Friday, January 05, 2007

SOLMUJEN AUKAISEMINEN

.


Ihmisen elämässä kaikkein tärkeimpiä apuneuvoja on keskustelu, sekä työssä että ihmissuhteissa yleensäkin. Miten solmut aukeavat? Ihmissuhdesolmut, työelämän solmut, kaikki ongelmakohdat? Puhumalla, kuuntelemalla, neuvottelemalla, vaihtamalla mielipiteitä.

Teen usein se havainnon että ihmiset osaavat kohtalaisen hyvin puhua asioista niin kauan kun ei ole ongelmia, vaikeuksia, ristiriitoja, negatiivisia tunteita pelissä. Heti kun pitäisi selvitellä välejä, vaatia oikeuksiaan, valittaa epäkohdista, tehdä valitus... Ei osatakaan luontevasti ottaa ongelmaa puheeksi. Ei ole opetettu. Ei ole opittu. Taidot puuttuvat.

Jos joku rohkeasti ottaakin epäkohdat puheeksi neuvonpitoa toivoen, kohta on helvetti irrallaan, kun toinen osapuoli suuttuu. Siinä sitten nikotellaan, itketään, purraan hammasta, ollaan loukkaantuneita, tiuskitaan... sun muuta peräti kehittymätöntä. Aivan turhaa! Asioista olisi helppo puhua rakentavasti jos siihen oltaisiin opittu.

Kauheasti tuhoa saadaan aikaan ahdistavalla vaientavalla kasvatuksella jossa ei anneta lasten vapaasti ilmaista negatiivisia ja positiivisia tunteitaan. Vaan mistäpä harjaantuneita kasvattajia saataisiin, kun ei siihen anneta koulutusta? Terve maalaisjärki, joojoo! Jos meidät kaikki on niin hienosti kasvatettu niin mikä on että emme osaa keskustella vaikeista asioista luontevasti ja vapaasti?
.

7 comments:

  1. Miten sitä sanotaankaan:

    Elämäni on umpisolmussa.

    Mitähän se mahtaa oikein tarkoittaa?

    ReplyDelete
  2. Väität aika paljon: "osaisimme jos meitä olisi opetettu".

    Voisiko oppia jollei opeteta? Jos tietää puutteensa, niin onko osaamista tarjolla valmiina vai pitääkö se rakentaa itse? Kuka opettaisi peikkoa viestimään? Saako itse harjoitella?

    Entäs vaikka ulkomaalaiskeskustelu? Saakos aikuiset ilmaista siinä lapsen lailla pelkojaan ja tunteitaan? Emmekös ole tällaisen kommunikaation mittapuulla lapsia, koska meitä ole aikuisiksi siinä suhteessa opetettu? Vai sanotaanko tässäkin omien tunteiden ilmaisemattomuutta hyväksi käytökseksi?

    Kuuluukos luontevaan ja vapaaseen keskusteluun itsensä ja tunteidensa tai niiden ilmaisun kieltäminen? Saako sanoa mitä ajattelee siten kun ajattelee? Luontevasti ja vapaasti?

    Maailmaan tulee koko ajan enemmän rajoituksia. Keskusteluunkin. Kielletään sanoja ja sitten niiden tilalle pitää keksiä uusia, joilla on sama merkitys mutta eri äänneasu. Sokeaa ei saa sanoa sokeaksi, miksiköhän? Pelätään varmaan, että se huomaa sen perusteella olevansa sokea ja pahoittaa mielensä. Naistakaan ei saa aina sanoa naiseksi.

    Peikko ei näitä juttuja ymmärrä.

    ReplyDelete
  3. This comment has been removed by a blog administrator.

    ReplyDelete
  4. Kai kyse on joidenkin sanojen muuttumisesta loukkaaviksi.
    Minusta vapaus ei ole sitä, että voi ja saa sanoa mitä mieli tekee. Niitä asioita varten ihmisellä on itsehillintä, ja varmaan myös oma arvomaailma.
    Olisiko sitten vapautta vaikka tappaa oikein inhottava ihminen, jos siltä joskus tuntuisi. Sitäkö jotkut ihmiset käsittävät vapaudella?

    Lainaan tässä erästä ajattelijaa:
    "Vapaus on itsetuhoista, milloin se erotetaan aineellisesta oikeudenmukaisuudesta, älyllisestä oikeudentunnosta, sosiaalisesta kärsivällisyydestä, moraalisesta velvollisuudesta ja hengellisistä arvoista."

    ReplyDelete
  5. Ciclista

    Jos elämä on umpisolmussa, kai sillä tarkoitetaan niin pahaa sotkua ja solmua että sitä ei saa auki eli ratkaistuksi. Pötyä! Jos sinä olet pahasti joutunut pyörän pinnojen väliin niin eiköhän sinut jollain työkaluilla saada irti kammetuksi :D Kaikkeen on ratkaisu, väitän minä.

    Peikko

    Isopeikko taisi nyt lainata Kopsia väärin. Katsopa mitä tarkkaan ottaen kirjoitin:

    "Asioista olisi helppo puhua rakentavasti jos siihen oltaisiin opittu."

    Meidän ensimmäiset oppimme tulevat lapsuudesssa vanhemmiltamme ja muilta elämämme ihmisiltä ja kaikesta näkemästämme ja kokemastamme. Niitä työstämme omissa aivoissamme, muunnamme itsellemme sopiviksi, hyväksymme, kapinoimme, maksumme, hylkäämme jne.

    Jos jo lapsena annetaan lupa ja tilaisuus keskustella, siinä se taito alkaa kehittyä. Jos puhuminen kielletään millä lapsi oppii sosiaaliseksi? Jotkut eivät opi, mutta voihan siihen yrittää opetella myöhemmällä iällä, kun vaan löyyy sopivia keskustelukumppaneita ja foorumeita.

    Peikolla on monta hyvää kysymystä joihin Kops tykkäisi vastata. En kaikkiin ehdi mutta annas kun katson...

    Millaisia sääntöjä on olemassa siihen mitä saa sanoa keskustelussa ja mitä ei? Minusta on hyvä sääntö ja periaate edetä maltillisesti ja ensin luoda ilmapiiri, ottaa toinen ihminen huomioon, kuulostella ja punnita mitä voi sanoa ja mitä ei. Sitä ilmapiiriä voi opetella itse luomaan hyväksi, rakentavaksi ja sallivaksi sillä tavalla että ei teilaa toisen mielipiteitä ja pakota omiaan päälle. Aika paljon voittaa sillä että kunnioittaa keskustelukumppania. Kun on saanut tilaisuuden voi alkaa harjoitella. Harjoitus tekee mestarin, sanotaan.

    Jos on palonarat asiat keskustelussa mukana, silloin taitoja vasta kysytäänkin. Minulle on tullut tavaksi valita taisteluni. En hevillä lähde mukaan mistään puhumaan jos toinen osapuoli on vihainen, jyrkkä tai halveksiva. Jos asia on TOSI tärkeä sitten yritän parhaani mukaan löytää sopivat sanat etenemiseksi. Olen siihen oppinut ja opiskellut. Opettelen edelleenkin joka päivä, ja opetan työssäni viestintää.

    ReplyDelete
  6. Hei taas Ciclista

    Uusi kommenttisi putkahti esiin juuri kun olin julkaissut omani :)

    Vapaus mietityttää minuakin. En haluaisi antaa itselleni vapautta sanoa julki jotain minkä tietäisin järkyttävän tai loukkaavan toista ihmistä. En esimerkiksi koskaan sanoisi ääneen että joku on lihava, mutta tiedän että kaikilla ei samoja estoja ole. Vaikka mitä päästetään suusta. Yhden ihmisen sananvapaus voi loukata toisen ihmisen vapautta tulla hyväksytyksi omana itsenään.

    ReplyDelete
  7. Aivan. Sanopa vaan jotain ihmistä lihavaksi tai läskiksi, jolla on ollut asian kanssa ongelmia tai jotain muuta vastaavaa.

    Ja voit tällä ajattelemattomuudella saada pitkänkin pahan mielen hänelle. Sekä menettäämahdollisesti hyvänkin ihmissuhteen.

    ReplyDelete