Saturday, January 20, 2007

TAPAKASVATUS

.


Vanhempien käytös heijastuu helposti lapsiin.

Miten sinut sosiaalistettiin lapsena? Miten sinut opetettiin ja ohjeistettiin käyttäytymään kutsuilla? Miten sinua ohjattiin ottamaan muut ihmiset huomioon, saapumaan ajoissa paikalle, vastaamaan kirjeisiin tai muihin viesteihin?

Opetettiinko neuvomalla vai kieltämällä? Ohjeilla vai varoituksilla? Sanallisesti vai omaa esimerkkiä näyttäen?

Antoivatko vanhemmat hyvän esimerkin omalla käytöksellään?

Miten opetat omaa jälkikasvuasi?
.

4 comments:

  1. Täällähän sinä oletkin kirjoittanut tästä aiheesta!

    Onko se tietämättömyyttä, oppimattomuutta, välinpitämättömyyttä, itsekyyttä, vai sitä, ettei kotonakaan ole ollut tapana huomioida, vastata tai ilmoittaa asioista.

    ReplyDelete
  2. "I'm ok, you're ok" on mielestäni aika hyvä perusidea vuorovaikutuksessa.

    -gs

    ReplyDelete
  3. Ties mistä johtuu, mutta oudon yleistä on muista piittaamattomuus. Lapsena jo tulisi saada kokea että meidät otetaan huomioon ja siinä samalla oppia ottamaan muut huomioon. Leonoora ja GS, you're both OK and so am I :)

    ReplyDelete
  4. Tuota... Minä olin lapsena se, joka huolehti etiketistä ja muodoista.

    Kiusaannuin miten äitini nirsoili ruuan kanssa vieraitten ihmisten aikana, setäni puhutteli ihmisiä epäkunnioittavasti tai serkkuni juoksentelivat hautausmaalla.

    Poikani puolestaan on näissä asioissa paljon minua lahjakkaampi, jos joitakin asioita hän sitten vasiten opetellut.

    Lasna ollessa, poikani taisi olla 5v. hän oli kävelyllä tätini kanssa ja pieraisi. Tätini torumaan "Miten sinä nyt noin..." jolloin poikani tarkensi tätini aseman
    -"Oletteko te sellainen henkilö, jonka seurassa ei sovi piereskellä?"
    -"Kyllä, kyllä minä olen sellainen henkilö."
    -"Siinä tapauksessa minä pyydän anteeksi"

    ReplyDelete