Thursday, January 18, 2007

AIDOSTA JA VÄÄRÄSTÄ KILTTEYDESTÄ

.

Ole kiltti eläimille.

Jatkan kiltteyden pohtimista. Kiltti ja hyvä voivat merkitä samaa joissakin yhteyksissä. Aidon kiltti ihminen on hyvä ihminen. Hän tekee hyviä TEKOJA. Ajattelun tasolla oleva kiltteys ei vielä paina, vaikka hyvä teko onkin sydämestä ja järjestä lähtöisin. Vasta teko ratkaisee. Kiltteyden asiantuntija Stefan Einhorn, jonka teosta luen, korostaa arvostelukyvyn merkitystä.

Heitän itse tähän joukkoon esimerkin huonosta hyvästä teosta. Omasta mielestään auttavainen kiltti ihminen auttaa vanhuksen kadun yli. Muuten hyvä, mutta tämä ei ollut sinne menossa. Usein voi tarkoitus olla hyvä, mutta homma menee pieleen.

Aidosti kiltti hyvä ihminen on joku jolla on järkeä, arvostelukykyä, vaistoja ja rohkeutta toimia. Näin olen asian tähän mennessä käsittänyt.

Metsään menevistä yrityksistä meillä kaikilla on kokemusta. Joskus olemme tarjonneet apua ja saaneet nenillemme. Olemme pyrkineet tekemään hyvää, mutta yritys on epäonnistunut. Meillä on myös kokemuksia hyvää tarkoittavista lähimmäisistä jotka ovat aiheuttaneet meile harmia asioihin sekaantumisellaan. Ei tiedä kiittäisikö vai haukkuisi. Tiedämme että tarkoitus on hyvä, mutta emme halua joutua auttamisyritysten kohteeksi. Olomme vaivaantuu, loukkaa kun meitä luullaan heikoiksi, jäämme kiitollisuudenvelkaan, apua tyrkytetään väärällä tavalla ja niin edelleen.

Ystäväni Carita sai flunssaisena juuri ja juuri syötyä ja kömpi peiton alle nukkumaan. Ei ehtinyt nukahtaa kun ovikello soi. Siellä oli Bella, hyvää tarkoittava lähimmäinen mukanaan itse tekemäänsä kanakeittoa. Caritan kiltteyttä koeteltiin. Ollako kohtelias ja kiitollinen? Teeskennellä kiitollista? Sanoako suoraan että haluaa nukkua? Heittääkö laupias samarialainen rappukäytävään, ja lennättää keitto perään sadatusten saattelemana?

Hän päätyi kohteliaaseen ratkaisuun, mutta asia jurppi häntä kauan jälkikäteen. Siitä seurasi ristiriitaisia tunteita ja syyllistä oloa harmistuksen ohessa.

Kumpikaan ei nähdäkseni ollut oikeaoppisesti "kiltti", ei Bella eikä Carita. Miten olisi pitänyt toimia?
.

6 comments:

  1. Carita: " Voi kun kivaa kun tulit. Olen niin rättiväsynyt ja surkiassa kunnossa, jotta meen sänkyyn. Otan puolen tunnin torkut mutta ole sinä kaikessa rauhassa ja vaikka lueskele lehteä tai katso TV:tä sillä aikaa. Voisitko lämmittää kanakeiton sitten kun herään? On se hyvä kun ihmisellä on ystäviä auttamassa."
    Bella kuuntelee ystäväänsä ja tekee niinkuin Carita toivoo. Jos Bellalla on kiire niin hän jättää kanakeiton jääkaappiin ja sanoo tulevansa heti kun ystävä tarvitsee.

    ReplyDelete
  2. tyhmä carita

    ois vaan kuunnellu itteään ja nukua posottanu. mitä varten ees päästää kettään sissään

    ReplyDelete
  3. meirami6:43 am

    Hei
    Kyllä minä olen lueskellut kirjoituksiasi jo kauan.

    ReplyDelete
  4. Pikkuliina

    Noita hyviä käsikirjoituksia jokaisen kannattaa laatia etukäteen ja harjoitella mitä sanoa ja miten sanoa. Ne ovat niitä paljon puhuttuja sosiaalisia taitoja.

    P. Akkomielle (Tässä vaiheessa Kops nauraa omalle vitsilleen kuuluvasti)

    Tuota minäkin aikanaan ihmettelin että miksi edes meni avaamaan, mutta onnekasta meille että meni, koska nyt voimme käyttää nämä opit hyödyksemme!

    Meirami

    Kiitos. Ilahduin käynnistäsi ja tuosta tiedosta :)

    ReplyDelete
  5. Minun mielessäni kiltteys voi olla liiallista alistumista toisen tahtoon. Siis jollain lailla negatiivista persoonallisuuden kannalta, koska ei ikään kuin ole mahdollisuutta itse valita, mitä tekee. Vaan tekee mitä käsketään tai pyydetään. Olen näet sitä sotien aikana tai oikeastaan sotien välillä syntynyttä ikäpolvea.

    Käyttäisin mieluummin sanaa hyvä. Hyviä tekoja jne.

    ReplyDelete
  6. Mamiblue

    Se on juuri sitä väärää kiltteyttä josta aion lisää kirjoitella kunhan ehdin. Ajattelepa muuten italian sanoja buono ja cattivo. Buono on sekä kiltti että hyvä, noin äkkiä suomennettuna. Kiitos visiitistä. Grazie per la visita. Piacere!

    ReplyDelete