Maa on sekä pallo että pannukakku. Pysymme pinnalla silloinkin kun pyörimme, mutta saatamme välillä kaatua. Se on elämää.
Thursday, January 11, 2007
IIK
. "J'ACCUSE! MINÄ SYYTÄN!" Joku on nylkenyt ketun. Järkyttävää. Kettupuuhka. Rikollista!
No seli seli, se on hirveää, mutta sain sen ranskalaiselta kämppikseltä opiskeluaikana Lontoossa lahjaksi... nyyh. En voi ripustaa sitä kaulaani. En voi. .
Jollet käytä, on ketulta otettu nahka ihan turhaan. Ja sekös sitä harmittaisi jos se sen tietäisi.
On olemassa maailmankatsomus (vegaani?), jonka mukaan toimittaessa ei käytetä mitään eläinkunnan tuotteita. Kuitenkin suurin osa niistä, jotka panevat hanttiin turkiksille, pitävät mieluusti nahkakenkiä, vyötä, nahkaista käsilaukkua tai vaikka säämiskäkoristeita vaatteissaan. Missä on ero tällaisten nahkojen käyttämisen ja turkisten käyttämisen välillä?
Jos sanotaan että kenkänahkaa saadaan sivutuotteena eläimistä, jotka muuten syödään, niin muuttuuko turkikset sillä perusteella hyväksytymmäksi, jos niitä saataisiin sivutuotteena vaikka lopetetuista lemmikeistä?
Jos vedotaan huonoihin elinolosuhteisiin turkistarhoilla, niin miksi ostetaan ja syödään kananmunia? Tai broileria? Tai lohta? Muuttaako ruuaksi kasvattaminen tehotalousolosuhteet hyväksyttäviksi?
Jos ajattelee, että ei halua omalletunnolleen yhdenkään eläimen kuolemaa, eikä syö lihaa eikä viinikumikarkkeja; ei pukeudu nahkaan eikä turkiksiin, niin onko oikeutetumpaa päättää kasvien elämä siksi että oma elämä jatkuisi? Pelkästään yhdessä leivän palasessa on satoja ellei tuhansia pieniä myllyssä jauhoksi murskattuja kasvin lapsia.
Toisen elo on toisen kuolo. Aina. Joka kerta.
En voi olla ihmettelemättä miksi yksi yksittäinen asia, kuten turkikset, nousee keskusteluun (tai ehkä väittlyyn). Vai johtuuko se siitä, että kettu on söpö ja pörrönen?
Ketun nahkan pitäminen on ihan sallittua. Se on mukavan pehmonenkin. Vähän kuin lampaan talja.
Peikonkiitos. Tuo pieni kettusi (el zorro) on selvä toivo, mutta mistä? Kaupastako?
Peikko kyllä tykkää ketuista, elävinä villeinä (ville-nimisinä) luontokappaleina ja pehmeänä turkiksena (peikolla on oma ketunhäntäkin kainalossa pidettäväksi). Eniten kuitenkin kaikesta siitä mitä kettu edustaa, ketun ideasta, ketun meemistä (meemin alkuperäisessä tarkoituksessa).
Jollet käytä, on ketulta otettu nahka ihan turhaan. Ja sekös sitä harmittaisi jos se sen tietäisi.
ReplyDeleteOn olemassa maailmankatsomus (vegaani?), jonka mukaan toimittaessa ei käytetä mitään eläinkunnan tuotteita. Kuitenkin suurin osa niistä, jotka panevat hanttiin turkiksille, pitävät mieluusti nahkakenkiä, vyötä, nahkaista käsilaukkua tai vaikka säämiskäkoristeita vaatteissaan. Missä on ero tällaisten nahkojen käyttämisen ja turkisten käyttämisen välillä?
Jos sanotaan että kenkänahkaa saadaan sivutuotteena eläimistä, jotka muuten syödään, niin muuttuuko turkikset sillä perusteella hyväksytymmäksi, jos niitä saataisiin sivutuotteena vaikka lopetetuista lemmikeistä?
Jos vedotaan huonoihin elinolosuhteisiin turkistarhoilla, niin miksi ostetaan ja syödään kananmunia? Tai broileria? Tai lohta? Muuttaako ruuaksi kasvattaminen tehotalousolosuhteet hyväksyttäviksi?
Jos ajattelee, että ei halua omalletunnolleen yhdenkään eläimen kuolemaa, eikä syö lihaa eikä viinikumikarkkeja; ei pukeudu nahkaan eikä turkiksiin, niin onko oikeutetumpaa päättää kasvien elämä siksi että oma elämä jatkuisi? Pelkästään yhdessä leivän palasessa on satoja ellei tuhansia pieniä myllyssä jauhoksi murskattuja kasvin lapsia.
Toisen elo on toisen kuolo. Aina. Joka kerta.
En voi olla ihmettelemättä miksi yksi yksittäinen asia, kuten turkikset, nousee keskusteluun (tai ehkä väittlyyn). Vai johtuuko se siitä, että kettu on söpö ja pörrönen?
Ketun nahkan pitäminen on ihan sallittua. Se on mukavan pehmonenkin. Vähän kuin lampaan talja.
Hurjan hieno kommenttikirjoitus, Peikko. Olkoon se kaikille opiksi ja ojennukseksi.
ReplyDeleteKops ei kuitenkaan aio kietoa kettua kaulaansa. Uh, siinä on koivetkin. Lähetän sinulle pari tarkempaa kuvaa meilitse niin näet.
Peikonkiitos. Tuo pieni kettusi (el zorro) on selvä toivo, mutta mistä? Kaupastako?
ReplyDeletePeikko kyllä tykkää ketuista, elävinä villeinä (ville-nimisinä) luontokappaleina ja pehmeänä turkiksena (peikolla on oma ketunhäntäkin kainalossa pidettäväksi). Eniten kuitenkin kaikesta siitä mitä kettu edustaa, ketun ideasta, ketun meemistä (meemin alkuperäisessä tarkoituksessa).
Kettu on Syöpäyhdistyksen eläin. He myyvät joka vuosi jotain eläintä, Tänä vuonna myivät kuuttikaksoset.
ReplyDelete