asiasta ei millään päästä puhumaan, ei sitten millään. Ne joista valitus on tehty, yrittävät välittömästi harhauttaa huomion muualle.

- "Tällä tavalla tullaan OVIKELLOA soittamaan ja valittamaan."
- "Tällä tavalla soitellaan ihmisille puhelimella KOTIIN ja aletaan valittaa.
- "PIHASSA muiden ihmisten kuullen otetaan puheeksi."
- "RAPPUKÄYTÄVÄSSÄ tämmöistä aletaan selittää."
- "Tällaisia lappuja lähetellään POSTILUUKUSTA."
- "Tämmöinen oikein TIETOKONEELLA tehty/KÄSIN raapustettu esitys."
- "Oikein VIRALLISELLE PAPERILLE piruilemalla kirjoitettu/mokomalle PAHVILAPULLE/VÄRILLISELLE PAPERILLE..."
- "Tuolla tavalla TÖKSÄYTETÄÄN."
- "KIERRELLÄÄN JA KAARRELLAAN eikä reilusti kakaista ulos."

Toisin sanoen MIKÄÄN TAPA ei ole korrekti. Siihen jumittuminen tarjoaa mahdollisuuden väistää koko valitus.

Mustamaalaus, vähättely ja vastahyökkäys taktiikaksi. Valitus on ASIATON. Ja valittajat ASIATTOMIA, luulotautisia, herkkähipiäisiä valittajia ja turhanpäiväisiä kitisijöitä.

- "Aivan naurettavaa narinaa pikkuasioista."
- "Te kuuntelette kaikkia rasauksia seinänraosta."
- "Meillä ei kiinnitetä jokaiseen pikku kilahdukseen ja kolahdukseen huomiota."
- "No ei ole teidänkään kakarat niitä hiljaisimpia."
- "Meillä tehdään töitä eikä hissutella kuten ERÄISSÄ PERHEISSÄ.
- "MEILLÄ on PALJON ystäviä jotka viihtyvät myöhään, toisin kuin ERÄILLÄ."
- "Kannattaa muuttaa korpeen jos on niin herkkänahkainen että tavalliset elämisen äänet häiritsevät."

Sitten kokeilemme isännöitsijän kautta. Isännöitsijä ei haluaisi sekaantua, eikä käsitellä meluamisasiaa.

- "Ei tällainen yhdestä perheestä lähtevä valitus oikein riitä."
- "Pitäisi olla enemmän todisteita ja useampia perheitä mukana valituksessa."
- "Onko teillä desibelimittari ollut käytössä?"

ÄH, HELPOMPI MUUTTAA ITSE POIS.
.

Monday, January 22, 2007

EI KOSMETIIKKA RIITÄ

.


Kiitos ajatuksia antavasta palautteesta ja kommentoinnista kirjoituksiini positiivisesta elämänasenteesta, aidosta kiltteydestä ja kasvatuksesta. OIKEA positiivisuus on tekoja ja toimintaa, ei PELKKIÄ hyvia aikomuksia. Se ei saa olla tyhjänpäiväistä sanahelinää. AITO kiltteys on hyviä TEKOJA lähimmäisten ja maailman hyväksi. Puheet ilman niitä seuraavia tekoja ovat tyhjiä. Optimistiksi julistautuminen on monen kohdalla vain esitystä. Ei ihme että aidot ihmiset kammoksuvat niin sanottua optimismia ja niin sanottua positiivisuutta, jos heidän havaintonsa niistä perustuvat ulkokultaisiin näennäisiin maailmanparantajiin ja turhan lässyttäjiin. Teennäisyys on vastenmielistä.

Toiminnan tuloksellisuus on sitten toinen juttu. Jotta positiivisuuden ajamat hankkeet onnistuisivat meillä on oltava suunnitelma. Meillä on oltava tietoa oikeista menettelytavoista. Korjaushommissa pelkkä kosmetiikka ei riitä jos pohja on huono. Joskus pitää repiä koko roska maan tasalle ja rakentaa uusi.

Aika vaikuttavan postauksen sain aamulla aikaan toisessa blogissani, koska sen innostaman tulin itse tehneeksi yhden jutun joka on ollut mielessä jo kauan mutta en ole tullut toimineeksi. Pikkuasia, mutta on roikkunut ja riippunut. Nyt se on tehty. Ihminen voi kannustaa itseäänkin eikä ainoastaan toisia.

RITA

TEKOJA, EI VAIN SANOJA! SANOJA, EI PELKKIÄ AJATUKSIA! AJATUKSIA, EI TYHJÄÄ PÄÄTÄ!

Jostain se lähtee. Katsotaan että ei katkea alkuunsa.
.

Sunday, January 21, 2007

TULOKSIA KASVATUKSEEN

.
Lapset heijastelevat enemmän tai vähemmän havaittavasti vanhempiensa käytöstä, sehän on nähty. Kun heistä tulee äitejä ja isiä he toistavat samaa ihan huomaamattaan, kunnes mahdollisesti havahtuvat sen huomaamaan jonain päivänä. Tuttua ja yleistä asiaa kasvatustieteilijöille ja terapeuteille. Jos lasta on kohdeltu reilusti hänkin on reilu omiaan kohtaan. Sen jota on hakattu voidaan ennustaa pahoinpitelevän jälkikasvuaan. Ei vuorenvarmasti, mutta todennäköisesti.

Tytölle äiti on suurin esikuva ja vaikuttaja, pojalle isä. Se toinen vanhemmista on kakkosvaikuttaja, sitten vasta muut esikuvat ja mallit. Siksi on tärkeää että malli ja esikuva on kunnollinen ja hyvään kannustava. Puhetta ja sanomistakin tärkeämpää on sanaton viestintä, oma käyttäytyminen ja esimerkki. Paras kasvuympäristö on sellainen missä lapsi tietää olevansa arvostettu ja hyväksytty.

Jos luitte aikaisemman tekstini POSITIIVISESTA ELÄMÄNASENTEESTA ja jos se tuntui teistä varteenotettavalta periaatteelta, arvostatte varmaan sitäkin tietoa että salaisuus parempaan lastenkasvatukseen on myönteisyys negatiivisuuden sijaan, ohje ja suositus kiellon asemesta, kannustava sana epäluottamuslauseeen tilalle, hyväksyvien, rohkaisevien ja kiittävien ilmeiden ja puheiden käyttö paheksunnan paikalle.

Negatiivisuus jarruttaa, tuo pahaa mieltä lannistaa. Positiivisuus antaa positiivisia tuloksia ja synnyttää yhteistyöhenkeä. Näin on kaikenlaisessa kasvatuksessa ja koulutuksessa.
.

Saturday, January 20, 2007

TAPAKASVATUS

.


Vanhempien käytös heijastuu helposti lapsiin.

Miten sinut sosiaalistettiin lapsena? Miten sinut opetettiin ja ohjeistettiin käyttäytymään kutsuilla? Miten sinua ohjattiin ottamaan muut ihmiset huomioon, saapumaan ajoissa paikalle, vastaamaan kirjeisiin tai muihin viesteihin?

Opetettiinko neuvomalla vai kieltämällä? Ohjeilla vai varoituksilla? Sanallisesti vai omaa esimerkkiä näyttäen?

Antoivatko vanhemmat hyvän esimerkin omalla käytöksellään?

Miten opetat omaa jälkikasvuasi?
.

Friday, January 19, 2007

PÖLINÄÄ POSITIIVISUUDESTA

.
Sanoilla voi olla tuhansia eri merkityksiä, mikä vie keskustelun välillä aivan eri raiteille kuin mihin sitä yritti lähteä viemään. Ystävien kanssa jutellessa ilmoille tupsahtaa termi POSITIIVISUUS. Puheenporinasta nousevista kuplista voi lukea repliikkejä joilla ei ole varsinaista yhteyttä toisiinsa. Kaikki käsittävät positiivisuuden omalla tavallaan, mutta jos kukaan ei kuuntele muita kuin omia sanomisiaan, kuten usein käy, eivät he pölinän jälkeen ole sen infotumpia tai valaistuneempia kuin olivat sen alkaessa.

Pölinä ja pulina viihdyttävät. On rentouttavaa heitellä kavereiden kanssa niitä näitä.

Jos jotakuta kuitenkin sattuu kiinnostamaan mitä POSITIIVISUUS ihan oikeasti on, ja miten sillä saa elämänsä miinukselta plussalle, kannattaa höristää korvia seuraavan kerran kun asiantuntijat siitä puhuvat tai teroittaa silmänsä kun näkee myönteistä elämänasennetta käsittelevää kirjallisuutta.

OIKEA POSITIIVISUUS on sitä että mennään eikä meinata. Katsotaan vaikeuksia suoraan silmiin, kartoitetaan toimintamahdollisuudet ja sitten toimitaan. Ei pää edellä vaan viisaasti ja harkitusti suunnitelman mukaan. Asiantuntija auttaa, opas opastaa, kokemus neuvoo, yrityksen ja erehdyksen menetelmällä pääsee joko suoraan eteenpäin tai mutkan kautta. Jos ei yksi konsti tepsi niin sitten toinen. TERVE OPTIMISMI ja oikea positiivisuus merkitsee myös sitä että suostutaan luopumaan tuloksettomista ja mahdottomista hankkeista.

Positiivisuus on sitä että ei jäädä surkuttelemaan ja säälimään, jos elämä on heittänyt maahan. Tehdään tarvittaessa surutyö tai kärsitään masennuksesta, mutta ei jäädä ikiajoiksi rypemään. Eikä varsinkaan valita elämäntavaksi negatiivisuutta. Ei selitetä naama näkkärillä että kaikki on aina huonosti ja tehdä pitkää listaa kaikesta mikä ei onnistu.

Muistutan taas että puhun ARKIPSYKOLOGIASTA, tavallisen elämän ongelmista ja haasteista. Meillä kaikilla on vaikeuksia, koitoksia, taakkoja kannettavana, pahoja muistoja, vanhenevia sukulaisia, ties mitä. Joka päivä kannattaa ladata itseensä positiivista energiaa jotta voi tehdä työnsä, kehittää itseään ja elinpiiriään ja olla avuksi läheisilleen.

OIKEANLAINEN POSITIIVISUUS, OPTIMISMI, KILTTEYS ja HYVYYS kulkevat käsi kädessä. Älkää sekoittako niitä idän mystiikkaan tai hipi hipi huuhaa-oppeihin ja markkinahumuun. Olkaa aidon positiivisia vaikka kyynikot ja skeptikot ivaisivat ja pilkkaisivat. Ennen kaikkea, älkää olko itse negatiivisia ja halveksivia.

Arveletteko että tuo oli vain puhetta ja pölinää, tyhjää sanahelinää, vai toteuttaako Arkiterapeutti tuota kaikkea omassa elämässään?

Hirveän paljon liikkeellä olevasta positiivisuuspuheesta on pelkkää puhetta. Ajatuksen tasolle jäävä positiivisuus ja hyvät aikomukset eivät ole mitään. Vasta TEOT ratkaisevat.
.

Thursday, January 18, 2007

AIDOSTA JA VÄÄRÄSTÄ KILTTEYDESTÄ

.

Ole kiltti eläimille.

Jatkan kiltteyden pohtimista. Kiltti ja hyvä voivat merkitä samaa joissakin yhteyksissä. Aidon kiltti ihminen on hyvä ihminen. Hän tekee hyviä TEKOJA. Ajattelun tasolla oleva kiltteys ei vielä paina, vaikka hyvä teko onkin sydämestä ja järjestä lähtöisin. Vasta teko ratkaisee. Kiltteyden asiantuntija Stefan Einhorn, jonka teosta luen, korostaa arvostelukyvyn merkitystä.

Heitän itse tähän joukkoon esimerkin huonosta hyvästä teosta. Omasta mielestään auttavainen kiltti ihminen auttaa vanhuksen kadun yli. Muuten hyvä, mutta tämä ei ollut sinne menossa. Usein voi tarkoitus olla hyvä, mutta homma menee pieleen.

Aidosti kiltti hyvä ihminen on joku jolla on järkeä, arvostelukykyä, vaistoja ja rohkeutta toimia. Näin olen asian tähän mennessä käsittänyt.

Metsään menevistä yrityksistä meillä kaikilla on kokemusta. Joskus olemme tarjonneet apua ja saaneet nenillemme. Olemme pyrkineet tekemään hyvää, mutta yritys on epäonnistunut. Meillä on myös kokemuksia hyvää tarkoittavista lähimmäisistä jotka ovat aiheuttaneet meile harmia asioihin sekaantumisellaan. Ei tiedä kiittäisikö vai haukkuisi. Tiedämme että tarkoitus on hyvä, mutta emme halua joutua auttamisyritysten kohteeksi. Olomme vaivaantuu, loukkaa kun meitä luullaan heikoiksi, jäämme kiitollisuudenvelkaan, apua tyrkytetään väärällä tavalla ja niin edelleen.

Ystäväni Carita sai flunssaisena juuri ja juuri syötyä ja kömpi peiton alle nukkumaan. Ei ehtinyt nukahtaa kun ovikello soi. Siellä oli Bella, hyvää tarkoittava lähimmäinen mukanaan itse tekemäänsä kanakeittoa. Caritan kiltteyttä koeteltiin. Ollako kohtelias ja kiitollinen? Teeskennellä kiitollista? Sanoako suoraan että haluaa nukkua? Heittääkö laupias samarialainen rappukäytävään, ja lennättää keitto perään sadatusten saattelemana?

Hän päätyi kohteliaaseen ratkaisuun, mutta asia jurppi häntä kauan jälkikäteen. Siitä seurasi ristiriitaisia tunteita ja syyllistä oloa harmistuksen ohessa.

Kumpikaan ei nähdäkseni ollut oikeaoppisesti "kiltti", ei Bella eikä Carita. Miten olisi pitänyt toimia?
.

Wednesday, January 17, 2007

AITO KILTTEYS

.
Lueskelin kiltteyttä käsittelevää kirjaa.

"Aito kiltteys on halu tehdä hyvää ja kanavoida tämä halu toiminnaksi." Kiltti ihminen on hyvä lähimmäinen.

Ajattele hyvän lähimmäisen ja kiltin ihmisen käsitettä arjessa. Älä lähde miettimään mitään ylevää ja juhlallista. Eikö olekin niin että kiltteyttä ja avuliaisuutta on ympärillämme? Joku nostaa kadulle pudonneen hansikkaan aidalle jotta sitä etsimään palannut näkee sen helpommin. Ihmiset neuvovat hyvin mielellään jos heiltä kysyy tietä.

Kiltteys ei aina pääse näkymään koska ihmisessä on enemmän tai vähemmän voimakas torjutuksi tulemisen pelko. Ei tohdi auttaa jos autettava ei vaikka haluakaan tai jopa suuttuu. Huonon kokemuksen jälkeen ei halua ottaa uutta riskiä. Auttamishalu vähenee silloinkin jos on saanut osakseen kiittämättömyyttä jonkun taholta, tai jos huomaa jonkun kerran tulleensa hyväksi käytetyksi. Väitän että kiltteys asuu silti meidän sisällämme, valmiina puhkeamaan kukkaan jos tilaisuus on otollinen. Jokaisen on helppo todeta asia omalta kohdaltaan vastaamalla kysymykseen:

Etkö autakin pulaan joutunutta lasta, aikuista, eläintä, eksynyttä, tavaransa hukannutta, tietämätöntä mielelläsi jos tiedät että apusi on tervetullutta, vaikka siitä ei sinulle olisikaan muuta hyötyä kuin hyvä mieli? Eikö olekin niin että auttamisesta tulee hyvä mieli, jos tietää että apu meni tarpeeseen ja otettiin kiitollisina vastaan?

Eikö aito kiltteys asukin meidän jokaisen sisässä? Aikamoinen haaste yrittää pitää tästä uskosta kiinni kun näkee niin paljon itsekästä ja ilkeää käyttäytymistä. Se on uskon asia, koska ei toisen ihmisen sisälle näe.

Tulin ajatelleeksi tänä aamuna yhtä ihmistä jota vältän kaikin keinoin, koska hänen seurassaan tulee huono olo. Henkilö on negatiivinen, halveksiva, uhoava ja paasaava. Tuo käytös on niin hallitseva osa hänen persoonaansa että pelkkä hänen ajattelemisensa saa minut uupumaan ja voimaan pahoin. Joka kerralla kun tapaamme löydän aina lopulta hänen herkän sisuksensa. Vahva kyynisyys on sen suojana, niin vahva että en millään jaksa sietää sitä raskasta puolta tuntia jonka joudun maksamaan hänen seurassaan ennen kuin suojamuurit ohenevat.

Jopa muutaman perhehirmunarsistin sisään olen päässyt kurkkaamaan ja uskon synnynnäistä kiltteyttä havainneeni.

Väitteeni on siis että kiltteys on kaikkien sisässä. Voitteko todistaa päinvastaiseksi?
.

Tuesday, January 16, 2007

ARJEN SEIKKAILUJA

.

Tavallinen suomalainen lähikauppa Malmille menevän Kirkonkyläntien varressa. Tarjouksia ja plussapisteitä. Hiljaiseloa. Ja silleen. "Mitäs sulle kuuluu?" kysyy suomalainen toiselta ja saa vastaukseksi "Sitä samaa. Ei mitään ihmeempiä."

Ei päde Arkiterapeutti Kopsiin. Hänelle kaupassa käyntikin on seikkailu. Muistatteko ikivanhaa mustalaislaulua "Miksi ovet ei aukene meille?" ajoilta jolloin romanit olivat mustalaisia. Laulu muistui mieleen koska kerran nuo K-kaupan automaattiovet eivät auenneet Kopsille. Ei aavistustakaan miksi. Kun eivät auenneet Kops jatkoi sillä kertaa matkaansa.

Eilen ovet aukenivat ja Kops astui sisään. Sulki ipodin musiikin, veti kärryn muiden lomasta ja työnteli sen hedelmäosastoa kohti. Kaupoissa on yleensä rehupuoli ensin jotta asiakkaalle tulisi alitajuisesti tuoretorin tuntu mieleen. Psykologiaa hyödynnetään mainonta- ja myyntihommissa. Kiireettömälle ihmiselle ruokakaupassa asiointi on aika kiva kokemus. Ehtii ihailla pakkauksia, tarkastella tarjouksia, naureskella leikkelepinoille...

Kops löysi hyvän tarjouksen parista erikoisesta tuoremehusta ja glögistä. Punnitsi hetken jaksaako kantaa kotiin asti. Lähikauppa on melko kaukana. Tavallisesti tulee käytyä kaukokaupassa autolla. Sen verran on käynyt lähikaupassa että kassarouva tunnisti ja ilahtui tutusta juttuseurasta. Kassalla seistessä Kops katseli kassan takana oleilevaa oudosti käyttäytyvää lyhyttä tummaa miestä. Kassarouvakin käänsi päätään sinne suuntaan. Mies näytti romanilta. Tummansiniset housut ja pusakka. Kassa kilahteli kun Kopsin ostokset siirtyivät hihnaa pitkin kohti seuraavaa määränpäätään.

Huomaamatta romanin näköisen miehen viereen ilmestyi pitkä hoikka kauppa-apulainen, joka oli siihen asti ollut täyttämässä hyllyjä. Ihmeissään Kops katseli kun kauppa-apulainen alkoi poimia paristopakkauksia romanin povitaskusta. Niitä kertyikin kunnioitusta herättävä keko hänen käteensä. Kassarouva ja Kops vaihtoivat katseita kohotetuin kulmakarvoin.

Romani saateltiin ovelle. Kops näki hänet ikkunan läpi ja muisti ne himskatin monet kerrat kun oli päässyt eroon jostain takiaisesta, mutta kohta kiusankappale olikin kääntynyt kannoillaan ja tullut takaisin. Tosin nyt kerrankin Kops sai pysyä sivustakatsojana.

Ovet aukenivat ja romani tuli takaisin. "Minä haen vain pizzan", hän sanoi, tempaisi touhukkaasti pusakkansa pois, jätti sen kassahihnalle ja toimitti mennessään: "Riisun vaikka takkini jos se siitä on kiinni!" T-paita ja henskelit vilahtivat hyllyjen väliin. Kops poistui siinä vaiheessa maisemaan. Katsoi pari kertaa taakseen, mutta tie pysyi tyhjänä. Hyvä niin.
.

SUHTEELLINEN ON SUHTEELLISTA

.


Herkukas aamujuoma, cactusmehu, jossa mukana lime ja omena. Väri saisi marsilaiset kalpenemaan samassa kuvassa, ja muut kansalaisuudet vihertämään kateudesta. Omenat ovat kameleontteja. Niitä on kaikkia värejä paitsi skottiruutua. Se on vaan taikauskoa että appelsiinimehun on oltava keltaista. Tomaateista ei takeita. Miten muuten tomaatti punastuu?

Tuoppi edellisessä kuvassa on vetoisuudeltaan desilitran tai puoli. Sitäpä ette havainneet ellette huomanneet. Tajusitteko että käsititte sen?
.

Monday, January 15, 2007

MALJANNE!

.


Mitä tuopissa on? Sanopa se.
.

ARJEN VIESTINTÄÄ

.
Lukaisin yhden opettajan haastattelun. Silmiin osui kysymys:
MITEN KANSAINVÄLISYYS NÄKYY KOULUSI ARJESSA?

Tota öh... eikös koulua käydä aina arkena? Kyseessä on ala-aste kontulassa. Ei siis pyhäkoulu.

Kysyjä ei voinut tarkoittaa ARKI - PYHÄ vastakkainasettelua, eikä ARKIPÄIVÄ VIIKONLOPUN VASTAKOHTANA.

Minulle jäi tulkinnaksi käteen ARKI - JUHLA, ja siitä päättelin haastattelijan tarkoittavan kysyä miten kansainvälisyys ilmenee koulun JOKAPÄIVÄISESSÄ, TAVALLISESSA toiminnassa.

Sanalla ARKI, kuten niin monella muullakin sanalla on eri merkityksiä tilanteesta ja puhujasta riippuen. Viestinnän vaikeuksiin viittasin toisessa blogissanikin tänä aamuna.

RITA

ARKITERAPEUTTI KOPS tarkoittaa nimikkeellään sitä hän pyrkii tuumailemaan ja kohentamaan ihmisen mielenterveyttä ja elämän laatua tavallisen elämän ja terveen järjen konsteilla eikä monimutkaisilla teoreettisilla teorioilla, ei liioin millään huuhaalla tai voodoolla. JOKA PÄIVÄ. LUONNOLLISESTI ja TAVALLISESTI.
.

Sunday, January 14, 2007

KILTTI, TUHMA, HYVÄ, PAHA

.


Kumpaan uskot? Ihminen on pohjimmiltaan hyvä, vai ihminen on pohjimmiltaan paha? Sitä voi miettiä filosofisesti, teologisesti tai psykologisesti. Kops pohtii arkielämän ihmistuntemuksen kannalta.

Minulla ei ole pienintäkään epäilystä eikä epäröintiä. Ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja syvimmältä olemukseltaan kiltti. Huonon käytöksen ja ulkonaisen pahan takana on jotain mitä päältä ei näe. Joskus paha kerros on niin läpitunkemattoman kova että ei tulisi mieleenkään yrittää sen läpi porautua, mutta uskon että sisimmän sisuksen sisässä ei ole tuhmuutta.

"Lasten tulee olla kilttejä kuuliaisia ja tottelevaisia."

Niinpä niin. Jo vauvalla on oma tahto. Uhmaikäisellä kaikkein selvimmin. Jos lapsi tekee kaiken mitä vanhemmat käskevät, lapsi on kiltti ja jos tahdot kolahtavat vastakkain, lapsi on tuhma.

Tuhmia aikuisia, eli rikollisia, tulee kasvatuksen kahdesta ääripäästä, vapaasta kasvatuksesta ja alistavasta kasvatuksesta. Tutkimusten mukaan. Todella huonoja tuloksia tulee epäjohdonmukaisesta kasvatuksesta, sellaisesta missä vanhemmat vaihtelevat taktiikkaa, ovat keskenään eri linjoilla kasvatusperiaatteidensa suhteen, eivät toteuta mitä lupaavat, luovat epävakaan ilmapiirin.

Sana KILTTI voi kasvatuksessa ja perhe-elämässä merkitä lukemattomia asioita.

"Kiltti lapsi" voi tarkoittaa sitä että lapsi on temperamentiltaan sävyisä, rauhallinen ja helppo. Tavoitteena "kiltti lapsi" voi körttiläisen äidin mielestä olla sellainen joka ei näy eikä kuulu ja jolla ei ole omaa tahtoa. Varjelkoon jos sellainen lapsi korottaa ääntään. Sehän on uhmaa ja tuhmaa.

"Kiltti isä" voi olla sydämellinen, ystävällinen rakastava perheenpää, mutta kiltteys voi olla myös nössöyttä ja selkärangattomuutta. "Kiltti aviomies" voi niinikään viitata hyvänahkaiseen, mukavaan, luotettavaan henkilöön. Sen ohella sanoja voi käyttää tossun alla kyyristelevästä nahjuksesta, joka nimittää vaimoaan äidiksi, eikä kerro omaa mielipidettään mistään.

Haluatko että sinulle ollaan kilttejä?

Koetko että sinulle ollaan kilttejä?

Arveletko että Kops on kiltti? Kuuluuko hänen olla?

Haluatko olla kiltti? MIllä tavalla?
.

Saturday, January 13, 2007

ARKITERAPIAA ALESTA

.


Jos pitää kirjoista ja kirjakaupoista, alennusmyynnissä käynti virkistää mieltä. Jos tekee hyviä kauppoja ja hankkii kaipaamaansa tai tarvitsemaansa kirjallisuutta, huvi ja hyöty yhdistyvät.

Ihmisen parempi ymmärtäminen auttaa työelämässä ja yksityiselämässä. Sekä itsetuntemus että muiden ihmisien tajuaminen on valttia. Kopsin silmiin osui 2005 vuoden parhaaksi tietokirjaksi Ruotsissa valittu Stefan Einhornin AIDOSTI KILTTI. Se ei kerro skottilaisten hameista, vaan oikeista ja vääristä tavoista olla kiltti. Parempi että kertoilen lisää vasta kun olen lukenut, enkä etukäteen. Saisihan siitäkin pitkän tekstin repäistyä kun kertoisi mitä arvelee kirjasta lukevansa.

Alkuperäisteos on nimeltään KONSTEN ATT VARA SNÄLL. Ostamastani kappaleesta maksoin 24.90. Ei kauhean paljon alea lähtöhinnasta 31.70, mutta juuri sen verran että tunsin etua saaneeni.

Jos olette kilttejä, kuulette myöhemmin lisää.



.

Friday, January 12, 2007

MISTÄ NYT TUULEE?

.


Tunnetko tuuliviirejä, tuittupäitä, äkkipikaisia kansalaisia, oikukkaita ihmisiä, oksat pois - tyyppejä, raivopäitä kimmastujia? Vai oletko itse sellainen?

Vatsa tulee kipeäksi jos joutuu pelkäämään tai kestämään äksyilevää, räjähtelevää esimiestä tai työtoveria.

Ei huvita mennä kotiin jos siellä odottaa joku räjähdysaltis perheenjäsen. Monet joutuvat menemään sydän kurkussa työpaikalle tai kotiin päivästä toiseen peläten että mistähän nyt tuulee.

Asiaan saa halutessaan muutoksen ihan vaikka heti jos on itse tuollaisen kaltaista äkkipikaista mallistoa. Tekee suunnanmuutoksen, äkkipäätöksen, äkkipysäyksen. EI ENÄÄ! Omaa käyttäytymistään voi harjoitella säätelemään.

Jos on itse rauhallinen mutta joutuu viikottain tekemisiin ryöpsähtelevän ihmisen kanssa, muutos ei välttämättä ole yhtä helppo, mutta on todistettavasti mahdollista myös lopettaa räjähdysten kohteena oleminen. Voi sanoa että nyt riittää, voi poistua paikalta, voi pakata laukkunsa, sanoa itsensä irti, pyytää apua sopivalta taholta, esittää asiansa kirjallisesti...

Sanon TODISTETTAVASTI, koska olen useaan otteeseen eri elämän vaiheissa itse lopettanut moiset minuun kohdistuvat elkeet. Onpa sitten kyseessä ollut hankala työtoveri, sulhaskandidaatti, opiskelutoveri, satunnainen tuttava, sukulainen, naapuri... Nuorempana tuli otettua kaikenlaista vastaan mitä ei enää tulisi mieleenkään ottaa. Hyvä itsetunto ja päättäväisyys auttavat.

Asian tiedostaminen on puoli voittoa.

Onko kokemuksia? Ajatuksia?
.

Thursday, January 11, 2007

IIK

.

"J'ACCUSE! MINÄ SYYTÄN!" Joku on nylkenyt ketun. Järkyttävää. Kettupuuhka. Rikollista!




No seli seli, se on hirveää, mutta sain sen ranskalaiselta kämppikseltä opiskeluaikana Lontoossa lahjaksi... nyyh. En voi ripustaa sitä kaulaani. En voi.
.

AMMOTTAVAA AVARUUTTA ARKITERAPIASSA

.
RUNOTORSTAI antoi aiheeksi AVARA.

Ahdistunut asiakas arkana oviaukossa
Minulla lienee ahtaanpaikan kammoa, hän aprikoi
Auttaako arkiterapia?

Arkiterapeutti Kops avaa sanaisen arkkunsa
ja alkaa suu ammolla vaahdota:

Laajamittaisten opintojeni nojalla
tai oikeastaan niiden puuttuessa
avarran mieltänne näkemään avaruutta

Avarampi pääntie vaatteeseen
leveämpi helma
sukkahousuista avara malli

aavoille ulapoille lomailemaan
laajoille preerioille
tukka valtoimenaan auki hulmuten
laakeille aukeille avojaloin kirmaamaan

Kaiken aikaa avoin mieli
ja ennen kaikkea avara sydän.

Ja nyt avatkaa kukkaronne ammolleen ja
painukaa kassan kautta avaraan maailmaan.

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Ei kirjaviisautta, vaan
ohjeet tulivat suoraan avarasta tilasta
Arkiterapeutti Kopsin pikkuaivojen
ja kateenkorvan kaikuvasta välimaastosta
maailman lyhimmältä pururadalta
missä raikaa mitä kaikuvin kaiku.
.

AJATUKSIA RIITELYSTÄ

.

Eilen oli fantastinen ilma. Aurinkoinen tammikuun päivä. Otin kuvia puiden latvoista ja maisemasta muutenkin. Huh, näyttää hiukan risuilta kun tässä valmistaudun kirjaamaan muutamia ajatuksia aiheesta RIITELY.

Tasan ei käy onnen lahjat, mutta minulle sekä puolisolleni on molemmille osunut tasainen kiltti luonne joten riitely on tarpeetonta.

Riitelyssä on omat huonot puolensa. Vihaisena ja kiihtyneenä ihminen ei ole täysissä hengen ja sielun voimissa ratkomaan ongelmia, kuuntelemaan toista osapuolta eikä tarkastelemaan asioita useilta kannoilta. Toisin sanoen riitelyllä ei realistisesti ajatellen ole mahdollista saada rakentavia tuloksia. Sanokaa jos olette eri mieltä.

Jos ihminen on harjaantunut riitelijä, sellainen joka riitelee harkitusti ja taktiikalla, ehkäpä tuloksia syntyy. Riippuu varmaan siitä millainen se toinen osapuoli on. Jos pitää lauseet minä-muodossa ja syyttelyn minimissä, voi olla että toinen osapuoli kuuntelee ja reagoi toivotulla tavalla. Syytöksien syytäminen saa yleensä toisen puolustuskannalle tai torjuvaksi.

Parien riitelyssä on usein vikana se että ei keskitytä siihen aiheeseen josta pitäisi riidellä. Aletaan huutaa ja poukkoilla aiheesta toiseen ja syytää viimevuotisetkin kaunat ulos suusta. Vuorokeskustelu on pelkkää syyttämistä, solvaamista ja joko vastahyökkäystä tai puolustautumista. Tulos: huono olo, turhautuminen, väsymys, haluttomuus uuteen yhteenottoon. Sitten kun tilanne rauhoittuu, ei oteta ongelmia uudelleen puheeksi, koska pelätään uutta kohtausta. Kuitenkin vasta rauhoittuneessa tilanteessa on kunnollinen mahdollisuus selvittää asiat.

Hirveintä on jos lapset joutuvat todistamaan vanhempien riitelyä. Millaisessa pelossa ja ahdistuksessa riitelevien vanhempien lapset joutuvatkaan elämään!

Ongelmien selvittäminen ja ratkaiseminen onnistuu rauhallisella neuvottelulla. Ongelma on esitettävä, osapuolien on kuunneltava toisiaan, on sanottava selvästi mitä toivoo ja haluaa toiselta. Varsinkin tuo viimeinen yleensä unohtuu kokonaan taistelun tiimellyksessä.

Ketä meistä sitä paitsi huvittaa kuunnella ihmistä joka kohtelee meitä epäkunnioittavasti ja huutaa niin että heidän nielurisansa pimittävät näkyvyyden? Ei minua ainakaan.
.

MENESTYS ELÄMÄSSÄ

.
Yksi menestyksen määritelmä teille:

"Aidosti menestyvät ihmiset eivät ajelehdi elämässä päämäärättömästi, vaan heidän elämällään on tarkoitus."

Tuohn ajatukseen voi peilata omaa elämäänsä. Olenko kulkemassa johonkin suuntaan? Onko minulla tavoitteita? Onko elämäni mielekäs?
.

Wednesday, January 10, 2007

VIESTINTÄ PARISUHTEESSA

.

Hyvän parisuhteen perustan muodostaa kommunikaatio. Missä sinä olet oppinut ne taidot joita parisuhteessa tarvitaan yhteiseen neuvonpitoon, suunnitteluun, ongelmien käsittelyyn ja ratkomiseen, kuuntelemiseen, vuorovaikutukseen ja kaikkeen mitä tarvitaan onnistuvassa kukoistavassa kumppanuudessa?

Minkälaisen koulutuksen olet saanut riitelytekniikkaan?

Missä olet saanut koulutuksen väittelyyn, oman kannan perusteluun, neuvottelutaitoon, aktiivisen kuuntelemisen tekniikkaan, omien ajatusten muotoilemiseen siten että muut käsittävät?

Kuka on opettanut sinulle perusjutut ihmisen psykologiasta, esimerkiksi sen miten saat toisen ihmisen itsellesi suosiolliseksi ja kuuntelemaan sinua?

Oletko alkanut saada ihmissudetaitoja jo lapsena vanhemmiltasi kun he ohjasivat ja opettivat sinulle sosiaalisia taitoja? Mistä he olivat saaneet taitonsa? Jatkuiko sosialisaatiokurssi koulussa, vai opetetiinko siellä vain kirjoittamaan, lukemaan ja laskemaan?

Niin, vai olettivatko kaikki että jokainenhan nuo oppii käytännössä? Ne ovat loppujen lopuksi hyvin helppoja asioita. Outoa että useampi ei niitä hallitse,

Miten on; osaatko neuvotella riitelyn sijaan? Osaatko keskustella vaikeista ongelmista maltillisesti ja rakentavasti? Tiedätkö miten riidellään oikein? Onko sinulla oppeja ja vinkkejä jakaa muille?
.

Tuesday, January 09, 2007

LADA VAI JAGUAARI?

.

Ciclista ja Isopeikko sanailivat siitä onko tytön parempi itkeä Jaguaarissa kuin Ladassa - eikun, äh, miten se meni? On parempi olla nauravan tytön seurassa Ladassa kuin itkevän tytön kanssa Jaguaarissa... Tuo tuntuu oikealta.

No siitä muistui mieleeni eräs vanha ystäväni yli 10 vuoden takaa, armoitettu tarinankertoja Jasu. Kuvitelkaa pienikokoinen mutta vähän tärkeilevä, hassulla äänellä puhuva velikulta, iso tuoppi aina matkalla koukistajalihasten saattelemana huulille. Jokainen hänen kertomansa juttu päättyi aina sanoihin: "Ja mä sanoin kiitti vaan h-tisti", minkä päälle hän nauroi niin tarttuvasti että me muutkaan emme voineet olla nauramatta.

Jasu kertoili sihteeristä joka ilahtui tavattomasti kun hänen pomonsa lupasi työsuhdeauton. Tyttö oli innoissaan, mutta sitten kävi ilmi että auto olikin Lada. Tyttö purskahti itkuun!

Tarina oli tosi, eikä välttämättä hauska, mutta voi että Jasu nauroi tuohon huipennukseen päästyään. Uskokaa minua kun vakuutan että se oli hassua, joka kerralla kun kuulin hänen sen kertovan.

Kyllä ihmisellä usein on jokin autoon ja sen arvoon tai arvovaltaan liittyvä mielikuva. Meillä on ollut Fiat ja Simca jotka yhdistin mielessäni sympaattisesti italialaisuuteen ja ranskalaisuuteen. Meillä oli jossain vaiheessa tummansininen "poliisilada". Kaunis, ja käynnistyi silloinkin pakkasilla kun naapurit joutuivat jättämään autonsa pihaan ja turvautumaan bussiin, mutta aavistuksen verran mieltäni häiritsi että se viittasi muka minulle "väärään suuntaan". Ranska ja Italia olivat "oikeaa suuntaa". En tarkoita poliittisesti vaan työhöni liittyen. Kun jossain vaiheessa ostimme käytetyn Alfa Romun ja sen jälkeen paremman Alfa Romeon, tunsin tyytyväisyyttä eräänlaisen arvovallan ja laadukkaan suunnittelun ja insinööritaidon tiimoilta. Edelleenkin paljolti siitä syystä että Italia liittyy töihini, samoin sattumoisin italiailaisten autojen maahantuonti.

Yksi kiva juttu minkä muistan edellisestä Alfa romustamme, ja mikä tuli mieleen Ciclistan ja Peikon puheista kommenttilaatikossani, oli että kuljettajan viereisen istuimen aurinkolipan taakse oli sijoitettu peili, epäilemättä siitä syystä että Alfa Romeon ajajan naisystävä sai korjailla ehostustaan ja lisätä huulipunaa, sekä kammata hiuksiaan jotka olivat vauhdissa vallattomasti päässeet valloilleen.

Automainoksissa esiintyy usein nainen sen näköisesti kuin olisi ajateltu jotain sen suuntaista mitä tuosta voi juolahtaa mieleen...
.

ONKO RAHA KAIKEN PAHAN ALKU JA JUURI?

.

Sellainen sanonta on olemassa että raha on kaiken pahan alku ja juuri. Englanniksi Money is the root of all evil.

Saamme siitä jutun juurta kun mietimme onko siinä perää. Kuvaamani rahat ovat meidän joulusuklaita, nyttemmin jo imperfekti. Suklaanhimosta ja rahanhimosta puhutaan, myös lihanhimosta ja vallanhimosta.

Yritän miettiä mitä TV:n opetusohjelmissa, Columbossa, Ketussa, Hercule Poiroteissa jne. on sanottu rahasta murhan motiivina. Jotenkin muistelisin että tilastollisesti raha on suurin syy murhiin. Mustasukkaisuus johtaa ehkä "vain" tappoon.

Onko tietoa? Ajatuksia? Arveluja?

Mitähän eroa on ahneudella ja himolla?
.

Monday, January 08, 2007

ONKO OMAISUUS PAHASTA?

.

Ajatko mieluummin Limusiinilla vai Rutinoffilla? Kumpi tekee ihmisen onnellisemmaksi, loistoauto vai sellainen peltipurkki jota voi itse korjailla ja varustella? Onko autoton ihminen onnellisempi kuin autollinen?

Onko omaisuus yhtä kuin onni ja menestys?

Kysymyksiin ei kannata etsiä yleispäteviä vastauksia.

Ihmisillä on erilaisia käsityksiä näistä sanoista: ONNI, ONNELLISUUS, MENESTYS. Kukin käsittäköön ne omalla tavallaan, mikä ei välttämättä ole minun tapani.

Joku voi tykätä autostaan koska rakastaa moottoreita ja autoilua. Toinen voi olla autostaan onnellinen elämää helpottava kulkuneuvona. Kolmas tykkää matkustaa halki maisemien. Neljäs kerää vanhoja autoja. Viides tuntee suunnatonta vapautta luovuttuaan autostaan. Kuudennella auto saattaa liittyä elinkeinoon eikä aiheuta sen kummemmin fiiliksiä.

Sitten on tietysti se naapurin auto jota tsiigaillaan ja mietitään mitä mietitään. Autot saattavat vaikuttaa vihreämmiltä aidan toisella puolella.

En ole koskaan kuulunut siihen jengiin jonka mielestä ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Olen tyytyväinen omaan elämääni ja toivon että muut ovat tyytyväisiä omaansa. Yksi onnen lähde on uskoakseni synnynnäinen kyky iloita siitä mitä meillä on samalla kun tavoittelemme lisää. Olipa se sitten omaisuutta, oppia, työtä, kokemuksia tai mitä tahansa.

Kyllä omaisuudesta saa olla onnellinenkin. Ei ihminen ole automaattisesti pinnallinen jos hankkii laadukkaita tavaroita tai kerää jotain harrastuksekseen. Eri asia sitten jos shoppailu ryöstäytyy käsistä tai jos heittäytyy niin itsekkääksi että ei anna hyväntekeväisyyteen mitään.
.

Sunday, January 07, 2007

ONNI JA MENESTYS

.
Kysymystä "Miten mittaat menestystä?" kannattaa pohtia lisää. Kiitos tähänastisista kommenteista.

Jos ei ajatella lainkaan rahallista ja omaisuuteen ja tavaraan liittyvää menestystä, ihmisen onni ja menestys elämässä löytyvät erinäisten lukemieni tutkimusten mukaan muun muassa siitä kokeeko ihminen elämänsä merkityksekkääksi, tunteeko hän itsensä tarpeelliseksi muille, saako hän hyväksyntää ja kuuluuko hän johonkin yhteisöön.

Voi olla että joku tuntee itsensä menestyneeksi ihmiseksi, vaikka muut eivät niin ajattelisi. Ihminen hakee menestystä ihan vääristä paikoista ja asioista jos antaa median, mainosmiesten tai muiden viedä itseään harhaan.

Voiko oikeaa sisäistä onnea ja menestystä saada omaisuudesta ja tavarasta?

Ja löytyykö onni jos lahjoittaa omaisuutensa pois?
.

KIRMAILEVAT KURRET

.

Pyörsimme aamulla yhdeksän ja kymmenen kieppeissä lenkin ja kohtasimme kaksi oravakaverusta viereisissä puissa. Onnistuin toisesta ottamaan kuvan ja kaupanpäälle tuli kuu taustalle. Kurret kirmasivat kauemmas. Katselimme niiden juoksemista pienen talon savupiipun ympärillä ennen kuin jatkoimme matkaa.
.

MITEN MITTAAT MENESTYSTÄ?

.
Jehovantodistaja kysyi eilen ovellani: "Miten mittaat menestystä?" Se näyttää olevan saamani lehden teema. Ainakin eka artikkeli on niin otsikoitu ja sama lukee kannessa. Toka artikkeli on "Miten voit menestyä?"

Vastasin ovella esitettyyn kysymykseen että riippuu paljolti siitä miten määrittelemme menestyksen. Hän otti rahan puheeksi ja sanoi että raamattu ei varsinaisesti kiellä rahan hankkimista, mutta raha on usein ahneuden ja kaiken pahan alku ja juuri, kuten sanotaan.

Minulle itselleni ei tule raha mieleen ensimmäiseksi jos minulta kysytään miten mittaan menestystä. Minulla on kyllä yritys josta saan elantoani mutta se liittyy elämäntehtävääni kouluttajana ja koulutuksen kehittäjänä. Koulutus, kehittyminen, oppiminen, hyvä elämä, ihmisarvot, ystävyys, oma henkinen kehitys ja sensellainen kuvastavat menestystä elämässä.

Millainen ihminen olen, millainen puoliso, opettaja, työntekijä, lähimmäinen?

Miten itse vastaisit? Miten mittaat menestystä?
.

Saturday, January 06, 2007

PORSAS HALKEILEE

.


Hyvä kun otin kauniin kuvan saippuasta uutena. Se alkaa jo käytössä halkeilla. Laadun ja halvan ero on siinäkin miten hyvänä tuote pysyy.
.

JEHOVANTODISTAJIA OVELLANI

.
Meillä kävi tänään ovella kaksi kivaa jehovantodistajanaista, entuudestaan tuttu Terhi ja uusi kävijä Hanna, jota en ollut nähnyt. Öh, arkiterapeutti Kops taisi taas puhua enemmän kuin todistajat. Kerroin heille että olin saanut jehovantodistajia koskevia kommentteja blogiini. Sellaisen kommentin joissa kerrottiin huono kokemus pelottelun ilmapiiristä jehovantodistajien luennolla (muistaakseni Pikkuliina) sekä toinen jossa ilmaistiin miten hyviä keskusteluja voi käydä eri uskontokuntiin kuuluvien ihmisten välillä kun avaa mielensa (Gnothi Seauton). Yksi kommentaattori sanoi että hänellä ei ole mitään haluja käydä keskusteluja uskovaisten kanssa (Eskimo).

Kops pitää vähän kaikenlaisista keskusteluista, vaikka ei ole uskovainen. Ei myöskään uskomaton. Kun vaan muistaisi antaa muillekin puheenvuoroja. Pitää kopauttaa itseäni päähän. Kops.
.

KETÄÄN EI SORSITA

.


Hyvä keskustelu lähtee siitäkin kun ketään ei sorsita, vaan kaikki saavat sanoa mielipiteensä. Miten muistankin lapsuudesta sanonnan "Suu kiinni sorsa, nyt sukelletaan!" Ehkä sillä voi vaientaa liikaa kaakattavat yksilöt jotka eivät anna muiden puhua. Kääk.
.

Friday, January 05, 2007

SOLMUJEN AUKAISEMINEN

.


Ihmisen elämässä kaikkein tärkeimpiä apuneuvoja on keskustelu, sekä työssä että ihmissuhteissa yleensäkin. Miten solmut aukeavat? Ihmissuhdesolmut, työelämän solmut, kaikki ongelmakohdat? Puhumalla, kuuntelemalla, neuvottelemalla, vaihtamalla mielipiteitä.

Teen usein se havainnon että ihmiset osaavat kohtalaisen hyvin puhua asioista niin kauan kun ei ole ongelmia, vaikeuksia, ristiriitoja, negatiivisia tunteita pelissä. Heti kun pitäisi selvitellä välejä, vaatia oikeuksiaan, valittaa epäkohdista, tehdä valitus... Ei osatakaan luontevasti ottaa ongelmaa puheeksi. Ei ole opetettu. Ei ole opittu. Taidot puuttuvat.

Jos joku rohkeasti ottaakin epäkohdat puheeksi neuvonpitoa toivoen, kohta on helvetti irrallaan, kun toinen osapuoli suuttuu. Siinä sitten nikotellaan, itketään, purraan hammasta, ollaan loukkaantuneita, tiuskitaan... sun muuta peräti kehittymätöntä. Aivan turhaa! Asioista olisi helppo puhua rakentavasti jos siihen oltaisiin opittu.

Kauheasti tuhoa saadaan aikaan ahdistavalla vaientavalla kasvatuksella jossa ei anneta lasten vapaasti ilmaista negatiivisia ja positiivisia tunteitaan. Vaan mistäpä harjaantuneita kasvattajia saataisiin, kun ei siihen anneta koulutusta? Terve maalaisjärki, joojoo! Jos meidät kaikki on niin hienosti kasvatettu niin mikä on että emme osaa keskustella vaikeista asioista luontevasti ja vapaasti?
.

SUU JA KORVAT

.
Lueskelin yhtä johtamistaidon kirjaa. Paljon samoja perustaitoja kysytään johtajalta, opettajalta, terapeutilta ja kasvattajalta. Jokaisella maallikollakin on käsitys siitä millainen on hyvä johtaja ja huono johtaja. Huonoja johtajia, huonoja opettajia, terapeutteja ja kasvattajia on kaikkialla, kuten hyviä ja keskinkertaisiakin.

Voi olla että kuhunkin noista hommista osuu ihminen joka on siihen syntynyt. Voi olla. Samaten voi olla niinkin että työ tekijäänsä opettaa. Ihan hyvin voi olla. Ainakin jossain määrin. Mutta kyllä koulutus parantaa suoritusta ratkaisevasti.

Kun noissa kaikissa on kyse ihmisten ohjaamisesta ja vuorovaikutuksesta, asioiden hoitamisen ohessa, ja ihmisillä on oma tahto, käsitykset, arvot, tunteet ja niin edelleen, mikään ylhäältä päin saneleminen ei onnistu, vaikka voi näennäisesti toimia.

Ehkä tärkein taito johtajalla, opettajalla, terapeutilla ja kasvattajalla on kuunteleminen. Sitä taitoa pitäisi yrittää opetella ja harjoittaa joka päivä lisää. On se vaan kumma että vaikka ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu, vaikuttaa ennemminkin siltä että jokaisella on kaksi suuta ja korkeintaan yksi korva, joka sekään ei toimi kuten pitäisi.
.

Thursday, January 04, 2007

KUUSIEN MUISTELUA

.
Aloin muistella niitä paria vaatimatonta kuusenkarahkaa jotka opiskeluaikana puolison kanssa hankin ekoiksi yhteisiksi jouluiksemme. Lapsuuskodista saadut kuusenkynttilät eivät olleet sähkösellaisia vaan oikeita. Joulun jälkeen kuusi alkaa aina tottakai kuivua, ja traditioksi uhkasi muodostua sen syttyminen palamaan. Kahtena jouluna yksi oksa syttyi ja heitimme vesilasin sisällön päälle. Sitten saimme vanhemmiltani lahjaksi sähkökynttilät. Heidän vanhat koristepallonsakin kelpasivat meille vuosikaudet. Itse asiassa lahjoitimme ne Pelastusarmeijalle vasta vuosi sitten. Ne olivat meillä tässä välivuosina hiukan lommoisina, mutta kauniina ulkokoristeina. Hopeanvärisiä, sinisiä ja punaisia.

Kuivahtaneista kuusista kopsahtelee palloja omia aikojaan lattialle. Yhtä vaan ihmettelen. Miksi yleensä yöllä?

Hauskan kuusimuiston sain peruskoululaiselta kaveriltani Villeltä pari vuotta sitten. Hän oli ehtinyt sen unohtaa mutta kerroin sen hänelle tänä jouluna sopivasti värittäen. Heillä oli koulussa kuusijuhla. Juhlasaliin oli koristeltu kuusi esiintyjäkorokkeen viereen, ja pari pimeän vuodenajan väsyttämää koulupoikaa kompastui ohikulkiessaan ja kaatoi koko komeuden. En usko että tapaus herätti hilpeyttä paikan päällä, mutta minun huumorintajuni se ainakin herätti, ja sain Villen äidinkin nauramaan kertoessani sen eteenpäin.

Meillä on nykyään muovikuusi jo ainakin viidettä vuotta, mutta kaksi vuotta sitten sain mielihalun hommata elävä kuusi. Lähdimme puutarhamyymälään missä sai valita kuusen ja käydä kassalla maksamassa. Bongasimme oikein erityisen kauniin yksilön, joka hävisi sillä aikaa kun jonotimme. Rauhallisen luontoinen mieheni kiihtyi ärtymään: "On se nyt kummallista kun kuusi viedään blaa blaa blaa..." Minä kuljin hänen perässään ja yritin kovasti selittää että joku on varmaan siirtänyt sen blaa, blaa blaa... Mutta hävinnyt se oli. Hirveän jonon uuvuttama kassa ei valitukseemme osannut muuta sanoa kuin että hakisimme toisen kuusen tilalle.

Niin me teimmekin mutta ei samanlaista valioyksilöä enää löytynyt. Varas sai hienon kuusen. Veimme omamme kotiin missä totesimme että sen runko oli niin paksu että ei mahtunut kuusenjalkaamme. Jouduimme ostamaan isomman jalan. Joulujuhlista jaloin. Muista juhlista kontaten.

Joka kuuseen kurkottaa, sitä tikulla silmään.
.

MENEEKÖ POINTTI PERILLE?

.

Kävelin erään ystäväni kanssa maisemassa kun hän lausahti tulleensa siihen tulokseen että hänellä on varmaankin kiltin tytön syndrooma. Sepä sattui. Olin juuri lukenut aiheesta kirjan, ja aloin jutella aiheesta innostuneesti. Noin 10 minuutin kuluttua tajusin yhtäkkiä ystäväni replikoinnista että jumapama ja juffernaut - hänellä oli ihan erilainen käsitys kiltin tytön syndroomasta kuin minulla ja lukemallani kirjalla. Keskustelu oli mennyt hukkaan koska emme puhuneet samasta asiasta.

Monta muutakin hyvää keskustelua jää käymättä kun osallistujat eivät tajua puhuvansa toistensa ohi. Ihmisellä voi olla joku arvokas pointti jaettavana muille mutta se jää antamatta kun viestintä epäonnistuu.

Viestintää opiskelleet allekirjoittanevat että viestintä ei yleensä onnistu, paitsi sattumalta. Useinhan on tosin niin että ihminen ei ole toisen mielipiteistä niin kiinnostunut kuin omistaan, joten jo siinä vaiheessa kun näennäisesti kuuntelemme toista ihmistä, muunnamme hänen sanomaansa omaan ajatusmaailmaamme sopivaksi.

Ööö... nyt olen jo unohtanut mitä minun piti alunperin sanoa.
.

Wednesday, January 03, 2007

RÄJÄHDYKSET JA PAMAUKSET

.

Ojentakaa pehmonalleni. Minua pelottaa.

Voiko meluun tottua? Voiko räjähdyksiin tottua? Voiko ympärillä riehuvaan sotaan tottua? Ovatko miehet yleensä ottaen karskimpaa väkeä mitä tulee odottamattomiin pamahduksiin, räjähdyksiin, laukauksiin ja niin edelleen? Pelästyykö lapsi välttämättä odottamattomia ääniä? Entä eläin?

Onko se hyvä vai paha jos emme pelästy ja reagoi? Eikö itsesäilytysvaistoomme kuulu reagoida vaaraa ilmoittaviin ääniin? Onko reagoimattomuus rohkeutta vai uhkarohkeutta? Onko se viisasta? Vai tosi tyhmää?

ANEKDOOTTI

Eräässä kaupungissa oli aikanaan tapana ampua merkkilaukaus tykillä joka yö kello 12. Sitten yhtenä yönä ensimmäistä kertaa pariinkymmeneen vuoteen tykki ei jyrähtänytkään yöllä. Pormestari heräsi hätkähtäen kello 12 ja huusi: "Mikä se oli?"
.

Tuesday, January 02, 2007

NAISET JA MIEHET

.
Uudenvuodenpäivänä käveltiin kadulla, mies ja minä, kun yhtäkkiä jossain paukahti edellisestä illasta jäänyt ilotulitusraketti. Minä hätkähdin, mutta mies ei reagoinut mitenkään. Muistin erään tapauksen muutaman vuoden takaa.

Koulutin väkeä Otaniemessä. Rakennuksen viereen oltiin rakentamassa lisää ja sitä varten tehtiin räjäytystöitä. Kurssilaiseni olivat kirjoituspuuhassa kun jymähti. Ryhmän kaikki naiset, minä mukaan lukien, pelästyimme silmin nähden säpsähtäen. Kukaan miehistä ei nostanut katsettaan paperista eikä reagoinut mitenkään.

Kommentteja?
.

Monday, January 01, 2007

RAKENTAVAA UUTTA VUOTTA

.


En sano etteikö vanhan repiminen ja purkaminen joskus olisi paikallaan, mutta yleisenä elämänohjeena rakentava ote on hajottavaa parempi. Ihminen joka kumoaa kaiken, torjuu kaiken, selittää että asiat eivät onnistu, yrittäminen ei kannata ja että ylipäänsä missään ei ole mitään mieltä, lannistaa ja masentaa itsensä ja ympäristönsä. Noita ihmisiä ei aina pääse pakoon. Niitä voi olla työpaikalla, suvussa, perheessä. Puhun sellaisesta ihmistyypistä joka ei ole tuottava, työteliäs, muita kannustava, vaan jonka lähellä happamuusaste nousee ja aurinko menee pilveen. Kartan häntä viimeiseen asti, ja se torjunta on tervettä itsesuojelua.

Millä sellainen ihminen suojautuu itseltään? Hänhän on oman itsensä pahin vihollinen.

Rakentavaa uutta vuotta! Rakentakaamme patoja ja suojamuureja sille puolelle mistä huonot vaikutukset tunkevat päälle. Jyrsikäämme suojamuureja alas siltä puolelta mistä hyvät vaikutukset ja uudet tuulet puhaltelevat.

HYVÄÄ LOPPUVUOTTA 2007.
.